Paksusuolen tähystyksessä olleet - onko tämä mielestänne asianmukaista kohtelua?

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut asiallista, mutta tuollasia kuspäitähän ne on aina julkisella puolella.

Eivät ole. Olen itse ollut samassa tähystyksessä ja heti sinne mennessäni kerroin pelkääväni kamalasti. Saman tien laitettiin kanyyli ja aina kun vähän vinkaisin, sain lisää kipulääkettä. Ihan lopussa kipulääkettä ei voitu enää antaa lisää, hoitaja tuki vatsaa käsin ja lääkäri selitti miksi sattuu ja kertoi koko ajan mitä tekee ja kauanko kestää. Pahoitteli vielä sitä että tekee kipeää. Ei todellakaan ole kohtelu joka puolella samanlaista! Kamalat tyypit osuneet sulle.

Voit laittaa tuon kertomuksesi vaikka tuollaisenaan valituksesi noiden hoitajien ja lääkärin esimiehille (ylihoitaja ja ylilääkäri).

Ei tuo kivusta huutaminen ihan järkevän aikuisen toiminnalta kuulosta.

Minullakin kolonoskopia sattui myös kovasti. Ei tarvinnut kuitenkaan huutaa, pienesti voivottelin. En saanut esi- tai muita lääkkeitä, ei edes tarjottu. Tutkimuksen teki paras ystäväni ja luottamus häneen oli 100 % silloin ja on edelleen.

Pari pissishoitajaa eksynyt tänne alapeukuttamaan heidän ala-arvoista käytöstään kritisoivia viestejä... Toivottavasti joudutte itse joskus vastaavan epäinhimillisen kohtelun uhriksi, niin tiedätte sitten kuinka mukavaa se on.

(en siis kritisoi tässä kaikkia hoitajia, vaan ainoastaan niitä alalle täysin sopimattomia vajaaälyisiä pissiksiä)

Tota se mullakin on. Siksi kipulääkkeet suoneen. - Crohnikko

Ei ole asiallista. Ite kävin just samassa operaatiossa ja kaikesta kivusta huolimatta jäi hyvä mieli. Avustava hoitaja ainaki mulla autto kun tähystin yritti liikkua suolen mutkassa, paineli mahaa ja käänteli mun asentoa pedillä. Lopulta helpotti ku käski mut kokonaan selälleen makaamaan ja tähystin liikku helposti. Ja tämä tapahtu ihan julkisella puolella. Sinuna tekisin valituksen.

Vierailija kirjoitti:

JOS OLET VASTA MENOSSA TÄHYSTYKSEEN, ÄLÄ LUE TÄTÄ TEKSTIÄ. Todennäköisesti sulla se ei tule olemaan yhtä kivuliasta kuin mulla.

Tänään uskaltauduin vihdoin menemään paksusuolen tähystykseen pitkäaikaisten oireiden jälkeen. Itse tyhjennys sujui ok, sain sitä litkua, mitä ei tarvinnut paljoa juoda. Välillä toki vähän epätoivoinen fiilis, kun tuntui ettei se suoli vaan tyhjene.

Itse toimenpide olikin sitten aivan järkyttävää. Tähystykseen meno jännitti, mutta ei nyt kuitenkaan mitään järkyttäviä paniikin tunteita herättänyt (mulle ei siis koskaan aikasemmin ole sitä tehty, niin en yhtään tiennyt miltä ko toimenpide tuntuu). Käsitykseni mukaan se esilääkityshän on rauhottavaa, ei niinkään siihen kipuun? Joka tapauksessa mulle ei missään vaiheessa kukaan edes esilääkitystä ehdottanut. Oletin myös että laitetaan kanyyli käteen ja siitä tarvittaessa kipulääkettä, kun muiden kokemuksia lukiessa monelle niin oli tehty.

No, päästyäni toimenpidehuoneeseen ei mistään kanyylin laitoista tai kipulääkkeistä puhuttu mitään. Asia ok, ajattelin kuitenkin selviäväni, koska en todellakaan osannut odottaa että se sattuisi niin paljon. Ennen tutkimusta lääkäri kysyi olenko saanut esilääkityksen tai onko sitä edes mulle tarjottu. Sanoin, että ei. Siinä vaiheessa vaan tokaisi ”no kyllä se siinä lapuissa luki”. Toimenpide aloitettiin, aluksi kaikki ok. Epämiellyttävältä tuntui, mutta ihan kestettävää. Kunnes päästiin suolen mutkaisempiin osiin. Normaalisti en ole hirveän kipuherkkä, mutta mulla toi toimenpide sattui JÄRKYTTÄVÄSTI. Huusin kivusta ääneen, en yksinkertaisesti voinut sille mitään, koska sattui niin hirveästi. Lääkäri rauhoitteli aluksi, kunnes lopulta hänkin vaikutti ärsyyntyvän muhun. Mua kiellettiin huutamasta, oletin sen takia, että saisin hengityksen pidettyä rauhallisempana. Kivusta huutamisen lopettaminen oli kuitenkin mahdotonta, koska ihan rehellisesti sattui niin v*tusti. Yritin purra kättäni ja sillä tukahduttaa kivusta huutamisen, se kiellettiin myös. Olisi pitänyt maata täysin rentona, hengitys aivan tasaisena päästämättä ääntäkään. No, vähän helpommin sanottu kuin tehty niissä kivuissa :(

