Lue keskustelun säännöt.
Vastatkaapa ajatuksen kanssa; tekeekö raha onnelliseksi?
01.01.2019 |
Minulla ja puolisollani oli vaihe jolloin olimme erittäin hyvätuloisia. Mieheni teki tuolloin reissuhommia ihan ok-palkkaista päivätyötä. Meillä oli rahaa matkustella ja ostaa ostaa ostaa. Ostimme vaatteita, huonekaluja..vaihdoimme autoakin tuon tuosta. Mutta olimmeko onnellisia? Kai..mutta ihan normaalilla tavalla. Kun esikoisemme syntyi, hän oppi matkustelun taidot ja hänelle ulkona syöminen ja hotellireissut oli tavallisia. Minua alkoi tämä vähän jopa ärsyttää, koska olen itse kasvanut maalla ja saanut hyvin maanläheisen kasvatuksen.
Sitten tuli kuvioon toinenkin lapsi ja jäin pitkälle hoitovapaalle. Kävimme miehen kanssa syvällisiä arvokeskuteluita. Lopultu mieheni vaihtoi työpaikkaa ja tulot romahtivat täysin. Elimme minun hoitovapaan aikana todella "köyhästi", koska lyhensimme miehen 2500€ kuukausipalkasta taloamme.
Mutta se olimmeko ennen onnellisempia...enpä usko. Nyt olemme tiiviisti illat yhdessä koko perhe kun mieskin on kotona. Emme enää matkustele ja ostamme vain tarpeeseen. Olo on kevyt ja puhtoinen. Lapset rakastavat yhteisiä metsäretkiä ja kaikkea mitä keksitäänkin touhuta.
Eli minun mielestäni raha ei tee onnelliseksi, vaan tuo lisää stressiä perheeseen. Toki köyhyyskään ei ole onnentae, mutta sellainen peruselämän takaava elämä on parasta.
Kommentit (72)
Rahalla saa hienommat kulissit, mutta siellä näytellään samat tarinat kuin halvemmissa kulisseissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisissä on eroja, toiset sietävät taloudellista epävarmuutta paremmin kuin toiset. Itse olen vähän sellainen murehtija/hermoilija, liekö köyhästä lapsuudesta johtuvaa perusturvattomuutta vai mitä. Mutta minä en pysty elämään huoletonta elämää jos rahat on koko ajan loppu. Minulla on silloin jatkuva huoli siitä, että jossain vaiheessa ei saada laskuja maksettua ja käytän paljon aikaa Excelin kanssa.
Vaikka usein työelämässä parempi palkka tarkoittaa enemmän vastuuta ja ehkä pidempiä päiviä, ei asia aina välttämättä ole näin. Jos edistyy työelämässä asiantuntijana mutta kuitenkin ilman esimiesvastuita, se palkka voi nousta ja tarkoittaa mukavampaa elämää, jossa on saman verran vapaa-aikaa kuin ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Raha tekee onnelliseksi: kaikki on mahdollista ja helppoa. Kun joku hajoaa, ostetaan uusi. Kun pitää päästä lääkäriin niin sen kuin varaa ajan yksityiseltä. Kun haluaa lomalle niin lähtee, kun haluaa uuden katumaasturin tai avoauton niin senkuin ostaa. Kun haluaa tuoreita vihanneksia tai vähärasvaista lihaa niin senkuin ostaa hinnasta välittämättä. Kun haluaa kuntosalille niin senkuin lähtee.
Kun ei ole huolia niin nukkuu hyvin.
Kaikesta tuosta tulee hyvinvoinnin kierre elämään.
Kaikki on mahdollista? Rikkaat eivät kärsi lapsettomuudesta tai ihmissuhdepulmista, eivät sairastu vakavasti tai ole huolissaan aikuistuvista lapsistaan, eivät menetä läheisiään tai omaa toimintakykyään onnettomuudessa, eivät masennu tai koe yksinäisyyttä, eivät valvo öitään huolissaan sairaasta läheisestä? No mut hyvä että katumaasturi tekee onnelliseksi 👍
n-25 kirjoitti:
Tekeehän se jos sitä rahaa käyttää. Tilillä olevalla rahalla ei ole mitään iloa.
