Paksusuolen tähystyksessä olleet - onko tämä mielestänne asianmukaista kohtelua?

Olen ollut kahdesti. Ekalla kerralla olin lukenut kauhukokemuksia, pyysin esilääkityksen ja sain. Lääkäri naureskeli, ettei olisi tarvinnut. Ei sattunut.

Toisella kerralla en ottanut esilääkitystä, lääkäri sanoi, että olisi ehdottomasti pitänyt. Ei sattunut. Lääkäri vaan vaikutti pikkupojalta, joka ajelee leikkiautolla ”nyt tulee mutka, ja sieltä se kääntyy”.

Molemmilla kerroilla hoitajat ovat olleet tosi avuliaita ja helpottaneet toimillaan toimenpidettä.

Luulisin, että lääkäri näkee työskennellessään paljon suolen kunnosta, ja pystyy päättelemään, onko kipuun reagointi suhteessa tulehdustilaan vai ylireagointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on sama kuin hammasta porattaisiin ilman puudutusta! Kipu kuin kipu, se on otettava todesta. Olen järkyttynyt näistä kertomuksista.

Ontuva vertaus ...

Ei lainkaan. Kummassakaan ei välitetä potilaan kärsimyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap meni huutamaan kurkku suorana toisten työpaikalle.

Ei kivaa.

Työpaikka teki hoitovirheen kun aloitti toimenpiteen ilman esilääkitystä.  Ei kivaa.  Nuori ensikertalainen ei osannut vaatia toimenpidettä keskeytettäväksi.

Ois kiva tietää moniko saa jonkun esilääkityksen ja paljonko se auttaa.? Mulle mitää tarjottu,kovasti sattui, mutten huutanu, samoin kuin en synnytyksessäkään ilman kivunlievitystä. Ollaan niin erilaisia.

Saiskohan ne hoitsut ja lääkärit itse esilääkitystä tai nukutusta jos menevät tuohon tai mihinkään muuhun vastaavaan toimenpiteeseen? Väitän että 99,9 % saavat.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo kivusta huutaminen ihan järkevän aikuisen toiminnalta kuulosta.

Minullakin kolonoskopia sattui myös kovasti. Ei tarvinnut kuitenkaan huutaa, pienesti voivottelin. En saanut esi- tai muita lääkkeitä, ei edes tarjottu. Tutkimuksen teki paras ystäväni ja luottamus häneen oli 100 % silloin ja on edelleen.

Höpönpöppöö. Yksikään eettinen ammattihenkilö ei tutki eikä hoida ystäviään, paitsi hätätilanteissa, joissa muuta vaihtoehtoa ei ole.

Itselle on tehty tähystys kaksi kertaa, molemmat julkisella puolellaeEnsimmäisellä kerralla ei edes ehdotettu esilääkitystä, enkä osannut sitä pyytääkään..Sattui ihan kauheasti, voihkin ääneen ja sitten huusin äänen että on se h...jos tämmöinen toimenpide pitää kestää ilman lääkitystä, en tule ikinä enään.Hoitaja ja lääkäri oli kyllä asiallisia, mutta kidutustahan tuo on ilman lääkitystä.No, jouduin toisen kerran samaan hommaan ja ilmoitin etukäteen etten sitten tule jos ei lääkitystä anneta.No sain sen ja lisää annettiin koko ajan ja tutkimus menikin sitten hyvin.

Olen ollut useita kertoja kyseisessä toimenpiteestä. Kipulääkitys kuuluu antaa ennen toimenpidettä. Sattuu pahasti ja aloin valittamaan. Lääkäri sanoi, että suolessa on hermo, joka aiheuttaa kivun. Tuntuu ettei Ap:tä kohdeltu oikein. Empatia olisi paikallaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap meni huutamaan kurkku suorana toisten työpaikalle.

Ei kivaa.

Olen sh ja kyllä mulla tekee pahaa jos potilasta sattuu jonkin toimenpiteen aikana. Jos asia on hoidettavissa kipulääkityksellä niin tietenkin suosittelemme sitä. Jos taas kyseessä on toimenpide, mihin kipulääkitys ei tehoa hyvin niin keskityn rauhoittelemaan potilasta ja sanomaan heti jos tuntuu ettei kestä kipua.

