Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa syitä minkä takia olette lopettaneet tapailun jonkun kanssa
01.01.2019 |
Itse tapasin joulupäivänä baarissa mukavan miehen, jonka kanssa kävimme treffeillä seuraavana päivänä keilaamassa ja syömässä. Vietimme eilen myös uuttavuotta minun luona kahdestaan ja oli todella kivaa. Kysyin koska pääsen käymään hänen luonaan, ja arvatkaa mikä oli vastaus. Hän sanoi, että hänen äiti on menossa ensi viikonloppuna siskonsa luokse toiselle paikkakunnalla, niin kävisikö silloin. Luulin että se oli vitsi, mutta tosiaan sain tietää, että tämä 25-vuotias herra asuu edelleen äitinsä luona. Ja äiti on ihan terve, eli mistään omaishoitajajutusta ei ole kyse. Että sellainen peräkammarinpoika. Juttu jäi siihen.
Kertokaa tekin syitä miksi olette lopettaneet tapailun jonkun muuten hyvän mies-/naisehdokkaan kanssa. Entä voisitteko itse seurustella/tapailla miestä (tai naista), joka asuu edelleen vanhempiensa luona 25-vuotiaana?
Kommentit (579)
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kerran tapaamani naapurikaupungissa asuva mies valitti jokaisella tapaamiskerralla opiskelustani. Hänen mielestään minä en valmistuttuani olisi enää tavis, vaan jättäisin hänet. "Jättäminen" oli jo omituinen ilmaus, mutta vielä omituisempaa oli se, että käytännössä aivan vieras ihminen vaati minua lopettamaan opiskelut neljäntenä opintovuotenani. En odotellut kovin pitkään, ja äkkipysäys tuli siinä, kun mies yritti sabotoida opintojani.
Toinenkin kaukojuttu minulla oli, mutta sama kitinä jatkui. Tämä mies halusi saada lapsia heti paikalla, ja sen vuoksi minun olisi pitänyt luopua opinnoistani. Hän löysi kyllä hyvin pian neitokaisen, jolle hänen suunnitelmansa sopi.
Toinen näistä miehistä oli lopettanut lukion kesken, toinen oli saanut silloisen kauppakoulun käydyksi. Minua kummastutti se, että he oma-aloitteisesti tavoittelivat seurustelukumppanikseen yliopisto-opiskelijaa ja halusivat tämän luopuvan kaikista suunnitelmistaan heidän tahtonsa vuoksi. Ei onnistunut. Seurustelun ja opintojen kanssa tuskaileville ihmisille toistellutkin sitä, että hoitakoot opinnot kuten ovat alun perin ne suunnitelleet, koska seurustelukumppaneita tulee ja menee, mutta tutkintoa ei kukaan tule heiltä viemään.
Miten vanha olit ekan miehen aikana? Itse lopetin tapailun naisen kanssa kun valmistuttuaan haki heti uudestaan opiskelemaan. En pidä ikuisista opiskelijoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kerran tapaamani naapurikaupungissa asuva mies valitti jokaisella tapaamiskerralla opiskelustani. Hänen mielestään minä en valmistuttuani olisi enää tavis, vaan jättäisin hänet. "Jättäminen" oli jo omituinen ilmaus, mutta vielä omituisempaa oli se, että käytännössä aivan vieras ihminen vaati minua lopettamaan opiskelut neljäntenä opintovuotenani. En odotellut kovin pitkään, ja äkkipysäys tuli siinä, kun mies yritti sabotoida opintojani.
Toinenkin kaukojuttu minulla oli, mutta sama kitinä jatkui. Tämä mies halusi saada lapsia heti paikalla, ja sen vuoksi minun olisi pitänyt luopua opinnoistani. Hän löysi kyllä hyvin pian neitokaisen, jolle hänen suunnitelmansa sopi.
Toinen näistä miehistä oli lopettanut lukion kesken, toinen oli saanut silloisen kauppakoulun käydyksi. Minua kummastutti se, että he oma-aloitteisesti tavoittelivat seurustelukumppanikseen yliopisto-opiskelijaa ja halusivat tämän luopuvan kaikista suunnitelmistaan heidän tahtonsa vuoksi. Ei onnistunut. Seurustelun ja opintojen kanssa tuskaileville ihmisille toistellutkin sitä, että hoitakoot opinnot kuten ovat alun perin ne suunnitelleet, koska seurustelukumppaneita tulee ja menee, mutta tutkintoa ei kukaan tule heiltä viemään.
