Täällä vietän uuttavuotta (ja tätä jäljellä olevaa) yksin ja hitaasti humaltuen

Jos vielä puhutaan vakavia ketjun aiheesta. Paukuttelun keskellä on paras paikka ajatella. Nyt pohdin, että tämä on varmaan jo viides tai kuudes uusivuosi, jonka vietän yksin omassa asunnossani. Toki olen käynyt tänäänkin kaupassa ja jonain vuonna hiihtämässä, mutta eivät nuo kaupan muut asiakkaat tai ladun muut sivakoijat seuranneet minua illaksi uutta vuotta juhlistamaan. 

Kai tämä on luonnollista, kun olet kaveriporukan ainoa, jolla ei ole lapsia tai perhettä. Sinä jäät ulkopuolelle. Ehkä kyse on omasta epäonnistumisestani ja minun pitäisi sopeutua tilanteeseen muutenkin kuin soittamalla heviä ja juomalla viiniä. Jotenkin tilanne tuntuu vieläkin äkilliseltä vaikka siitä on jo yli puoli vuosikymmentä. En edes tiedä mistä sitä uudenvuodenseuraa saisi. Pitääkö tunkea muiden bileisiin vai etsiä se yksi spesiaalitapaus, jonka kanssa biletämme kahdestaan hassuhatut päässä ja suutelemme kiihkeästi puolilta öin?

ap

Mulla punaviiniä, ghost love score taustalla, koira vieressä, mies tekee remppaa, kohta pääsen laittaa vedeneristystä.

Rauhallisesti täällä maalla:)

Vierailija kirjoitti:

Täällä korvatunturilla nyt siesta, valkosta viintä myös lasissa, mutta taitaa olla enempi vauhtia.  

Ei pauku ympärillä, eikä ittelläkään huvita paukutella.  Mutta eilen mulle soitti yks nainen ja vakuutti että pitäis järjestää säpinää.  Ehdotti että pääsiäisenä majoittaisin hänen sukuaan ja passaisin muutenkin. No, en oikein innostunut, ei sieltä ehtaa oravannahkaa saa, pitäis taas tyytyä rämemajavaan.  Myin kelkankin pois, ettei nuita turisteja jaksa ilmaseksi palvella.    Silti kivaa vuoden vaihdetta sinne etelään.   Ps. meillä ne sänkyhommatkin kestää kuukauden, kun on kokoajan yö. 

Niin, hyvää uuttavuotta Korvatunturilta.    Ps. pukki ei ole vielä kotiutunut, niillä on pakkasukon kanssa vielä juhlat kesken, mutta muorin kanssa on ihan mukavaa.  

Ite oon puol yhteentoista asti töis ja sitten suihkuun. Sitten voisin pelata tietokoneella ja ottaa pari valkovenäläistä.

N27

Muuten samis, mutta en juo viiniä (vaan kuoharia), en soita just nyt musaa (vaan katon stand-uppia), eikä minulla ole kollarit (vaan leggarit) päällä. Tunnelma lähinnä väsynyt ja hihittelevä. En jaksanut irroittautua tästä sohvasta, ja tämä on ihan jees näin.

Vierailija kirjoitti:

Jos vielä puhutaan vakavia ketjun aiheesta. Paukuttelun keskellä on paras paikka ajatella. Nyt pohdin, että tämä on varmaan jo viides tai kuudes uusivuosi, jonka vietän yksin omassa asunnossani. Toki olen käynyt tänäänkin kaupassa ja jonain vuonna hiihtämässä, mutta eivät nuo kaupan muut asiakkaat tai ladun muut sivakoijat seuranneet minua illaksi uutta vuotta juhlistamaan. 

