Lue keskustelun säännöt.
Meidän perheen erilainen arki
Miehen kanssa elimme vuosikausia siinä kuuluisassa oravanpyörässä. Varsinkin mies teki hurjasti töitä ja minä sen seurauksena hoidin töiden lisäksi kokonaan kodin. Kumpikin olimme väsyneitä, mutta silti olimme sitä mieltä että näinhän tämän kuuluukin mennä, väsymys kuuluu arkeen. Tuon kaiken keskellä saimme sitten kaksi lasta, ihania ja niin rakkaita pikkutyyppejä, mutta samaan aikaan heidän vuokseen arki muuttui astetta haastavammaksi. Kuopuksellamme on erityisiä haasteita arjessa, ei mitään vakavaa, mutta kuitenkin sellaista mikä täytyy ottaa huomioon. Nämä haasteet näkyvät osaksi myös unettomuutena, hänellä on ollut aina ongelmia nukkumisen kanssa. Viimeisen parin vuoden aikana ongelmat kasaantuivat, kärsimme miehen kanssa uniongelmista ja uupumuksesta ja luonnollisesti tämä aiheutti paljon turhia riitoja. Eräänä päivänä sitten istuimme alas ja päätimme selvittää asiat ja totesimme että kummatkin tarvitsisivat samaa asiaa, sitä kuuluisaa omaa aikaa. Siltä istumalta päätimme sitten että alamme ottamaan sitä omaa aikaa.
Mies oli perinyt aiemmin pienen kerrostaloasunnon, jota emme olleet saaneet kaupaksi joten keksimme että sitä voisi hyödyntää.
Pitkään siinä testailtiin parasta ratkaisua ja lopulta päädyttiin tähän nykyiseen. Vuoroviikoin toinen meistä asuu pikkukämpässä su-ti. Tiedän että monista tämä kuulostaa varmasti oudolta, mutta meillä se toimii. Ja uskallan väittää että ilman tätä systeemiä olisimme jo eronneet luultavasti riitaisasti.
Mielipiteitä, kysymyksiä? Saa tuomita (niin melkein kaikki lähipiirimme ihmiset tekevät) mutta haluaisin että te, jotka tunnette väsymystä perhe-elämässä, oikeasti istuisitte alas miettimään keinoja sen helpottamiseksi. Meidän ratkaisu on kieltämättä aika "raju", mutta se toimii meidän perheessämme.
Kommentit (244)
Olen järjestänyt, ihan tieten tahtoen tietenkin, tämän asian niin, että kun halusin "helpon elämän" en tehnyt lapsia ja vaikea puolisokin sai mennä. 100% täydellistä elämää ilman ylimääräisiä huolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies lähtee monesti yksin mökille viikonlopuksi.
Minä olen välillä mielellään lasten kanssa yksin.
Mutta ei meillä mitään ennalta määrättyjä viikonloppuja ole vaan silloin kun mies haluaa omaa rauhaa.
Tässä ketjussa on kovasti alapeukutettu niitä viestejä, joissa puhutaan äidinkin levontarpeesta. Mutta kun tilanne on se, että äiti ei koe tarvitsevansa lepoa, ja mies saa lepohetkiä silloin kun haluaa, niin tule yhtään alapeukkua.
Miksi miehen levontarvetta ymmärretään paremmin? Aika misogynististä.
Koska mies on perheen pää.
Onneksi kaikki ei koe lapsiarkea noin raskaana. Nuorena jaksaa valvoa, jos tarve vaatii. Se on osa lapsiarkea ja elämää lasten ehdoilla. Myös sairaudet kuuluu elämään. Eikä tarvitse olla "perintöyksiötä" selvitäkseen, läheisten luona voi tarpeen vaatiessa nukkua yhden yön vuorotellen, jos tarve vaatii. Jospa ei paisuteltaisi asioita varsinkin aloittajan toimesta.
