Lue keskustelun säännöt.
Naistenhuoneella: Tindermies antoi pakit kun kuuli minun olevan kouluttamaton
03.01.2019 |
"Kerroin tossa äsken mun tindermatchille etten ole käynyt mitään koulua loppuun saakka vaan olen tehnyt senkin edestä töitä ja uraa. No siitäkös hän kovin pettyi kun ensivaikutelma oli kuulemma eri (en tajua kyllä miksi). Hänen silmissään oon siis teoria-aivoton ja sivistymätön eli osaan asioita käytännössä mutta en teoriassa. Ja oon ehkä vähän nolla.
Noh, mikäs teidän mielipiteenne on? Pitääkö kumppanin olla käynyt paljon kouluja ja osata asioita teoriassa? Vai korvaako teille käytännön osaaminen? Ylipäätään vaikka myös kavereiden kesken? Onko opiskelut tärkeitä? Tärkeämpiä kuin työ?
Ootteko te kokeneet että nimenomaan koulujen käyminen on fiksua? Ootteko päässeet pitkälle uralle ilman kouluja? Entä koulujen kanssa? Teetkö nykyään työtä mihin oot ammattiin itsesi lukenut?"
Mitä mieltä olisitte treffikumppanista joka on vain käynyt peruskoulun?
Kommentit (197)
Harvassa ovat nykyään vain peruskoulun käyneet. Nykyäänhän kouluttamaton tarkoittaa ammattikoulun käynyttä, AMK.n käynyt on matalasti kouluttautunut duunari ja vain yliopistosta valmistuneet ovat korkeastikouluttautuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ketjua aloin lukemaan ja jo kohta lähdin Tinderistä. Olen toki ilman tätäkin ketjua todennut olevani melkoinen rupu ihmiseksi, mutta kyllä tämä toi huonon olon.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen persoona ratkaisee. Itse en hyväksyisi kumppanikseni ihmistä joka arvottaa ihmisiä koulutuksen, varallisuuden ja aseman perusteella. Arvomaailma ja luonne ratkaisevat parinvalinnassa.
Niin minullakin. Ja missä ne arvomaailma ja luonne näkyvät? Valinnoissa. Siinä, millaisia valintoja ihminen on tehnyt elämässään eli arvostaako hän koulutusta ja sen tuomia mahdollisuuksia; arvostaako hän rahaa; millaisen elintason hän haluaa; mitä hän harrastaa; mihin hän panostaa ajallisia ja taloudellisia resurssejaan jne.
Vai onko sinulla mielessäsi joku toisenlainen ymmärrys siitä, mitä arvomaailma ja luonne ovat ja miten ne vaikuttavat mm. siihen, millaisia valintoja ihminen tekee koulutuksen ja työelämän suhteen?
Itsellä ammatillinen koulutus ja vaimoni on professori. Kuulemma rentoutuu seurassani kun olen niin yksinkertainen.
Mun opiskelut ei ketään kiinnostanut, eikä kukaan kannustanut mihinkään. En ollut tietoinen mitä haluan ja miksi haluaisin valmistua. Sain ammattitutkinnon suoritettua, mutta alani töitä en ole tehnyt. Ajauduin parisuhteeseen joka muuttui väkivaltaiseksi ja siitä irrottautumiseen meni liian monta vuotta plus jälkiterapiat jne. Kyllä mahdollisuuksia olisi Suomessa kouluttautua ja hyvällä onnella työllistyä ja olla siten tyytyväinen itseensä, mutta ei ole eväitä siihen, toistaiseksi. Ikää on jo 39..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tjaa kirjoitti:
Itsellä ammatillinen koulutus ja vaimoni on professori. Kuulemma rentoutuu seurassani kun olen niin yksinkertainen.
Kerrot oman koulutuksesti mutta vaimosi virkanimikkeen, miksi? Ai niin, koska asutte Porvoossa etkä edes tiedä, ettei 'professori' ole koulutus. Voi luoja taas...
