Pidänkö liikaa silmällä 3-vuotiastani?
Minulla on pian 3v lapsi, joka saa kotona olla aika vapaasti ja leikkiä. Kuitenkin kun olemme ulkona, lapsi on jatkuvasit näkyvissäni, ihan jo senkin takia, että asumme joen rannassa. Ainoa tehtäväni ulkona on vahtia lasta ja leikkiä hänen kanssaan, joka on minusta ihan normaalia, varsinkin kun lapsi on niin pieni vielä.
Tämän lisäksi kun menemme esim. kauppaan, lapsi pitää kädestäni kiinni, kunnes olemme kärryillä ja istuu niissä kauppareissun. Jos käymme vain pikaisesti kaupassa, lapsi kulkee kaupassa itse ja pitää kädestäni kiinni jatkuvasti.
Kodin ulkopuolella ollessamme siis käytännössä pidän lapsen herkeämättä näkökentässäni, eikä tässä minusta ole mitään outoa, kun on kyseessä pieni lapsi.
Kuitenkin miehen suku pitää tätä omituisena ja ovatkin käskeneet minun "höllätä" asian suhteen. Ovat sanoneet mm. että ennenkin lapset ovat osanneet olla hukkumatta jokeen, osanneet katsoa tuleeko autoja, ei se nyt mihinkään katoa, turhaan stressaat, mihin se nyt yhtäkiä katoaisi jne.
Minusta kuitenkin pian 3v on vielä liian pieni ymmärtääkseen itse nuo mahdolliset vaaranpaikat ja minun tehtäväni äitinä on huolehtia hänen turvallisuudestaan.
Viime vuoden puolella syksyllä olimme tapaamssa erästä miehen sukulaista markkinoilla ja annoin lapsen pitää toista sukulaista kädestä, kun juttelin toisen kanssa. Yhtäkkiä huomasin, että lasta ja tätä sukulaista ei näkynyt missään ja hätäännyin asiasta, koska hän ei ollut sanonut minulle mitään, vaan luulin hänen olevan siinä vieressä.
He olivat lapsen kanssa menneet jollekin kojulle, jossa oli sukulaisen ystävä myymässä "näyttämään" lasta tälle ystävälle. Asiassa ei olisi ollut muuten mitään huonoa tai väärää, mutta minusta ei kyllä toisen lasta viedä sanomatta yhtään mihinkään, varsinkin kun on itse tuollainen huithapeli, joka antaisi lapsen juoksennella vahtimatta autotienkin vieressä.
Sanokaa nyt, että vahdinko tosiaan muka lastani liikaa?
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Ei tuon ikäistä voi pitää liikaa silmällä.
Aivan samat sanat olisin kirjoittanut.
Et. Tuon ikäinen voi saada päähänsä mitä vain.
No sitä minäkin olen ajatellut, että kyllä tämän ikäistä pitää vahtia. Tämäkin nappula on saanut päähänsä vaikka ja mitä ja huonosti olisi käynyt, jos en olisi ollut näköetäisyydellä.
-Ap
no ei oma 2-vuotiaani kaupassa ja muualla ulkona aina käsi minun kädessä kulje, mutta toki häntä valvotaan koko ajan tuommoisissa paikoissa
Jokainen lapsi on erilainen ja siksi niitä tulee myös vahtia eri tavalla. Jos tiedät ettei lapsesi osaa varoa niin sitten vahdit vaikka sanottais mitä.
Jotkut lapset taas pysyy luonnostaan vanhempien lähellä, ei juoksentele karkuun jalkakäytävillä jne. Ja heidän voi antaa mennä paljon vapaammin kuin villien lajitovereidensa.
Tottakai olen aina tehnyt kuten parhaalta on tuntunut, minähän sen lapsen äiti olen. Silti vain alkaa ajattelemaan väkisin, että vahdinko liikaa, kun jatkuvasti sitä hoetaan ympärillä.
Meillä lapsi on hiukan vaihdellen villi, mutta kaupassa itse haluaa aina pitää kädestä kiinni, jos kulkee itse. Pienempänä juoksenteli ihan hulluna kaupassa ja oli pakko pitää kädestä kiinni, nyt haluaa itse pitää kädestä. Pitää aika usein kotonakin minua kädestä, kun mennään esim. nukkumaan tai hammaspesulle.
-Ap
Appiukon mielestä 1,5 vuotias voi aivan yksin ja huoletta tutkia heidän keittiössään laatikoita. Myös sitä veitsilaatikkoa. Tämä tiukkisäiti oli erimieltä.
Mielestäni et vahdi liikaa.
No et vahdi liikaa, vaikka ehkä normaalia enemmän. Kyllä erityisesti ulkona parkkipaikalla ja väenpaljoudessa pitää noin pienen lapsen olla lähellä. Ja kyllä tuo sukulaisen katoaminen lapsen kanssa oli vähän hölmöä, jos ette kunnolla sopineet että hän vahtii lasta.
