Lue keskustelun säännöt.
Vihaan miestäni
01.01.2019 |
Aika pitkäksi menisi kertoa koko tarina, mutta siis meidän 7 vuotta kestäneessä suhteessa on ollut aina ongelmia... Olin nuori (ja tyhmä) kun tavattiin, enkä tajunnut juosta ajoissa. Nyt ollaan sitten naimisissa, asuntovelkaisia ja yhden lapsen vanhempia.
Haluaisin erota vihdoin, mutta lapsen takia sinnittelen. Erosta tulisi ruma, enkä kestä ajatusta että joutuisin näkemään lapsen takia tota miestä vielä sen jälkeenkin.
Ei kai tällä avautumisella mitään pointtia ollut, kunhan kirjoitin jonnekin.
Kommentit (18)
Niin ja nyt valitat omista valinnoistasi mammapalstalle ja onnettomuutesi on miehen syy? En ymmärrä mikä saa ihmisen edes valittamaan omista päätöksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa kuitenkin. Parempi elämä odottaa sua ja lastasi. Soita neuvolaan terveydenhoitajalle tai vaikka terveysaseman sosiaalityöntekijälle ja pyydä apua ja tukea. Älä välitä, jos mies mustamaalaa. Haluatko parin vuoden hel**tin vai loppuelämän.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja nyt valitat omista valinnoistasi mammapalstalle ja onnettomuutesi on miehen syy? En ymmärrä mikä saa ihmisen edes valittamaan omista päätöksistä.
Oma valinta joo, mutta mies on kyllä myös taitava manipuloimaan. Itse kyllä olen myös ollut helppo manipulointia, ei siinä. Mies mm. on alusta asti kytännyt mun menemisiä ja aina valittaa jos näen kavereita tms. Myös taitava riitelemään ja kääntämään kaiken mun syyksi.
Olin siis parikymppinen kun tavattiin ja mies 10 vuotta vanhempi. Silloin etenkin olin tosiaan naiivi ja helposti vietävissä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on isoin ongelma suhteessa?
Hmm, ehkä ollaan vain liian erilaisia... Mies on tosi kunnianhimoinen ja vaativa, itseään ja muita kohtaan. Mä taas haluaisin ottaa vähän rennommin ja olen laiska luonteeltani. Miehen mielestä iltaisin lapsen nukkuessa pitäisi tehdä kehittäviä juttuja, opiskella yms, mun itse haluaisin vaan katsoa Netflixiä tms. Ja käyn siis kokopäivätöissä ja hoidan lisäksi lapsen melkein kokonaan yksin miehen tehdessä omia hommiaan.
Ja on myös tosiaan manipuloiva ja kiivastemperamenttinen mies joka saattaa suuttuessaan haukkua mut pataluhaksi. Kaikki on aina mun syytä ja en itse saa sanoa mitään vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja nyt valitat omista valinnoistasi mammapalstalle ja onnettomuutesi on miehen syy? En ymmärrä mikä saa ihmisen edes valittamaan omista päätöksistä.
Oma valinta joo, mutta mies on kyllä myös taitava manipuloimaan. Itse kyllä olen myös ollut helppo manipulointia, ei siinä. Mies mm. on alusta asti kytännyt mun menemisiä ja aina valittaa jos näen kavereita tms. Myös taitava riitelemään ja kääntämään kaiken mun syyksi.
Olin siis parikymppinen kun tavattiin ja mies 10 vuotta vanhempi. Silloin etenkin olin tosiaan naiivi ja helposti vietävissä.
Ja heti avioon, lapsi ja lainaa? Omia valintoja. Nyt voit erota, mutta mitä valitset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on isoin ongelma suhteessa?
Hmm, ehkä ollaan vain liian erilaisia... Mies on tosi kunnianhimoinen ja vaativa, itseään ja muita kohtaan. Mä taas haluaisin ottaa vähän rennommin ja olen laiska luonteeltani. Miehen mielestä iltaisin lapsen nukkuessa pitäisi tehdä kehittäviä juttuja, opiskella yms, mun itse haluaisin vaan katsoa Netflixiä tms. Ja käyn siis kokopäivätöissä ja hoidan lisäksi lapsen melkein kokonaan yksin miehen tehdessä omia hommiaan.
Ja on myös torsiaan manipuloiva ja kiivastemperamenttinen mies joka saattaa suuttuessaan haukkua mut pataluhaksi. Kaikki on aina mun syytä ja en itse saa sanoa mitään vastaan.
Netfliksiä joo.
Arggggggh,pitäis kieltää koko palvelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on isoin ongelma suhteessa?
