Huippubändejä joiden soittajia ei kuitenkaan pidetä minään virtuooseina?

Vierailija kirjoitti:

Aika harvassa bändissä on virtuoosimaiset soittajat, tulee mieleen joku dream theater ja muut progebändit. Toki itse musiikki on sitten paskaa kikkailua, jota jaksaa kuunnella lähinnä muusikoiden.netin epäonnistuneet rocktähdet. Sama juttu Steve Vain, Guthrie Govanin ja Ynkän kanssa.

Et sitten ole kuullut esim Dream Theaterin "Images and Words" - levyä?

Ei kai GnR mistään virtuooseista koostunut myöskään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metallicasta kyllä Burtonia pidetään aikamoisena jumalana, ja Hetfieldiäkin. Ulrich ja Hammett sitten on eri luokassa.

Hetfield ei soittajana ole kovinkaan erityinen, säveltäjänä ehkä. Burton oli parempi sekä että koska nykymetallica on lähinnä itseääntoistavaa ränttätänttää. 

Etippä nopee yhtä hyvä komppikitaristi kun Hetfield. Saa aika pitkään miettiä. Se on oman tontin yks kiistaton kingi jos yhtään ymmärtää kitarasoitosta mitään, niin aika harva on erimieltä

Dave M.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai GnR mistään virtuooseista koostunut myöskään?

Slash on omassa tyylissään aika virtuoosi, axel on parempi säveltäjänä kuin soittajana. Slashin korvaajana GNR:ssä oli hetken aikanaan myös herra buckethead joka sopii myös virtuoosien luokkaan. 

Eläkeläiset.

Vierailija kirjoitti:

Usein liian virtuoosimaiset soittajat tekevät tylsää musiikkia, jota kuuntelee lähinnä muut virtuoosit, tai sitä piirrettä yli kaiken arvostavat. Musiikin on kuitenkin tarkoitus olla ensisijaisesti tunteiden välittämistä, ei virtuoosimaisella soittotekniikalla briljeeraamista.

Kaipa joka asiassa on ne poikkeuksensakin.

Vierailija kirjoitti:

Keith Richards otti oppitunteja itseltään Claptonilta. Brian Jones osasi soittaa monia instrumentteja, jäi aliarvostetuksi sekoilujensa takia. Sex Pistolsit olivat tosi surkeita muusikoita. Clashin jäsenet hieman parempia, mutta eivät virtuooseja. Parhaat muusikot ovat ehken olleet Led Zeppelinissä ja Creamissa. Creamissa soittivat Clapton, Baker ja Bruce, kaikki huippuja alallaan. Mutta suurten egojen takia tarina jäi lyhyeksi.

70-luvun rainbow oli hetken yksi parhaista seteistä ikinä ja missään mutta siinäkin bändissä kerkisi melkein kaikki soittajat vaihtumaan moneen kertaan. 

System of a down. Toto vienyt täydellisyyden tavoittelun kait pisimmälle, en tiedä ovatko virtuooseja. Kuten jo todettu, biisien välittämä tunne on tärkein.

Mötorhead, kuten muutamassa kommentissa jo mainittiinkin. Lemmy ja kumppanit ovat varmaan itse eniten naureskelleet soittotaidolleen. Vähättely oli epäilemättä tärkeä osa näiden karismaattisten herrojen itseironista tyyliä. 

Takavuosina Ylen näyttämässä tv-dokkarisarjassa Rockin klassikkolevyt oli mainio jakso Ace of Spades -levystä. Kilmister, Taylor ja Clarke olivat haastateltavina mahtavia - fiksuja, huumorintajuisia, ja kerrottavaa riitti. Nyt kaikki jo edesmenneitä; toivottavasti löytyi paikat jossain rouheammassa enkelikuorossa!

Vierailija kirjoitti:

Ei kai GnR mistään virtuooseista koostunut myöskään?

Ne oli kaikki virtuooseja

Nirvana...

The Clash taisi olla sellainen.

Ysärin brittipopbändit

Vierailija kirjoitti:

Sunrise Avenue tai ainakaan Samu Haber ei osaa soittaa

Eikä ole millään mittakaavalla huippubändi, joita tässä haettiin.

Varmaan monett jazz ja blies säveltäjät. Ite tykkäään albert ammonsista.

Vierailija kirjoitti:

Metallicasta kyllä Burtonia pidetään aikamoisena jumalana, ja Hetfieldiäkin. Ulrich ja Hammett sitten on eri luokassa.

Newsted oli myös taitava.

Ei bändi mutta Springsteen. Tai en tiedä onko taustabändinsäkään mikään varsinainen virtuoosipoppoo?

Kotiteollisuus? Vaikka en sitä huippubändinä pidäkään.

Vierailija kirjoitti:

U2 - taitaa olla enemmän huippusäveltäjiä kuin huippumuusikoita

Ilmeisesti et itse soita kitaraa, kyllä Edge on ihan yleisesti tunnustettu omaleimainen kitaristi. Ei kaikkia virtuooseja mitata sillä kuinka monta tilililua per sekunti ne tuottaa.

Vierailija kirjoitti:

Usein liian virtuoosimaiset soittajat tekevät tylsää musiikkia, jota kuuntelee lähinnä muut virtuoosit, tai sitä piirrettä yli kaiken arvostavat. Musiikin on kuitenkin tarkoitus olla ensisijaisesti tunteiden välittämistä, ei virtuoosimaisella soittotekniikalla briljeeraamista.

Tässä piilee aika paljon totuutta. Mä oon aina digannut Steve Stevensin nerokkaista ja monipuolisisita kitarariffeistä ja sooloista Billy Idolin taustalla. Kun sit siitä innostuneena hankin jonkun sen soololevyn (joku Atomic..? ), niin pettymys oli sanoinkuvaamaton. Yhden kerran pystyin sen hyppimällä kuuntelemaan läpi ja sen jälkeen en ole kuunnellut. Itsetarkoituksellisen kuuloista skaalojen ja tekniikan hallinnan esittelyä muille muusikkokollegoille. Kuolettavan tylsää tavallisille musiikinkuluttajille. Moni virtuoosi tuntuisi kaipaavan hyvän tuottajaa jolla on näkemystä ja kurinpitokykyä sekä myös psykologista silmää jotta virtuoosista saa sen parhaan irti