Lue keskustelun säännöt.
Meidän perheen erilainen arki
Miehen kanssa elimme vuosikausia siinä kuuluisassa oravanpyörässä. Varsinkin mies teki hurjasti töitä ja minä sen seurauksena hoidin töiden lisäksi kokonaan kodin. Kumpikin olimme väsyneitä, mutta silti olimme sitä mieltä että näinhän tämän kuuluukin mennä, väsymys kuuluu arkeen. Tuon kaiken keskellä saimme sitten kaksi lasta, ihania ja niin rakkaita pikkutyyppejä, mutta samaan aikaan heidän vuokseen arki muuttui astetta haastavammaksi. Kuopuksellamme on erityisiä haasteita arjessa, ei mitään vakavaa, mutta kuitenkin sellaista mikä täytyy ottaa huomioon. Nämä haasteet näkyvät osaksi myös unettomuutena, hänellä on ollut aina ongelmia nukkumisen kanssa. Viimeisen parin vuoden aikana ongelmat kasaantuivat, kärsimme miehen kanssa uniongelmista ja uupumuksesta ja luonnollisesti tämä aiheutti paljon turhia riitoja. Eräänä päivänä sitten istuimme alas ja päätimme selvittää asiat ja totesimme että kummatkin tarvitsisivat samaa asiaa, sitä kuuluisaa omaa aikaa. Siltä istumalta päätimme sitten että alamme ottamaan sitä omaa aikaa.
Mies oli perinyt aiemmin pienen kerrostaloasunnon, jota emme olleet saaneet kaupaksi joten keksimme että sitä voisi hyödyntää.
Pitkään siinä testailtiin parasta ratkaisua ja lopulta päädyttiin tähän nykyiseen. Vuoroviikoin toinen meistä asuu pikkukämpässä su-ti. Tiedän että monista tämä kuulostaa varmasti oudolta, mutta meillä se toimii. Ja uskallan väittää että ilman tätä systeemiä olisimme jo eronneet luultavasti riitaisasti.
Mielipiteitä, kysymyksiä? Saa tuomita (niin melkein kaikki lähipiirimme ihmiset tekevät) mutta haluaisin että te, jotka tunnette väsymystä perhe-elämässä, oikeasti istuisitte alas miettimään keinoja sen helpottamiseksi. Meidän ratkaisu on kieltämättä aika "raju", mutta se toimii meidän perheessämme.
Kommentit (244)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskooko joku, että tarina on tosi? Ehkä ei, mutta on kiva haaveilla tuommoisesta ja olla uskovinaan.
Liian ruusuista, ja herättää kysymyksiä. Miten on mahdollista ettei saa kämppää myytyä? Entä vuokralle? Aika harva jättää sievoisen tulonlähteen ottamatta. Entä eikö kumpikaan osapuoli ala epäillä mitään? Etsiä kämpästä vieraan merkkejä. Entä kun vuorottelurytmi sekoaa syystä tai toisesta, vaikka nyt lasten sairastelun takia. Jne.
Sitäpaitsi teksti on tutun aloittajan taattua tyyliä. Luultavasti kyseessä on toimittaja, ehkäpä sivuston palkkaama. Koko stoori lähtee ja etenee liian loogisesti ollakseen uskottava.
Ei nyt sentään toimittaja, vaikka aloittajan tiedänkin. Egonsa nousee mitä enemmän tykkääjiä. Näitä aloituksia riittää eri stooreina.
On huomattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskooko joku, että tarina on tosi? Ehkä ei, mutta on kiva haaveilla tuommoisesta ja olla uskovinaan.
Liian ruusuista, ja herättää kysymyksiä. Miten on mahdollista ettei saa kämppää myytyä? Entä vuokralle? Aika harva jättää sievoisen tulonlähteen ottamatta. Entä eikö kumpikaan osapuoli ala epäillä mitään? Etsiä kämpästä vieraan merkkejä. Entä kun vuorottelurytmi sekoaa syystä tai toisesta, vaikka nyt lasten sairastelun takia. Jne.