Vierailija kirjoitti:
Kouluttamattomuuteen on monenlaisia syitä. Korkeampi koulutus vaatii jonkin verran älykkyyttä, muttei mitään keskivertoa kummempaa välttämättä. Itse pääsisin Mensan jäseneksi ja toivon kumppaninkin olevan kohtuullisen älykäs. Tunnen myös todella älykkäitä ihmisiä, joilla on koulut käymättä. Vanhemmilla ikäluokilla se oli ihan normaalia, jos oli köyhästä perheestä, vähän nuoremmilla on ollut kellä mitäkin siinä vaiheessa, kun kouluja on tyypillisesti käyty. Esim. masennusta, saanut lapsia nuorena, päihdeongelmia. Yhdellä ystävällä on ADHD, jonka takia koulujen käyminen vain ei ole luonnistunut, mutta onneksi on päässyt kiinnostavaan työhön osaamisellaan. Joillain on koulut jääneet käymättä nuorena ihan siksi, että sille ei ole ollut aikaa kun on harjoitellut tai tehnyt jo uraa täyttä päätä. Jotkut käyvät sitten myöhemmin kouluja, toiset eivät. Mun tuttavapiirissä ne, jotka ovat käyneet aikuislukion, ovat sen jälkeen hakeutuneet yliopistotasoisiin opintoihin. Joten se, joka vielä 30-vuotiaana on kouluttamaton, voi joskus myöhemmin elämässä olla vaikka miten koulutettu.
Monen kouluttamattoman kohdalla kouluttamattomuus sinänsä ei olisi este kiinnostua, mutta syyt sen takana saattavat olla. Päihdeongelmien pitäisi olla taakse jääneitä. Muut mainitsemani jutut ovat elämää ja vaikuttavat omalta osaltaan siihen, sovitaanko yhteen. Omakaan elämänhallintani ei ole paras mahdollinen eikä elämäni ihan siloinen, vaikka ylemmän korkeakoulututkinnon olen kokoon saanutkin. Ongelmat saattavat auttaa ymmärtämään toista paremmin, mutta liian isoja ongelmia ei saa toisella olla, jotta homma voisi toimia.
Tämä oli todella hyvä viesti.
Mietin erästä todella älykästä henkilöä, jonka tunnen. Hänen juttunsa menevät useimmilta aika yli ja hän on lukenut todella laajasti filosofiaa ja psykologiaa. Keskusteluissa vieraat ihmiset luulevat häntä, joksikin tohtoriksi tms (siis ihan korkeakoulutetutkin ja henkilöt, jotka luennoivat hieman samanlaisista aiheista kuin tuttavani on kiinnostunut). Lisäksi hän on kätevä käsistään ja osaa kaikenlaisia IT-juttuja.
Kuitenkin tämä tuttuni ei ole lukion jälkeen valmistunut mistään oppilaitoksesta. On yrittänyt muutamia. Elämänhallinta ei riitä ja samoista elämänhallinnan ongelmista johtuen hän olisi myös aika hankala kumppani kenellekään. On tavallaan sääli, että "älykkäin" tuntemani ihminen ei osaa sitä älyään käyttää.
"Liian älykkäillä" saattaa olla tuota muutenkin. Mieheni on töissä tutkimuslaitoksessa, jossa heillä on tullut muutamia virherekrytointeja, kun on palkattu joku "liian älykäs" töihin - sellainen loistavalta vaikuttava tyyppi, joka sitten "tietää" miten asiat pitäisi oikeasti tehdä tai tehtäisiin paremmin kuin ennen, eikä tehdyksi tule kuitenkaan oikein mitään.
"Liian älykkäät" tai väärällä tavalla älykkäät analysoivat asioita liikaa eivätkä saa aikaiseksi asioita ja samalla joku keskinkertaisuus etenee koulutuksessa ja uralla ihan vain, koska tekee eikä vain mieti eikä odota heti täydellisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kansalaiskoulun käynyt suurperheen kotiäiti.
Mieheni on korkeakoulun käynyt.
Kielitaitoni on erittäin huono ja erilaisissa tilaisuuksissa tulee tilanteita, että silloin voisin painua maanalle:)
Mutta näin on menty vuosikymmeniä.
