Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millä jaksatte tauotta vauvan kanssa?
02.01.2019 |
24/7 vastuu vauvasta, joka nukkuu vain lyhyissä pätkissä päiväunet ja yöllä heräilee usein. Eli lepotaukoja ei ole, koska ne vartin päiväunet menee siihen, että syö itse nopeasti jotain tai tekee kotitöitä. Sama päivästä ja viikosta toiseen. Millä jaksatte tällaista? Kaikesta muusta elämässä saa lepotauon, töissäkin on ruokatunti ja illat vapaata, isojen lasten kanssa lapsi voi vaikka katsoa jonkun elokuvan ja silloin on itsellä tauko.
Kommentit (104)
Harrasta muutakin kuin vauvanhoitoa. Eli äiti-vauva jumpat, jollet saa ketään hoitamaan lasta. Jos joku voi hoitaa vauvaa iltaisin niin pari tavallista harrastusta viikkoon. Tapaa ystäviäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on nyt 4kk vauva, joka on kyllä ollut alusta saakka hyväntuulinen ja helppo päivisin mutta unet ovat olleet lyhyttä pätkää, niin yöt kuin päivätkin. Viime yönä heräsi 9 kertaa. Väsyneitä ollaan. Tilannetta ei helpota yhtään aktiivinen 2.5v taapero. Hän onneksi nukkuu hyvin.
No millä jaksetaan.. Pidetään aika tiukasti rytmi. Aamutoimet, ulos, vaunulenkki ja puistoon. Sisälle syömään, taapero unille, yritetään torkkua sohva kulmassa vauvalla tissi suussa. Ja iltapäivä saman kaavan mukaan. Itse en ota mitään ylimääräistä päiviin, kuten muskareita tai mammakerhoja. Pidän tiukasti kiinni rytmistä, niin olo on siedettävä, koska voi ennakoida mitä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on se pitkään imettämisen huono puoli josta ei saa puhua. Lapsi heräilee yöllä koska pitää sitä tissiä saada, ja sitten kun se lapsi juo jatkuvasti myös pissaa tulee jatkuvasti ja vaippaa pitää vaihtaa ja siinä se lapsi taas herää... Lapsella ei saisi tulla yöllä nälkä eikä häntä saisi opettaa siihen että aina kun inahtaa ilmestyy nänni suuhun. Illalla todellakin kannattaa antaa perunaporkkanvelliä niin nukkuu vähintään kuusi tuntia, luultavasti paljon pidempäänkin. Näin omalla kolmen lapsen kokemuksella.
Äidinmaito on tarkoituksella helposti sulavaa evästä vauvalle. Vauvan suolisto saa siitä nopeasti ja tehokkaasti ravinteet talteen ja se jatkaa matkaansa nopeammin kuin korvikemaito tai kiinteä ruoka. IHAN TARKOITUKSELLA. Ja totta, sillä on se sivuvaikutus että imetetty vauva syö keskimäärin tiheämmin kuin korvikeruokittu/kiinteitä syövä, mutta voisiko ajatella että se on tarkoituskin ja vauvan tarve? Yöimetyksillä on myös funktionsa maidontulon riittävyydessä, joten pitkät imetysvälit eivät millään tavalla palvele vauvan ravinnonsaantia.
Silloin kun vanhemmat ovat uupuneet tai uupumassa, pitää muokata tapoja sellaisiksi että he jaksavat, tottakai ja ehdottomasti. Mutta lähtökohtaisesti imetetyn vauvan yöllinen maidontarve ei ole mikään "huono puoli" vaan silloin asiat ovat niin kuin niiden kuuluukin olla, niin kuin luonto on sen suunnitellut.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on nyt 4kk vauva, joka on kyllä ollut alusta saakka hyväntuulinen ja helppo päivisin mutta unet ovat olleet lyhyttä pätkää, niin yöt kuin päivätkin. Viime yönä heräsi 9 kertaa. Väsyneitä ollaan. Tilannetta ei helpota yhtään aktiivinen 2.5v taapero. Hän onneksi nukkuu hyvin.
No millä jaksetaan.. Pidetään aika tiukasti rytmi. Aamutoimet, ulos, vaunulenkki ja puistoon. Sisälle syömään, taapero unille, yritetään torkkua sohva kulmassa vauvalla tissi suussa. Ja iltapäivä saman kaavan mukaan. Itse en ota mitään ylimääräistä päiviin, kuten muskareita tai mammakerhoja. Pidän tiukasti kiinni rytmistä, niin olo on siedettävä, koska voi ennakoida mitä tapahtuu.
Miten käytännössä toteutetaan vaunulenkit ja puistoilu pätkänukkujavauvan kanssa? Onko vauva siis tyytyväisenä vaunuissa hereillä? Kanniskeletko suuren osan reissusta sylissä? Vai kirkuu vaunuissa mutta lenkki tehdään ja puistossa ollaan silti? Vilpittömästi ihmettelen, kun en saanut omaa pätkänukkujaani pysymään vaunuissa alle puolivuotiaana kuin viisi minuuttia kerrallaan.