Voi se osan tehdäkin. Se tuo turvaa ja säästäminen voi itsessään olla ikäänkuin koukuttava peli.
Riippuu luonteesta ja päämääristä.
Impulsiiviset kokemus-ihmiset joutuvat useammin rahavaikeuksiin.
On muuten tutkittu: raha lisää onnea aina siihen asti kunnes tulot 20 000€/vuosi. Tämän jälkeen ei lisää onnellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut raha teki onnelliseksi. Tai oikeastaan se, mitä rahalla saa, se on vain väline. Jos lapsi sairastuu, saan hänelle parasta mahdollista hoitoa. Jos minun pitää päästä 600 km päässä olevan äitini luokse nopeasti, se on mahdollista miettimättä hintaa.
Kukaan ei estä olemasta perheen kanssa iltaisin tai retkeilemästä, vaikka perheellä on rahaa. Kyseessä on ihan oma valinta!Entä jos sinulla ei olisi sitä lasta tai perhettä? Ystäviä? Riittäisikö raha tekemään sinut onnelliseksi?
Mulla ei ole ystäviä vaikka haluaisin ja olen silti aina sitä onnellisempi, mitä enemmän rahaa on. Ei pelkät ystävätkään tee onnelliseksi, jos kaikki muu on pielessä.
Vierailija kirjoitti:
On muuten tutkittu: raha lisää onnea aina siihen asti kunnes tulot 20 000€/vuosi. Tämän jälkeen ei lisää onnellisuutta.
Oli 70 000 e vuosi tuo raja. Eihän tonnilla kuussa saa laskujen, ruoan jne jälkeen edes muuta kuin vuokrayksiön betoniviidakosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raha ei tee onnelliseksi ihmistä jolla on sitä aina vähintään kohtuullisesti ollut. Mutta jos ei ole ollut, niin saattaa tehdäkin. Ihminen harvoin tajuaa iloita itsestäänselvyyksistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha tekee onnelliseksi: kaikki on mahdollista ja helppoa. Kun joku hajoaa, ostetaan uusi. Kun pitää päästä lääkäriin niin sen kuin varaa ajan yksityiseltä. Kun haluaa lomalle niin lähtee, kun haluaa uuden katumaasturin tai avoauton niin senkuin ostaa. Kun haluaa tuoreita vihanneksia tai vähärasvaista lihaa niin senkuin ostaa hinnasta välittämättä. Kun haluaa kuntosalille niin senkuin lähtee.
Kun ei ole huolia niin nukkuu hyvin.
Kaikesta tuosta tulee hyvinvoinnin kierre elämään.Mielestäni et puhu tässä nyt onnellisuudesta. Ihmisellä voi olla mahdollisuus kaikkeen luettelemaasi ja silti hänen elämänsä voi olla tyhjää, onnetonta ja yksinäistä.
En nyt ihan 1:1 puhukaan mutta kirjoittamani viimeinen lause on olennainen. "Kaikesta tuosta tulee hyvinvoinnin kierre elämään." Ja tuo hyvinvoinnin kierre, mielenrauha jne alkaa olla jo juurikin onnellisuutta.
Anteeksi jankkaukseni, ymmärrän mitä ajat takaa ja allekirjoitan, mutta... Minusta onnellisuuteen ei riitä, että on taloudellisesti huoleton ja mahdollisuus hankkia fyysistä hyvinvointiaan tukevia ja nautintoa lisääviä asioita. Entä jos tällaisella tyypillä ei ole läheisiä, rakkautta, itsetuntoa, merkityksen tunnetta elämässään? Hän saattaa kärsiä syvästi ja haluta päättää sen ulkoa päin yltäkylläiseltä vaikuttavan elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen kysymys. Köyhinä aikoinani olin nuori ja vapaa, ja se enemmän kuin tasapainotti tätä keski-iän vaurautta. Nykyaikana on kuitenkin tarjolla lähes itsestäänselvästi ihan kaikille monia sellaisia käsittämättömiä ylellisyyksiä joista silloin kuin olin nuori ei osattu haaveillakaan tai jotka eivät olleet itsestäänselvyyksiä. En usko että Suomessa voisin enää ikinä suistua sellaiseen köyhyyteen että ei olisi nettiä ja suihkua ja mahdollisuutta koneelliseen pyykinpesuun. Eli siihen tuntemaani köyhyyteen ei ole edes paluuta. Joskus kyllä mietin että miksi ihmeessä viitsin käydä töissä!