Miten vanha olit ekan miehen aikana? Itse lopetin tapailun naisen kanssa kun valmistuttuaan haki heti uudestaan opiskelemaan. En pidä ikuisista opiskelijoista.
Nuo olivat itse asiassa toisin päin, mutta olin liian laiska leikkaamaan ja liimaamaan tekstiäni. Tuon lapsentekijän tunsin 21-vuotiaana, ja tuo opintojeni sabotoija osui kohdalle, kun olin 28. Olin tuolloin ollut muutaman vuoden koulutustani vastaavissa töissä ja palasin opiskelupaikkakunnalleni talveksi gradua tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kerran tapaamani naapurikaupungissa asuva mies valitti jokaisella tapaamiskerralla opiskelustani. Hänen mielestään minä en valmistuttuani olisi enää tavis, vaan jättäisin hänet. "Jättäminen" oli jo omituinen ilmaus, mutta vielä omituisempaa oli se, että käytännössä aivan vieras ihminen vaati minua lopettamaan opiskelut neljäntenä opintovuotenani. En odotellut kovin pitkään, ja äkkipysäys tuli siinä, kun mies yritti sabotoida opintojani.
Toinenkin kaukojuttu minulla oli, mutta sama kitinä jatkui. Tämä mies halusi saada lapsia heti paikalla, ja sen vuoksi minun olisi pitänyt luopua opinnoistani. Hän löysi kyllä hyvin pian neitokaisen, jolle hänen suunnitelmansa sopi.
Toinen näistä miehistä oli lopettanut lukion kesken, toinen oli saanut silloisen kauppakoulun käydyksi. Minua kummastutti se, että he oma-aloitteisesti tavoittelivat seurustelukumppanikseen yliopisto-opiskelijaa ja halusivat tämän luopuvan kaikista suunnitelmistaan heidän tahtonsa vuoksi. Ei onnistunut. Seurustelun ja opintojen kanssa tuskaileville ihmisille toistellutkin sitä, että hoitakoot opinnot kuten ovat alun perin ne suunnitelleet, koska seurustelukumppaneita tulee ja menee, mutta tutkintoa ei kukaan tule heiltä viemään.
Miten vanha olit ekan miehen aikana? Itse lopetin tapailun naisen kanssa kun valmistuttuaan haki heti uudestaan opiskelemaan. En pidä ikuisista opiskelijoista.
Nuo olivat itse asiassa toisin päin, mutta olin liian laiska leikkaamaan ja liimaamaan tekstiäni. Tuon lapsentekijän tunsin 21-vuotiaana, ja tuo opintojeni sabotoija osui kohdalle, kun olin 28. Olin tuolloin ollut muutaman vuoden koulutustani vastaavissa töissä ja palasin opiskelupaikkakunnalleni talveksi gradua tekemään.
Huh okei, oletin että olet 30v tai yli. Sainpas näköjään pari alapeukkuakin. En vain käsitä ihmistä joka uurastaa vaativalla alalla tutkintoa ja päälle kolmikymppisenä (päivääkään töitä tekemättä) päättää kouluttautua alalle jossa työllistyminen on todella epävarmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kerran tapaamani naapurikaupungissa asuva mies valitti jokaisella tapaamiskerralla opiskelustani. Hänen mielestään minä en valmistuttuani olisi enää tavis, vaan jättäisin hänet. "Jättäminen" oli jo omituinen ilmaus, mutta vielä omituisempaa oli se, että käytännössä aivan vieras ihminen vaati minua lopettamaan opiskelut neljäntenä opintovuotenani. En odotellut kovin pitkään, ja äkkipysäys tuli siinä, kun mies yritti sabotoida opintojani.
Toinenkin kaukojuttu minulla oli, mutta sama kitinä jatkui. Tämä mies halusi saada lapsia heti paikalla, ja sen vuoksi minun olisi pitänyt luopua opinnoistani. Hän löysi kyllä hyvin pian neitokaisen, jolle hänen suunnitelmansa sopi.