Tuo ei ole normaalia. Joku vika vauvalla on. Normaalisti terve vauva vain syö ja nukkuu. Ja kun on hereillä katselee ympärilleen tyytyväisenä ja jos joskus vähän itkee, niin silloin on joku pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on nyt 4kk vauva, joka on kyllä ollut alusta saakka hyväntuulinen ja helppo päivisin mutta unet ovat olleet lyhyttä pätkää, niin yöt kuin päivätkin. Viime yönä heräsi 9 kertaa. Väsyneitä ollaan. Tilannetta ei helpota yhtään aktiivinen 2.5v taapero. Hän onneksi nukkuu hyvin.
No millä jaksetaan.. Pidetään aika tiukasti rytmi. Aamutoimet, ulos, vaunulenkki ja puistoon. Sisälle syömään, taapero unille, yritetään torkkua sohva kulmassa vauvalla tissi suussa. Ja iltapäivä saman kaavan mukaan. Itse en ota mitään ylimääräistä päiviin, kuten muskareita tai mammakerhoja. Pidän tiukasti kiinni rytmistä, niin olo on siedettävä, koska voi ennakoida mitä tapahtuu.
Miten käytännössä toteutetaan vaunulenkit ja puistoilu pätkänukkujavauvan kanssa? Onko vauva siis tyytyväisenä vaunuissa hereillä? Kanniskeletko suuren osan reissusta sylissä? Vai kirkuu vaunuissa mutta lenkki tehdään ja puistossa ollaan silti? Vilpittömästi ihmettelen, kun en saanut omaa pätkänukkujaani pysymään vaunuissa alle puolivuotiaana kuin viisi minuuttia kerrallaan.
Joskus nukahtaa vaunuihin, joskus kanniskelen. Yleensä liikkuvissa vaunuissa on hereillä myös hiljaa mutta ei aina. Pakko vaan soveltaa tilanteen ehdoilla. Kantoreppukin on, sitäkin käytän välillä.
Vihasin vauva-aikaa koko sydämestäni. Vauva tuntui vain riesalta ja olin koko ajan yliväsynyt. Vauva itki, huusi eikä nukkunut kokonaista yötä kuin vasta kolmevuotiaana. Oma äiti ja anoppi syyllisti, kun en nauttinut vauva-arjesta ja nähnyt omaa lastani maailman ihanimpana juttuna. Ahdisti, etteI lapsesta saanut taukoa. Ahdisti, etten saanut koskaan nukkua univelkoja pois, enkä oikein osannutkaan. Minulla oli synnytyksen jälkeinen masennus, enkä lähtökohtaisestikaan ollut ikinä pitänyt vauvoja söpöinä tai mielenkiintoisina. Mutta jos halusi lapsen, piti ensin kasvattaa vauvasta sellainen.
Opin pitämään lapsestani, kun hän oli kaksivuotias. Rakastamaan opin vasta kolmenvuotiasta. Nyt meillä on tuon eskarilaisen kanssa ihan mahdottoman hyvä äiti-lapsi-suhde ja kivaa yhdessä. Nyt tiedän, että se ensimmäisten vuosien tuska oli kaiken tämän arvoista. Toista lasta en tuon kokemuksen jälkeen tehnyt. Nykyisin vapaapäivinä minä herään ensimmäisenä ja lapsi nukkuu pitkään. Silloin vauva-aikana en olisi uskonut, että joskus helpottaa.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän taloyhtiössä on kolme marraskuussa syntynyttä vauvaa. Kaikkien äitien kanssa olen jutellut ja kaikki valittavat, kun on tylsää, kun vauva vain nukkuu.
Mitäs teette niitä lapsia. Kannattaisiko miettiä vähän aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä keskustelut oikeesti vaan vahvistaa tunnetta että en halua lapsia:D elämä on sen verran vauhdikasta ja jännittävää etten ole valmis jättämään kaikkea huutavan takiaisen vuoksi.
-N24
Vierailija kirjoitti:
Mitäs teette niitä lapsia. Kannattaisiko miettiä vähän aikaisemmin.
Olisiko ollut parempi, jos sinua ei olisi "tehty"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvavuosi oli osittain tuon asian vuoksi elämäni ahdistavinta aikaa. Olisin halunnut enemmän lapsia, mutta en kestä enää yhtäkään vauvavuotta. Ottaisin sata kertaa mielummin pahimmassa uhmaiässä olevan lapsen kuin vauvan. Kaksi kertaa olen vauvavuoden ihan perusterveiden ja tyytyväisten vauvojen kanssa kokenut eikä ikinä enää. Ahdistavaa olla 24/7 avuttoman pikkuisen armoilla.
Vierailija kirjoitti:
Nämä keskustelut oikeesti vaan vahvistaa tunnetta että en halua lapsia:D elämä on sen verran vauhdikasta ja jännittävää etten ole valmis jättämään kaikkea huutavan takiaisen vuoksi.
-N24
Näihin keskusteluihin osallistuvat ne, joilla on ongelmia. 95% vauvoista on tyytyväisiä ja pelkkiä ilon aiheita. Joillakin vauvoilla on kipuja tai muita ongelmia ja siksi ovat suuritarpeisia.