Saan rahan avulla tehtyä elämästä enemmän toivomani kaltaista- esim. syödä ulkona ja lukea kirjoja- joten sikäli kyllä tekee onnelliseksi, välillisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen kysymys. Köyhinä aikoinani olin nuori ja vapaa, ja se enemmän kuin tasapainotti tätä keski-iän vaurautta. Nykyaikana on kuitenkin tarjolla lähes itsestäänselvästi ihan kaikille monia sellaisia käsittämättömiä ylellisyyksiä joista silloin kuin olin nuori ei osattu haaveillakaan tai jotka eivät olleet itsestäänselvyyksiä. En usko että Suomessa voisin enää ikinä suistua sellaiseen köyhyyteen että ei olisi nettiä ja suihkua ja mahdollisuutta koneelliseen pyykinpesuun. Eli siihen tuntemaani köyhyyteen ei ole edes paluuta. Joskus kyllä mietin että miksi ihmeessä viitsin käydä töissä!
Varmaan jotta sinun ei tarvitse asua 10 neliön soluhuoneessa vieraiden ihmisten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen kysymys. Köyhinä aikoinani olin nuori ja vapaa, ja se enemmän kuin tasapainotti tätä keski-iän vaurautta. Nykyaikana on kuitenkin tarjolla lähes itsestäänselvästi ihan kaikille monia sellaisia käsittämättömiä ylellisyyksiä joista silloin kuin olin nuori ei osattu haaveillakaan tai jotka eivät olleet itsestäänselvyyksiä. En usko että Suomessa voisin enää ikinä suistua sellaiseen köyhyyteen että ei olisi nettiä ja suihkua ja mahdollisuutta koneelliseen pyykinpesuun. Eli siihen tuntemaani köyhyyteen ei ole edes paluuta. Joskus kyllä mietin että miksi ihmeessä viitsin käydä töissä!
Varmaan jotta sinun ei tarvitse asua 10 neliön soluhuoneessa vieraiden ihmisten kanssa?
Minkälainen tapahtumaketju voisi viedä keski-ikäisen asumaan 10 neliön soluhuoneeseen vieraiden ihmisten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saan rahan avulla tehtyä elämästä enemmän toivomani kaltaista- esim. syödä ulkona ja lukea kirjoja- joten sikäli kyllä tekee onnelliseksi, välillisesti.
Nykyajan ilmiö sinänsä että joku ajattelee että kirjojen lukemiseen tarvitaan rahaa. Kirjastoon laahautuminen ja/tai kirjastokortin hankkimeinen nettikirjojen lukemiseen taitaa olla liian vaivalloista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut raha teki onnelliseksi. Tai oikeastaan se, mitä rahalla saa, se on vain väline. Jos lapsi sairastuu, saan hänelle parasta mahdollista hoitoa. Jos minun pitää päästä 600 km päässä olevan äitini luokse nopeasti, se on mahdollista miettimättä hintaa.
Kukaan ei estä olemasta perheen kanssa iltaisin tai retkeilemästä, vaikka perheellä on rahaa. Kyseessä on ihan oma valinta!Entä jos sinulla ei olisi sitä lasta tai perhettä? Ystäviä? Riittäisikö raha tekemään sinut onnelliseksi?
Rahalla saa lapsiakin. Ja ystäviä.