Kai tämä on luonnollista, kun olet kaveriporukan ainoa, jolla ei ole lapsia tai perhettä. Sinä jäät ulkopuolelle. Ehkä kyse on omasta epäonnistumisestani ja minun pitäisi sopeutua tilanteeseen muutenkin kuin soittamalla heviä ja juomalla viiniä. Jotenkin tilanne tuntuu vieläkin äkilliseltä vaikka siitä on jo yli puoli vuosikymmentä. En edes tiedä mistä sitä uudenvuodenseuraa saisi. Pitääkö tunkea muiden bileisiin vai etsiä se yksi spesiaalitapaus, jonka kanssa biletämme kahdestaan hassuhatut päässä ja suutelemme kiihkeästi puolilta öin?

ap

Nyt on ihan pakko kysyä, että oliko lapsi ja perhe tavoitteesi, vai miksi koet niiden puutteen epäonnistumiseksi. Aloituksesta sain kuvan ensin, että olet vapaaehtoisesti valitsemallasi tiellä. Olisi myös kiinnostava tietää ikäsi.

Itse vietän myös viidettä tai kuudetta uutta vuotta yksin viinin ja metallimusiikin parissa, mutta nautin suuresti tästäkin uudesta vuodesta. Ei ole miestä, eikä lapsia. Ainoa mitä saattaisin kaivata on mies, mutta sekin puhtaasti seksiä varten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksin yhdessä. Mies nukkuu pitkän työputken jälkeen ja minä yksin humallun E. T. tä katsellen. Lasissa viskiä.

Lehteä vai elokuvaa?

ap

Elokuvaa, tulee just tv5.

Niin viettäisin mieluummin minäkin, enkä riidanhakuisen miehen seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Jos vielä puhutaan vakavia ketjun aiheesta. Paukuttelun keskellä on paras paikka ajatella. Nyt pohdin, että tämä on varmaan jo viides tai kuudes uusivuosi, jonka vietän yksin omassa asunnossani. Toki olen käynyt tänäänkin kaupassa ja jonain vuonna hiihtämässä, mutta eivät nuo kaupan muut asiakkaat tai ladun muut sivakoijat seuranneet minua illaksi uutta vuotta juhlistamaan. 

Kai tämä on luonnollista, kun olet kaveriporukan ainoa, jolla ei ole lapsia tai perhettä. Sinä jäät ulkopuolelle. Ehkä kyse on omasta epäonnistumisestani ja minun pitäisi sopeutua tilanteeseen muutenkin kuin soittamalla heviä ja juomalla viiniä. Jotenkin tilanne tuntuu vieläkin äkilliseltä vaikka siitä on jo yli puoli vuosikymmentä. En edes tiedä mistä sitä uudenvuodenseuraa saisi. Pitääkö tunkea muiden bileisiin vai etsiä se yksi spesiaalitapaus, jonka kanssa biletämme kahdestaan hassuhatut päässä ja suutelemme kiihkeästi puolilta öin?

ap

Äh, minä ainakin luotan vakaasti siihen, että joku hakee kotoa. Hassuhattu päässä.

Minäkin olen yksin. Poltan kynttilää, katson leffaa Netflixistä ja nautin hedelmäkakkua ja teetä.

Kestän oikein hyvin itseäni ja elämää selvin päin. Nautin yksinäisyydestä.

🕷️

Juon punaviiniä, minäkin katson leffaa Netflixistä, ja mietin onko minussa naista muuttaa elämäni suunta ja viettää seuraava uusi vuosi kaksin.

Vierailija kirjoitti:

Jos vielä puhutaan vakavia ketjun aiheesta. Paukuttelun keskellä on paras paikka ajatella. Nyt pohdin, että tämä on varmaan jo viides tai kuudes uusivuosi, jonka vietän yksin omassa asunnossani. Toki olen käynyt tänäänkin kaupassa ja jonain vuonna hiihtämässä, mutta eivät nuo kaupan muut asiakkaat tai ladun muut sivakoijat seuranneet minua illaksi uutta vuotta juhlistamaan. 

