2019 Painonpudotusketju?

Uusi viikko on lähtenyt täällä hyvin käyntiin.

Kun on keskusteltu herkuttelusta, niin oma reseptini on selvä: jos herkkuja tekee mieli VAIKKA olet muuten syönyt kunnolla, syö herkku. Esimerkiksi eilen söin suklaapatukan. Ei tehnyt mieli enempää. Teistä muista en tiedä, mutta omalla kohdalla on osoittautunut että herkkuhimotus on yleensä pohjimmiltaan aivan tavallista nälkää jota on kertynyt esim. liian kevyesti syömisestä aamulla ja päivältä. Luulen että ketjun fitnessihminen tarkoitti sitä että vaikka useimpien meistä pitääkin jollain tavalla puuttua herkutteluun, täyskielto ei ole paras tapa monestakaan syystä. Jo mainittujen syiden lisäksi pistäisin pinoon sen että myös herkkujen rajoittamisen miettiminen on herkkujen miettimistä ja demonisoimista. Useimmilla painon nousun takana ja myös herkkuhimon takana ovat vähän syvällisemmät syyt. Jos keskittyy karsimaan herkut, näihin syihin puuttuminen voi jäädä, ja vanhoihin tapoihin lipsuu pakosta takaisin jossain vaiheessa. Tavallaan tavoittena on välinpitämätön suhtautuminen herkkuihin ja herkutteluun: voin ottaa, mutta voin yhtä hyvin olla ottamatta. Jos herkuttelen, ei hätää eikä paniikkia eikä itsensä rankaisemista vaan palataan taas normaaliin päiväjärjestykseen lopulta. Ei siksi että "pitäisi" vaan siksi että pohjimmiltaan pitää enemmän tasapainoisesta ruokailusta jossa on ero juhlan ja arjen välillä. Tähän pyrin itse.

Jos olen syönyt hyvin (eli riittävän usein riittävän paljon riittävän energiapitoista ruokaa jossa on riittävästi proteiinia ja rasvaa), niin herkkuja ei yleensä tee mieli, ja ainakin sellainen pakkosaada-olo loistaa poissaolollaan. Muut vaihtoehdot ovat: 

-pms-herkkuhimo, eli yhtenä-kahtena päivänä kuussa on vaan PAKKO saada herkutella. Se on ok, koska en usko että ylipaino on kertynyt siitä että olen yhtenä päivänä kuussa herkutellut.

-tunnesyöminen tai itsensä palkitseminen herkuilla. Näistä se ylipaino on minulle oikeasti kertynyt. Enää nämä eivät ole ongelma, mutta eivät hankitut kilot ole kadonneet sillä etten enää ahmi niitä lisää. Tunnesyömiseen on auttanut se että olen alkanut kuulostella enemmän tunteita ja etsinyt tapoja ilmaista niitä sen sijaan että ohittaisin "hölmöt" tai "sopimattomat" tai "kamalat" tunteet. Palkitsemisen kohdalla taas huomasin sellaisen jutun että olin huomaamattani tehnyt herkuttelusta jotakuinkin ainoan keinon palkita itseäni. Kaikki muut palkitsemistavat olivat turhia, hölmöjä, liian kalliita tai vaivalloisia. Ei kai se ole ihme jos palkitsee itseään herkuilla kun on ensin kehittänyt vakaumuksen siitä että se kuitenkin on lopulta ainoa "sallittu" tapa. Olen alkanut ihan tietoisesti palkita itseäni asioilla joilla en olisi aiemmin tohtinut: otan aikaa laiskotteluun syntisen paljon jos se kuitenkin on konkreettisesti mahdollista, ostan jotakin kallista, turhaa ja ihanaa mihin minulla kuitenkin on varaa, lähden kävelylenkille naapurikaupungin kauniiseen rantapuistoon vaikka kotikorttelin kiertämisestä saisi saman liikunnan. Maailma ei ole tuhoutunut, enkä minä ole rappeutunut piloille, mutta turha herkutteleminen on vähentynyt rutkasti.

Tänään vaaka näytti -eilisestä suklaapatukasta huolimatta tai sen ansiosta- 97.4 kg, eli kuukauden tavoitteeksi asettamani lukema. Ajattelin, että en ota loppukuuksi uutta numeromääräistä tavoitetta, vaan sen sijaan jatkan terveellisesti elämistä ja jos lisäpudotusta tulee, otan sen vastaan ylimääräisenä hyvänä. 

