Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun vanhemmat eivät hyväksy puolisoa ?
01.01.2019 |
Tilanne stressaa itseäni aika paljon. Olen ollut puolisoni kanssa yhdessä alle vuoden, mutta olemme tunteneet jo pidempään. Vanhempani eivät hyväksy puolisoani, syynä ilmeisesti erilaiset taustamme (olemme erilaisista perheistä ja koulutustaustamme erilaiset, lisäksi puolisoni on ollut aiemmin naimisissa). Puolisoni ei ole heille mieluinen ja eivät puhu koko aiheesta, sivuuttavat sen. Häntä ei kutsuta mihinkään suvun tapaamisiin, hänestä ei puhuta. Jos sanon hänestä jotain, keskustelu loppuu samantien. Aihe hiertää välejämme ja vaikuttaa jo omiin tunteisiini parisuhteessa. Mietin, miten pystyn tasapainottelemaan miellyttääkseni kaikkia. Myös kumppanillani on paha mieli asian suhteen. Onko kohtalotovereita, entä miten itse suhtautuisitte tilanteessani ?
Kommentit (37)
Itsellä sama tilanne. Vanhemmat eronneita ja äiti-rakas ei ole koskaan nähnyt miestäni. Yhdessä ollaan oltu päälle 25 vuotta.
No, välit poikki. Ei siinä se kummempaa tarvita.
Hyvin on sujunut.
Ei tarvii kuunnella vittuilla ja vähättelyä.
Faija on hyvissä väleissä. Ja sen kanssa ollaankin sit tekemisissä.
Elämä on valintoja täys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tämä palsta ole juuri keskustelua varten ? Miksi en siis saisi kommentoida? :D (viittauksena siihen että "kommenttini oudoksuttavat". ) Hyviä kommentteja olen saanutkin, kiitos teille kaikille niistä♡
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vanhempieni asenne vaikuttaa siten, että olen itsekin alkanut epäröidä, osaanko valita oikein. Inhoan konflikteja ja siksi yritän olla neutraali kaikkia kohtaan. Tuntuu kuin olisin joku perverssi/huono ihminen, kun seurustelukumppanistani ja suhteestani vaietaan ja sitä ikäänkuin häpeillään. Olen alkanut itsekin hävetä itseäni ja elämässä tekemiäni valintoja. Kaikki tämä on alkanut vaikuttaa suhteeseenkin.
Uuden vuoden alkaessa tässä pohdin miten voisin pysyä vahvana ja seistä omien valintojeni takana.
Tiedoksi.
"Neutraalilla" asenteella et tule saamaab kenenkään hyväksyntää. Vanhempasi tulevat kohtelemaan sinua ikuisesti kynnysmattona ja rakastettusi lähtee menemään, koska et uskalla seistä hänen rinnallaan.
Mieti, miten tahdot elää elämäsi:
-mielistellen ja myötäillen vanhempiasi (ja ollen itse onneton, koska mahdollisen elämäkumppanisi valitsevat vanhempasi, et sinä)
-rakastettusi kanssa onnellisena ja hyväksyttynä.
Missä sitä vanhempiesi hyväksyntää tarvitset? Kerran talvessa jouluna, kerran kesässä juhannuksena, jolloin ihmettelevät suureen ääneen, kun et löydä miestä. Loppupeleissä ehkä pääset heidän omaishoitajakseen ja silloinkin haukkuvat dementioissaan varkaaksi, kun eivät löydä lompakkoaan jääkaapista, jonne ovat sen laittaneet.
Vierailija kirjoitti:
Minä en pidä tyttäreni avopuolisosta. Puoliso on valehteleva paskiainen. En halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Haluan kuitenkin olla tyttäreni kanssa väleissä. En puutu parisuhteeseen, mutta esim. kutsun vain tyttäreni kylään, en koskaan puolisoa. Mutta en puutu, en arvostele. Teenkö väärin? T. "Anoppi"
En ota kantaa siihen onko tuo oikein vai väärin mutta vastaavassa tilanteessa tuskin haluaisisin olla äitini kanssa tekemisissä jos en itse pidä puolisoa valehtelijana ja/tai paskiaisena.
Vierailija kirjoitti:
Minut on kasvatettu miellyttämään kaikkia. Kriittisten vanhempien lapsista varmaan tulee sellaisia. Siitä irti pääseminen on pitkä prosessi, mutta välttämätön. Tiedostan, että minulla on oma elämä elettävänä.
Ap
Hyvä, että tiedostat ongelman.
Minä panin mieheni valitsemaan. Minun mukaani lähti - eikä tarvinnut edes katkaista välejä. Omalta osaltani riitti, että osoitin anopille, että kaapin paikan määrään minä, jos kisa käydään hänen ja minun välillä. Oikeassa elämässä miehen kanssa yhdessä määrittelemme kalusteiden sijainnin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vanhempana en lähtisi tuomitsemaan lasten valintoja vaan tutustuisin ensin ja sitten vasta tekisin omat päätelmät.
Muuten lapset helposti etääntyvät eivätkä esim. halua viettää eri juhlapyhiä yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan parasta olisi sanoa vanhemmille suoraan kuinka heidän käytöksensä satuttaa. Välit voi mennä poikki siinä kylläkin.
Samalla voi sanoa, että asennoitumisensa pakottaa sinut tekemään kipeän valinnan jos täytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempieni asenne vaikuttaa siten, että olen itsekin alkanut epäröidä, osaanko valita oikein. Inhoan konflikteja ja siksi yritän olla neutraali kaikkia kohtaan. Tuntuu kuin olisin joku perverssi/huono ihminen, kun seurustelukumppanistani ja suhteestani vaietaan ja sitä ikäänkuin häpeillään. Olen alkanut itsekin hävetä itseäni ja elämässä tekemiäni valintoja. Kaikki tämä on alkanut vaikuttaa suhteeseenkin.
