Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huono parisuhde
31.12.2018 |
Haluan avautua parisuhteeni tilasta. Minua hieman ahdistaa ja masentaa tämä suhde, mutta en missään nimessä aio sen vuoksi katkeroitua tai uhriutua.
Olen alle 30-vuotias nainen ja tämä on sekä minulle että miehelleni ensimmäinen parisuhde. Olemme molemmat hiljaisia introvertteja ja viihdymme mainiosti kotosalla.
Kaikki tapahtui nopeasti; rakastuimme ja muutimme nopeasti yhteen miehen tahdosta. Olisin halunnut vielä odottaa yhteenmuuttoa ja edelleen haaveilen yksin asumisesta monesta eri syystä.
Mitä enemmän aikaa kuluu, sen enemmän mietin eroa siitä syystä, että olin paljon onnellisempi ja tasapainoisempi yksin. Olin ennen parisuhdetta seesteinen ja rauhallinen, nykyään olen vihainen ja rauhaton. Käytin vähemmän aikaa perusasioiden hoitamiseen kuten siivoamiseen, ruoanlaittoon, kaupassa käyntiin, laskujen maksamiseen(!), nukkumiseen... Olin olettanut, että parisuhteessa perusasioiden hoito helpottuisi entisestään, koska kumppani on siinä mukana ja tukena.
Sen verran täytyy mainita, että kumppanini tiedostaa sen, ettei hän hoida asioita kunnolla ja vannoo "muuttuvansa". Oman käytöksensä ymmärtäminen on tie muutokseen vai miten se meni. Mutta siihen se jää ja asiat jäävät edelleen tekemättömiksi.
Mieheni käy arkena töissä ja viikonloppuisin pelaa tietokoneella aamusta myöhään yöhön. Pelaaminen alkoi yli vuosi sitten eli hän ei ennen pelannut pelejä juuri ollenkaan. Hän harrasti muita asioita ja nekin veivät aina häneltä voimavarat eli ei jaksanut silloinkaan tehdä mitään. Toisaalta tämä pelaamisharrastus on vain pahentanut tilannetta ja hän laiminlyö omaa hyvinvointiaan.
Hänen pelaamisensa vie kaiken ajan ja voimavaran häneltä eli hän ei jaksa tehdä ruokaa, harrastaa liikuntaa, siivota jälkiään, pestä pyykkejään (pesin ennen molempien pyykit), käydä suihkussa, eikä välttämättä muista syödä mitään (hän on alipainoinen tästä syystä). Jos hän ei kävisi töissä, hän istuisi koneella koko päivän. Työpäivinään hän pelaa arviolta kuusi tuntia päivässä ja viikonloppuisin 12-14 tuntia päivässä. Olen pyytänyt, voisiko hän käyttää edes tunnin viikossa asioiden hoitamiseen, mutta hän ei koskaan ehdi tai jaksa. Yritän ymmärtää ja joustaa niin paljon kuin pystyn... mutta tunnen itseni jotenkin nöyryytetyksi ja tyhmäksi.
(jatkuu)
Kommentit (10)
Ihanaa, että olet noin keskustelunhaluinen ja mietit, että myös sinun on tehtävä muutoksia onnellisen parisuhteen eteen. Tässä kohtaa kuitenkin kysyn myös, että mitä sinun täytyisi muuttaa asenteessasi?
Ongelma tuntuu olevan miehen tolkuton pelaaminen ja kyvyttömyys kantaa vastuuta yhteisestä kodista ja arjesta. En haluaisi sortui stereotypioihin, mutta minun pakko kysyä, että muuttiko mies suoraa vanhempiensa luota yhteen kanssasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori, mutta minusta takerrut tähän suhteeseen aivan liiaksi. Olet kertonut miehelle, mitä tarvitset, ja mies on teoillaan antanut siihen vastauksen. Hän ei pysty antamaan sinulle kaipaamaasi huomiota ja turvallisuutta.
Ensimmäinen ero on aina vaikea, mutta kun ikää ja kokemusta karttuu, huonoja parisuhteita sietää yhä huonommin. Itse en sietäisi tuollaista pelleilyä kuukauttakaan. Ei ole mitään syytä.