Jossain kohtaa lääkäri sanoi että ”sun täytyy lopettaa toi huutaminen ku täällä on niin huono äänieristys ettei kuulu tonne käytävään tähystystä odottaville potilaille”. Kiitos, ne käytävässä odottavat potilaathan siinä vaiheessa mulla olikin mielessä, kun en yksinkertaisesti pystynyt oleen kivusta huutamatta. Uhattiin myös lopettaa operaatio, jos en ole hiljaa. Kaiken huippu oli se, että toinen hoitajista kivahti lääkärille että ”korviin sattuu”, kun huusin kivuissani. Just sillä tavalla, että lääkärin pitäis komentaa mut hiljaseks. Ja tosiaan kättä en olis saanut myöskään purra, minkä avulla sain oltua hiljempaa. Siinä vaiheessa rupes paniikki iskemään ja itkin ihan paniikissa loppu toimenpiteen ajan.

Ei saatu edes loppuun asti tähystettyä, jos on tarvetta tehdä uudelleen, niin pakko tehdä nukutuksessa. Joo ok, tämän ymmärrän kyllä. Mutta mun mielestä tollaset ”korviin sattuu”-nurinat hoitajalta tossa kohtaa on aika asiattomia? Keltään ei minkään näköistä empatiaa kun itkin paniikissa. No, en mä nyt mitään kädestä kiinni pitämistä kaivannut, mutta edes sitä ettei oltais ihan mulle näytetty sitä kuinka hankala ja hirveä potilas olen, kun sattuu. Lisäksi syyllistäminen mua siitä, etten ole saanut esilääkitystä, koska en todellakaan tiennyt tota operaatiota noin hirveäksi. Lääkäri vaan sanoi, että noin nuorille pitäis aina antaa esilääkitys (kiva, mistä mä sen olisin tiennyt). Annettiin vaikutelma, että olen paska ja hankala potilas, kun sattuu. Onko tää teidän mielestä asianmukaista kohtelua? Vielä toimenpiteen jälkeenkin itkin paniikissa.

Siis mulla on täysin sama kokemus, ettei vaan olisi sama sairaalakin. Lääkkeitä ei missään vaiheessa edes tarjottu vaikka lapuissa luki niin. Olen aina ajatellut, että vain sarjakuvissa hiki lentää kirjaimellisesti otsalta, mutta silloin ymmärsin että se on kivuissa täyttä totta. Lääkäri ei kyllä puhunut mitään, hoitajat rauhoittelivat ja silittelevät, mutta käytävään se huuto kuului aivan varmasti. Siellä ihmiset sitten katsoivat kun linkkasin kaksinkerroin ulos huoneesta. En suostu enää ilman lääkearsenaalia tai nukutusta tähän toimenpiteeseen.

Tuommoista se just on, asiatonta tai ei niin ihan normaalia. Monessa maassa tehdään rauhoitettuna muttei meillä,luulis olevan lääkärillekkin miellyttävämpää, kun ei tarvis kuunnella/katsella kituvaa potilasta.

Ei ole ollut asiallista. Minullekaan ei tarjottu lääkitystä, mutta pyytämällä sen sain. Olin valmis myös vaatimaan, mutta onneksi ei tarvinnut ruveta tappelemaan oikeuksista ja toimenpide meni ihan hyvin.

Tsemppiä ja tee ihmeessä valitus!

Vierailija kirjoitti:

Ap meni huutamaan kurkku suorana toisten työpaikalle.

Ei kivaa.

Työpaikka teki hoitovirheen kun aloitti toimenpiteen ilman esilääkitystä.  Ei kivaa.  Nuori ensikertalainen ei osannut vaatia toimenpidettä keskeytettäväksi.

EI MISSÄÄN nimessä ole asiallista kohtelua, tekisin valituksen aivan satavarmasti.

Onneksi itse sain matkavakuutuksella molemman pään tähystykset tehtyä hienossa sairaalassa Bangkokissa reissussa kun olin.

Siellä kanyylilla laitettiin lievä nukutus, en edes tiennyt että homma oli jo ohi kun tajusin mitä tapahtui, ja heräsin kuuma kaakaomukillinen ja snackseja vierelläni. Lääkärit erittäin empaattisia, ammattitaitoisia ja mukavia. Myöskin juuri se, että kivun aiheuttamista vältetään tosissaan on todella iso plussa. Sairaalasta sain ison nivaskaraportin kuvien kera mukaani.