Kai tämä on luonnollista, kun olet kaveriporukan ainoa, jolla ei ole lapsia tai perhettä. Sinä jäät ulkopuolelle. Ehkä kyse on omasta epäonnistumisestani ja minun pitäisi sopeutua tilanteeseen muutenkin kuin soittamalla heviä ja juomalla viiniä. Jotenkin tilanne tuntuu vieläkin äkilliseltä vaikka siitä on jo yli puoli vuosikymmentä. En edes tiedä mistä sitä uudenvuodenseuraa saisi. Pitääkö tunkea muiden bileisiin vai etsiä se yksi spesiaalitapaus, jonka kanssa biletämme kahdestaan hassuhatut päässä ja suutelemme kiihkeästi puolilta öin?

ap

  Niin, tai sitten oppia olemaan yksinkin.  Hiljaisuudessa,  tai siis eihän siellä ole.  Tule joskus kuuntelemaan sitä, että mitään ei kuulu.   Sitten jo parin viikon kuluttua tuntuu ihan mukavalle, kun voi sanoa vaikka päivää vastaantulevalle.   Ei tarvitse matkustaa johonkin intian vuorille, saman voi kokea lähempänäkin, googlaa ukk puisto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vielä puhutaan vakavia ketjun aiheesta. Paukuttelun keskellä on paras paikka ajatella. Nyt pohdin, että tämä on varmaan jo viides tai kuudes uusivuosi, jonka vietän yksin omassa asunnossani. Toki olen käynyt tänäänkin kaupassa ja jonain vuonna hiihtämässä, mutta eivät nuo kaupan muut asiakkaat tai ladun muut sivakoijat seuranneet minua illaksi uutta vuotta juhlistamaan. 

Kai tämä on luonnollista, kun olet kaveriporukan ainoa, jolla ei ole lapsia tai perhettä. Sinä jäät ulkopuolelle. Ehkä kyse on omasta epäonnistumisestani ja minun pitäisi sopeutua tilanteeseen muutenkin kuin soittamalla heviä ja juomalla viiniä. Jotenkin tilanne tuntuu vieläkin äkilliseltä vaikka siitä on jo yli puoli vuosikymmentä. En edes tiedä mistä sitä uudenvuodenseuraa saisi. Pitääkö tunkea muiden bileisiin vai etsiä se yksi spesiaalitapaus, jonka kanssa biletämme kahdestaan hassuhatut päässä ja suutelemme kiihkeästi puolilta öin?

ap

Nyt on ihan pakko kysyä, että oliko lapsi ja perhe tavoitteesi, vai miksi koet niiden puutteen epäonnistumiseksi. Aloituksesta sain kuvan ensin, että olet vapaaehtoisesti valitsemallasi tiellä. Olisi myös kiinnostava tietää ikäsi.

Itse vietän myös viidettä tai kuudetta uutta vuotta yksin viinin ja metallimusiikin parissa, mutta nautin suuresti tästäkin uudesta vuodesta. Ei ole miestä, eikä lapsia. Ainoa mitä saattaisin kaivata on mies, mutta sekin puhtaasti seksiä varten. 

Eivät ne varmaan sillä tavalla olleet tavoitteena kuin joillain on pienestä pitäen tavoitteena formulakuskin tai kansanedustajan ammatti. Tavoitteena mulla on varmaan enemmänkin ollut olla onnellinen. En ole koskaan ollut tyyppiä, joka tekee kaikkensa päästäkseen perille johonkin määränpäähän. Ennemminkin olen vain pyrkinyt elämään elämää ja luottanut, että asiat tapahtuvat, kun tapahtuvat. Nyt näin yli kolmekymppisenä olen huomannut, että ehkä tuo olikin väärä suhtautumistapa. Nautin ajastani olla yksin, mutta vaihtaisin sen varmasti molempisuuntaiseen kumppanuuteen ja ehkä perheeseen.

En sano, että tuo olisi mikään taikatemppu onnellisuuteen tai oikeaan elämään. Se olisi silti jotain joka tulee sisältä ja joka on ihmiselle olennaista. Ehkä siksi sitä kaipaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksin yhdessä. Mies nukkuu pitkän työputken jälkeen ja minä yksin humallun E. T. tä katsellen. Lasissa viskiä.