Sitäpaitsi teksti on tutun aloittajan taattua tyyliä. Luultavasti kyseessä on toimittaja, ehkäpä sivuston palkkaama. Koko stoori lähtee ja etenee liian loogisesti ollakseen uskottava.
No huh huh mikä parisuhde jos toinen käy nukkumassa välillä muualla niin heti ”etsitään vieraan merkkejä.” Yök, oma suhteesi taitaa olla ihan karilla.
Vierailija kirjoitti:
Eli täällä hankittiin lapsia, huomattiin että lasten jälkeen kaikki menee päin prinkkalaa, nyt sitten vuokratappioita 700-1000e/kk siitä, että parisuhde saadaan pidettyä kasassa? Kannattiko? Miks hankitte ylipäätään lapsia, ettekä keskittyneet parisuhteeseenne?
Jos sinusta joskus tuntuu, että sinun elämäsi on turhan vaikeaa, niin suosittelen luetun ymmärtämisen kurssia. Sille, että kykenet kääntämään kaiken ymmärtämäsi mahdollisimman kielteiseksi ja pitämään sitä totuutena, ei tosin valitettavasti kurssikaan auta. Mutta vääntelisit edes oikeita faktoja.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi kaikki ei koe lapsiarkea noin raskaana. Nuorena jaksaa valvoa, jos tarve vaatii. Se on osa lapsiarkea ja elämää lasten ehdoilla. Myös sairaudet kuuluu elämään. Eikä tarvitse olla "perintöyksiötä" selvitäkseen, läheisten luona voi tarpeen vaatiessa nukkua yhden yön vuorotellen, jos tarve vaatii. Jospa ei paisuteltaisi asioita varsinkin aloittajan toimesta.
Mikä sinua vaivaa? Ottaako noin koville, että olet itse vain kitkutellut kirkkaamman kruunun toivossa, ja nyt pännii, kun ap on uskaltanut tehdä muunlaisia ratkaisuja ja voi hyvin?
Se on tosiaan onni, että joillain ja varmasti monella arki on helpompaa. Mutta mikä sinä olet sanomaan, mikä kuuluu normaaliin ja mitä kunkin pitää sietää?
Vierailija kirjoitti:
Uskooko joku, että tarina on tosi? Ehkä ei, mutta on kiva haaveilla tuommoisesta ja olla uskovinaan.
Liian ruusuista, ja herättää kysymyksiä. Miten on mahdollista ettei saa kämppää myytyä? Entä vuokralle? Aika harva jättää sievoisen tulonlähteen ottamatta. Entä eikö kumpikaan osapuoli ala epäillä mitään? Etsiä kämpästä vieraan merkkejä. Entä kun vuorottelurytmi sekoaa syystä tai toisesta, vaikka nyt lasten sairastelun takia. Jne.
Sitäpaitsi teksti on tutun aloittajan taattua tyyliä. Luultavasti kyseessä on toimittaja, ehkäpä sivuston palkkaama. Koko stoori lähtee ja etenee liian loogisesti ollakseen uskottava.
No, pieni vuokra-asunto muuttotappiotappiokunnassa ei ole sievoinen tulonlähde. Vuokrasta vähennetään sähkö, vesi ja maksetaan n. 30 pinnaa veroja. Pari-kolmesataa siitä jää kuussa käteen. Ja senkin voi menettää jos huono vuokralainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelijöitä, arvostelijoita ja tuomitsijoita riittää aina. Hienoa, että aloittaja puolisoineen on löytänyt toimivan ratkaisun.