En ikinä tekisi Suomessa julkisella puolella noita juttuja, sen verran tarinoita kuullut.

No vois ne kyllä antaa jotain kivunlievitystä. Itselläni tehtiin myös ilman mitään esilääkitystä ja sattui ihan h*lvetisti, oli vielä todella pitkä toimenpide. En huutanut mutta vedet valu silmistä (itkin) enkä pystynyt hengittämään. Onneksi oli kuitenkin hyvä lääkäri ja hoitaja kannusti koko ajan, en saanut siitä traumoja. Nukutusta en halua koska olen pari kertaa ollut nukutettuna muiden leikkausten takia ja tulen todella huonovointiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Ap meni huutamaan kurkku suorana toisten työpaikalle.

Ei kivaa.

Jos ne siellä työtään tekevät olisi tehneet sen työnsä kunnolla (=asianmukainen lääkitys ja kohtelu), ei ap:n olisi tarvinnut huutaa.

Tuohan on sama kuin hammasta porattaisiin ilman puudutusta! Kipu kuin kipu, se on otettava todesta. Olen järkyttynyt näistä kertomuksista.

Muualla maailmassa tuo tehdään nukutuksessa, kun hereillä tehtynä voi olla kidutusta. Hienoa, että Suomessa ei saa edes kipulääkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JOS OLET VASTA MENOSSA TÄHYSTYKSEEN, ÄLÄ LUE TÄTÄ TEKSTIÄ. Todennäköisesti sulla se ei tule olemaan yhtä kivuliasta kuin mulla.

Tänään uskaltauduin vihdoin menemään paksusuolen tähystykseen pitkäaikaisten oireiden jälkeen. Itse tyhjennys sujui ok, sain sitä litkua, mitä ei tarvinnut paljoa juoda. Välillä toki vähän epätoivoinen fiilis, kun tuntui ettei se suoli vaan tyhjene.

Itse toimenpide olikin sitten aivan järkyttävää. Tähystykseen meno jännitti, mutta ei nyt kuitenkaan mitään järkyttäviä paniikin tunteita herättänyt (mulle ei siis koskaan aikasemmin ole sitä tehty, niin en yhtään tiennyt miltä ko toimenpide tuntuu). Käsitykseni mukaan se esilääkityshän on rauhottavaa, ei niinkään siihen kipuun? Joka tapauksessa mulle ei missään vaiheessa kukaan edes esilääkitystä ehdottanut. Oletin myös että laitetaan kanyyli käteen ja siitä tarvittaessa kipulääkettä, kun muiden kokemuksia lukiessa monelle niin oli tehty.

No, päästyäni toimenpidehuoneeseen ei mistään kanyylin laitoista tai kipulääkkeistä puhuttu mitään. Asia ok, ajattelin kuitenkin selviäväni, koska en todellakaan osannut odottaa että se sattuisi niin paljon. Ennen tutkimusta lääkäri kysyi olenko saanut esilääkityksen tai onko sitä edes mulle tarjottu. Sanoin, että ei. Siinä vaiheessa vaan tokaisi ”no kyllä se siinä lapuissa luki”. Toimenpide aloitettiin, aluksi kaikki ok. Epämiellyttävältä tuntui, mutta ihan kestettävää. Kunnes päästiin suolen mutkaisempiin osiin. Normaalisti en ole hirveän kipuherkkä, mutta mulla toi toimenpide sattui JÄRKYTTÄVÄSTI. Huusin kivusta ääneen, en yksinkertaisesti voinut sille mitään, koska sattui niin hirveästi. Lääkäri rauhoitteli aluksi, kunnes lopulta hänkin vaikutti ärsyyntyvän muhun. Mua kiellettiin huutamasta, oletin sen takia, että saisin hengityksen pidettyä rauhallisempana. Kivusta huutamisen lopettaminen oli kuitenkin mahdotonta, koska ihan rehellisesti sattui niin v*tusti. Yritin purra kättäni ja sillä tukahduttaa kivusta huutamisen, se kiellettiin myös. Olisi pitänyt maata täysin rentona, hengitys aivan tasaisena päästämättä ääntäkään. No, vähän helpommin sanottu kuin tehty niissä kivuissa :(

Jossain kohtaa lääkäri sanoi että ”sun täytyy lopettaa toi huutaminen ku täällä on niin huono äänieristys ettei kuulu tonne käytävään tähystystä odottaville potilaille”. Kiitos, ne käytävässä odottavat potilaathan siinä vaiheessa mulla olikin mielessä, kun en yksinkertaisesti pystynyt oleen kivusta huutamatta. Uhattiin myös lopettaa operaatio, jos en ole hiljaa. Kaiken huippu oli se, että toinen hoitajista kivahti lääkärille että ”korviin sattuu”, kun huusin kivuissani. Just sillä tavalla, että lääkärin pitäis komentaa mut hiljaseks. Ja tosiaan kättä en olis saanut myöskään purra, minkä avulla sain oltua hiljempaa. Siinä vaiheessa rupes paniikki iskemään ja itkin ihan paniikissa loppu toimenpiteen ajan.