Heh. Meillä on töissä IT-alalla jos jonkinlaista säveltäjää. Mielestäni tukinto tai useampi ei kerro yhtään mitään siitä, miten tyyppi osaa olla hyvä työkaveri ja hyvä työntekijä. Meilläkin on dippainssejä, jotka ovat ihan varmasti hankkineet paperinsa perselihaksilla ja sitten taas hyvin vähän kouluttautuneita, jotka ovat aivan huikean skarppeja tyyppejä. Lähes tutkinnon kuin tutkinnon saa hankittua niillä perselihaksilla (jos ei ole esim. lukihäiriötä tms. riesana), mutta oikeaa älykkyyttä, sosiaalisuutta ja käytännönläheisyyttä tutkinto ei takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle se itse koulutus ei ole tärkeä. Isäni esimerkiksi on mennyt heti peruskoulun jälkeen töihin eikä ole ollut päivääkään työttömänä. Hän on nyt ollut 15 vuotta töissä eräässä rakennusfirmassa ihan hyvällä paikalla. Mutta se että aloittaa eri kouluja eikä jaksa käydä mitään loppuu on vähän eri juttu..
Ekonomi olen enkä huolisi missään tapauksessa elämänkoululaista. Tosi epätodennäköistä että huolisin edes AMK-tason miestä. Eli yliopiston vaadin. Olen koulutusta vastaavassa työssä, nousujohteinen ura ja hyvä palkka. Siinä ei ole kysymys mistään teoria vs. käytäntö vaan asioiden syvempi ymmärtäminen. En ole koskaan tavannut matalasti koulutettua, joka tajuaisi esim normaalin yhteiskunnan toimintaa, taloutta, lainsäädäntöä jne. Loppuu puheenaiheet eikä jaksa kaikkea rautalangasta vääntää. Lisäksi käytöstavat puuttuu ja rahat loppu koko ajan ellei ole korkeakoulutettu. Ja mitään uraa ei luoda ilman korkeaa koulutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teen työtä jota ei ole mahdollista tehdä ilman maisterintutkintoa joten itsekin opiskelleena arvostan totta kai opintoja. Minulle ei olisi deal breaker se ettei toinen ole opiskellut pitkälle vaan ennemminkin se jos kokisin ettei toinen arvosta koulutusta. En voisi kuvitella esimerkiksi perustavani perhettä sellaisen ihmisen kanssa koska minulle on tärkeää kannustaa lapsia ja nuoria opiskelemaan.
Deal breaker, et sitten ole viitsinyt opiskella suomenkielistä vastinetta? Jääneet opinnot vaiheeseen, otaksun eiku I presume?
Vierailija kirjoitti:
Ja mitäköhän ”uraa” pystyy luomaan ilman mitään koulutusta 2010-luvulla?
Softakehitystä, jossa palkat ovat 5000+ e/kk pk-seudulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekonomi kirjoitti:
Ekonomi olen enkä huolisi missään tapauksessa elämänkoululaista. Tosi epätodennäköistä että huolisin edes AMK-tason miestä. Eli yliopiston vaadin. Olen koulutusta vastaavassa työssä, nousujohteinen ura ja hyvä palkka. Siinä ei ole kysymys mistään teoria vs. käytäntö vaan asioiden syvempi ymmärtäminen. En ole koskaan tavannut matalasti koulutettua, joka tajuaisi esim normaalin yhteiskunnan toimintaa, taloutta, lainsäädäntöä jne. Loppuu puheenaiheet eikä jaksa kaikkea rautalangasta vääntää. Lisäksi käytöstavat puuttuu ja rahat loppu koko ajan ellei ole korkeakoulutettu. Ja mitään uraa ei luoda ilman korkeaa koulutusta.
Olisit ehkä voinut tiivistää tuon sanomalla, että et ole kovin seksuaalinen ja siksi tarvitset kovat suostuttelut, että suostut seksiin miehen kanssa. Koska hormonit eivät hyrrää, ei huvita ottaa selvää minkälaisia miehiä olisi tarjolla, vaan mennään ennakkoluulot päällä siihen asti, kunnes joku mies tekee vaikutuksen.