Mun mielestä erillään asuminen on ihan aliarvostettu systeemi. Siinä saa pidettyä kipinää yllä, kun molemmilla on omaa tilaa ja aikaa ja rauhaa. Ainahan sieltä voi tulla pois, jos häly iskee, mutta pahimpia univelkoja täytyy käydä kuittaamassa.
Mun mielestä toi on todella hyvä systeemi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies lähtee monesti yksin mökille viikonlopuksi.
Minä olen välillä mielellään lasten kanssa yksin.
Mutta ei meillä mitään ennalta määrättyjä viikonloppuja ole vaan silloin kun mies haluaa omaa rauhaa.
Tässä ketjussa on kovasti alapeukutettu niitä viestejä, joissa puhutaan äidinkin levontarpeesta. Mutta kun tilanne on se, että äiti ei koe tarvitsevansa lepoa, ja mies saa lepohetkiä silloin kun haluaa, niin tule yhtään alapeukkua.
Miksi miehen levontarvetta ymmärretään paremmin? Aika misogynististä.
Koska mies on perheen pää.
Olihan tuo sarkasmia.
Vai olenko joutunut yön aikana 50-luvulle 😱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan mahtavan loistavan upea ratkaisu. Miten joku voi keksiä, että kun kaksi asuntoa, toista voi käyttää nukkumiseen..Mahtavan mahtavaa.
Unohdit kertakaikkisen ihanaa -ilmaisun, pisteenä kermakakkusanastoviljelijän teennäiseen sanavarastoon.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi kaikki ei koe lapsiarkea noin raskaana. Nuorena jaksaa valvoa, jos tarve vaatii. Se on osa lapsiarkea ja elämää lasten ehdoilla. Myös sairaudet kuuluu elämään. Eikä tarvitse olla "perintöyksiötä" selvitäkseen, läheisten luona voi tarpeen vaatiessa nukkua yhden yön vuorotellen, jos tarve vaatii. Jospa ei paisuteltaisi asioita varsinkin aloittajan toimesta.
Läheisten luona voi olla vielä raskaampaa!
Ellei lapset ole elämässäsi ykkössijalla, et ehkä edes väsy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainenvm83 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen kätevä tuoda toinen nainen sinne asunnolle.
Kiva!Voi apua miten voi olla ihmisiä joilla on noin paha olla, mustasukkaisuus ja oma epävarmuus ohjailee noin. Vilpittömästi suuri halaus sinulle ja toivon että pääset noista demoneistasi vaikkapa terapian avulla. Tsemppiä.
En ole alkuperäinen kirjoittaja, mutta olisikohan terapian tarve ihan muualla. Ei heti olla halaamassa ja menossa terapiaan harmittomasta heitosta. Kuulostaa kovasti liioittelulta kuvitella demoneja yhdestä virkkeestä ihmisen päähän. Otahan nyt aikalisä jutuillesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies lähtee monesti yksin mökille viikonlopuksi.
Minä olen välillä mielellään lasten kanssa yksin.
Mutta ei meillä mitään ennalta määrättyjä viikonloppuja ole vaan silloin kun mies haluaa omaa rauhaa.
Tässä ketjussa on kovasti alapeukutettu niitä viestejä, joissa puhutaan äidinkin levontarpeesta. Mutta kun tilanne on se, että äiti ei koe tarvitsevansa lepoa, ja mies saa lepohetkiä silloin kun haluaa, niin tule yhtään alapeukkua.
Miksi miehen levontarvetta ymmärretään paremmin? Aika misogynististä.
Koska mies on perheen pää.
No eihän ole :D Jos mies on perheen pää niin missä se näkyy :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheenne elämä kuulostaa vuorotyöltä. Ymmärrän, että olette päätyneet tuohon ratkaisuun. En vaan usko, että mikään parisuhde kestää sitä, että perhe menee aina edelle. Yhteistä, romanttista aikaa on oltava.