Kannattaa ehdottomasti hommata oma koti, erota ei ole yhtä pakko. Miestä ei auta se, että hyysäät. Hänen pitää kasvaa aikuiseksi. Hänen pitää saada tehdä omat virheensä, mitä väistämättäkin tulee, mikäli hän myös ollessaan yksin vastuussa asioistaan jättää kaiken retuperälle keskenkasvuisen peliaddiktionsa takia. Anna hänen joutua addiktionsa aiheuttamaan aallonpohjaan, sehän on hänen valintansa ja hänen pitää itse kestää seuraukset. Jos hän pääsee tuosta vaiheesta joskus yli, voitte taas tulevaisuudessa harkita asumistakin yhdessä, mikäli seurustelu kesti erillään asumisen ja aikuistumisen. Sen varaan ei kyllä kannata panostaa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ehdottomasti hommata oma koti, erota ei ole yhtä pakko. Miestä ei auta se, että hyysäät. Hänen pitää kasvaa aikuiseksi. Hänen pitää saada tehdä omat virheensä, mitä väistämättäkin tulee, mikäli hän myös ollessaan yksin vastuussa asioistaan jättää kaiken retuperälle keskenkasvuisen peliaddiktionsa takia. Anna hänen joutua addiktionsa aiheuttamaan aallonpohjaan, sehän on hänen valintansa ja hänen pitää itse kestää seuraukset. Jos hän pääsee tuosta vaiheesta joskus yli, voitte taas tulevaisuudessa harkita asumistakin yhdessä, mikäli seurustelu kesti erillään asumisen ja aikuistumisen. Sen varaan ei kyllä kannata panostaa.
Täysin samaa mieltä. Teet miehelle (pojalle!) nyt pahan karhunpalveluksen mahdollistamalla sen, ettei hänen tarvitse tehdä elämässään muuta kuin käydä töissä ja pelata.
Ei teidän tarvitse kokonaan erota, jos ette halua, mutta muuta ainakin toistaiseksi omillesi. Jatkakaa seurustelua. Siinä kohtaa ehkä sinulle kirkastuu se, minkä alitajuisesti jo tiedätkin: pojalla ei ole voimia edes siihen. Et ole hänelle niin tärkeä, että hän jättäisi pelaamisen lähteäksesi kanssasi kävelytreffeille, elokuviin, ulos syömään tms.
Älä tuhlaa elämääsi enää yhtään kauempaa.
Jos haluat joku päivä lapsia niin mieti tuota miestä, minkä verran hän viitsii lasta hoitamaan, jos nytkään ei saa perusasioita hoitdettua. Kaikki kaatuu sinun niskoillesi ja se jos mikä on sitten rasksta. Jos et lapsi halua niin varmasti oma asunto näin aluksi voisi olla erittäin hyvä idea.
Kumppanisi on peliriippuvainen, tuo ei ole enää harrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se sika! Oikeasti. Olet miehelle vain kodinhoitaja, et puoliso.
T: Mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ehdottomasti hommata oma koti, erota ei ole yhtä pakko. Miestä ei auta se, että hyysäät. Hänen pitää kasvaa aikuiseksi. Hänen pitää saada tehdä omat virheensä, mitä väistämättäkin tulee, mikäli hän myös ollessaan yksin vastuussa asioistaan jättää kaiken retuperälle keskenkasvuisen peliaddiktionsa takia. Anna hänen joutua addiktionsa aiheuttamaan aallonpohjaan, sehän on hänen valintansa ja hänen pitää itse kestää seuraukset. Jos hän pääsee tuosta vaiheesta joskus yli, voitte taas tulevaisuudessa harkita asumistakin yhdessä, mikäli seurustelu kesti erillään asumisen ja aikuistumisen. Sen varaan ei kyllä kannata panostaa.
Täysin samaa mieltä. Teet miehelle (pojalle!) nyt pahan karhunpalveluksen mahdollistamalla sen, ettei hänen tarvitse tehdä elämässään muuta kuin käydä töissä ja pelata.
Ei teidän tarvitse kokonaan erota, jos ette halua, mutta muuta ainakin toistaiseksi omillesi. Jatkakaa seurustelua. Siinä kohtaa ehkä sinulle kirkastuu se, minkä alitajuisesti jo tiedätkin: pojalla ei ole voimia edes siihen. Et ole hänelle niin tärkeä, että hän jättäisi pelaamisen lähteäksesi kanssasi kävelytreffeille, elokuviin, ulos syömään tms.