Toinen näistä miehistä oli lopettanut lukion kesken, toinen oli saanut silloisen kauppakoulun käydyksi. Minua kummastutti se, että he oma-aloitteisesti tavoittelivat seurustelukumppanikseen yliopisto-opiskelijaa ja halusivat tämän luopuvan kaikista suunnitelmistaan heidän tahtonsa vuoksi. Ei onnistunut. Seurustelun ja opintojen kanssa tuskaileville ihmisille toistellutkin sitä, että hoitakoot opinnot kuten ovat alun perin ne suunnitelleet, koska seurustelukumppaneita tulee ja menee, mutta tutkintoa ei kukaan tule heiltä viemään.
Miten vanha olit ekan miehen aikana? Itse lopetin tapailun naisen kanssa kun valmistuttuaan haki heti uudestaan opiskelemaan. En pidä ikuisista opiskelijoista.
Nuo olivat itse asiassa toisin päin, mutta olin liian laiska leikkaamaan ja liimaamaan tekstiäni. Tuon lapsentekijän tunsin 21-vuotiaana, ja tuo opintojeni sabotoija osui kohdalle, kun olin 28. Olin tuolloin ollut muutaman vuoden koulutustani vastaavissa töissä ja palasin opiskelupaikkakunnalleni talveksi gradua tekemään.
Huh okei, oletin että olet 30v tai yli. Sainpas näköjään pari alapeukkuakin. En vain käsitä ihmistä joka uurastaa vaativalla alalla tutkintoa ja päälle kolmikymppisenä (päivääkään töitä tekemättä) päättää kouluttautua alalle jossa työllistyminen on todella epävarmaa.
Mikä olisi oikea tapa? Tehdä x vuotta tuota vähemmän kiinnostavaa hommaa ja sitten vaihtaa?
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kerran tapaamani naapurikaupungissa asuva mies valitti jokaisella tapaamiskerralla opiskelustani. Hänen mielestään minä en valmistuttuani olisi enää tavis, vaan jättäisin hänet. "Jättäminen" oli jo omituinen ilmaus, mutta vielä omituisempaa oli se, että käytännössä aivan vieras ihminen vaati minua lopettamaan opiskelut neljäntenä opintovuotenani. En odotellut kovin pitkään, ja äkkipysäys tuli siinä, kun mies yritti sabotoida opintojani.
Toinenkin kaukojuttu minulla oli, mutta sama kitinä jatkui. Tämä mies halusi saada lapsia heti paikalla, ja sen vuoksi minun olisi pitänyt luopua opinnoistani. Hän löysi kyllä hyvin pian neitokaisen, jolle hänen suunnitelmansa sopi.
Toinen näistä miehistä oli lopettanut lukion kesken, toinen oli saanut silloisen kauppakoulun käydyksi. Minua kummastutti se, että he oma-aloitteisesti tavoittelivat seurustelukumppanikseen yliopisto-opiskelijaa ja halusivat tämän luopuvan kaikista suunnitelmistaan heidän tahtonsa vuoksi. Ei onnistunut. Seurustelun ja opintojen kanssa tuskaileville ihmisille toistellutkin sitä, että hoitakoot opinnot kuten ovat alun perin ne suunnitelleet, koska seurustelukumppaneita tulee ja menee, mutta tutkintoa ei kukaan tule heiltä viemään.
Miten vanha olit ekan miehen aikana? Itse lopetin tapailun naisen kanssa kun valmistuttuaan haki heti uudestaan opiskelemaan. En pidä ikuisista opiskelijoista.
Nuo olivat itse asiassa toisin päin, mutta olin liian laiska leikkaamaan ja liimaamaan tekstiäni. Tuon lapsentekijän tunsin 21-vuotiaana, ja tuo opintojeni sabotoija osui kohdalle, kun olin 28. Olin tuolloin ollut muutaman vuoden koulutustani vastaavissa töissä ja palasin opiskelupaikkakunnalleni talveksi gradua tekemään.
Huh okei, oletin että olet 30v tai yli. Sainpas näköjään pari alapeukkuakin. En vain käsitä ihmistä joka uurastaa vaativalla alalla tutkintoa ja päälle kolmikymppisenä (päivääkään töitä tekemättä) päättää kouluttautua alalle jossa työllistyminen on todella epävarmaa.