Oma puolisoni on vaikeasti unihäiriöinen. Kun sanon vaikeasti, tarkoitan todella vaikeasti. Vuosien tutkimusten, yritysten ja hoitokokeilujen jälkeen ratkaisua ei ole löytynyt, vaan puolisoni nukkuu kroonisesti liian vähän. Olemme molemmat myös suhteellisen paljon omaa aikaa ja tilaa kaipaavia, itsenäisiä introvertteja. Meidän valintamme on kaksi asuntoa. Vietämme paljon aikaa yhdessä, mutta paljon myös erikseen. Kun puoliso on erityisen väsynyt, hän nukkuu enemmän toisella asunnolla (heräilee herkästi mistä tahansa kolahduksesta ja nukkuu paremmin omassa rauhassaan). Koska rakastan häntä ja hänen hyvinvointinsa on minulle tärkeää, kannustan tietenkin häntä ottamaan "omat yönsä". En ymmärrä, miksi en tekisi niin, enhän halua hänen uupuvan unettomuuteensa. Välillä myös minä haluan latautua omissa oloissani. Kumpikaan ei ota tätä henkilökohtaisena loukkauksena tai epäilyksen siemenenä. Olemme sitoutuneita toisiimme, emmekä varmasti vähiten siksi, että molemmat kokevat tässä suhteessa tulevansa ymmärretyksi ja hyväksytyksi sellaisina kuin aidosti olemme. Ei tarvitse selittää eikä jankuttaa, perustella tai vastata syytöksiin.
Joku ketjussa epäili, että aloittajan suhde ei olisi kiihkeä ja lämmin, koska eivät kaipaa toistensa seuraa koko ajan. Minusta ajatus on kummallinen ja pitää sisällään ajatuksen siitä, että tilan, ajan tai unen tarve liittyisi kumppaniin henkilökohtaisesti. Niinhän asian ei tarvitse olla. Meillä on erittäin syvä, lämmin ja erittäin kiihkeä suhde - ehkä osin juuri siksi, että välillä ehtii kaivata toista, mutta uskoakseni enemmän siksi, että tässä suhteessa ei tarvitse tulla tuomituksi omista tarpeistaan. Ihminen voi hyvin, kun saa toisen kanssa olla aidosti oma itsensä.
Meillä ei ole lapsia, mutta toivottavasti pian on. Kahden asunnon elämää aiomme jatkaa vastedeskin. Ympäristön kritiikistä huolimatta tämä toimii meillä ja se riittää.
Toivoisin ihmisiltä enemmän ymmärrystä ihmisten erilaisille tarpeille. Emme ole kaikki samasta puusta veistettyjä ja hyvä niin.
Todella upeaa, että olette saaneet asiat järjestettyä niin, ettei tarvitse erota. Jos tuon avulla selviätte järjissänne ja yhdessä raskaan lapsiarjen läpi, olette kaikki voittajia 🙂
Lapset säilyttävät ehjän perheen ja te toisenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella upeaa, että olette saaneet asiat järjestettyä niin, ettei tarvitse erota. Jos tuon avulla selviätte järjissänne ja yhdessä raskaan lapsiarjen läpi, olette kaikki voittajia 🙂
Lapset säilyttävät ehjän perheen ja te toisenne.
Älä nyt ala taas siirappiseksi...riittää jo.
Jos molemmat voitte paremmin niin tuohan on täysin toimiva systeemi.
Me miehen kanssa muutetaan erillemme 21v yhdessäolon jälkeen. Halutaan edelleenkin olla parhaat kaverit kun aviopuolisoina meistä tuli toisillemme huonot.
Lapset, tosin teinit jo, lähtevät minun mukaan, mutta saavat isänsä luona käydä silloin kun haluavat. Minä ja mies käydään toisillamme kylässä myös silloin kun siltä tuntuu.
Tätäkin järjestelyä on läheiset ihmetelleet, mutta ihmetelkööt. Me tulevan eksän kanssa pidetään tätä meille kummallekin loistavana ratkaisuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi ettei meillä ole varaa toiseen asuntoon. Tosin en olisi ehkä noin kauaa pois, päivän silloin tällöin.
Ei meilläkään olisi ollut mahdollisuutta ostaa toista asuntoa, sattui vaan "hyvä" tuuri siinä mielessä että perintökämppää ei saatu myytyä. Kyseessä on vanha ja pieni asunto jossa on pienet kulut.
Meistä tuntui että päivä ei riitä. Lähdemme aina sunnuntaina iltapäivällä/illalla ja tulemme takaisin tiistaina töiden jälkeen. Siinä saa kahdet hyvät yöunet joiden avulla jaksaa taas valvoa kuopuksen kanssa.