Kyllä tässä tapauksessa on toimittu väärin. Potilaalta varmistetaan aina tarvitaanko kivunlievitystä jos sellaista on mahdollista saada ja on epäilys, että toimenpide vaatii sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JOS OLET VASTA MENOSSA TÄHYSTYKSEEN, ÄLÄ LUE TÄTÄ TEKSTIÄ. Todennäköisesti sulla se ei tule olemaan yhtä kivuliasta kuin mulla.

Tänään uskaltauduin vihdoin menemään paksusuolen tähystykseen pitkäaikaisten oireiden jälkeen. Itse tyhjennys sujui ok, sain sitä litkua, mitä ei tarvinnut paljoa juoda. Välillä toki vähän epätoivoinen fiilis, kun tuntui ettei se suoli vaan tyhjene.

Itse toimenpide olikin sitten aivan järkyttävää. Tähystykseen meno jännitti, mutta ei nyt kuitenkaan mitään järkyttäviä paniikin tunteita herättänyt (mulle ei siis koskaan aikasemmin ole sitä tehty, niin en yhtään tiennyt miltä ko toimenpide tuntuu). Käsitykseni mukaan se esilääkityshän on rauhottavaa, ei niinkään siihen kipuun? Joka tapauksessa mulle ei missään vaiheessa kukaan edes esilääkitystä ehdottanut. Oletin myös että laitetaan kanyyli käteen ja siitä tarvittaessa kipulääkettä, kun muiden kokemuksia lukiessa monelle niin oli tehty.

No, päästyäni toimenpidehuoneeseen ei mistään kanyylin laitoista tai kipulääkkeistä puhuttu mitään. Asia ok, ajattelin kuitenkin selviäväni, koska en todellakaan osannut odottaa että se sattuisi niin paljon. Ennen tutkimusta lääkäri kysyi olenko saanut esilääkityksen tai onko sitä edes mulle tarjottu. Sanoin, että ei. Siinä vaiheessa vaan tokaisi ”no kyllä se siinä lapuissa luki”. Toimenpide aloitettiin, aluksi kaikki ok. Epämiellyttävältä tuntui, mutta ihan kestettävää. Kunnes päästiin suolen mutkaisempiin osiin. Normaalisti en ole hirveän kipuherkkä, mutta mulla toi toimenpide sattui JÄRKYTTÄVÄSTI. Huusin kivusta ääneen, en yksinkertaisesti voinut sille mitään, koska sattui niin hirveästi. Lääkäri rauhoitteli aluksi, kunnes lopulta hänkin vaikutti ärsyyntyvän muhun. Mua kiellettiin huutamasta, oletin sen takia, että saisin hengityksen pidettyä rauhallisempana. Kivusta huutamisen lopettaminen oli kuitenkin mahdotonta, koska ihan rehellisesti sattui niin v*tusti. Yritin purra kättäni ja sillä tukahduttaa kivusta huutamisen, se kiellettiin myös. Olisi pitänyt maata täysin rentona, hengitys aivan tasaisena päästämättä ääntäkään. No, vähän helpommin sanottu kuin tehty niissä kivuissa :(

Jossain kohtaa lääkäri sanoi että ”sun täytyy lopettaa toi huutaminen ku täällä on niin huono äänieristys ettei kuulu tonne käytävään tähystystä odottaville potilaille”. Kiitos, ne käytävässä odottavat potilaathan siinä vaiheessa mulla olikin mielessä, kun en yksinkertaisesti pystynyt oleen kivusta huutamatta. Uhattiin myös lopettaa operaatio, jos en ole hiljaa. Kaiken huippu oli se, että toinen hoitajista kivahti lääkärille että ”korviin sattuu”, kun huusin kivuissani. Just sillä tavalla, että lääkärin pitäis komentaa mut hiljaseks. Ja tosiaan kättä en olis saanut myöskään purra, minkä avulla sain oltua hiljempaa. Siinä vaiheessa rupes paniikki iskemään ja itkin ihan paniikissa loppu toimenpiteen ajan.