Kiinnitin huomiota myös kommenttiisi, että kuopustanne ei voi antaa kenen tahansa hoitoon. Teette itsestänne nyt korvaamattomia ihan turhaan. Se lapsi on syntynyt teille eikä teillä varmaan ollut mitään koulutusta hänen hoitoonsa. Te opitte. Joku muukin voi oppia. Jos hän on todella haasteellinen, hän on luultavasti oikeutettu hoitopaikkaan ts. te saisitte vapaata.
En minä kuitenkaan tuomitse. Sinä olet ilmeisen tyytyväinen tilanteeseen. Miehesi puolesta et voi puhua. Ja se voisi olla yllätys, mitä hän miettii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies lähtee monesti yksin mökille viikonlopuksi.
Minä olen välillä mielellään lasten kanssa yksin.
Mutta ei meillä mitään ennalta määrättyjä viikonloppuja ole vaan silloin kun mies haluaa omaa rauhaa.
Tässä ketjussa on kovasti alapeukutettu niitä viestejä, joissa puhutaan äidinkin levontarpeesta. Mutta kun tilanne on se, että äiti ei koe tarvitsevansa lepoa, ja mies saa lepohetkiä silloin kun haluaa, niin tule yhtään alapeukkua.
Miksi miehen levontarvetta ymmärretään paremmin? Aika misogynististä.
Koska mies on perheen pää.
No eihän ole :D Jos mies on perheen pää niin missä se näkyy :D
Kannattaako nuin tyhmiä kysymyksiä edes esittää jatkaakseen keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies lähtee monesti yksin mökille viikonlopuksi.
Minä olen välillä mielellään lasten kanssa yksin.
Mutta ei meillä mitään ennalta määrättyjä viikonloppuja ole vaan silloin kun mies haluaa omaa rauhaa.
Tässä ketjussa on kovasti alapeukutettu niitä viestejä, joissa puhutaan äidinkin levontarpeesta. Mutta kun tilanne on se, että äiti ei koe tarvitsevansa lepoa, ja mies saa lepohetkiä silloin kun haluaa, niin tule yhtään alapeukkua.
Miksi miehen levontarvetta ymmärretään paremmin? Aika misogynististä.
Koska mies on perheen pää.
Tämä oli varmaan vitsi.
Kuitenkin se toi mieleen muiston omasta lapsuudedta, 70-luvulta.
Vietin iltaa serkkujeni kanssa. Olimme silloin äitiemme kanssa ja isät olivat omilla reissuillaan.
Kuuntelin kuinka äidit purkivat omia arjen huolia. Osa heistä oli kotiäitejä ja osa kävi töissä, mutta kaikilla oli samoja huolia. Uupuivat siitä että koti oli yksin heidän vastuullaan, heillä ei ollut vapaa-aikaa, miehet tekivät mitä halusivat ja kotona ollessaan esittivät ison kasan vaatimuksia.
Silloin aloin ihmettelemään, että miksi ihmeessä naiset haluavat mennä naimisiin, sehän on heille huono kauppa. Se oli se hetki, jolloin aloin puolustamaan naisten oikeuksia.
Nykyään perhe-elämä ei onneksi ole tuommoista, mutta jostain syystä asenteet ovat muuttumassa konservatiiviseen suuntaan. Kovin moni tuntuu ihailevan tuommoista 70-luvun tyyliä. Naisia paheksutaan jos he kaipaavat lepoa, tai jos kotona on joku paikka siivoamatta, tai jos äiti ei itse tee kaikkia ruokia alusta asti. Miehiä ei paheksuta tuommoisista asioista.
Mies on suuri sankari jos joskus tekee kotitöitä tai hoitaa omia lapsiaan. Silloinkin jos hän antaa vauvalle kaupan purkkiruokaa. Ehkä joku voi paheksua äitiä kun ei ole tehnyt soseita valmiiksi pakkaseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies lähtee monesti yksin mökille viikonlopuksi.
Minä olen välillä mielellään lasten kanssa yksin.
Mutta ei meillä mitään ennalta määrättyjä viikonloppuja ole vaan silloin kun mies haluaa omaa rauhaa.