Lisämotivaatiota tuo tietysti se että olen alkanut viestittelemään kiinnostavan miesihmisen kanssa. Hän kyllä tietää minkä painoinen suunnilleen olen ja miltä näytän, mutta mielelläni näyttäisin tavatessa paremmalta. :D

Ammattilaisten mukaan laihdutus on fysiologisesti helpompaa miehille kuin naisille,ei makeanhimoa ja muita hidastimia niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä hiukkasen tullut naposteltua extraa, kun lounas myöhästyi niin se kostautui... Extrana meni pähkinöitä, kokonainen ruispala ja hotkaisimpa kitusiini pari haarukallista italiansalaattia suoraan purkista. :'D mutta tämä ei haittaa, tänään oli vain "vähän tuhdimpi välipala".

Jalat todella kipeät siitä eilisestä 8km tuskien kävelystä, joten tänään olen niitä lepuuttanut. Voi olla että huomennakaan en kävele isompaa lenkkiä vaan teen kahvakuulatreenin kotona.

Vinkkejä "herkutteluiltaan"? Mies haluaa pe herkutella ja syödä hodareita ruuaksi, mitähän itselle keksisi?

-ap

Laihdutus tai elämäntapamuutos harvoin onnistuu ilman toisen tai perheen tukea ja mukanaoloa. Toisaalta myöskään yksi herkutteluilta viikossa ei kaada maata, ja tulee laskea mukaan suunnitelmaan. Eli syöt niitä hodareita. Muista, kun chiitataan, chiitataan kunnolla.

-fitnesskisaaja

Mun mies on kyllä tukena mutta en voi kieltää koko muuta perhettä herkuttelemasta koska minä olen lihava. En halua vielä tässä vaiheessa vielä noin epäterveellistä herkkua vetää, siksi kysyinkin täältä vinkkejä että oisko kellään hyviä vinkkejä vähän terveellisempään herkutteluun. Mulla herkkupäivät on hankalia ollut aina, helposti on mennyt pizza, puoli litraa jäätelöä, viiniä ja karkkiakin vielä päälle. Siksi nyt kyselen vähän muita vinkkejä, koska en ole vielä valmis niihin ruokiin minkä takia olen 25kiloa ylipainoa kerännyt.

-ap

Sun on pakko oppia elämään niiden herkkujen kanssa ja niiden kieltäminen ei tule auttamaan mitään. Ota asiaksesi kerran viikossa herkutella ja olla stressaamatta ruuasta, ja syöt loppuviikon niinkuin pitää. Näin tehdään kestäviä muutoksia. Niin minäkin teen, ja saatan vetää yhtenä päivänä 6-7000kcal edestä mättöä, ja seuraavana päivänä odottaa taas 1600kcal.

-se fitnesskisaaja

Muistathan neuvoessasi, että suuri osa lihavista on tavalla tai toisella syömishäiriöisiä, eli suhde ruokaan on hyvin erilainen kuin normaalipainoisella aktiiviurheilijalla.

Mä en voi pitää karkkipäivää, karkaa heti käsistä eli nollalinjalla mennään.

Laihdutustyylejä kun on erilaisia ja luonne ja tottumus vaikuttaa mikä kenelleen tuntuu helpoimmalta, niin ehdotankin; jos olet mieluumin kevyellä ruualla ja rakastat salaatteja kalaa jne, sopii sinulle vähäkalorinen dieetti. Jos taas olet "miehen annoksia" syövä juustojen ja lihan ystävä, kokeile VHH -eikä nälkä vaivaa.

Helpommin saa pysyviä tuloksia ja oppii painonhallintaa, kun ei tarvi koko ajan taistella itseään vastaan ja kitua dieetillä.

Siitä että ei kannata kysyä miltään fitnesbabelta, perustuu siihen että olen nähnyt miten ne tekee myös väärin liikkeitä, ja lopun ajan käyttävät kuvien napsimiseen instagram-tiliään varten. En tarkoita olla loukkaava, jotkut toki tekevät liikkeet oikein ja treenaavat kovaa, mutta liian monta kertaa on odottanut laitteen vapautumista jossa joku tytsy ottaa noin 75 selfietä ja tekee ehkä kaksi liikettä laitteella ennen kuin siirtyy ihastelemaan itseään peilin edessä. Tämä siis omakohtainen kokemus, saattoi vaan sattua monta hönttiä sille salille missä näitä näki.

