Kohtalo tovereita kaivataan! Olin toinen nainen ja sain varatulle miehelle lapsen
Eli olin vuosia sitten suhteessa varattuun mieheen. En aluksi tienny hänen olevan varattu, mutta kun selvisi että hän on kihloissa ja hänen tuleva vaimo raskaana, tunsin olevani niin katkera ja halusin pitää miehen itselläni. Olin siis korviani myöten rakastunut ja haaveillut perheen perustamisesta. En voinut uskoa että rakastamani mies oli valehdellut minulle alusta asti.
Pian miehen kaksoiselämä paljastumisen jälkeen huomasin olevani raskaana ja ajattelin automaattisesti, että näin saan pidettyä miehen edes jotenkin elämässäni. Noh tosin kävi, mies valitsi vaimonsa ja heillä on tällä hetkellä 4 lasta. Itse olen edelleen yh eikä mies ole tavannut lastamme kertaakaan. Olen kyllä useamman kerran yrittänyt ottaa yhteyttä mutta tuloksetta. Pitäisikö minun vielä yrittää saada isä tapaamaan lastaan? Vaatia isyydentunnustusta oikeudesta? En kyllä halua että miehen vaimo on tekemisissä lapseni kanssa, koska en halua että he leikkivät perhettä minun lapseni kanssa. Olenko ihan sekaisin. Haluan vain lapselleni isän ja tämän miehen edes jotenkin elämääni.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Olen seurannut ystäväni kamppailua samanlaisessa tilanteessa: Ihan ensimmäiseksi sinun pitää hoitaa, että isä virallisesti tunnustaa lapsen ja että lapsi merkitään virallisesti hänen lapsekseen. Näin saat lapselle elatusmaksun ja lapsesi aikanaan perii isänsä samalla tavalla kuin hänen muutkin lapsensa. Se on sinun velvollisuutesi lastasi kohtaan.
Toinen asia on sitten henkinen puoli. Ystäväni on väkisin yrittänyt tutustuttaa isää ja poikaa järjestämällä erilaisia juhlia ja tilanteita, missä isän muka on pakko olla läsnä. Välillä isä on, välillä ei. Lapsen arjessa ei isä ole. Voi mennä vuosia että isä ei pidä mitään yhteyttä. Pieni lapsi ei ymmärrä. Nyt poika on aikuinen, ja hänestä tuntuu että isä on hänet hylännyt, ei vain kerran vaan lukuisia kertoja. Koska äiti väkisin yritti saada isää omaan tahtoonsa, on nuorella miehellä nyt ikuinen mielen vamma.
Parempi olisi ollut olla pitämättä yhteyttä lainkaan, kun mies ei sitä halunnut vaan valitsi vaimonsa ja hänen kanssaan saamansa lapset.
Kiitos varmaankin ainoasta järkevästä vastauksesta. Tätä minä tällä aloituksella hain takaa, muiden kokemuksia siitä mitä tulisi tehdä ja mikä on oikein.
Painin joka päivä tämän saman kysymyksen äärellä, vaadinko isää isyyden tunnustuksen vai en. Otanko häneen yhteyttä vai en.. Lapsi haluaisi varmasti tutustua isäänsä ja sisaruksiinsa, mutta mikä on oikein. Itsellä on kyllä vielä tunteita isää kohtaan. En halua rikkoa heidän perhettään, mutta en voi olla ajattelematta josko mieskin ajattelisi välillä minua
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seurannut ystäväni kamppailua samanlaisessa tilanteessa: Ihan ensimmäiseksi sinun pitää hoitaa, että isä virallisesti tunnustaa lapsen ja että lapsi merkitään virallisesti hänen lapsekseen. Näin saat lapselle elatusmaksun ja lapsesi aikanaan perii isänsä samalla tavalla kuin hänen muutkin lapsensa. Se on sinun velvollisuutesi lastasi kohtaan.