Tässä ketjussa on kovasti alapeukutettu niitä viestejä, joissa puhutaan äidinkin levontarpeesta. Mutta kun tilanne on se, että äiti ei koe tarvitsevansa lepoa, ja mies saa lepohetkiä silloin kun haluaa, niin tule yhtään alapeukkua.
Miksi miehen levontarvetta ymmärretään paremmin? Aika misogynististä.
Koska mies on perheen pää.
Olihan tuo sarkasmia.
Vai olenko joutunut yön aikana 50-luvulle 😱
Ihan tässä ajassa elät. Ja näin sen olla pittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella, aivan jokaisella, on tarve omalle ajalle, rauhalle - vain aika ja laatu vaihtelevat. Jos toiselle riittää ajallisesti tai laadullisesti vähempi, ei se siitä toisesta, joka tarvitsee enemmän ajallisesti ja/tai laadullisesti, tee yhtään sen huonompaa vanhempaa.
Minusta tuo kuulostaa hyvältä ratkaisulta ja voisin itsekkin kokeilla, jos vain olisi taloudellisesti mahdollista. Ei kannata välittää negatiivisista kommenteista. Moni on varmasti vain kateellinen🤣 kun itse saa omaa aikaa ja nukuttua paremmin, niin varmasti on myös parempi vanhempi lapsille.
Eka luin että ti-su, ja se kuulostaa hurjalta - vaikka kai se olisi silti parempi kuin ero ja vuoroviikot. Mutta su-ti, ok! Eihän se lasten kannalta eroa siitä että toisella olisi esim kaksi iltaa vievä harrastus. Hyvä kun toimii!
Mä olen haaveillut samanlaisesta järjestelystä. Meillä ei ole lapset mitenkään erityislapsia, mutta minun oman ajan, rauhan ja unentarve on varsin suurta ja uni häiriintyy todella helpolla. Puoliso pärjää taas paljon vähemmällä ja hän ei tuollaista varmaan haluaisikaan kun kokisi sen fyysisen eron varmaan väärällä tavalla. Yhden ystäväni kanssa asiasta joskus puhuin, hän on hyvin samanlainen persoonaltaan kuin minä ja lapsetkin ihan saman ikäisiä (päiväkotilainen+ekaluokkalainen).
Itse en yksinkertaisesti siedä lapsiperhe+työelämä komboa, se on aivan järjetöntä. Puolisonikin on tällä hetkellä aivan loppu töihinsä. Itse pääsin onneksi opiskelemaan ja pois huonosti palkatulta kuormittavalta alaltani. Nyt voin jotenkuten nauttia elämästä, kun saan olla päivät yksin kotona opiskelemassa ja tekemässä töitä, yliopistolla joudun pyörähtämään kahdesti viikossa ja se on just sopivasti. Puolisokin jää syksyllä opiskelemaan, että sitten helpottaa hänelläkin.
Luulen, että mekin perus ruuhkavuosisetillä oltaisi päädytty aika nopeasti eroon. Opiskelut tulevat nyt juuri hyvään saumaan jaksamisen ja yleisen onnellisuuden kannalta.
Vau!
Palstalainen joka hakee ratkaisuja ongelmiinsa ja tekee päätöksiä ulinan sijaan.
5/5
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te voisi palkata jonkun kunnon lastenhoitajan? (osaa hoitaa myös kuopuksen) Jos on kerta varaa kahteen asuntoonkin?
Mutta miksi? En myöskään ymmärrä miksi järkytytään siitä, että toinen vanhempi on välillä yksin lasten kanssa, eikö tämä juuri auta luomaan erityisen syhteen lapsiin ilman että kaikkea tarvitsee toisen katsoa päältä?
Tässä ketjussa on kovasti alapeukutettu niitä viestejä, joissa puhutaan äidinkin levontarpeesta. Mutta kun tilanne on se, että äiti ei koe tarvitsevansa lepoa, ja mies saa lepohetkiä silloin kun haluaa, niin tule yhtään alapeukkua.
Miksi miehen levontarvetta ymmärretään paremmin? Aika misogynististä.