377 siis taas Heli. 😄

Vierailija kirjoitti:

Uusi viikko on lähtenyt täällä hyvin käyntiin.

Kun on keskusteltu herkuttelusta, niin oma reseptini on selvä: jos herkkuja tekee mieli VAIKKA olet muuten syönyt kunnolla, syö herkku. Esimerkiksi eilen söin suklaapatukan. Ei tehnyt mieli enempää. Teistä muista en tiedä, mutta omalla kohdalla on osoittautunut että herkkuhimotus on yleensä pohjimmiltaan aivan tavallista nälkää jota on kertynyt esim. liian kevyesti syömisestä aamulla ja päivältä. Luulen että ketjun fitnessihminen tarkoitti sitä että vaikka useimpien meistä pitääkin jollain tavalla puuttua herkutteluun, täyskielto ei ole paras tapa monestakaan syystä. Jo mainittujen syiden lisäksi pistäisin pinoon sen että myös herkkujen rajoittamisen miettiminen on herkkujen miettimistä ja demonisoimista. Useimmilla painon nousun takana ja myös herkkuhimon takana ovat vähän syvällisemmät syyt. Jos keskittyy karsimaan herkut, näihin syihin puuttuminen voi jäädä, ja vanhoihin tapoihin lipsuu pakosta takaisin jossain vaiheessa. Tavallaan tavoittena on välinpitämätön suhtautuminen herkkuihin ja herkutteluun: voin ottaa, mutta voin yhtä hyvin olla ottamatta. Jos herkuttelen, ei hätää eikä paniikkia eikä itsensä rankaisemista vaan palataan taas normaaliin päiväjärjestykseen lopulta. Ei siksi että "pitäisi" vaan siksi että pohjimmiltaan pitää enemmän tasapainoisesta ruokailusta jossa on ero juhlan ja arjen välillä. Tähän pyrin itse.

Jos olen syönyt hyvin (eli riittävän usein riittävän paljon riittävän energiapitoista ruokaa jossa on riittävästi proteiinia ja rasvaa), niin herkkuja ei yleensä tee mieli, ja ainakin sellainen pakkosaada-olo loistaa poissaolollaan. Muut vaihtoehdot ovat: 

-pms-herkkuhimo, eli yhtenä-kahtena päivänä kuussa on vaan PAKKO saada herkutella. Se on ok, koska en usko että ylipaino on kertynyt siitä että olen yhtenä päivänä kuussa herkutellut.

-tunnesyöminen tai itsensä palkitseminen herkuilla. Näistä se ylipaino on minulle oikeasti kertynyt. Enää nämä eivät ole ongelma, mutta eivät hankitut kilot ole kadonneet sillä etten enää ahmi niitä lisää. Tunnesyömiseen on auttanut se että olen alkanut kuulostella enemmän tunteita ja etsinyt tapoja ilmaista niitä sen sijaan että ohittaisin "hölmöt" tai "sopimattomat" tai "kamalat" tunteet. Palkitsemisen kohdalla taas huomasin sellaisen jutun että olin huomaamattani tehnyt herkuttelusta jotakuinkin ainoan keinon palkita itseäni. Kaikki muut palkitsemistavat olivat turhia, hölmöjä, liian kalliita tai vaivalloisia. Ei kai se ole ihme jos palkitsee itseään herkuilla kun on ensin kehittänyt vakaumuksen siitä että se kuitenkin on lopulta ainoa "sallittu" tapa. Olen alkanut ihan tietoisesti palkita itseäni asioilla joilla en olisi aiemmin tohtinut: otan aikaa laiskotteluun syntisen paljon jos se kuitenkin on konkreettisesti mahdollista, ostan jotakin kallista, turhaa ja ihanaa mihin minulla kuitenkin on varaa, lähden kävelylenkille naapurikaupungin kauniiseen rantapuistoon vaikka kotikorttelin kiertämisestä saisi saman liikunnan. Maailma ei ole tuhoutunut, enkä minä ole rappeutunut piloille, mutta turha herkutteleminen on vähentynyt rutkasti.

Tänään vaaka näytti -eilisestä suklaapatukasta huolimatta tai sen ansiosta- 97.4 kg, eli kuukauden tavoitteeksi asettamani lukema. Ajattelin, että en ota loppukuuksi uutta numeromääräistä tavoitetta, vaan sen sijaan jatkan terveellisesti elämistä ja jos lisäpudotusta tulee, otan sen vastaan ylimääräisenä hyvänä. 

