Mikä siinä Amos Rexissä on niin hienoa??
Kommentit (16)
Hieno näyttely. Tilaan en niin kiinnittänyt huomiota. Jonot syntyvät siitä, että tila on pieni kiinnostukseen verrattuna.
Uusi kultturelli tuttavuus pyysi tänään sinne.
Oltiin parikymmentä minuuttia ennen ovien aukeamista paikalla. Jono kiemurteli Lasipalatsin ympäri ulottuen vanhan linha-autoaseman toiselle puolen (se vanha keltainen rakennus). Arvioilta jonoa oli kaksisataa metriä.
Unohdettiin koko juttu ja tehtiin muuta. Takaisin päin lähtiessäni jono ulottui Kampin kauppakeskuksen yläosaan asti :D, Tässä vaiheessa puhutaan n. 400 metristä.
Eihän ne ihmiset varmaan mitenkään voineet edes koko päivänä sinne päästä ja jonotus olisi kestänyt tuntitolkulla.
En ymmärrä! Jonotuksen maksimi on minulle puoli tuntia, oli juttu ihan sitten mitä tahansa... tai jos jaettaisiin miljoona euroa, niin sitten.
Sitä parempi mitä pidempi jono, koska voi kokea heikkoa itsetuntuntoa hivelevää ylemmyyttä pidemmän aikaa.
Voi luoda "ymmärtäviä" katseita kanssajonottajien kanssa. Tuntea olevansa osa jotain fiksumpaa. Voi katsoa leuka pystyssä eteensä kun tavallinen kansa kulkee ohi, korkeakulttuuria ymmärtämättömät.
Ihan kuin joku joukkopsykoosi. Kävin näyttelyssä (jonotin onneksi vain 10 min.) ja menin siis pyynnöstä seuraksi, ja petyin kyllä. Olevinaan niin hienoa ja mahtavaa, blääh. Ihan ryöstöhintakin. Mutta olenpa nyt niin kylttyrelli ja sivistynyt että! 😆
Vierailija kirjoitti:
Sitä parempi mitä pidempi jono, koska voi kokea heikkoa itsetuntuntoa hivelevää ylemmyyttä pidemmän aikaa.
Voi luoda "ymmärtäviä" katseita kanssajonottajien kanssa. Tuntea olevansa osa jotain fiksumpaa. Voi katsoa leuka pystyssä eteensä kun tavallinen kansa kulkee ohi, korkeakulttuuria ymmärtämättömät.
"Katsohan Peeveli, millaiset ihmiset ovat valmiita jonottamaan ulkona kylmässä tuntitolkulla vain voidakseen ylpeänä kertoa tuttavilleen, kuinka heidän vapaapäivänsä meni kirjaimellisesti kokonaan Amoksen parissa".
Ei mitään.
Keskiverto näyttely, ei mitään uutta, ei mitään ennennäkemätöntä, ei mitään merkittävää.
Lehdet hypettävät jonoja ja jengi luulee, että se on jotenkin hienoa.
No, saattehan tuntea ylemmyyttä, ette ole niin tyhmiä, että jonottaisitte ja innostuisitte mokomasta. Ja taas löytyi uusi syy päästä väheksymään toisia, kyllä elämä nyt hymyilee.
No olihan se näyttely hieno! Jotain oikeesti uudenlaista. Kyllä mä ainakin oon tosi tyytyväinen, että ehdin nähdä sen. Tajusin kylläkin käydä syyslomalla, jolloin jono oli vain Lasipalatsin puoleenväliin.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään.
Keskiverto näyttely, ei mitään uutta, ei mitään ennennäkemätöntä, ei mitään merkittävää.
Lehdet hypettävät jonoja ja jengi luulee, että se on jotenkin hienoa.
En ymmärrä miten voi sanoa että ei ollut mitään uutta ja ennennäkemätöntä. Tietysti jos on nähnyt TeamLabin näyttelyn esim. Lontoossa, on asia eri, mutta Suomessa ei todellakaan ikinä ole nähty vastaavia monumentaalisia videoteoksia. Jotain aivan uutta täällä, ja minusta todella hieno.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään.
Keskiverto näyttely, ei mitään uutta, ei mitään ennennäkemätöntä, ei mitään merkittävää.
Lehdet hypettävät jonoja ja jengi luulee, että se on jotenkin hienoa.
Kerropa, missä olet ennen vastaavaa nähnyt, niin tiedän mennä. Itselleni oli ennennäkemätön se interaktiivinen osa, en ole tosiaan vastaavaan missään törmännyt.
Mä jonotin eilen melkein neljä tuntia, koska en ollut aiemmin päässyt ja moni tuttu oli suositellut. Pidän taiteesta ja osaan sitä mielestäni arvostaa, mutta tämä näyttely oli kyllä pettymys vaivannäköön nähden. Videoinstallaatiot toki hienoja, mutta valtava ruuhka sisähuoneissa pilasi kokemuksen. Lapsia seikkailemassa sinne ja tänne kuumuudessa. Ei mahdollisuutta hiljentyä ja katsella huoneita. No, aina ei voi voittaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin joku joukkopsykoosi. Kävin näyttelyssä (jonotin onneksi vain 10 min.) ja menin siis pyynnöstä seuraksi, ja petyin kyllä. Olevinaan niin hienoa ja mahtavaa, blääh. Ihan ryöstöhintakin. Mutta olenpa nyt niin kylttyrelli ja sivistynyt että! 😆
Mahtaako sivistys tarttua hengitysilman kautta.
Ei se varmaan niin hyvin horveässä ryysiksessä toimikaan. Itse matkasin junalla neljä tuntia suuntaansa, jonotin tunnn ja olen kullä tosi iloinen ja kiitollinen kokemastani. Näyttely oli jotain ihan ennenkokematonta, aivan ihana.
Minusta Amos Andersonin taidemuseon ja Rexin toiminnassa hienoa on se tausta. Vaatimattomista oloista ponnistanut mies loi omaisuuden, jonka tuotoista yhä voidaan kustantaa kulttuuritoimintaa ja sellaisia taiteelle omistettuja tiloja kuin Amos Rex.
Taide on ihmiskunnan muisti. Nykytaide on meille peili tai näkökulma omasta ajastamme. Taiteen kautta voi kokea yhteyttä toisiin ihmisiin yli aika-, kulttuuri-, sukupuoli- ym rajojen. On mahdollisuus oivaltaa jotain uutta itsestään tai maailmasta. Nähdä tuttu asia toisessa valossa. Saada uusia ajatuksia. Tai sitten vaan todeta, että tätä en ymmärtänyt, tämä hämmensi, oudoksutti, tämä herätti vastenmielisyyttä tai ei vain koskettanut mitenkään.
Siellä jaetaan ilmaisia ämpäreitä?