Uuden vuoden alkaessa tässä pohdin miten voisin pysyä vahvana ja seistä omien valintojeni takana.
Katkaise napanuora, kiitos.
Vanhemmilleko elät elämääsi, not - vain itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Itsellesi sinä puolison otit, et perheellesi. Anna vanhempiesi elää omaa elämäänsä, älä yritä miellyttää heitä. Jos puolisosi ei kelpaa, niin ei kelpaa, mutta sillä asialla ei ole mitään tekemistä sinun parisuhteesi kanssa.
Harmillisen usein vanhemmat ovat oikeassa, mutta älä siitä välitä.
Vanhemmat voivat ollakin oikeassa, jos lapsen puolisoehdokas on rikollinen tai tunnettu väkivaltaisuudestaan, mutta koulutus esim. ei ole puolison kelpoisuuden arviointiperuste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempieni asenne vaikuttaa siten, että olen itsekin alkanut epäröidä, osaanko valita oikein. Inhoan konflikteja ja siksi yritän olla neutraali kaikkia kohtaan. Tuntuu kuin olisin joku perverssi/huono ihminen, kun seurustelukumppanistani ja suhteestani vaietaan ja sitä ikäänkuin häpeillään. Olen alkanut itsekin hävetä itseäni ja elämässä tekemiäni valintoja. Kaikki tämä on alkanut vaikuttaa suhteeseenkin.
Uuden vuoden alkaessa tässä pohdin miten voisin pysyä vahvana ja seistä omien valintojeni takana.
Voi ziisus mikä äm-mä olet. Toivottavasti mies tajua jättää sut. Miellyttää nyt muita omalla ja miehen kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Ja siis eivät ilmeisesti hyväksy koska kuulemma "saisin paremman", eli mies ei ole tarpeeksi koulutettu, oikeassa ammatissa (=akateeminen) eikä sovi kuulemma minulle ja suhteemme ei tule toimimaan. Olen jo omillani asuva, aikuinen ihminen.
Ap
Ei uskoisi että asut omillasi ja olet aikuinen. Murrosikäiselläkin on enemmän mu-naa kuin sulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen aina kuunnellut vanhempieni ja appivanhempien ohjeet elämäämme. Koetan avoimesti miettiä asiaa ja teen omat päätökseni. Appiukko sanoi kerran vakavalla naamalla talon rakentamista suunnitellessamme että ei missään nimessä vaan perustajaa perhe sitten heidän taloon kun je kuolevat. No anoppi elää edelleen ja minä olen jo 45 eli olisi sitä perheen perustamista joutunut odottamaan turhan kauan... ja anoppi on kyllä nauttinut paljon lapsenlapsista.
Eli suosittelen kaikkia kuuntelemaan ja päättämään itse. Jos miestä ei hyväksytä koulutuksen takia niin en olisi samaa mieltä. Jos vanhemmat taas sanoisivat että mieshän kohtelee sinua huonosti noin miettisin tosissani onko asiassa perää enkä vain kieltäisi asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Minut on kasvatettu miellyttämään kaikkia. Kriittisten vanhempien lapsista varmaan tulee sellaisia. Siitä irti pääseminen on pitkä prosessi, mutta välttämätön. Tiedostan, että minulla on oma elämä elettävänä.
Ap
Mulla myös tylyt kriittiset vanhemmat ja yrittivät määräillä ihan kaiken, opiskelupaikat ja työt ja poikaystävät. Totaaliuupumus oli lähellä ja oli pakko sanoa suorat sanat. Vetivät herneen nenään ja välit ollu poikki nyt 18 vuotta. Ja tätä et usko: on ollut MAHTAVAA. Mikä vapaus ja turvan tunne kun kukaan ei syyllistä, vaadi, kritisoi, manipuloi ja arvostelevkoko aikaa niinkuin ennen ne aina teki.
Välit poikki vaan. Nyt LUULET että tarvitset vanhempiasi mutta olet väärässä ja luulosi johtuu vasn syyllistämisestä. Valitse puoliso! Minä tein niin ja sain onnen, oman perheen, jossa omat lapseni kasvatan täysin PÄINVASTOIN ihan kaikessa kuin mitä vanhempani tekivät lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun sain vähän näkökulmaa, aion kertoa puolisolleni että hän on minulle niin tärkeä, että vanhempien mielipiteet jäävät taka-alalle. Minun täytyy kertoa tämä hänelle selkeästi jotta hän tietää, kuinka korvaamaton hän minulle on.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun sain vähän näkökulmaa, aion kertoa puolisolleni että hän on minulle niin tärkeä, että vanhempien mielipiteet jäävät taka-alalle. Minun täytyy kertoa tämä hänelle selkeästi jotta hän tietää, kuinka korvaamaton hän minulle on.
Ap
Hyvä ap! Juurinäin!
"Liiallinen kiltteys liittyy usein huonoon itsetuntoon ja häpeän tunteisiin. Liian kiltti kätkee sisäänsä vihan, surun ja kiukun tunteet. Tällainen ihminen on jatkuvasti miettimässä sitä, mitä muut hänestä ajattelevat ja kelpaako hän muille. Ongelman taustalla voi olla monenlaisia asioita, mutta useimmiten siihen vaikuttavat lapsuuden kokemukset.
– Syynä voivat olla esimerkiksi riitaisa koti, kielteinen ilmapiiri, hylkäämisen pelko tai vaatimukset, joita lapsi ei ole pystynyt täyttämään. Lapsi on saattanut kokea, että hänen pitäisi täyttää vanhempiensa toiveita sen sijaan, että eläisi omaa elämäänsä."