Lisämotivaatiota tuo tietysti se että olen alkanut viestittelemään kiinnostavan miesihmisen kanssa. Hän kyllä tietää minkä painoinen suunnilleen olen ja miltä näytän, mutta mielelläni näyttäisin tavatessa paremmalta. :D

Minä olen tässä ketjussa just sen takia, että niitä herkkuja tosiaan tuli vedettyä hyvällä omalla tunnolla käytännössä joka päivä. Aiemmin se ei mitään haitannutkaan, vielä 40v synttäreiden kynnyksellä ihmettelin puheita että "aineenvaihdunta hidastuu" iän myötä ja "paino nousee helpommin". Nooh, aika pian tuli selväksi mitä se käytännössä tarkoittaa kun samoihin aikoihin siirryin fyysisesti kevyempiin työtehtäviin.. Nyt sitten on toistakymmentä kiloa ylimääräistä massaa kannettavana. Joten mulle kyllä oli ainoa keino rajoittaa nämä turhat kalorinlähteet (suklaa, karkki, alkoholi ym) minimiin, ja ensialkuun ainakin ihan totaalikieltäytyminen. Nyt kun on 9. päivä menossa niin ei ole enää mitään "vieroitusoireitakaan" joten ihan helposti voi olla ilmankin. Pahin virhe mitä voisin tehdä on että ottaisin jonkun viikottaisen karkkipäivän . Tai ei sentään; pahinta mitä voisin tehdä olisi se että edelleen söisin sitä suklaata hyvällä omatunnolla aina kun tekee mieli.. 😁 Kohta oliskin +20kg pudotettavaa.

Matami

Vierailija kirjoitti:

Perjantain herkkupäivänä voi olla pizzan sijaan myös tortilloja :) Niihin voi jokainen, myös laihduttaja, valita sopivat täytteet.[/quote

Tortillaletun voi vaihtaa salaatinlehteen. Lidl ainakin myy semmoista kovalehtistä salaattia, veneen mallinen lehti, jossa pysyy hyvin tortillan täytteet sisällä. On oikeasti hyvää, meillä on tehty näin tortillat jo pitkään

On kyllä hyvä fiilis siitä kun en ole sortunut ahmimaan mitään! Tuntuu todella hyvältä! Itsevarmuus on kasvanut suuresti kun sain kokea että tämä uusi elämäntapa on oikeasti mahdollista. Eihän tässä ole kuin vähän päälle viikko mennyt mutta silti! Ja mun olo on paljon tasaisempi, ei tule sellasia uupumustiloja, aamuisin on heti virkku olo ja muutenkin mieli voi paljon paremmin. Ennen aamuisin olin ihan pöhöttynyt ja koomassa vähintään tunnin kun illalla olin ahminut pahimmillaan 4-7 leipää juustoineen päivineen. Kyllä mieli nytkin tekisi, ja kaapissa olisi kaikkea tätä, mutta olo on että empä viitsi, kun nyt menee paljon paremmin kuin silloin kun ahmin.

Voi kun tämä jatkuisi tällaisena!

-ap

Juu minäkin syön "tortillat" niillä Lidlin pitkulaisilla salaatinlehdillä. Tortillaletun sisältämillä kaloreilla saa paljon enemmän täytteitä :)

Cosmopolitan salaatti

Vuosi sitten aloitin laihdutuksen uutena vuotena ja vuoden loppuun mennessä oli pudonnut -35kg. Vuodessa oli useita kuukauden pätkiä etten laihduttanut mutta paino pysyi samassa. Marras-joulukuu en laihduttanut/laihtunut lainkaan. Nyt aloitin taas uudella innolla ja ensimmäinen viikko takana, hyvin mennyt -3kg. Tavoitteena tänä vuonna -20kg ja normaalipaino. Eihän se helpolla onnistu, jokainen päivä on taistelua mielitekoja vastaan. Tulee varmasti pausseja mutta se kuuluu asiaan, ei ne läskitkään päivässä ole kankkuihin kasaantuneet

Jestas, mikä urakka hedelmien ja leivän ystävälle on yrittää haalata päivän kalorit kasaan niin, että proteiinia tulee riittävästi. Tai äkkiäkös tuon tekisi juustoilla ja muilla maitoherkuilla, mutta kun ne maitotuotteet ei mulle käy. :(

Paistoin iltapalaksi ison läjän banaanilettuja, mutta silti jäi vajetta sekä proteiineihin että energiaan, joten jouduin syömään vielä broilerin rintafileen siihen päälle. Enpä ihan ekana olisi uskonut, että laihduttaessa suurin ongelma on jaksaa syödä tarpeeksi... Ja luulin makrojen olevan mulla hyvin hallussa, mutta ei näköjään olleetkaan.