Mikäpä siinä, jos tulee opintojensa ajan toimeen omillaan eikä tarvitse elättäjää. Jos se vaativa tutkinto on jo alla, ei epävarmemman alan opiskeleminen haittaa muuten kuin siten, että arvokas työkokemus jää hankkimatta ja ehkä tiedotkin vanhentuvat. Minä en ryhtyisi elättämään huvikseen opiskelevaa ihmistä, jolla ei ole aikomustakaan työllistyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kerran tapaamani naapurikaupungissa asuva mies valitti jokaisella tapaamiskerralla opiskelustani. Hänen mielestään minä en valmistuttuani olisi enää tavis, vaan jättäisin hänet. "Jättäminen" oli jo omituinen ilmaus, mutta vielä omituisempaa oli se, että käytännössä aivan vieras ihminen vaati minua lopettamaan opiskelut neljäntenä opintovuotenani. En odotellut kovin pitkään, ja äkkipysäys tuli siinä, kun mies yritti sabotoida opintojani.
Toinenkin kaukojuttu minulla oli, mutta sama kitinä jatkui. Tämä mies halusi saada lapsia heti paikalla, ja sen vuoksi minun olisi pitänyt luopua opinnoistani. Hän löysi kyllä hyvin pian neitokaisen, jolle hänen suunnitelmansa sopi.
Toinen näistä miehistä oli lopettanut lukion kesken, toinen oli saanut silloisen kauppakoulun käydyksi. Minua kummastutti se, että he oma-aloitteisesti tavoittelivat seurustelukumppanikseen yliopisto-opiskelijaa ja halusivat tämän luopuvan kaikista suunnitelmistaan heidän tahtonsa vuoksi. Ei onnistunut. Seurustelun ja opintojen kanssa tuskaileville ihmisille toistellutkin sitä, että hoitakoot opinnot kuten ovat alun perin ne suunnitelleet, koska seurustelukumppaneita tulee ja menee, mutta tutkintoa ei kukaan tule heiltä viemään.
Miten vanha olit ekan miehen aikana? Itse lopetin tapailun naisen kanssa kun valmistuttuaan haki heti uudestaan opiskelemaan. En pidä ikuisista opiskelijoista.
Nuo olivat itse asiassa toisin päin, mutta olin liian laiska leikkaamaan ja liimaamaan tekstiäni. Tuon lapsentekijän tunsin 21-vuotiaana, ja tuo opintojeni sabotoija osui kohdalle, kun olin 28. Olin tuolloin ollut muutaman vuoden koulutustani vastaavissa töissä ja palasin opiskelupaikkakunnalleni talveksi gradua tekemään.
Huh okei, oletin että olet 30v tai yli. Sainpas näköjään pari alapeukkuakin. En vain käsitä ihmistä joka uurastaa vaativalla alalla tutkintoa ja päälle kolmikymppisenä (päivääkään töitä tekemättä) päättää kouluttautua alalle jossa työllistyminen on todella epävarmaa.
Mikäpä siinä, jos tulee opintojensa ajan toimeen omillaan eikä tarvitse elättäjää. Jos se vaativa tutkinto on jo alla, ei epävarmemman alan opiskeleminen haittaa muuten kuin siten, että arvokas työkokemus jää hankkimatta ja ehkä tiedotkin vanhentuvat. Minä en ryhtyisi elättämään huvikseen opiskelevaa ihmistä, jolla ei ole aikomustakaan työllistyä.
Sehän siinä olikin että itse työssäkäyvänä lupailin ’elättää’ häntä opiskelujensa ajan. Matkat ja muu luksus minun pussista. 8v opiskelua ja itse raadoin töissä. Ja heti uusi opiskelupaikka valmistumisen jälkeen. Ei näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kerran tapaamani naapurikaupungissa asuva mies valitti jokaisella tapaamiskerralla opiskelustani. Hänen mielestään minä en valmistuttuani olisi enää tavis, vaan jättäisin hänet. "Jättäminen" oli jo omituinen ilmaus, mutta vielä omituisempaa oli se, että käytännössä aivan vieras ihminen vaati minua lopettamaan opiskelut neljäntenä opintovuotenani. En odotellut kovin pitkään, ja äkkipysäys tuli siinä, kun mies yritti sabotoida opintojani.