Ei saatu edes loppuun asti tähystettyä, jos on tarvetta tehdä uudelleen, niin pakko tehdä nukutuksessa. Joo ok, tämän ymmärrän kyllä. Mutta mun mielestä tollaset ”korviin sattuu”-nurinat hoitajalta tossa kohtaa on aika asiattomia? Keltään ei minkään näköistä empatiaa kun itkin paniikissa. No, en mä nyt mitään kädestä kiinni pitämistä kaivannut, mutta edes sitä ettei oltais ihan mulle näytetty sitä kuinka hankala ja hirveä potilas olen, kun sattuu. Lisäksi syyllistäminen mua siitä, etten ole saanut esilääkitystä, koska en todellakaan tiennyt tota operaatiota noin hirveäksi. Lääkäri vaan sanoi, että noin nuorille pitäis aina antaa esilääkitys (kiva, mistä mä sen olisin tiennyt). Annettiin vaikutelma, että olen paska ja hankala potilas, kun sattuu. Onko tää teidän mielestä asianmukaista kohtelua? Vielä toimenpiteen jälkeenkin itkin paniikissa.

Siis mulla on täysin sama kokemus, ettei vaan olisi sama sairaalakin. Lääkkeitä ei missään vaiheessa edes tarjottu vaikka lapuissa luki niin. Olen aina ajatellut, että vain sarjakuvissa hiki lentää kirjaimellisesti otsalta, mutta silloin ymmärsin että se on kivuissa täyttä totta. Lääkäri ei kyllä puhunut mitään, hoitajat rauhoittelivat ja silittelevät, mutta käytävään se huuto kuului aivan varmasti. Siellä ihmiset sitten katsoivat kun linkkasin kaksinkerroin ulos huoneesta. En suostu enää ilman lääkearsenaalia tai nukutusta tähän toimenpiteeseen.

Siis miten niin täysin sama kokemus, kerta sinun lääkäri ei puhunut mitään, ja hoitajat olivat mukavia? Pääpointtina aloittajalla kuitenkin oli henkilökunnan käytös.

Lääkitystä kerrotaan annettavan, mutta jekkujekku, et saakaan. Sitten ihmetellään huutoa.

Miksi minkään toimenpiteen pitäisi sattua 2000-luvulla? Varmasti on keinot ja tabletit estää kivut. Moni jättää menemättä kun ei halua kokea kipua.

Vierailija kirjoitti:

Ap meni huutamaan kurkku suorana toisten työpaikalle.

Ei kivaa.

V***u mistä teitä pässejä sikiää?

Ap:n kokemus oli hyvin samanlainen kuin minulla. Huusin tuskasta ääneen ja samalla lailla hokivat vaan "koeta rentoutua ja hengitä nyt rauhallisesti". Sattui ihan hirveästi ja lääkäri totesi "sulla on niin mutkikas suolisto ja ärtynyt, niin siksi sattuu noin paljon". Tutkimus saatiin tehtyä kuitenkin loppuun, kyyneleet vaan valu silmistä. Ja joo, mulla oli esilääkitys (jonka olin itse vaatinut) mutta ei se mitään auttanut. Esilääkitys oli pieni määrä nielettävää litkua (kenties nestemäistä diapamia?). Tämä kokemus julkisella pari vuotta sitten. En osannut kuvitella, että voisi edes sattua noin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnistuneeseen toimenpiteeseen osallistuu myös potilas.

Tämä. Ei vastaanhangoittelevaa potilasta voi väkisin hoitaa. Eikä hoitohenkilökunnan tarvitse sietää esim. meluhaittaa ilman asianmukaisia suojavarusteita.

Jos asiakkaalla on niin kovat kivut, ettei voi olla huutamatta, niin pitäisiköhän sen henkilökunnan tehdä jotain?

Aina nää hoitajat vinkuvat omien oikeuksiensa perään, mutta mites ne velvollisuudet? Tässäkin hoitaja oli unohtanut tarjota sen esilääkityksen.

Ei hoitaja saa määrätä lääkkeitä, se on lääkärin tehtävä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo kivusta huutaminen ihan järkevän aikuisen toiminnalta kuulosta.