Toinen asia on sitten henkinen puoli. Ystäväni on väkisin yrittänyt tutustuttaa isää ja poikaa järjestämällä erilaisia juhlia ja tilanteita, missä isän muka on pakko olla läsnä. Välillä isä on, välillä ei. Lapsen arjessa ei isä ole. Voi mennä vuosia että isä ei pidä mitään yhteyttä. Pieni lapsi ei ymmärrä. Nyt poika on aikuinen, ja hänestä tuntuu että isä on hänet hylännyt, ei vain kerran vaan lukuisia kertoja. Koska äiti väkisin yritti saada isää omaan tahtoonsa, on nuorella miehellä nyt ikuinen mielen vamma.
Parempi olisi ollut olla pitämättä yhteyttä lainkaan, kun mies ei sitä halunnut vaan valitsi vaimonsa ja hänen kanssaan saamansa lapset.
Kiitos varmaankin ainoasta järkevästä vastauksesta. Tätä minä tällä aloituksella hain takaa, muiden kokemuksia siitä mitä tulisi tehdä ja mikä on oikein.
Painin joka päivä tämän saman kysymyksen äärellä, vaadinko isää isyyden tunnustuksen vai en. Otanko häneen yhteyttä vai en.. Lapsi haluaisi varmasti tutustua isäänsä ja sisaruksiinsa, mutta mikä on oikein. Itsellä on kyllä vielä tunteita isää kohtaan. En halua rikkoa heidän perhettään, mutta en voi olla ajattelematta josko mieskin ajattelisi välillä minua
Ap
Kannattaisi ehkä hyväksyä se että olit miehelle vain hetken huvia, pako lapsiperhearjesta. Aika sairasta että haluat "voittaa" miehen itsellesi kun tuossa pelissä ei ole kuin häviäjiä. Noh, hyvällä tuurilla miehen vaimo lemppaa ennenpitkää petturimiehensä ja saat pitää kultakimpaleen itselläsi kunnes tämä hankkii taas toisen naisen viihdykkeeksi.
Vierailija kirjoitti:
---Haluan vain lapselleni isän ja tämän miehen edes jotenkin elämääni.
Haluta voi ihan mitä vaan, kaikkea ei kuitenkaan saa. Lapsesi kannalta tilanne on ikävä ja hankala. Hänellä on oikeus halutessaan saada tietää kuka hänen isänsä on. Sinulla sen sijaan ei ole mitään oikeuksia, joten turha kuvitellakaan, että voisit vaatia miestä olemaan osa SINUN elämääsi. Lastanne kohtaan hänellä on velvollisuuksia ja teoistaan on hänenkin kannettava vastuunsa, mutta tämä koskee vain hänen isyyttään. Sinua kohtaan miehellä ei ole velvollisuuksia.
Sinä ja mies olette yhtä syyllisiä syntyneeseen tilanteeseen. Olisitte molemmat halutessanne pystyneet lopettamaan suhteenne, mutta te ette sitä tehneet. Erityisen raukkamainen veto on olla toinen nainen ja hankkiutua raskaaksi. Ikävää tämä on myös miehen vaimon ja heidän neljän lapsensa kannalta, jos heillä ei ole mitään käsitystä sinun ja lapsesi olemassaolosta.
Vaikea tilanne kaikenkaikkiaan, enkä osaa sanoa miten toimia. Varmaa on ainoastaan se, että sinä et voi esittää vaatimuksia koskien sinun ja miehen yhteiselämää. Jotenkin teidän olisi kuitenkin kyettävä sotkunne selvittämään ja vastuunne kantamaan.
Jos mies varakas tai omaisuutta niin sitten isyydentunnustus mikä turvaa joskus lapsen tulevaisuuden. Muus tapauksessa viis veisaisin jos miestä ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seurannut ystäväni kamppailua samanlaisessa tilanteessa: Ihan ensimmäiseksi sinun pitää hoitaa, että isä virallisesti tunnustaa lapsen ja että lapsi merkitään virallisesti hänen lapsekseen. Näin saat lapselle elatusmaksun ja lapsesi aikanaan perii isänsä samalla tavalla kuin hänen muutkin lapsensa. Se on sinun velvollisuutesi lastasi kohtaan.