Toinenkin kaukojuttu minulla oli, mutta sama kitinä jatkui. Tämä mies halusi saada lapsia heti paikalla, ja sen vuoksi minun olisi pitänyt luopua opinnoistani. Hän löysi kyllä hyvin pian neitokaisen, jolle hänen suunnitelmansa sopi.
Toinen näistä miehistä oli lopettanut lukion kesken, toinen oli saanut silloisen kauppakoulun käydyksi. Minua kummastutti se, että he oma-aloitteisesti tavoittelivat seurustelukumppanikseen yliopisto-opiskelijaa ja halusivat tämän luopuvan kaikista suunnitelmistaan heidän tahtonsa vuoksi. Ei onnistunut. Seurustelun ja opintojen kanssa tuskaileville ihmisille toistellutkin sitä, että hoitakoot opinnot kuten ovat alun perin ne suunnitelleet, koska seurustelukumppaneita tulee ja menee, mutta tutkintoa ei kukaan tule heiltä viemään.
Miten vanha olit ekan miehen aikana? Itse lopetin tapailun naisen kanssa kun valmistuttuaan haki heti uudestaan opiskelemaan. En pidä ikuisista opiskelijoista.
Nuo olivat itse asiassa toisin päin, mutta olin liian laiska leikkaamaan ja liimaamaan tekstiäni. Tuon lapsentekijän tunsin 21-vuotiaana, ja tuo opintojeni sabotoija osui kohdalle, kun olin 28. Olin tuolloin ollut muutaman vuoden koulutustani vastaavissa töissä ja palasin opiskelupaikkakunnalleni talveksi gradua tekemään.
Huh okei, oletin että olet 30v tai yli. Sainpas näköjään pari alapeukkuakin. En vain käsitä ihmistä joka uurastaa vaativalla alalla tutkintoa ja päälle kolmikymppisenä (päivääkään töitä tekemättä) päättää kouluttautua alalle jossa työllistyminen on todella epävarmaa.
Mikä olisi oikea tapa? Tehdä x vuotta tuota vähemmän kiinnostavaa hommaa ja sitten vaihtaa?
ohis
Kokeilla vaikka vuosi olla töissä alalla johon valmistui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neljäänkymppiin mennessä näitä on tullut kerättyä koko sarja. Mm:
1. Muuten kiva mies ei ollut koskaan lukenut yhtään kirjaa tai sanomalehteä eikä seurannut uutisia. Koulua oli käytynä vain peruskoulu ja sielläkin oli tainnut mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hänen kanssaan oli mahdotonta keskustella mistään itseäni kiinnostavasta asiasta tai ylipäänsä mistään, mikä ei ollut aivan käsinkosketeltavan konkreettisesti juuri kussakin tilanteessa läsnä. Kyky abstraktiin ajatteluun puuttui kokonaan melko totaalisen yleissivistyksen puutteen vuoksi.
2. Mies osoittautui kovasti konservatiiviksi, arvomme eivät kohdanneet. En edes osaa olla ihmisen kanssa, joka pelkää esimerkiksi homoja tai haluaa pitää naiset hiljaisina.
3. Totaalisen aloitekyvytön mies. Istunut toistakymmentä vuotta sohvalla töiden jälkeen telkkaria katsellen. Ei mitään harrastuksia, ei kykyä kiinnostua tai innostua mistään spontaanisti. Kuitenkin älykäs, eikä ilmeisesti masentunut. Kiitollisena otti vastaan kaikki minun ideani ja aloitteeni, mutta kävi aika pian raskaaksi vetää perässä.
4. Ei kyennyt kotitöihin. Ei vain kertakaikkiaan kyennyt. Eli kuvottavassa saastassa. En rupea elämään saastassa, mutta en myöskään rupea nalkuttavaksi akaksi.
5. Ei halunnut seksiä ollenkaan, koska häpesi omaa vartaloaan, joka oli minusta ihana. Ei kyennyt keskustelemaan asiasta lainkaan. Eron jälkeen sattui samalle terassille ja haukkui minut kovaan ääneen nymfomaaniksi, joten tapailun lopettaminen oli selvästi mitä oikein ratkaisu.