Ihan hirveästi teki mieli kunnon voileipää sekä appelsiineja, ananasta tai muuta makeaa ja raikasta, mutta kun ne ovat pelkkää hiilaria, niin haavekuvaksi jäivät.

En ole varma, onko tämä nyt sitä mitä haluan, mutta nälässä ei totta vie ole tarvinnut kitua. Ehkä se tästä.

Rinkeli

Hei, täällä yksi joka vasta löysi tämän ketjun. Itselläkin painonpudotus käynnissä. 2 vuotta sitten painoin 132 kiloa ja siitä pudotin vuodessa 93 kiloon, siinä pysynyt nyt vuoden verran, mutta 2,5 kuukautta sitten päätin viimeisetkin karistaa. Näiden parin kuukauden aikana pudonnut 8 kiloa eli 85 kg painoa löytyy nyt. Olen 178 cm pitkä joten tavoitepainoni on n. 70 kg. Kyllähän sitä välillä on vaikea vastustaa niitä vanhoja tapoja ja varsinkin joulun aikaan oli aika tukalaa. Nyt takaisin ruodussa taas. 4 kertaa viikossa treenaan lihaskuntoa jonkun treenivideon avulla ja kerran viikossa lenkillä. Kaloreita syön n. 1300 päivässä. Onkohan sopiva määrä? Vähähiilihydraattista ruokavaliota olen suosinut. Kiva saada vähän vertaistukea täältä :) Laihduttaminen on niin pitkä prosessi.

Vierailija kirjoitti:

Hei, täällä yksi joka vasta löysi tämän ketjun. Itselläkin painonpudotus käynnissä. 2 vuotta sitten painoin 132 kiloa ja siitä pudotin vuodessa 93 kiloon, siinä pysynyt nyt vuoden verran, mutta 2,5 kuukautta sitten päätin viimeisetkin karistaa. Näiden parin kuukauden aikana pudonnut 8 kiloa eli 85 kg painoa löytyy nyt. Olen 178 cm pitkä joten tavoitepainoni on n. 70 kg. Kyllähän sitä välillä on vaikea vastustaa niitä vanhoja tapoja ja varsinkin joulun aikaan oli aika tukalaa. Nyt takaisin ruodussa taas. 4 kertaa viikossa treenaan lihaskuntoa jonkun treenivideon avulla ja kerran viikossa lenkillä. Kaloreita syön n. 1300 päivässä. Onkohan sopiva määrä? Vähähiilihydraattista ruokavaliota olen suosinut. Kiva saada vähän vertaistukea täältä :) Laihduttaminen on niin pitkä prosessi.

Wau mikä pudotus sulla on takana! Mahtavaa, tsemppiä loppukilojen laihdutukseen. Saako kysyä, kun painoit 132kiloa, mikä sai sinut laihduttamaan? Tai että mikä oli se herätys?

On tuo kalorimäärä kyllä aika pieni kun urheiletkin, vaikka toki sillä paino tippuu. Mutta varmaan ihmisestä riippuu mikä sopii, itselläni retkahdusriski oli korkea kun noin pienillä kaloreilla laihdutin. Olen aiemmin juurikin laskenut kaloreita ja se 1200-1500 ollut silloin tavoite. Nyt en laske kaloreita, paljon parempi olo, vähemmän stressiä laihdutuksessa, paino tippuu mutta hitaammin toki..

-ap

Jos mittareihin uskominen niin hyvin hidas tulee olemaan mun 5 kg painonpudotus. Aktiivisuusrannekkeen mukaan päivittäinen kalorinkulutus n. 1620 kcal (tämä sisältää jo 3km lenkin) ja kalorilaskurin mukaan syön 1400 kcal (vähemmällä en jaksa). Mutta ranneke ei mittaa sykettä niin toivon että se laskee kulutuksen alakanttiin :D

Pulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä hiukkasen tullut naposteltua extraa, kun lounas myöhästyi niin se kostautui... Extrana meni pähkinöitä, kokonainen ruispala ja hotkaisimpa kitusiini pari haarukallista italiansalaattia suoraan purkista. :'D mutta tämä ei haittaa, tänään oli vain "vähän tuhdimpi välipala".