Mieluummin olen onnellinen, jolla on rahaa kuin onneton, joka on köyhä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen kysymys. Köyhinä aikoinani olin nuori ja vapaa, ja se enemmän kuin tasapainotti tätä keski-iän vaurautta. Nykyaikana on kuitenkin tarjolla lähes itsestäänselvästi ihan kaikille monia sellaisia käsittämättömiä ylellisyyksiä joista silloin kuin olin nuori ei osattu haaveillakaan tai jotka eivät olleet itsestäänselvyyksiä. En usko että Suomessa voisin enää ikinä suistua sellaiseen köyhyyteen että ei olisi nettiä ja suihkua ja mahdollisuutta koneelliseen pyykinpesuun. Eli siihen tuntemaani köyhyyteen ei ole edes paluuta. Joskus kyllä mietin että miksi ihmeessä viitsin käydä töissä!
Varmaan jotta sinun ei tarvitse asua 10 neliön soluhuoneessa vieraiden ihmisten kanssa?
Minkälainen tapahtumaketju voisi viedä keski-ikäisen asumaan 10 neliön soluhuoneeseen vieraiden ihmisten kanssa?
No vaikka oma talo tuhoutuu vaikka homeeseen eikä vakuutus korvaa, sitten ihminen sairastuu syöpään, menettää työpaikkansa, päätyy työttömäksi, ei saa työttömyyden vuoksi yksityiseltä asuntoa ja kaupungin vuokrayksiöihin pitkät jonot ja ne liian kalliita, kun kaikki rahat menneet talovelan maksuun. Hyvätuloiset ystävät tietty hylänneet jo kun työt loppui, ne ketkä jäi syöpäuutisen jälkeen jäljelle, joten heidänkään nurkkiin ei mahdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saan rahan avulla tehtyä elämästä enemmän toivomani kaltaista- esim. syödä ulkona ja lukea kirjoja- joten sikäli kyllä tekee onnelliseksi, välillisesti.
Nykyajan ilmiö sinänsä että joku ajattelee että kirjojen lukemiseen tarvitaan rahaa. Kirjastoon laahautuminen ja/tai kirjastokortin hankkimeinen nettikirjojen lukemiseen taitaa olla liian vaivalloista.
Tai sitten raha tarkoittaa sitä, että on aikaa lukea eikä tarvitse tehdä töitä kahdessa vuorossa.
Raha tekee onnelliseksi. Te ette vain osanneet käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen kysymys. Köyhinä aikoinani olin nuori ja vapaa, ja se enemmän kuin tasapainotti tätä keski-iän vaurautta. Nykyaikana on kuitenkin tarjolla lähes itsestäänselvästi ihan kaikille monia sellaisia käsittämättömiä ylellisyyksiä joista silloin kuin olin nuori ei osattu haaveillakaan tai jotka eivät olleet itsestäänselvyyksiä. En usko että Suomessa voisin enää ikinä suistua sellaiseen köyhyyteen että ei olisi nettiä ja suihkua ja mahdollisuutta koneelliseen pyykinpesuun. Eli siihen tuntemaani köyhyyteen ei ole edes paluuta. Joskus kyllä mietin että miksi ihmeessä viitsin käydä töissä!
Varmaan jotta sinun ei tarvitse asua 10 neliön soluhuoneessa vieraiden ihmisten kanssa?
Minkälainen tapahtumaketju voisi viedä keski-ikäisen asumaan 10 neliön soluhuoneeseen vieraiden ihmisten kanssa?
No vaikka oma talo tuhoutuu vaikka homeeseen eikä vakuutus korvaa, sitten ihminen sairastuu syöpään, menettää työpaikkansa, päätyy työttömäksi, ei saa työttömyyden vuoksi yksityiseltä asuntoa ja kaupungin vuokrayksiöihin pitkät jonot ja ne liian kalliita, kun kaikki rahat menneet talovelan maksuun. Hyvätuloiset ystävät tietty hylänneet jo kun työt loppui, ne ketkä jäi syöpäuutisen jälkeen jäljelle, joten heidänkään nurkkiin ei mahdu.
Eli tekemällä vääriä valintoja päätyy köyhäksi? Kaikki muu tuossa paitsi se syöpä ovat omien valintojen tuloksia.
Rahaa pitää olla kohtuullisesti. Perustarpeet jälkeen ylimääräinen raha ei tee onnelliseksi.