6. Ei pitänyt lupauksiaan. Yhteisen tulevaisuuden suunnittelu oli mahdotonta, kun en voinut koskaan luottaa siihen että toinen edes ilmestyy sovituille treffeille paikalle.
Huh, näitä olisi niin paljon lisääkin.
Munkin ex haukkui mut nymfomaaniksi, kun se kerran kuukaudessa ollut puuduttava jyystö ei riittänyt.
Mitäköhän lie häpeää miehet tuntevat, jos naisella on enemmän haluja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljäänkymppiin mennessä näitä on tullut kerättyä koko sarja. Mm:
1. Muuten kiva mies ei ollut koskaan lukenut yhtään kirjaa tai sanomalehteä eikä seurannut uutisia. Koulua oli käytynä vain peruskoulu ja sielläkin oli tainnut mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hänen kanssaan oli mahdotonta keskustella mistään itseäni kiinnostavasta asiasta tai ylipäänsä mistään, mikä ei ollut aivan käsinkosketeltavan konkreettisesti juuri kussakin tilanteessa läsnä. Kyky abstraktiin ajatteluun puuttui kokonaan melko totaalisen yleissivistyksen puutteen vuoksi.
2. Mies osoittautui kovasti konservatiiviksi, arvomme eivät kohdanneet. En edes osaa olla ihmisen kanssa, joka pelkää esimerkiksi homoja tai haluaa pitää naiset hiljaisina.
3. Totaalisen aloitekyvytön mies. Istunut toistakymmentä vuotta sohvalla töiden jälkeen telkkaria katsellen. Ei mitään harrastuksia, ei kykyä kiinnostua tai innostua mistään spontaanisti. Kuitenkin älykäs, eikä ilmeisesti masentunut. Kiitollisena otti vastaan kaikki minun ideani ja aloitteeni, mutta kävi aika pian raskaaksi vetää perässä.
4. Ei kyennyt kotitöihin. Ei vain kertakaikkiaan kyennyt. Eli kuvottavassa saastassa. En rupea elämään saastassa, mutta en myöskään rupea nalkuttavaksi akaksi.
5. Ei halunnut seksiä ollenkaan, koska häpesi omaa vartaloaan, joka oli minusta ihana. Ei kyennyt keskustelemaan asiasta lainkaan. Eron jälkeen sattui samalle terassille ja haukkui minut kovaan ääneen nymfomaaniksi, joten tapailun lopettaminen oli selvästi mitä oikein ratkaisu.
6. Ei pitänyt lupauksiaan. Yhteisen tulevaisuuden suunnittelu oli mahdotonta, kun en voinut koskaan luottaa siihen että toinen edes ilmestyy sovituille treffeille paikalle.
Huh, näitä olisi niin paljon lisääkin.
Munkin ex haukkui mut nymfomaaniksi, kun se kerran kuukaudessa ollut puuduttava jyystö ei riittänyt.
Mitäköhän lie häpeää miehet tuntevat, jos naisella on enemmän haluja
Epänormaaliahan se on jos naisella on enemmän haluja. Miesten testotasot ovat romahtaneet sukupolven aikana. Syy on mikä on, mutta vaikutukset pahoja. Syrjäytyneitä impotentteja maa täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Mies sanoi ekoilla treffeillä että rakastaa mua. Apua ja karkuun.
2. Suudelman jälkeen mun naamasta puolet oli sen kuolassa. YÖK!
3. Oltiin menossa baariin ja ehdotin toista baaria kun hän niin sanoi minua nalkuttavaksi akaksi. Heippa vaan!
Ihan kivannäköinen ja mukava neito.
Mutta, mutta.... muutama sidukka niin aivan kuin toinen persoona suoraan saatanasta kömpi pintaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyyppi tönötti koneella 80% vapaa-ajastaan tai kännäsi kavereiden kanssa jossain. Antoi myös kaveriensa esim. huoritella minua ja oli valehdellut ties mitä suhteen alussa. Pari muuta olen dumpannut, kun ovat pettäneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen ilmoitti haluavansa perinteisen kosinnan, kihlat ja häät ja haaveilevansa omakotitalosta ja lapsista. Olisiko ollut kolmannet treffit. Kaikki oli siihen asti mennyt hyvin, kyllä sapetti kun se pommi putosi ja pakokauhu iski. En ollut sopinut edes mitään hätäpoistumisstrategiaa kenenkään kaverin kanssa, joten jouduin valehtelemaan saaneeni tekstiviestin ja tekemään feikkipuhelun ”töihin” jossa oli ”hätätilanne”. Hätäiset heipat ja helkkarin lujaa pois paikalta. Poistin kaikki yhteystiedot saman tien ja blokkasin numeron ja somekontaktit. En nähnyt daamia ikinä enää.