Naisilla on kiinnostusta statussymboleihin, mutta kiinnostus puhtaasti itse tietoa kohtaan on enemmän miehinen ominaisuus ja siksipä naiset eivät ole parhaita millään tietämyksen saralla; ei edes kotitaloudessa jos tarkastellaan huippuja.
Vierailija kirjoitti:
tjaa kirjoitti:
Itsellä ammatillinen koulutus ja vaimoni on professori. Kuulemma rentoutuu seurassani kun olen niin yksinkertainen.
Kerrot oman koulutuksesti mutta vaimosi virkanimikkeen, miksi? Ai niin, koska asutte Porvoossa etkä edes tiedä, ettei 'professori' ole koulutus. Voi luoja taas...
Mikä ihmeen Porvoo addiktio sinulla mahtaa olla? Ei emme asu Porvoossa. Ilmeisesti joku kana voi olla minuakin yksinkertaisempi jos ei tiedä, että professori on korkeakoulutettu henkilö; yleensä väitellyt eli tohtori.
Lähtökihtaisesti arvostan koulutusta, mutta mies on käynyt vain peruskoulun. Lähinnä tämä ärsyttää työn saannissa. Aina niitä saanut, mutta ei kovilla palkoilla ja paljon pätkää.
Nyt tosin aloittaa IT-alan opinnot AMK:ssa, ei ole liian myöhäistä aikuisillakaan. :)
tjaa kirjoitti:
Itsellä ammatillinen koulutus ja vaimoni on professori. Kuulemma rentoutuu seurassani kun olen niin yksinkertainen.
Itsellä on työkavereina muutamia yliopiston käyneitä ja sinänsä älykkäitä sällejä, mutta ei helkkari niitä jaksa kuunnella vaikka meillä on sama kiinnostuksen kohde (luonnollisesti) ja työtehtävä. Samasta asiasta puhutaan niin eri kielellä, että joskus tuntuu heidän puhuvan tarkoituksella mahdollisimman monimutkaisesti yksinkertaisistakin asioista.
"Tarkista komponenttitason ohjausjännite analysaattorilla ja tarvittaessa toteuta yksikön ajantasoitus korvaavalla elementillä. Verifoi tulosten oikeellisuus ja päivitä raporttiin toimen onnistumispöytäkirja."
= "Vaihda palanut lamppu ja merkkaa vaihdetuksi"
kele.
Ekonomi kirjoitti:
Ekonomi olen enkä huolisi missään tapauksessa elämänkoululaista. Tosi epätodennäköistä että huolisin edes AMK-tason miestä. Eli yliopiston vaadin. Olen koulutusta vastaavassa työssä, nousujohteinen ura ja hyvä palkka. Siinä ei ole kysymys mistään teoria vs. käytäntö vaan asioiden syvempi ymmärtäminen. En ole koskaan tavannut matalasti koulutettua, joka tajuaisi esim normaalin yhteiskunnan toimintaa, taloutta, lainsäädäntöä jne. Loppuu puheenaiheet eikä jaksa kaikkea rautalangasta vääntää. Lisäksi käytöstavat puuttuu ja rahat loppu koko ajan ellei ole korkeakoulutettu. Ja mitään uraa ei luoda ilman korkeaa koulutusta.
Käytöstavat ei tule yliopistokoulutuksella eikä sydämensivistys. Ne osaa tai ei osaa koulutuksesta riippumatta.
Itse en ole koskaan jaksanut opiskella. Lukioon saakka meni ihan ok, vaikka isäni kerran sanoi, ettei muista nähneeni minun koskaan lukevan.
Pienestä asti kyllä ahmin kirjallisuutta laidasta laitaan ja propasin tietokoneiden kanssa, kunnes yläasteella tuli vaihe, jolloin myin kaikki tietotekniset välineet pois ja keskityin soittamiseen. Lukioaika menikin bändissä soitellessa. Lukeminenkin jäi.