Älä tuhlaa elämääsi enää yhtään kauempaa.
Just niin. Aika moni ymmärtää sen kuinka puoliso tavallaan tukee toisen juomista katsomalla sitä sormien läpi ja sama se on myös pelaamisen suhteen. Riippuvainen ihminen myös valitsee kumppanin joka mahdollistaa sen elämäntavan ja katkeroituu, kun on joutunut tekemään valinnan sen mukaan että on joutunut ottamaan sen joka mahdollistaa juomisen/pelaamisen. Eli ei hän kumppanistaan oikeasti välitä vaan välittää siitä että sen kyseisen kumppanin kanssa saa jatkaa riippuvuuttaan. Siksi monet alkoholistitkin palaavat tutun kumppanin luo että tietävät että tämä mahdollistaa juomisen, kun taas joku toinen käskee alkoholistin pakata kamppeensa ja häipyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika! Oikeasti. Olet miehelle vain kodinhoitaja, et puoliso.
T: Mies
Naisissa on paljon kodinhoitajia, kun miehet tekevät uraa tai harrastavat riippuvuuksiaan.
Sinuna kertoisin jämäkästi, mitkä asiat pitää muuttua suhteessa, ja jos muutosta ei tapahdu, valmistautuisin eroamiseen. Ei kuulosta normaalilta, että mies käyttää kaiken ajan pelaamiseen. Kuulostaa ihan peliriippuvuudelta, ja oikeasti riippuvaisen ihmisen kanssa on todella vaikea muodostaa normaalia, toimivaa suhdetta.
Olet vielä nuori ihminen ja löydät todennäköisesti parempaa. Itse olen kokenut pienen elämäni aikana pari eroa, ja aina parempaa on tullut vastaan.
Alue: Aihe vapaa
(jatkoa)
Pohdin, jos antaisin vielä muutokselle aikaa, sillä ihan ne pienetkin askeleet toisivat suuren muutoksen parisuhteellemme. Olisi oikeasti kiva tehdä asioita joskus yhdessä ja tuntea läheisyyttä. Olisi oikeasti kiva tulla kotiin kun keittiön pöytätasot ei ole tahmeita ja vessan pöntössä ei ole isoja ruskeita ralliraitoja. Tuntuu oudolta, ettei hän osaa siivota jälkiään kun itse siivoan heti, jos jotain sotken. Olisi oikeasti kiva olla kotona kun kumppani ei tiuski siitä, että häiritsen hänen pelihetkeään kun kysyn, tarvitseeko hän jotain kaupasta tai voitaisiinko tällä viikolla chillailla ja katsoa joku vanha scifileffa.
Kumppanini on tyytyväinen parisuhteeseemme ja hänen mielestään minun asenteeni täytyy muuttua. Hän ei halua erota, eikä ole sitä koskaan miettinyt. Hän järkyttyi kun kerroin, että olen alkanut miettimään asiaa. Olen tätäkin vaihtoehtoa punninnut ja sekin saattaa olla totta, että muutoksen on lähdettävä minusta. Eli annan omalle muutokselleni aikaa ja yritän muuttaa asennettani. En tiedä tosin, mitä minun täytyisi muuttaa asenteessani, joten tästä pitää keskustella mieheni kanssa joko heti aamulla ennen kuin hän laittaa koneensa päälle. Vaadinko häneltä liikaa? Vaadinko parisuhteeltamme liikaa? Noh, tämä pitää selvittää mieheni kanssa.
En tiedä, teki mieli avautua tästä. En halua uhriutua. Odotan toiveikkaana seuraavaa uutta vuotta ja saa nähdä sitten, vietänkö seuraavan uuden vuoden yksin vai hänen kanssaan. Tavallaan vietän uuden vuoden yksin tänään, koska kumppanini aikoo pelata läpi yön kavereidensa kanssa. Aion mennä katsomaan raketteja, tehdä jotain hyvää ruokaa, juoda jotain hyvää juotavaa, ehkä pelata itsekin ja menen sitten nukkumaan.