M35
Mutta eihän nainen sanonut, että odottaa näitä asioita nyt heti?? Hän vaan kertoi mitä ajattelee.
Jos ikinä haluaa minkään noista toteutuvan, niin ei kannata käydä puhumaan noista muutaman tapaamiskerran jälkeen. Uskomatonta, että on saanut noin monta yläpeukkua. Ajattelevatko noin monet naiset, että häistä on hyvä käydä puhumaan heti alkuvaiheessa, vaikka ei tarkottaisikaan, että hetinyt? Kyllä minäkin juoksisin ja lujaa, jos mies kävisi puhumaan perheen perustamisen unelmistaan, vaikka ollaan vasta tavattu.
Mun mielestä ihan hyvä puhua jo alkuunsa siitä mistä tulevaisuudessa haaveilee. Jos haluaa olla rokkitähti aikuisena, niin se on hyväksyttävää, mutta jos oma unelma onkin perhe-elämä, niin siitä tulee olla hiljaa siihen asti että toinen on ”koukutettu”?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- seksuaalisesti alistuva
- seksuaalisesti alistuva
- seksuaalisesti alistuva
- seksuaalisesti alistuva, vaikka kertoi haluavansa että molemmat vievät
- seksuaalisesti alistuva
- seksuaalisesti alistuva, vaikka kertoi olevansa nainen joka vie kun mies vikisee
Ei huvita enää hakea kumppania, uskotaan että tästä vallitsee naisten keskuudessa yksimielisyys. Mies viedä, nainen alistua, niin kuuluu olla, ugh.
Vierailija kirjoitti:
- seksuaalisesti alistuva
- seksuaalisesti alistuva
- seksuaalisesti alistuva
- seksuaalisesti alistuva, vaikka kertoi haluavansa että molemmat vievät
- seksuaalisesti alistuva
- seksuaalisesti alistuva, vaikka kertoi olevansa nainen joka vie kun mies vikisee
Ei huvita enää hakea kumppania, uskotaan että tästä vallitsee naisten keskuudessa yksimielisyys. Mies viedä, nainen alistua, niin kuuluu olla, ugh.
Olisi kyllä kiva löytää nainen, joka osaisi/haluaisi välillä ottaa dominoivan roolin sängyssä. Exän kanssa homma ei lähtenyt, vaikka asiasta mainitsin mistä tykkäisin itse välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- seksuaalisesti alistuva
- seksuaalisesti alistuva
- seksuaalisesti alistuva
- seksuaalisesti alistuva, vaikka kertoi haluavansa että molemmat vievät
- seksuaalisesti alistuva
- seksuaalisesti alistuva, vaikka kertoi olevansa nainen joka vie kun mies vikisee
Ei huvita enää hakea kumppania, uskotaan että tästä vallitsee naisten keskuudessa yksimielisyys. Mies viedä, nainen alistua, niin kuuluu olla, ugh.Olisi kyllä kiva löytää nainen, joka osaisi/haluaisi välillä ottaa dominoivan roolin sängyssä. Exän kanssa homma ei lähtenyt, vaikka asiasta mainitsin mistä tykkäisin itse välillä.
Onnea etsintään vain. Jo tuommoista on vaikeampi löytää...yleensä se "dominointi" on sellaista kiusoittelua, jonka jälkeen toivotaan että mies ottaisi kuitenkin ohjat käsiinsä.
Jos semmoista naista haet jolle dommaaminen on muutakin kuin harvinainen kokeilu, niin voisit yhtä hyvin hakea kumppaniksi merenneitoa tai yksisarvista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska olen epävarma siitä että riitän. Ajattelen, että jos lopetan jutun eka, sattuu vähemmän kuin tulla jätetyksi. Lopputulos on että olen yksin ja eristäytynyt.