Minun mielestäni liialta kuulostaa:
-lapsen kanssa käsikkäin kävely kaupan sisällä
-esim leikkipuistossa, jossa ei ole vieressä äkillisiä vaaranpaikkoja, taukoamaton lapsen seuraaminen
Ensimmäinen koska lapsen pitää jo tuossa iässä saada harjoitella kaupassa käyntiä isomman lapsen tavalla. Toinen koska lapsi tarvitsee leikkipuistossa myös leikkirauhaa välillä ja mahdollisuuden ottaa itsenäisesti ja oma-alotteisesti kontaktia toisiin lapsiin.
Et kuitenkaan tee mielestäni mitään varsinaisesti väärää, vaan sukulaiset kuulostavat turhan rennolta. 3-vuotiaat ovat vaikeita tapauksia vanhemmille. Vasta on oltu taaperoita, uhma ja itsenäistymishalu on kova, kaikki kiinnostaa, mutta todella pitäisi päästä myös ottamaan niitä tärkeitä isomman lapsen "askelia". Vanhemmilla on myös tuossa iässä usein vaikeaa hahmottaa mitä pitäisi jo lapsen harjoitella ja mitä häneltä "saa" jo odottaa. Kun ihan vastahan se oli 2-vuotias, joka ei tajunnut mistään mitään. Ei tajua nytkään paljon, mutta enemmän ja tarve joissain asioissa itsenäisyyteen on suuri.
Olen päiväkodissa lto:na mikäli sillä on sinulle merkitystä
Vierailija kirjoitti:
Appiukon mielestä 1,5 vuotias voi aivan yksin ja huoletta tutkia heidän keittiössään laatikoita. Myös sitä veitsilaatikkoa. Tämä tiukkisäiti oli erimieltä.
Mielestäni et vahdi liikaa.
Hui olkoon! Tämä on yksi syy sille, miksen halua vierailla näiden sukulaisten luona, vaan he vierailevat meillä. Toinen syy on myös se, että yhden sukulaisen luona tupakoidaan sisällä ja toisella on iso kouluttamaton koira, joka on yrittänyt purra lasta. Kerran yritti raahata sen koiransa mukanaan meille, vaikka meillä on kissoja ja häntä kiellettiin.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
No et vahdi liikaa, vaikka ehkä normaalia enemmän. Kyllä erityisesti ulkona parkkipaikalla ja väenpaljoudessa pitää noin pienen lapsen olla lähellä. Ja kyllä tuo sukulaisen katoaminen lapsen kanssa oli vähän hölmöä, jos ette kunnolla sopineet että hän vahtii lasta.
Minun mielestäni liialta kuulostaa:
-lapsen kanssa käsikkäin kävely kaupan sisällä
-esim leikkipuistossa, jossa ei ole vieressä äkillisiä vaaranpaikkoja, taukoamaton lapsen seuraaminen
Ensimmäinen koska lapsen pitää jo tuossa iässä saada harjoitella kaupassa käyntiä isomman lapsen tavalla. Toinen koska lapsi tarvitsee leikkipuistossa myös leikkirauhaa välillä ja mahdollisuuden ottaa itsenäisesti ja oma-alotteisesti kontaktia toisiin lapsiin.Et kuitenkaan tee mielestäni mitään varsinaisesti väärää, vaan sukulaiset kuulostavat turhan rennolta. 3-vuotiaat ovat vaikeita tapauksia vanhemmille. Vasta on oltu taaperoita, uhma ja itsenäistymishalu on kova, kaikki kiinnostaa, mutta todella pitäisi päästä myös ottamaan niitä tärkeitä isomman lapsen "askelia". Vanhemmilla on myös tuossa iässä usein vaikeaa hahmottaa mitä pitäisi jo lapsen harjoitella ja mitä häneltä "saa" jo odottaa. Kun ihan vastahan se oli 2-vuotias, joka ei tajunnut mistään mitään. Ei tajua nytkään paljon, mutta enemmän ja tarve joissain asioissa itsenäisyyteen on suuri.
Olen päiväkodissa lto:na mikäli sillä on sinulle merkitystä
Kiitos vastauksesta!
Selvennän hiukan paria kohtaa:
Lapsi saisi kulkea nykyään itse kaupassa, mutta tahtoo itse pitää kädestä kiinni.
Leikkipuistoissa saa leikkiä rauhassa, jos on aidattu tai syrjäinen leikkipuisto, jossa ei ole vaarallista, silmällä kuitenkin pidän jatkuvasti kauempaa.
Tuon sukulainen joka katosi lapsen kanssa, emme sopineet että hän vahtii lasta. Hän pyysi, saisiko pitää lasta kädestä siinä, kun lapsi katseli ympärilleen ja ihmetteli vilskettä. Muusta ei sovittu ja hän ei ollenkaan ymmärtänyt, miksi säikähdin tilannetta.
-Ap
Meillä 4-vuotias ei kulje tien yli yksin tai seikkaile yksin ulkona ilman että näen hänet koko ajan. Kaupassa kulkee jo suht mukavasti perässä omien pikkukärryjen kanssa.. pidän hänet koko ajan näköetäisyydellä. asutaan Helsingissä . Mökillä sama homma, ei saa mennä yksin ulos jos ei kukaan aikuinen ole vahtimassa.
No olihan ennen lapsikuolleisuuskin ihan eri lukemissa kuin nykyään, kun lapsia vahditaan...
Ei tuon ikäistä voi pitää liikaa silmällä.