Miksi et seurustele?
Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.
Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.
Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.
Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".
Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.
Kommentit (2052)
Ei ole tullut vastaan vielä miestä, joka elää tervettä elämää. Ja jonka kanssa puhallamme yhteen hiileen.
En jaksa mi jään sortin addikteja.
Enkä mt- ongelmaisia.
Eläimetön pitää olla.
N46
Vierailija kirjoitti:
Olen ihastunut monta kertaa, mutta jotenkin ei siltikään ole tuntunut oikealta, enkä halua elää valheessa niin, että toinen luulisi että olisin täysillä mukana. Mielestäni se olisi väärin kumppania kohtaan.
Vain kerran olen todella rakastunut ja tämä tapahtui ihan nuorena, mutta tämä ihminen kuoli ja en usko, että koskaan voin enää rakastua kehenkään toiseen.
Olen nyt jo 50 ja yksikseni taidan mennä sitten loppuun asti.
Sama juttu. Kukaan ei ole kolahtanut täysillä, enkä halua puolivillaista suhdetta.
Olin myös kerran rakastunut, mutta sitten hän osoittautuikin lopulta monen vuoden päästä pelimieheksi. En halua enää sellaista. Olen viisastunut. Mutta kaipaan kyllä sitä ihanaa rakastumisen tunnetta.
N 56
Ei löydy sopivaa ulkonäöllisesti eikä aivoilta sopivaa..
Vierailija kirjoitti:
Ei löydy sopivaa ulkonäöllisesti eikä aivoilta sopivaa..
Ulkonäkö on mielestäni yliarvostettua. Minusta sisin on tärkein.
Outo perustelu, ettei muka voi seurustella, koska ei ole seurustellut yläasteella. Omasta kaveripiiristä vain muutama seurusteli noin nuorena ja nykyään kolmekymppisinä kyllä jo kaikilla perheet ja kumppanit. Suurin osa ollut ensimmäisessä seurustelusuhteessa vasta 20-30v välillä. Itsekin seurustelin ensimmäisen kerran 30-vuotiaana, vaikka tapailusuhteita oli ennen tuotakin.
En seurustele, koska olen naimisissa.
En halua perhettä ja en pidä naisen kanssa yhdessä asumisesta pidemmän päälle.
Kokeiltu on ja naimisissakin olen ollut, mutta ei vaan kertakaikkiaan ole minun juttuni.
Koska pelkään miehiä. Ja koska mulla on teini-iän jäljiltä käsivarsissa viiltelyarpia mitä en vielä 38-vuotiaanakaan kehtaa paljastaa kellekkään, niin olen vakuuttunut siitä etten kelpaisi puolisoksi kenellekään koska olen tälläinen hirvitys.
Ei löydy sopivaa naista suhteeseen, haluan naisen joka on kaunis eli ei ylipainoa,isot rinnat, naama näyttää hyvälle ja lantio erottuu.
Pystyn elämään sinkkuna varsin hyvin joten huonoa naista en halua.
en uskalla enää suhteeseen parin huonon parisuhteen takia.....pelkään miehiä :(
Koen olevani onnellisempi sinkkuna. Olin paljon yksinäisempi parisuhteessa ollessani, kun mies ei halunnut koskaan tehdä perheenä tai minun kanssani mitään. Nyt kun lapset ovat pian omillaan, saan vihdoinkin tehdä mitä itse haluan. En halua enää asua kenenkään kanssa, lapsetkin jo tehty, nyt keskityn työntekoon ja omiin harrastuksiini.
Kukaan nainen ei anna. ehkä joku hullu tai narkkari, mutta tavikset ei. asburger naiset ovat hyvin alidiagnosoituja ja usein sateenkaari-ihmisiä.
Hella-särö estää mun seurustelut. pzuhn typeriä kuulemma. Viimeksi fermentaatiosta - sellaista sanaa ei edes ole olemassa paitsi mainoksisa fermentoitu sivettikissan suolessa paahdettu kaffipapu.
Totesin ettei se parisuhde mitään onnea tuo, päinvastoin todella raskasta vuoristoratailua ja hermoni voivat paremmin kun olen yksin. Toki joku irrationaalinen ääni takaraivossa joskus yrittää huudella että parisuhde olis kuiteski kiva.
Olisin halunnut perheen, mutta naiset ei kai ole koskaan pitäneet siihen hommaan sopivana. Nytpä sekin alkaa olla jo myöhäistä muutenkin. Harmittaa ja turhauttaa.
M39
Minä en pääse edes kommunikaatioasteelle naisten kanssa ja olen muutenkin liian erikoinen kelvatakseni kenellekään. Ikääkin alkaa olla jo liikaa että voisi edes kuvitella toivoa olevan jäljellä.
Olen avoimessa suhteessa ja onnellisempi kuin koskaan ennen. Ei mitään pakko sitä tätä tota. Molemmat asuu omissa asunnoissaan. Ei mitään seurustelu velvoitetta. Ollaan yhdessä harvemmin mutta sitäkin kiihkeämmin.
Koska en halua eikä kiinnosta parisuhteet ja seurustelu ja koska sinkkuus on vaan parasta ja sinkkuna oon onnellisin miehet tuottaa vain ongelmia
Niinpä. Miksi pitäisi seurustella?
Miksi se on niin valtavan vaikea tajuta ja hyväksyä että kaikki eivät vain halua seurustella?!
Miksi se on punainen vaate joillekin, miksi ei voida hyväksyä?
n 32