lapsettoman ja lapsenlapsettoman kuulumiset eivät useinkaan kiinnosta esimerkiksi sukujuhlissa

On. Lapsia omaavat eivät ymmärrä, että elämää on myös ilman lapsia. Nimenomaan he eivät osaa puhua muusta kuin lasten tai lastenlasten tekemisistä.

Mulla on kaksi lapsentota tätiä, toinen on lapseni kummi. Ja toinen on naimaton ja toinen naimisissa. Ovat todella läheisiä.

Onneks niitä lapsettomia aina kiinnostaa hirveästi ne lapsien asiat.

No nyt kun ajattelee, niin ehkä se vähän noin on. Minulla on lapseton täti ja puolison suvussa myös. Kyllä heitä moikkaa, mutta ei sen enempää heidän asiat kiinnosta. Täti puhuu omista tuttavistaan ja puolison täti valittaa omia vaivojaan. Mieluumin kuuntelen muiden lapsista ja lapsen lapsista. Aina on jotain hauskaa tapahtunut, tai isoja elämän muutoksia, joista riittää juteltavaa. 

Niin, suvun idea on se jatkuvuus. Jos olet lapseton, et ole sillä lailla suvun ytimessä kuin ne, joiden kautta suku uusiutuu. 

Voisi ehkä kysyä, miksi lapseton edes olettaa olevansa juuri suvussa keskeinen henkilö? 

Vierailija kirjoitti:

On. Lapsia omaavat eivät ymmärrä, että elämää on myös ilman lapsia. Nimenomaan he eivät osaa puhua muusta kuin lasten tai lastenlasten tekemisistä.

Just näin. Velana elämäni ei kiinnosta ketään. Varsinkaan sukulaisia. Tekisi mieli kertoa heille ettei minua kiinnosta pätkääkään heidän kakaroidensa kuulumiset. Niin metsä vastaa...

Mutta onhan velalla aina mies tyydyttämässä hänen tarpeitaan. Miksi siis vaivata muita? Kun tuskin velaa yleisesti kiinnostaa kenenkään muun, kuin omat asiansa

Onpas teillä omituiset suvut. Kyllä meillä kysytään kuulumiset ihan kaikilta. Jopa niiltä lapsilta itseltään (ei niin että lapsi seisoo tuppisuuna vieressä ja vanhempi kertoo, mitä kuvittelee lapselle kuuluvan).

Ei kyllä kiinnosta niiden lapsia hankkineiden kuulumisetkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mutta onhan velalla aina mies tyydyttämässä hänen tarpeitaan. Miksi siis vaivata muita? Kun tuskin velaa yleisesti kiinnostaa kenenkään muun, kuin omat asiansa

Miksi velaa ei kiinnostaisi muiden asiat? Miksi lapsellisia kiinnostaisi muiden asiat?

Ihmeellisiä typeriä oletuksia taas. Kyllä se on persoonasta kiinni, mikä kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Niin, suvun idea on se jatkuvuus. Jos olet lapseton, et ole sillä lailla suvun ytimessä kuin ne, joiden kautta suku uusiutuu. 

Voisi ehkä kysyä, miksi lapseton edes olettaa olevansa juuri suvussa keskeinen henkilö? 

Onpa typerä ajatusmalli. En keksi yhtäkään syytä, miksei voisi olla. Minusta kaikkein kauheinta tässä aiheessa on se, jos esimerkiksi sukujuhlissa on joku ylpeä äiti, joka kaakattaa koko ajan omien lastensa saavutuksista, eikä kukaan muu saa suunvuoroa. Sitten, kun lapset ovat aikuistuneet, on lastenlasten saavutuksista kaakattamisen vuoro. 

Tjaa. Enoni ja hänen avovaimonsa ovat lapsettomia, ja poikamme rippijuhlissa juttelin eniten enoni kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta onhan velalla aina mies tyydyttämässä hänen tarpeitaan. Miksi siis vaivata muita? Kun tuskin velaa yleisesti kiinnostaa kenenkään muun, kuin omat asiansa

Miksi velaa ei kiinnostaisi muiden asiat? Miksi lapsellisia kiinnostaisi muiden asiat?