Hain oikikseen ja toisella kerralla pääsin kahden pisteen päähän Helsingin oikiksesta. Olen monesti sanonut, että olisin ollut valmis juristi jo aikaa sitten, jos en olisi alkanut seurustelemaan heti lukion jälkeen pääsykokeisiin valmistautuessani. Nyt kun juristikavereita katselen, niin ei käy kateeksi. Jäätävä määrä työtä ja ei se liksa niin kummoinen ole. Mutta sellaista elämä on.
Otin ns. varapaikan tietojenkäsittelytieteen laitokselta, jonne pääsin käymällä tietotekniikan kokeessa ja vahingossa olin saanut kirjoituksista pitkän fysiikan tehtävistä niin hyvät pisteet, että näiden yhteistuloksena paikka aukesi. Aloitin työt IT-firmassa ennen opintojen alkua ja jaksoin opiskella pari vuotta, enemmän tai vähemmän töitä samalla tehden. Sitten työt veivät mennessään.
En koskaan valmistunut yliopistolta, enkä varmaan ole cumua pidemmälle opintoja vienyt. Aloitin myös aikuisopistelijana AMK:ssa noin 7 vuotta sitten ja olen suorittanut 150 opintopistettä. Ihan pelle touhua, että pitämällä pari luentoa voi saada 11 opintopistettä tuosta noin vain. Samoin jotain harrastuksena tehtyjä juttuja olen voinut käyttää näyttönä osaamisesta ja olen saanut kursseja niillä suoritettua. En ole näitäkään opintoja jaksanut saattaa loppuun.
Monen mielestä en varmastikaan ole koulutettu tai sivistynyt, koska en ole saanut papereita ulos mistään. Siitä huolimatta tulen taloudellisesti toimeen hyvin (75K€ - 90K€ / vuosi) ja muutenkin olen onnellinen, terve, naimisissa ja nautin elämästä.
Olen siis hyvin KELTAINEN.
Kouluttamattomuuteen on monenlaisia syitä. Korkeampi koulutus vaatii jonkin verran älykkyyttä, muttei mitään keskivertoa kummempaa välttämättä. Itse pääsisin Mensan jäseneksi ja toivon kumppaninkin olevan kohtuullisen älykäs. Tunnen myös todella älykkäitä ihmisiä, joilla on koulut käymättä. Vanhemmilla ikäluokilla se oli ihan normaalia, jos oli köyhästä perheestä, vähän nuoremmilla on ollut kellä mitäkin siinä vaiheessa, kun kouluja on tyypillisesti käyty. Esim. masennusta, saanut lapsia nuorena, päihdeongelmia. Yhdellä ystävällä on ADHD, jonka takia koulujen käyminen vain ei ole luonnistunut, mutta onneksi on päässyt kiinnostavaan työhön osaamisellaan. Joillain on koulut jääneet käymättä nuorena ihan siksi, että sille ei ole ollut aikaa kun on harjoitellut tai tehnyt jo uraa täyttä päätä. Jotkut käyvät sitten myöhemmin kouluja, toiset eivät. Mun tuttavapiirissä ne, jotka ovat käyneet aikuislukion, ovat sen jälkeen hakeutuneet yliopistotasoisiin opintoihin. Joten se, joka vielä 30-vuotiaana on kouluttamaton, voi joskus myöhemmin elämässä olla vaikka miten koulutettu.
Monen kouluttamattoman kohdalla kouluttamattomuus sinänsä ei olisi este kiinnostua, mutta syyt sen takana saattavat olla. Päihdeongelmien pitäisi olla taakse jääneitä. Muut mainitsemani jutut ovat elämää ja vaikuttavat omalta osaltaan siihen, sovitaanko yhteen. Omakaan elämänhallintani ei ole paras mahdollinen eikä elämäni ihan siloinen, vaikka ylemmän korkeakoulututkinnon olen kokoon saanutkin. Ongelmat saattavat auttaa ymmärtämään toista paremmin, mutta liian isoja ongelmia ei saa toisella olla, jotta homma voisi toimia.