Jalat todella kipeät siitä eilisestä 8km tuskien kävelystä, joten tänään olen niitä lepuuttanut. Voi olla että huomennakaan en kävele isompaa lenkkiä vaan teen kahvakuulatreenin kotona.

Vinkkejä "herkutteluiltaan"? Mies haluaa pe herkutella ja syödä hodareita ruuaksi, mitähän itselle keksisi?

-ap

Laihdutus tai elämäntapamuutos harvoin onnistuu ilman toisen tai perheen tukea ja mukanaoloa. Toisaalta myöskään yksi herkutteluilta viikossa ei kaada maata, ja tulee laskea mukaan suunnitelmaan. Eli syöt niitä hodareita. Muista, kun chiitataan, chiitataan kunnolla.

-fitnesskisaaja

Mun mies on kyllä tukena mutta en voi kieltää koko muuta perhettä herkuttelemasta koska minä olen lihava. En halua vielä tässä vaiheessa vielä noin epäterveellistä herkkua vetää, siksi kysyinkin täältä vinkkejä että oisko kellään hyviä vinkkejä vähän terveellisempään herkutteluun. Mulla herkkupäivät on hankalia ollut aina, helposti on mennyt pizza, puoli litraa jäätelöä, viiniä ja karkkiakin vielä päälle. Siksi nyt kyselen vähän muita vinkkejä, koska en ole vielä valmis niihin ruokiin minkä takia olen 25kiloa ylipainoa kerännyt.

-ap

Sun on pakko oppia elämään niiden herkkujen kanssa ja niiden kieltäminen ei tule auttamaan mitään. Ota asiaksesi kerran viikossa herkutella ja olla stressaamatta ruuasta, ja syöt loppuviikon niinkuin pitää. Näin tehdään kestäviä muutoksia. Niin minäkin teen, ja saatan vetää yhtenä päivänä 6-7000kcal edestä mättöä, ja seuraavana päivänä odottaa taas 1600kcal.

-se fitnesskisaaja

Vaikken ole kaikesta samaa mieltä kuin fitnesskisaaja, niin allekirjoitan tuon että sinun täytyy oppia elämään herkkujen kanssa. Muuten ruokasuhde jää edelleen tietyllä tapaa sairaaksi ja herkut eli "kielletty hedelmä" houkuttelevat entistä vahvemmin ja sillä tavalla pyörittävät ajatteluasi ja elämääsi. Hodarista pystyy tekemään terveellisemmän jo sillä, että ostat tai teet täysjyväsämpylöitä ja makkaraksi jotain hyvää lihaisaa kalkkuna/broilerimakkaraa ketsupilla tai sinapilla, täytteeksi hapankaalta, maustekurkkua, tuorekurkkua, paprikaa, salaattia ym. mikä ikinä maistuu. Syöt yhden tällaisen hodarin hyvällä omatunnolla ja samalla popsit vaikka porkkana- ja kurkkutikkuja sekä kevytkermaviilidippiä. Et jää pois perheen yhteisestä kokemuksesta, mutta kuitenkin saat samalla syötyvä monipuolisesti kasviksia ja samalla näytät esimerkkiä lapsillesi, miten ruokavaliota voi keventää ilman, että siitä tekee sen suurempaa numeroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, täällä yksi joka vasta löysi tämän ketjun. Itselläkin painonpudotus käynnissä. 2 vuotta sitten painoin 132 kiloa ja siitä pudotin vuodessa 93 kiloon, siinä pysynyt nyt vuoden verran, mutta 2,5 kuukautta sitten päätin viimeisetkin karistaa. Näiden parin kuukauden aikana pudonnut 8 kiloa eli 85 kg painoa löytyy nyt. Olen 178 cm pitkä joten tavoitepainoni on n. 70 kg. Kyllähän sitä välillä on vaikea vastustaa niitä vanhoja tapoja ja varsinkin joulun aikaan oli aika tukalaa. Nyt takaisin ruodussa taas. 4 kertaa viikossa treenaan lihaskuntoa jonkun treenivideon avulla ja kerran viikossa lenkillä. Kaloreita syön n. 1300 päivässä. Onkohan sopiva määrä? Vähähiilihydraattista ruokavaliota olen suosinut. Kiva saada vähän vertaistukea täältä :) Laihduttaminen on niin pitkä prosessi.