Minäkin pelkäsin vauva-aikaa. Ei olisi tarvinnut. Koskaan ei ole ollut niin leppoisaa, kun vauva-aikana. Oltiin kolme kuukautta mökillä putkeen ja nautittiin suuresti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heh. No mitä kuvittelit sen olevan? Sitten se vasta tauotonta on, kun lapsia on useampia. Joku sairastaa, itse sairastaa ja silti pitää esim koululainen viedä kouluun. Sitä vaan jaksaa.
Ihmettelen, siis nyt pelkästään ihmettelen, miksi jotkut hankkivat väen väkisin ison liudan lapsia kerralla? En kestäisi tuollaista elämää minuuttiakaan. Esikoisella - toistaiseksi myös ainoalla lapsella - on välillä niin hirveät raivokiukut, että jos pitäisi pystyä keskittymään vielä vauvaan ja toiseen taaperoon niin hermot menisi.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuohon mitkään kikat auta. Meilläkin oli tuollainen varttinukkuja yötä päivää. Kyllä siihen ulkopuolista apua tarvitsisi saada, en keksi mikä muu auttaisi.
Se vähän auttoi, kun lopulta luovutin ja lopetin etsimästä huudolle ja valvomiselle syytä. Sitä ennen oli testattu kaikenlaiset ruokavaliot ja allergiatestit, jumpat ja asennot. Lääkärit oli ravattu ja kaikki mitä keksittiin.
Kun luovutin, niin henkisesti se vaikutti niin, että hyväksyin, että tämä lapsi huutaa ja tarvitsee poikkeuksellisen paljon hoivaa.
Mistään vertaisryhmistä ei ollut mitään apua. Kerta toisensa jälkeen sain kuulla toisilta, että ei heillä vaan tuollaista ole. Vähitellen lopetin kertomasta millaista meillä on.
Tällä meidän vauvalla todettiin 5-vuotiaana lievä si-häiriö eli aistisäätelyn häikkää. Varmaan sillä on ollut osansa vauvan olemiseen.
Aika vaikea tuota olisi ollut vauvana hoksata, kun ei ollut vielä nettiä käytössä. Sitten netti tuli ja itse asiassa täältä sain vinkin, opiskelin asiaa ja sain homman etenemään terapiaan asti.
Nyt vauva on reipas, itsetietoinen ja välkky koululainen. Ja minä olen tyytyväinen, että hoidin vauvaa silloin kaikin voimin, sillä sitä hoivaa hän tarvitsi. Kyllä minulle unikouluja ja päiväkotia ehdotettiin, mutta onneksi uskoin vaistoihini.
Itse olen vähän jäävi ehkä kommentoimaan, koska minusta vauva-aika oli elämän parasta aikaa. Väsyneitä toki oltiin, mutta hormonit auttoivat.
Jos jonkun vinkin yritän antaa, niin yritä pysähtyä nauttimaan. Unohda että on tylsää ja tympeää ja koita löytää ilo siitä pysähtyneisyydestä. Se on tavallaan aika ainutlaatuinen ajanjakso. Suorittaa ehtii myöhemmin. Uppoudu vauvakuplaan.
Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän. Tsemppiä.
Opettelet nauttimaan niistä lyhyemmistäkin tauoista ja rentoutumaan, tietysti. Sekä järjestät apua, jos tarvitset pidempiä hengähdystauoista. Yhden lapsen kanssa on oikeasti vielä aika helppoa.
Pidän itseni niin kiireisenä, että en ehdi olemaan väsynyt tai ahdistunut tai en ainakaan enää tunne väsymystä ja ahdistusta. Sunnuntaisin otan omaa aikaa tekemällä tuplavuoron töissä ja vauva on hoidossa.
T.5kk tytön äiti
Vierailija kirjoitti:
Pidän itseni niin kiireisenä, että en ehdi olemaan väsynyt tai ahdistunut tai en ainakaan enää tunne väsymystä ja ahdistusta. Sunnuntaisin otan omaa aikaa tekemällä tuplavuoron töissä ja vauva on hoidossa.
T.5kk tytön äiti
Minne saat hänet hoitoon tuplavuoron ajaksi?
Alue: Aihe vapaa
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kai sulla on kantoliina? Meidän esikoinen oli tuollainen, nyt 7-vuotiaana erittäin pärjäävä, normaali koululainen, mutta erään tuttavaperheterapeutin diagnosoimana erityisherkkä ja jonkin asteista aistisäätelyn pulmaa ollut. Vasta jälkikäteen tajuan, että se vauva todella tarvitsi olla koko ajan iholla, tarvitsi sen riittävänä laajan ja raskaan kosketuksen tunteakseen olevansa turvassa. Tai siis tajusinhan minä sen silloin kun hän heräsi kirkumaan kun oli nukkunut 2 min. irti minusta, mutta en ymmärtänyt mistä siinä oli kyse. Olisin kuollut ilman kantoliinaa. Ei todellakaan laitettu tätä vauvaa sänkyyn tai rattaisiin nukkumaan pienenä.