-nim. huono itsetunto.
Oletko mies vai nainen? No joka tapauksessa sun ei pidä ajatella noin. Varsinkaan jos toinen on kertonut pitävänsä sinusta.Niin juuri sinusta, koska tuskin hän turhaan tapailisi.
Nainen olen... en usko, että mitään max. pientä ihastusta suurempaa on koskaan kerennyt tapahtua. Toisaalta tapailen myös alitajuisesti/tietoisesti tyyppejä, jotka kohtelevat välinpitämättömästi, jotta "säästyn" siltä, että jutusta koskaan voisi tulla oikeaa suhdetta. Omaan jalkaanhan tässä ammun, mutta pään sisäisiä asioita on hankala muuttaa.
Tämä menee varmaan niiden pinnallisimpien syiden joukkoon..
Valkoinen sisustus kotona.
Valkoinen on ihan jees ja koti oli kaunis mutta miehen koti näytti siltä niinkuin siellä edelleen asuisi nainen..Creepy..o_0 Mietelause-sisustustarroja seinällä, kristalleja olkkarin lampussa, paksuja rustiikkisia kynttilänjalkoja valtavan olkkarin peilipiirongin päällä, harmaita pajukoreja.. you name it.
Erostaan oli kuulemma useampi vuosi jo. Ymmärrän ettei sisustusta laiteta heti uusiksi, mutta silti. Tietynlainen miehekkyys puuttui sinkkumiehen kodista kokonaan... Fiksu ja mukava mies noin muuten.
Vierailija kirjoitti:
Tämä menee varmaan niiden pinnallisimpien syiden joukkoon..
Valkoinen sisustus kotona.
Valkoinen on ihan jees ja koti oli kaunis mutta miehen koti näytti siltä niinkuin siellä edelleen asuisi nainen..Creepy..o_0 Mietelause-sisustustarroja seinällä, kristalleja olkkarin lampussa, paksuja rustiikkisia kynttilänjalkoja valtavan olkkarin peilipiirongin päällä, harmaita pajukoreja.. you name it.Erostaan oli kuulemma useampi vuosi jo. Ymmärrän ettei sisustusta laiteta heti uusiksi, mutta silti. Tietynlainen miehekkyys puuttui sinkkumiehen kodista kokonaan... Fiksu ja mukava mies noin muuten.
Eli halusit miehen muuttavan kodin miehekkääksi jotta sinä voisit muuttaa sen takaisin naiselliseksi.
Selvä.
Näyttäisi oikeasti olevan niin että suhde on naiselle muutosprojekti jossa mies ei saa olla oikeanlainen heti, vaan maskuliininen karju jonka pitää löytää ne kotimiehen pehmeämmät piirteet naisen ohjaamana.
Muutaman kerran tapaamani naapurikaupungissa asuva mies valitti jokaisella tapaamiskerralla opiskelustani. Hänen mielestään minä en valmistuttuani olisi enää tavis, vaan jättäisin hänet. "Jättäminen" oli jo omituinen ilmaus, mutta vielä omituisempaa oli se, että käytännössä aivan vieras ihminen vaati minua lopettamaan opiskelut neljäntenä opintovuotenani. En odotellut kovin pitkään, ja äkkipysäys tuli siinä, kun mies yritti sabotoida opintojani.
Toinenkin kaukojuttu minulla oli, mutta sama kitinä jatkui. Tämä mies halusi saada lapsia heti paikalla, ja sen vuoksi minun olisi pitänyt luopua opinnoistani. Hän löysi kyllä hyvin pian neitokaisen, jolle hänen suunnitelmansa sopi.
Toinen näistä miehistä oli lopettanut lukion kesken, toinen oli saanut silloisen kauppakoulun käydyksi. Minua kummastutti se, että he oma-aloitteisesti tavoittelivat seurustelukumppanikseen yliopisto-opiskelijaa ja halusivat tämän luopuvan kaikista suunnitelmistaan heidän tahtonsa vuoksi. Ei onnistunut. Seurustelun ja opintojen kanssa tuskaileville ihmisille toistellutkin sitä, että hoitakoot opinnot kuten ovat alun perin ne suunnitelleet, koska seurustelukumppaneita tulee ja menee, mutta tutkintoa ei kukaan tule heiltä viemään.