AP
Aivan ihana ratkaisu. ❤️ Lapsillekin varmasti parempi näin, että vanhemmat jaksaa paremmin ja pysytte yhdessä. 😊
En lukenut koko ketjua. Toihan on tosi hieno juttu! Lapsilla on kaksi hyvinvoivaa vanhempaa elämässään. Parin päivän ero ei vaikuta lapsiin,
ymmärtävät kuitenkin, että äiti ja isä tulee takaisin. Meillä on mökki, jota käytetään vähän samantyyppisesti ajoittain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi ettei meillä ole varaa toiseen asuntoon. Tosin en olisi ehkä noin kauaa pois, päivän silloin tällöin.
Ei meilläkään olisi ollut mahdollisuutta ostaa toista asuntoa, sattui vaan "hyvä" tuuri siinä mielessä että perintökämppää ei saatu myytyä. Kyseessä on vanha ja pieni asunto jossa on pienet kulut.
Meistä tuntui että päivä ei riitä. Lähdemme aina sunnuntaina iltapäivällä/illalla ja tulemme takaisin tiistaina töiden jälkeen. Siinä saa kahdet hyvät yöunet joiden avulla jaksaa taas valvoa kuopuksen kanssa.
APAivan ihana ratkaisu. ❤️ Lapsillekin varmasti parempi näin, että vanhemmat jaksaa paremmin ja pysytte yhdessä. 😊
Aivan mahtavaa, siirappisiiri ei anna periksi. Kysyy ja vastaa taas itse.
Hieno juttu!
Meilläkin nukutaan silloin tällöin erillään ja se tekee hyvää.
Muiden mielipiteitä ei kannata kuunnella jos järjestely toimii teillä. Mitäpä se muille kuuluu, jännä jos kovasti on kiinnostanut läheisiä että ihan kommentoida pitää. Heillä on varmaan melko suppea elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa ratkaisua olemme pohtineet ja erittäin todennäköisesti sen toteutamme. Lapset meillä jo teinejä, arki työn vuoksi haastavaa ja aiheuttaa turhia riitoja.
Hienoa jos tuo toimii. Mutta ihan uteliaisuuttani kysyn, eikö se ole kuormittavaa sille joka jää yksinään vastuuseen arjen pyörityksessä? Tietenkin kumpikin saa sen oman vapaansa. Mutta mietityttää se arki joka on raskas jo kahdelle,miten se toimii yhden aikuisen voimin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi ettei meillä ole varaa toiseen asuntoon. Tosin en olisi ehkä noin kauaa pois, päivän silloin tällöin.
Ei meilläkään olisi ollut mahdollisuutta ostaa toista asuntoa, sattui vaan "hyvä" tuuri siinä mielessä että perintökämppää ei saatu myytyä. Kyseessä on vanha ja pieni asunto jossa on pienet kulut.
Meistä tuntui että päivä ei riitä. Lähdemme aina sunnuntaina iltapäivällä/illalla ja tulemme takaisin tiistaina töiden jälkeen. Siinä saa kahdet hyvät yöunet joiden avulla jaksaa taas valvoa kuopuksen kanssa.
APAivan ihana ratkaisu. ❤️ Lapsillekin varmasti parempi näin, että vanhemmat jaksaa paremmin ja pysytte yhdessä. 😊
Aivan mahtavaa, siirappisiiri ei anna periksi. Kysyy ja vastaa taas itse.
Joku jaksaa jauhaa jostain siirapista täällä. 😣Ensimmäistä kertaa Vastasin. Eikö saa kenenkään puolesta olla onnellinen, että ovat löytäneet noinkin hyvän ratkaisun? Kun ajattelee, miten helposti nykyään erotaan. ☹️
Meillä asuttu jo kohta kolme vuotta erillään ja lapsikin löytyy. Yhteen ei olla muuttamassa lähivuosiin. Lapsi asuu kanssani ja isä meidän luona yleensä to-su. Ja hyvin toimii! Saan omaa aikaa hyvin aina miehen ollessa meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se kerran toimii, niin mikäs siinä. Itselleni tuli ensireaktio, että suhteenne mihesi kanssa ei ole mitenkään erityisen lämmin, saati kiihkeä. Että molemmat haluaa olla erossa toisesta ja perheestä viikottain. Voi olla että olen väärässä, mutta siltä tuo ulkopuolisesta vaikuttaa. Tai siis että lapset on teidän parisuhteenne liima, ei mikään muu. Jos veikkaus pitäisi laittaa, niin sanoisin että ette ole lopun elämäänne yhdessä.