Toinen asia on sitten henkinen puoli. Ystäväni on väkisin yrittänyt tutustuttaa isää ja poikaa järjestämällä erilaisia juhlia ja tilanteita, missä isän muka on pakko olla läsnä. Välillä isä on, välillä ei. Lapsen arjessa ei isä ole. Voi mennä vuosia että isä ei pidä mitään yhteyttä. Pieni lapsi ei ymmärrä. Nyt poika on aikuinen, ja hänestä tuntuu että isä on hänet hylännyt, ei vain kerran vaan lukuisia kertoja. Koska äiti väkisin yritti saada isää omaan tahtoonsa, on nuorella miehellä nyt ikuinen mielen vamma.
Parempi olisi ollut olla pitämättä yhteyttä lainkaan, kun mies ei sitä halunnut vaan valitsi vaimonsa ja hänen kanssaan saamansa lapset.
Kiitos varmaankin ainoasta järkevästä vastauksesta. Tätä minä tällä aloituksella hain takaa, muiden kokemuksia siitä mitä tulisi tehdä ja mikä on oikein.
Painin joka päivä tämän saman kysymyksen äärellä, vaadinko isää isyyden tunnustuksen vai en. Otanko häneen yhteyttä vai en.. Lapsi haluaisi varmasti tutustua isäänsä ja sisaruksiinsa, mutta mikä on oikein. Itsellä on kyllä vielä tunteita isää kohtaan. En halua rikkoa heidän perhettään, mutta en voi olla ajattelematta josko mieskin ajattelisi välillä minua
Ap
Paras jäädyttää tunteet lapsesi isää kohtaan, mutta lapsen oikeuksien vuoksi isän tulee tunnustaa lapsensa. Ehkä ajan myötä lapsi tulee tapaamaan myös sisaruksiaan mutta voit varautua siihenkin, etteivät sisarukset halua pitää yhteyttä. Joten joudut tyytymään ja sopeutumaan vallitsevaan tilaan. Moni on löytänyt uuden miehen, joka voi hyvinkin hyväksyä lapsesi ja alkaa olemaan varaisä.
Onko kellään kokemusta tai tietoa, että tällaisessa tilanteessa isä olisikin suostunut tapaamaan lasta? Ja ehkä jopa valinnut tämän toisen perheen?
Tiedän haave ajattelua..
En usko, että lapsi saisi tavata sisaruksiaan ennen täysi ikäisyyttä miehen vaimon vuoksi..
Olisi kyllä ihanaa kun lapsi voisi tutustua jo lapsena sisaruksiinsa.
Stalkkasin miehen somea, teki mieli lähettää hänelle viesti ja kuvia lapsesta, jos saisin hänen mielenkiinnon heräämään kuvien avulla. Onko huono idea?
Ap
Nyt tein sen, laitoin miehelle viestin ja pari kuvaa lapsesta.
Toivon että hän vastaa, mutta samalla toivon voivani perua viestin koska en kestä jos hän ei vastaa..
Ap
Vierailija kirjoitti:
Noin aluksi yksinkertaisen kieliopin kertaus paikallaan AP, edes yhdyssanat kuntoon.
Joo kirjoitustyyli on tuttu ja taattua provoa.
Miten kielioppi liittyy siihen, onko tarina totta vai ei?
Rupeaa hieman ottamaan päähän nämä jatkuvat kommentit kirjoitusvirheistä. En tiennyt, että kirjoitin kielioppi poliisien palstalle.. Edelleen kirjoitan tabletilla ja en jaksa jokaista kirjoitusvirhettä korjata.
Tein aloituksen, koska kaipasin muiden kokemuksia jotka ovat/ovat olleet samassa tilanteessa.
P*ska fiilis tässä tulee, kun näitä kommentteja lukee. Ilmeisesti tällaisen kirjoitustaidottoman ja hyväuskoisen luuserin ei olisi pitänyt lisääntyä.
Ap