Hmm, ehkä ollaan vain liian erilaisia... Mies on tosi kunnianhimoinen ja vaativa, itseään ja muita kohtaan. Mä taas haluaisin ottaa vähän rennommin ja olen laiska luonteeltani. Miehen mielestä iltaisin lapsen nukkuessa pitäisi tehdä kehittäviä juttuja, opiskella yms, mun itse haluaisin vaan katsoa Netflixiä tms. Ja käyn siis kokopäivätöissä ja hoidan lisäksi lapsen melkein kokonaan yksin miehen tehdessä omia hommiaan.
Ja on myös torsiaan manipuloiva ja kiivastemperamenttinen mies joka saattaa suuttuessaan haukkua mut pataluhaksi. Kaikki on aina mun syytä ja en itse saa sanoa mitään vastaan.
Netfliksiä joo.
Arggggggh,pitäis kieltää koko palvelu.
Kun käy kokopäivätöissä (aivotyö), hoitaa yksin lapset (kouluhommineen kavereineen harrastuksineen) ja kodin, liikkuu, laittaa ruuat ja siivoaa ja hoitaa pihat, niin kyllä se Netflix on illalla ihan sallittua. Mun ex-mies oli myös eri mieltä, olisi pitänyt tehdä iltaisin jotain fiksua eikä "aina vaan maata sohvalla".
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja nyt valitat omista valinnoistasi mammapalstalle ja onnettomuutesi on miehen syy? En ymmärrä mikä saa ihmisen edes valittamaan omista päätöksistä.
Oma valinta joo, mutta mies on kyllä myös taitava manipuloimaan. Itse kyllä olen myös ollut helppo manipulointia, ei siinä. Mies mm. on alusta asti kytännyt mun menemisiä ja aina valittaa jos näen kavereita tms. Myös taitava riitelemään ja kääntämään kaiken mun syyksi.
Olin siis parikymppinen kun tavattiin ja mies 10 vuotta vanhempi. Silloin etenkin olin tosiaan naiivi ja helposti vietävissä.
Huh kuulostaa aika kauhealta. Tuo on suht vakavaa henkistä väkivaltaa. Onko fyysistä väkivaltaa? Hanki tosiaan apua eroa varten, neuvolasta, perheneuvolasta, jostain, ja kerro että mies manipuloi ja kyttää, osaavat ottaa asian riittävän vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jotakin ihmistyyppiä inhoan niin kontrolloivia. Se on ihmistyyppi joka suorittaa elämää ja vaatii muilta samaa. On vain yksi elämä, ja sen saa jokainen käyttää miten haluaa. Laiskat ja leppoisat on mukavaa seuraa toisin kuin vaativat jotka ei osaa rauhoittua eikä levottoman olonsa vuoksi salli onnellista olotilaa muillekaan. Jätä miehesi. Saat huomata että kun saat olla itsesi herra niin elämäsi alkaa täyttyä niistä asioista ja ihmisistä jotka tekee sinun elämästäsi hyvää. Nyt elät miehesi elämää onnettomana ja ulkopuolisena. Vaikka olet aiemmin tehnyt vääriä valintoja voit viimein ottaa elämäsi haltuun ja tehdä niitä asioita mitä tahdot. Jo yksin tunne että uskallat olla oman elämäsi ohjaimissa tekee olosi paremmaksi kun uskallat tehdä päätöksiä.
Ei kannata jäädä onnettomaan suhteeseen. Sitäpaitsi jo pelkkä haukkuminen riittää eron syyksi. Asuntovelka-asiat ja muut ovat vaan järjestelykysymyksiä. Tulet onnelliseksi, kun pääset omaan rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinulla on vihan tunteita, on silloin rakkauttakin jäljellä.
Ap tässä. Kiitos kaikille vastauksista, mukava kuulla että muilla on samansuuntaisia ajatuksia tästä kuin itselläni. Oman hyvinvoinnin kannalta ero olisi tosiaan paras ratkaisu, mutta lapsen takia en ole vielä sitä päätöstä pystynyt tekemään. Pitää nyt alkuun olla perheneuvolaan vaikka yhteydessä.
Tässä vielä esimerkki eiliseltä, kuvaa meidän ongelmia:
-Saan lapsen nukkumaan, mies kysyy haluanko katsoa leffaa niin kuin ollaan puhuttu. Sanon okei, siivoan vaan ensin ja teen pari juttua tietokoneella. Puoli tuntia riittänee, mies käy saunassa sinä aikana.
-Mies tulee sovitusti saunasta, mutta itse olin unohtanut että piti tehdä voileivät evääksi töihin meille. Tämä on siis mun _velvollisuus_, lähti joskus monta vuotta sitten kun tein itselleni töihin eväitä.
-Voileipien tekemiseen menee liian kauan ja leffalle ei jää tarpeeksi aikaa. Pahoittelen, mutta tästä käynnistyy pitkä riita jonka aikana käydään läpi kaikki miestä eniten ärsyttävät jutut.