Wau mikä pudotus sulla on takana! Mahtavaa, tsemppiä loppukilojen laihdutukseen. Saako kysyä, kun painoit 132kiloa, mikä sai sinut laihduttamaan? Tai että mikä oli se herätys?

On tuo kalorimäärä kyllä aika pieni kun urheiletkin, vaikka toki sillä paino tippuu. Mutta varmaan ihmisestä riippuu mikä sopii, itselläni retkahdusriski oli korkea kun noin pienillä kaloreilla laihdutin. Olen aiemmin juurikin laskenut kaloreita ja se 1200-1500 ollut silloin tavoite. Nyt en laske kaloreita, paljon parempi olo, vähemmän stressiä laihdutuksessa, paino tippuu mutta hitaammin toki..

-ap

Saa toki kysyä :) teini-ikäisenä minulla ei ollut kavereita ja olin kiusattu joten söin suruuni. Kun täytin 18 olin saanut muutaman kaverin ja aloin käydä ulkona juhlimassa lähes joka viikonloppu, painoa kertyi entistäkin enemmän huomaamatta. Sitten tapasin netissä ruotsalaisen miehen, johon rakastuin. Hän oli hyvännäköinen ja normaalipainoinen ja oli nähnyt minusta vain kasvokuvia. Silloin havahduin siihen kuinka paljon painoin ja kuinka epäterveellisesti elin. Halusin tavata miehen kasvotusten, mutta häpesin läskejäni. Niinpä sanoin hänelle, että pudotan ensin painoa. Ja niin tein. Nyt ollaan kohta kolme vuotta oltu yhdessä ja asutaan yhdessä Ruotsissa :) eli minulle ratkaisevaa oli muun sisällön kuin ruuan löytäminen elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Jos mittareihin uskominen niin hyvin hidas tulee olemaan mun 5 kg painonpudotus. Aktiivisuusrannekkeen mukaan päivittäinen kalorinkulutus n. 1620 kcal (tämä sisältää jo 3km lenkin) ja kalorilaskurin mukaan syön 1400 kcal (vähemmällä en jaksa). Mutta ranneke ei mittaa sykettä niin toivon että se laskee kulutuksen alakanttiin :D

Pulla

Et kulutustasi pysty millään mittarilla tietämään.

Pitkän viestin 373 kirjoitti siis Mansikka. Kauhee kun on vaikea muistaa allekirjoittaa viestit tähän ketjuun kun yleensä se on se yksi juttu mitä palstaillessa ei muuten tee. ><

Ei ole kahta samanlaista kroppaa eikä varsinkaan elämää, joten ei varmaan ole myöskään kahta samanlaista tapaa pudottaa painoa ja pitää pudotus. Siksi juuri tykkään tästä hitaasta elämäntaparemontoinnista: alkaa vähitellen löytyä se itselle sopiva tapa. Kuitenkin tehtyjen muutosten olisi syytä kestää loppuiän eikä niin että on "kuuri" jonka jälkeen palataan niihin tottumuksiin jotka kilot kerrytti. Vaikka välillä tuntuu siltä että olen maailman hitain painonpudottaja, niin so what? Itselle on kova tulos jo se että kun tähän asti olen kerännyt koko aikuisiän painoa 1-3 kilon vuosivauhtia (mistä tuleekin 10 vuodessa hupsistakeikkaa se 30 kiloa), niin suunta on kääntynyt ja vaikka laihdutus on ollut perussairauden ollessa pahana ollut tauolla pitkiä pätkiä, pudotetut kilot eivät ole tulleet takaisin. Jopa tämän vuoden joulukilot tuntuvat olleen lähinnä nestettä. Karkkia tietysti meni koko kasa, mutta ateriat olivat kokonsa ja koostumuksensa puolesta suht normaalia. Ainoastaan lihaa tuli syötyä reilusti. Arkeen palaaminenkaan ei tuntunut "ruotuun palaamiselta" vaan vain normaaliin, ihan mukavaan rutiiniin palaamiselta. Normaalirutiini on vain sellainen että jos pystyy noudattamaan sitä, seurauksena on painon putoaminen hiljalleen.

Mansikka