Ohiksena, nykyisessä parisuhteessani asumme juuri noin, ja juuri siksi suhteemme juuri onkin lämmin ja kiihkeä.
Univelka sen kiihkeyden syö, ja arki, oman ajan puute ja suoranainen ****tus. Kun saa välillä olla itsekseen ja nukkua, taas kaipaa omaa kumppania, ja jaksaa olla hänelle läsnä.Niille jotka vihjailevat sivusuhteista, niin niitä pystyy halutessaan pitämään yllä vaikka lounaalla tai sen suhteen asunnossa, ei samassa sängyssä nukkuminen takaa yhtään mitään. Vain sairaalloisen mustasukkaiset aina miettii tuota ensimmäisenä.
Juuri näin! Meidän suhteessa on nyt 11. vuosi menossa, eikä olla vielä asuttu saman katon alla. Mä vietän joka toisen viikon kotona lasteni kanssa, joka toisen viikon miehen luona. Parisuhde on tukevalla pohjalla, erossaoloviikkoina ehtii tulla vähän ikävä, jolloin on entistäkin mukavampi taas viikon jälkeen nähdä. Tähän ratkaisuun päädyttiin alun perin siksi, että molemmilla on kouluikäisiä lapsia ja välimatkaa kotien välillä on useampi kymmenen kilometriä.
Vierailija kirjoitti:
Uskooko joku, että tarina on tosi? Ehkä ei, mutta on kiva haaveilla tuommoisesta ja olla uskovinaan.
Liian ruusuista, ja herättää kysymyksiä. Miten on mahdollista ettei saa kämppää myytyä? Entä vuokralle? Aika harva jättää sievoisen tulonlähteen ottamatta. Entä eikö kumpikaan osapuoli ala epäillä mitään? Etsiä kämpästä vieraan merkkejä. Entä kun vuorottelurytmi sekoaa syystä tai toisesta, vaikka nyt lasten sairastelun takia. Jne.
Sitäpaitsi teksti on tutun aloittajan taattua tyyliä. Luultavasti kyseessä on toimittaja, ehkäpä sivuston palkkaama. Koko stoori lähtee ja etenee liian loogisesti ollakseen uskottava.
Muuhun kantaa ottamatta, on erilaisia taloudellisia elämäntilanteita. Meilläkin on pieni kakkosasunto. Ei ole tarvetta laittaa sitä vuokralle joten emme laita. Olemme siellä itse fiiliksen mukaan kun siltä tuntuu. Ei siitä kovin paljoa tienaisi kuitenkaan niin nautimme siitä nyt itse.
Älä viitsi.
Entäs merenkulkijat? Rahtilaivoissa ollaan kuukausia näkemättä lapsia, samoin "kaislikkokiitäjissä" usein 2 vk töissä/2vk vapaalla.
Reppumiehet? Viikko tai pari, kauemminkin poissa koko kaupungista.
Ap kumppaneineen erossa lapsista pari pv/vk samassa kaupungissa, puhelimet keksitty, ja jos hätä tai kova ikävä tulee, pääsee aika äkkiä kotiin lasten luo.
Lapset ovat älykkäitä olentoja ja ymmärtävät jos ollaan töissä tai sitten vaikka "töissä", ei ne rikki mene, eikä traumatisoidu.
Miten luulet esim. sotaleskien lapsista terveitä kasvaneen?
Ap, ihan mahtava järjestely! Hienoa sielun ja ruumiin hoitoa. Ja lapset kiittää!!! Pelastitte kenties avioliiton (mikä varmaankin monen mielestä olisi eroon pitänyt päättyä, ennemmin kuin lapset "hylätä"?)