Lehteä vai elokuvaa?

ap

Elokuvaa, tulee just tv5.

Hienoa. En itse uskalla katsoa. Itken aina kun katson.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vielä puhutaan vakavia ketjun aiheesta. Paukuttelun keskellä on paras paikka ajatella. Nyt pohdin, että tämä on varmaan jo viides tai kuudes uusivuosi, jonka vietän yksin omassa asunnossani. Toki olen käynyt tänäänkin kaupassa ja jonain vuonna hiihtämässä, mutta eivät nuo kaupan muut asiakkaat tai ladun muut sivakoijat seuranneet minua illaksi uutta vuotta juhlistamaan. 

Kai tämä on luonnollista, kun olet kaveriporukan ainoa, jolla ei ole lapsia tai perhettä. Sinä jäät ulkopuolelle. Ehkä kyse on omasta epäonnistumisestani ja minun pitäisi sopeutua tilanteeseen muutenkin kuin soittamalla heviä ja juomalla viiniä. Jotenkin tilanne tuntuu vieläkin äkilliseltä vaikka siitä on jo yli puoli vuosikymmentä. En edes tiedä mistä sitä uudenvuodenseuraa saisi. Pitääkö tunkea muiden bileisiin vai etsiä se yksi spesiaalitapaus, jonka kanssa biletämme kahdestaan hassuhatut päässä ja suutelemme kiihkeästi puolilta öin?

ap

Äh, minä ainakin luotan vakaasti siihen, että joku hakee kotoa. Hassuhattu päässä.

Luottamus on hyvä. Toimiva ja kestävä pesukone on myös hyvä. 

Kauanko ajattelit luottaa ja odottaa? Onko sulla hyvä pesukone?

ap

Mun mielestä on jotenkin ihan ok olla UV yksin ja fiilistellä himassa drinkin äärellä. Tää on kuitenkin aivan vapaaehtoisia koska aina voi käydä suihkussa, meikata, laittaa hiukset, vetää bilekledjut niskaan ja lähteä ravintolaan, jos haluaa. Siellä on paljon seuraa tarjolla ja kannat kattoon meisinki päällä. Joulu on jotenkin surullisempaa yksinäiselle koska se on niin vahvasti perhekeskeinen juhla. T. Se E. T. n katsoja

Mitä ihmettä valitatte yksinolosta? Samanlainen päivähän tämä on kuin kaikki muutkin vuoden päivät. Ei pidä ottaa paineita. Onni on kuin perhonen -> se tulee luoksesi, kun lakkaat juoksemasta perässä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä valitatte yksinolosta? Samanlainen päivähän tämä on kuin kaikki muutkin vuoden päivät. Ei pidä ottaa paineita. Onni on kuin perhonen -> se tulee luoksesi, kun lakkaat juoksemasta perässä.

En valita. Jotenkin vain näinä juhlapäivinä oman tilanteensa tajuaa selkeämmin ja konkreettisemmin. Normaalissa arjessa yksinäisyys ei niin tunnu, kun seuraavana päivänä on taas samanlainen päivä edessä, eikä ole aikaa ajatelle. Nyt kun katson ikkunasta juhlivia seurueita ja pariskuntia on kai sitä pakko hieman miettiä missä itse meni vikaan, että on täällä eikä tuolla.

ap

Vierailija kirjoitti:

Yksinäinen mies kirjoitti:

Ilmeisesti ap on nainen? Kaipaisitko rapsutusta isovarpaiden välistä?

En paljasta mitään. Kerro kuitenkin mistä näin päättelit?

Oliko se vienon kukkainen tuoksuni? Hieman kiharat ja kuohkeat hiukseni? Vai oliko se kenties viehtymykseni pitkätukkaheviin?

ap

Arvasin, mulla on letti puoleen selkään.