Ihmeellisiä typeriä oletuksia taas. Kyllä se on persoonasta kiinni, mikä kiinnostaa.

Vela kertoo persoonasta aika paljon. Huomattu on

Minä ainakin kerron omat kuulumiset sukutapaamisissa vaikka niitä ei minulta kukaan edes kysyisi.😁 Samoin kyselen sukulaisten lasten ja lemmikkien viimeisimmät  kommellukset - kuuluu mielestäni käytöstapohin. 

Vierailija kirjoitti:

No nyt kun ajattelee, niin ehkä se vähän noin on. Minulla on lapseton täti ja puolison suvussa myös. Kyllä heitä moikkaa, mutta ei sen enempää heidän asiat kiinnosta. Täti puhuu omista tuttavistaan ja puolison täti valittaa omia vaivojaan. Mieluumin kuuntelen muiden lapsista ja lapsen lapsista. Aina on jotain hauskaa tapahtunut, tai isoja elämän muutoksia, joista riittää juteltavaa. 

Sösses, teidän suvussa eikä sulla itelläsi tapahdu elämässä mitään kivaa? Ainut kiva on kun jonkun Eevertti 4v. on oppinut potalle. Huh, onneksi meidän suku on paljon hauskempaa ja eläväisempää.

Lasten elämässä tuppaa jatkuvasti tapahtumaan jotain, kun he siirtyvät kehitysvaiheissa eteenpäin ja on kiinnostavaa nähdä, minkälaisia ihmisiä heistä pikkuhiljaa kasvaa, ketä he muistuttavat ja niin edelleen.

Aikuisilla taas on lähinnä samaa perusarkea tai vaivojen voivottelua, kyllähän se tylsempää on.

Voihan se lapseton ihminen jossain tapauksissa olla vaikka miten kiinnostava persoona ja rakastettu henkilö. Mutta silti, suku on jo käsitteenä sellainen, että suvulle on olennaista se sukupolvien ketju ja siten se seuraava sukupolvi  - ihan eri tavalla kuin vaikka ystäväporukalle, työporukalle, naapureille tai harrastusporukoille.

Sikäli juuri suku ON se oikea paikka kiinnittää enemmän huomiota uuden sukupolven kuulumisiin ja siihen, kenelle sitä uutta polvea on tullut. Vääriä paikkoja ovat esimerkiksi työpaikan kahvihuone tai vastaava. 

Vierailija kirjoitti:

Lasten elämässä tuppaa jatkuvasti tapahtumaan jotain, kun he siirtyvät kehitysvaiheissa eteenpäin ja on kiinnostavaa nähdä, minkälaisia ihmisiä heistä pikkuhiljaa kasvaa, ketä he muistuttavat ja niin edelleen.

Aikuisilla taas on lähinnä samaa perusarkea tai vaivojen voivottelua, kyllähän se tylsempää on.

Näin mäkin ajattelen, että tuosta se on kiinni. Ei kai heiltäkään itseltään kysellä kuulumisia, joilla on lapsia tai lapsenlapsia, kysellään näistä lapsista vain.

Mitä sitä itsekään kertoisi. Työpaikka on ollut sama jo yli 15 vuotta, sama asunto jo kohta 20 vuotta. En nyt kuitenkaan mitään yksityisasioita alkaisi jakamaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin, suvun idea on se jatkuvuus. Jos olet lapseton, et ole sillä lailla suvun ytimessä kuin ne, joiden kautta suku uusiutuu. 

Voisi ehkä kysyä, miksi lapseton edes olettaa olevansa juuri suvussa keskeinen henkilö? 

Että mitä...??!!!  :D:D:D

lapsellisilla on kova hinku kehua idiootti vahinko kyrvän kuulaansa. olen sanonut että vaadin kondomin yhdynnässä kyllä loppuu