-Seuraa parin tunnin monologi mieheltä, jonka aikana itkeskelen ja nyökkäilen (joo mulla ei ole hyvät riitelystrategiat). Meidän asunto on kuulemma sikala (koska en huomaa aina siivota lehtiä yms pöydältä pois, en pane sellaisia asioita oikein merkille), ja lisäksi käytän liikaa puhelinta (myönnän tämän, pitäisi saada sen näprääminen kuriin). Olen paskakasa ja kaikin puolin säälittävä ja surkea ihminen. Mies ei kestä tätä elämää eikä se ole sitä mitä haluaa. Mun pitää kuulemma muuttua jos halutaan selvitä vuoteen 2019.
-Lopulta pääsen nukkumaan kun olen kertonut miten aion korjata miehen kritisoimat asiat. Suunnittelen päässäni taas miehen murhaa (jota en siis kyllä toteuta, huom).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi alistaa sinua ja yrittää muokata sinua sellaiseksi kuin haluaisi sinun olevan. Ei siis hyväksy sinua sellaisena kuin olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on isoin ongelma suhteessa?
Hmm, ehkä ollaan vain liian erilaisia... Mies on tosi kunnianhimoinen ja vaativa, itseään ja muita kohtaan. Mä taas haluaisin ottaa vähän rennommin ja olen laiska luonteeltani. Miehen mielestä iltaisin lapsen nukkuessa pitäisi tehdä kehittäviä juttuja, opiskella yms, mun itse haluaisin vaan katsoa Netflixiä tms. Ja käyn siis kokopäivätöissä ja hoidan lisäksi lapsen melkein kokonaan yksin miehen tehdessä omia hommiaan.
Ja on myös tosiaan manipuloiva ja kiivastemperamenttinen mies joka saattaa suuttuessaan haukkua mut pataluhaksi. Kaikki on aina mun syytä ja en itse saa sanoa mitään vastaan.
"Kaikki on aina mun syytä". Kommenteissasi taas sinusta kaikki on vain ja ainoastaan miehesi syytä, mikään ei sinun.
Asioilla on aina kaksi puolta.
Kyllähän naiset miehiään vihaavat useimmiten. Palstan luonne.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Kiitos kaikille vastauksista, mukava kuulla että muilla on samansuuntaisia ajatuksia tästä kuin itselläni. Oman hyvinvoinnin kannalta ero olisi tosiaan paras ratkaisu, mutta lapsen takia en ole vielä sitä päätöstä pystynyt tekemään. Pitää nyt alkuun olla perheneuvolaan vaikka yhteydessä.
Tässä vielä esimerkki eiliseltä, kuvaa meidän ongelmia:
-Saan lapsen nukkumaan, mies kysyy haluanko katsoa leffaa niin kuin ollaan puhuttu. Sanon okei, siivoan vaan ensin ja teen pari juttua tietokoneella. Puoli tuntia riittänee, mies käy saunassa sinä aikana.
-Mies tulee sovitusti saunasta, mutta itse olin unohtanut että piti tehdä voileivät evääksi töihin meille. Tämä on siis mun _velvollisuus_, lähti joskus monta vuotta sitten kun tein itselleni töihin eväitä.
-Voileipien tekemiseen menee liian kauan ja leffalle ei jää tarpeeksi aikaa. Pahoittelen, mutta tästä käynnistyy pitkä riita jonka aikana käydään läpi kaikki miestä eniten ärsyttävät jutut.
-Seuraa parin tunnin monologi mieheltä, jonka aikana itkeskelen ja nyökkäilen (joo mulla ei ole hyvät riitelystrategiat). Meidän asunto on kuulemma sikala (koska en huomaa aina siivota lehtiä yms pöydältä pois, en pane sellaisia asioita oikein merkille), ja lisäksi käytän liikaa puhelinta (myönnän tämän, pitäisi saada sen näprääminen kuriin). Olen paskakasa ja kaikin puolin säälittävä ja surkea ihminen. Mies ei kestä tätä elämää eikä se ole sitä mitä haluaa. Mun pitää kuulemma muuttua jos halutaan selvitä vuoteen 2019.
-Lopulta pääsen nukkumaan kun olen kertonut miten aion korjata miehen kritisoimat asiat. Suunnittelen päässäni taas miehen murhaa (jota en siis kyllä toteuta, huom).
Kuulostaa siltä, että olette kumpikin saaneet tarpeeksenne suhteesta. Fakta on että sinun persoona ei tule muuttumaan sellaiseksi kuin miehesi haluaisi ja päinvastoin, joten ehkä kannattaisi aloittaa keskustelu tästä lähtökohdasta ja miettiä miten eteenpäin. Voi jopa olla että tulette paremmin toimeen kunhan ette joudu katsomaan toisianne saman katon alla.
Mikä on isoin ongelma suhteessa?