Ei saatu edes loppuun asti tähystettyä, jos on tarvetta tehdä uudelleen, niin pakko tehdä nukutuksessa. Joo ok, tämän ymmärrän kyllä. Mutta mun mielestä tollaset ”korviin sattuu”-nurinat hoitajalta tossa kohtaa on aika asiattomia? Keltään ei minkään näköistä empatiaa kun itkin paniikissa. No, en mä nyt mitään kädestä kiinni pitämistä kaivannut, mutta edes sitä ettei oltais ihan mulle näytetty sitä kuinka hankala ja hirveä potilas olen, kun sattuu. Lisäksi syyllistäminen mua siitä, etten ole saanut esilääkitystä, koska en todellakaan tiennyt tota operaatiota noin hirveäksi. Lääkäri vaan sanoi, että noin nuorille pitäis aina antaa esilääkitys (kiva, mistä mä sen olisin tiennyt). Annettiin vaikutelma, että olen paska ja hankala potilas, kun sattuu. Onko tää teidän mielestä asianmukaista kohtelua? Vielä toimenpiteen jälkeenkin itkin paniikissa.

Siis mulla on täysin sama kokemus, ettei vaan olisi sama sairaalakin. Lääkkeitä ei missään vaiheessa edes tarjottu vaikka lapuissa luki niin. Olen aina ajatellut, että vain sarjakuvissa hiki lentää kirjaimellisesti otsalta, mutta silloin ymmärsin että se on kivuissa täyttä totta. Lääkäri ei kyllä puhunut mitään, hoitajat rauhoittelivat ja silittelevät, mutta käytävään se huuto kuului aivan varmasti. Siellä ihmiset sitten katsoivat kun linkkasin kaksinkerroin ulos huoneesta. En suostu enää ilman lääkearsenaalia tai nukutusta tähän toimenpiteeseen.

Siis miten niin täysin sama kokemus, kerta sinun lääkäri ei puhunut mitään, ja hoitajat olivat mukavia? Pääpointtina aloittajalla kuitenkin oli henkilökunnan käytös.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo kivusta huutaminen ihan järkevän aikuisen toiminnalta kuulosta.

Minullakin kolonoskopia sattui myös kovasti. Ei tarvinnut kuitenkaan huutaa, pienesti voivottelin. En saanut esi- tai muita lääkkeitä, ei edes tarjottu. Tutkimuksen teki paras ystäväni ja luottamus häneen oli 100 % silloin ja on edelleen.

Sinä varmaan olet sitten synnyttänytkin ilman pihaustakaan? Synnytyssalin henkilökunnan suojavarustuksiin kuuluu kuulosuojaimet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnistuneeseen toimenpiteeseen osallistuu myös potilas.

Tämä. Ei vastaanhangoittelevaa potilasta voi väkisin hoitaa. Eikä hoitohenkilökunnan tarvitse sietää esim. meluhaittaa ilman asianmukaisia suojavarusteita.

Jos asiakkaalla on niin kovat kivut, ettei voi olla huutamatta, niin pitäisiköhän sen henkilökunnan tehdä jotain?

Aina nää hoitajat vinkuvat omien oikeuksiensa perään, mutta mites ne velvollisuudet? Tässäkin hoitaja oli unohtanut tarjota sen esilääkityksen.

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on sama kuin hammasta porattaisiin ilman puudutusta! Kipu kuin kipu, se on otettava todesta. Olen järkyttynyt näistä kertomuksista.

Ontuva vertaus ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap meni huutamaan kurkku suorana toisten työpaikalle.

Ei kivaa.

Työpaikka teki hoitovirheen kun aloitti toimenpiteen ilman esilääkitystä.  Ei kivaa.  Nuori ensikertalainen ei osannut vaatia toimenpidettä keskeytettäväksi.

Siatkin tapetaan inhimillisemmin.

Olen käynyt tähystyksessä monta kertaa, ja kyllä minun käsittääkseni esilääkityksenä olen saanut myös kipulääkettä. Sen sijaan en mitään kipulääkekanyylia koskaan. Jos esilääkitys on unohtunut antaa niin saavat kyllä syyttää ihan itseään vain, jos korvat halkeavat.

Sekä tähystäjien taidoissa että tähystettävissä suolistoissa on eroa. Omat kokemukseni eivät ole olleet yhtä kivuliaita kuin aloittajan.