Tämä on varmaan typerin kommentti, jonka olen lukenut tältä palstalta, IKINÄ.

No aika lapsellista käytöstä sinulta. Aikuinen ihminen huutaa, kun joku kakara. Mieti: toiset synnyttävät! Mä olisin hävennyt silmät päästäni, jos olisin käyttäytynyt kuin 6v lapsi. Sua on pyydetty olemaan hiljaa ja jatkat huutamista hysteerisenä. Kyllä aikuinen ihminen pystyy vähän hillitsemään. Huutaminen ei kipuun auta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi minkään toimenpiteen pitäisi sattua 2000-luvulla? Varmasti on keinot ja tabletit estää kivut. Moni jättää menemättä kun ei halua kokea kipua.

Pahimmankin kivun saa pois sellaisilla lääkkeillä, jotka lopulta lamaavat hengityksen ja potilas päätyy nukutettuna ja intuboituna heräämöön/teholle kivunhoitoon.

 

Kipu on poissa, mutta mitäs sitten sun mielestä pitäisi tehdä? Miten siitä tilanteesta sitten edetään?

Eli olisikohan järkevintä, että ihminen tottuu sietämään kipua ja alkaa ymmärtää, että kipu kuuluu osaksi toimenpiteitä (esim. leikkaushaava).

KIVUNLIEVITYSTÄ pitää ilman muuta saada ja kipua hoitaa, mutta ei ole realistista ajatella, että kipu tulisi poistaa kokonaan.

Oma kokemus kahden vuoden takaa on vastaavanlainen kuin AP:n. Ei mitään lääkityksiä ja lääkäri käski olemaan hiljaa ja haukkui kun minä (mies) voihkin tuskissa kaasun liikutellessa suolia.

Julkinen puoli, suuri kaupunki lounais-suomessa.

Jos toiste menen, menen yksityiselle josta ensin selvitän kokemukset. Oli tuo sen verran karu kokemus.

M/42

En ottanut esilääkitystä (en halunnut). Tutkimus oli aivan hirveä!! En tiennyt että voi ottaa noin kipeetä. Kaikki muut potilaat mitkä näin ennen mua ja mun jälkeen olivat ottaneet lääkitystä. Vasta jälkikäteen ymmärsin miksi. Minäkin huusin kivusta muutaman kerran, normaalisesti olen hiljainen ja ujo, mutta se kipu! 😳 Pyysin anteeksi siitä että olin huutanut ja ajattelin myös että ne muut potilaat jotka odottavat varmaan pyörtyivät pelosta kun kuulivat että huusin. Lääkäri ja hoitajat sanoivat että saan huutaa niin paljon kun haluan, ei ne muut mitään kuule. Lääkäri ja hoitajat olivat kilttejä ja sain myös pillimehun tutkimuksen jälkeen. 😂 Lääkäri meni ylös ohutsuoleen ja ”katsoi” myös siellä. Mun suoli on vähän mutkikas ja lääkäri kirjoitti että tutkimus oli ollut aika kivulias. Kesti monta, monta viikkoa että pystyin olla ajattelematta tutkimusta. Tuntui että olin ollut niin nössö ja mua niin hävetti mun reaktio, mutta samalla pystyin keskustelemaan lääkärin kanssa kun en oli ottanut lääkitystä. Tutkimus tehtiin koska epäilivät syöpä ja/tai tulehdusta. Epämielyttävä tutkimus. 😣 Ja julkisella.

Mulla ei sattunu yhtään. Ainoastaan eko romahti Ehkäs sulla oli tulehdus päällä.

T.mies

Mulla oli onneksi toisen pään tähystyksessä kanyyli jo valmiina. Luin myöhemmin papereista että rauhoittavia oli jouduttu käyttämään tupla-annos ajatellusta, koska kouristelin niin pahasti. En mahtanut mitään, ihan hirveä se osa minkä muistan. Onneksi en paljoa, hyvin hoidettiin niin että en kärsinyt turhaan. Toki lääkitys oli edellytys edes onnistumiselle, kuten sanottu.