Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Joudun aina uudestaan tilanteeseen, jossa kaveri tai tuttu alkaa kartella minua
31.12.2018 |
Olen kokenut, että tämä on monesti johtunut siitä, että joku on puhunut minusta pahaa tälle kaverille tai tutulle.
Mitä tällaisessa tilanteessa oikein voisi tehdä? Tai voisiko niitä jotenkin estää tapahtumasta?
Alan olla aika väsynyt, kun tämä sama kuvio toistuu vaan. Mikä ihmisessä (esim. minussa) voi saada aikaan tällaista käytöstä sekä pahan puhujan että puheisiin uskovan tahoilta?
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi niin että astuin erään tietyn kuppikunnan yhden jäsenen varpaille niin sainkin maksaa koko porukalle. Se kyyti oli todella kylmää. Mustamaalaus ei riittänyt vaan sabotoivat myös töitäni. Lähdin koko paikasta pois.
Olihan se kyllä kauhea tunne, kun sinua katsottiin kuin olisit tullut töihin ilman housuja. Tai naurettiin pilkallisesti porukalla, mutta KUKAAN ei suostunut kertomaan mistä oli kyse!Ei aikuiset normaali älyllä varustetut ihmiset toimi noin. On mahtanut olla aika suppea kuppikunta, jos kaikki uskoivat. Olivatko harvinaisen yksinkertaisia vai? Yleensä pahojen juorujen olleessa kyseessä sitä saatetaan ainakin kyseenalaistaa. Esim. jos joku kertoisi jonkun uuden tuttavuuden olevan rikollinen, en välttämättä uskoisi, varsinkin jos ulkomuoto ja olemus ei vastaa mielikuvaa. Tai jos jonkun kerrotaan olevan päihdeongelmainen ja ulkonäkö vastaa mielikuvaa saatan ehkä uskoa, vaikka eihän ikinä varma voi olla mistään.
Mäkin astuin yhden varpaille joka sai oman kuppikuntansa puolelleen. Onneksi tässä yhteisössä ei sentään kaikki kuulunut kyseiseen kuppikuntaan, täysjärkisiä ihmisiäkin useampi oli, joten kuppikunnilla ei ollut merkitystä.
On töitä, joissa itsessään ei juuri ole mitään mielenkiintoista eikä haasteellista. Tylsyyden torjumiseksi kehitetään sitten jotakin porukan kahtiajakoa, juoruja ja nokkimisjärjestystä. Monetkin ronskin oloiset tyypit on lopulta aika epävarmoja asemastaan ja ovat omaa paikkaansa varmistelemassa kohtelemalla muita avoimen negatiivisesti. Tyhmääkö? Kyllä, mutta ei epänormaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju on toiminut mulle kyllä aivan erinomaisena vertaistukena ja antanut myös mietittävää kun olen omaa vastaavaa tilannettani pyöritellyt myös mielessäni. Itselläni myös entisenä koulukiusattuna, ja sen jälkeen em. syystä syrjäytyneenä nuorena, on aika heikot sosiaaliset taidot edelleenkin vaikka lähes nelikymppinen olen itsekin. Niitä taitoja olisi kyllä hyvä pystyä kehittämään jotenkin, mutta miten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi niin että astuin erään tietyn kuppikunnan yhden jäsenen varpaille niin sainkin maksaa koko porukalle. Se kyyti oli todella kylmää. Mustamaalaus ei riittänyt vaan sabotoivat myös töitäni. Lähdin koko paikasta pois.
Olihan se kyllä kauhea tunne, kun sinua katsottiin kuin olisit tullut töihin ilman housuja. Tai naurettiin pilkallisesti porukalla, mutta KUKAAN ei suostunut kertomaan mistä oli kyse!Ei aikuiset normaali älyllä varustetut ihmiset toimi noin. On mahtanut olla aika suppea kuppikunta, jos kaikki uskoivat. Olivatko harvinaisen yksinkertaisia vai? Yleensä pahojen juorujen olleessa kyseessä sitä saatetaan ainakin kyseenalaistaa. Esim. jos joku kertoisi jonkun uuden tuttavuuden olevan rikollinen, en välttämättä uskoisi, varsinkin jos ulkomuoto ja olemus ei vastaa mielikuvaa. Tai jos jonkun kerrotaan olevan päihdeongelmainen ja ulkonäkö vastaa mielikuvaa saatan ehkä uskoa, vaikka eihän ikinä varma voi olla mistään.
Mäkin astuin yhden varpaille joka sai oman kuppikuntansa puolelleen. Onneksi tässä yhteisössä ei sentään kaikki kuulunut kyseiseen kuppikuntaan, täysjärkisiä ihmisiäkin useampi oli, joten kuppikunnilla ei ollut merkitystä.Tässä siis minusta keksittiin ilmeisesti kostoksi joku makea juoru, jota en koskaan saanut selville. Päättelen näin, koska tämä porukka ainoana suhtautui minuun todella vihamielisesti jutun levitessä, muut eli tämän ryhmän ulkopuoliset lähinnä tuijottivat suu auki tai pilkkasivat minua naureskellen. Tämä porukka oli sellainen, joka omasta mielestään suunnilleen pyöritti koko paikkaa. Kyllä, osa väestä oli yksinkertaisia, kyseessä oli sellainen työ johon pystyi vähän vähäisemmälläkin ymmärryksellä varustettu. Toki kaikki eivät tietenkään kuulleet varmastikaan näitä juttuja, osaa ei varmaankaan kiinnostanut ja osa ei uskonut. Silti katseista kyllä näki, että suuri osa kyllä uskoi. Melko uutena työntekijänä minulla ei ollut sellaisia suhteita, että olisin voinut asiaa selvittää mistään. Nyt jälkeenpäin miettien, aika kauhea tilannehan se oli. Kestin tuota supinaa vain pari kuukautta ja se ei tuntunut edes laantuvan mikä oli kummallista. Muutama, joihin olin jo ehtinyt jollain tavalla tutustua ennen näitä tapahtumia käänsi minulle myös selkänsä tämän jälkeen joten olin aivan yksin.
No sulla oli tosi huonosti jos suurin osa uskoi. Mulla ei ollut noin, mutta kyse ei ollutkaan työpaikasta vaan vähän toisenlaisesta yhteisöstä. Jos huomasin jonkun katsovan oudosti katsoin takaisin kun halpaa makkaraa tai en katsonut ollenkaan. Tuollaisissa tilanteissa ei kannata olla missään tekemisissä ”yksinkertaisten” kanssa. Jos nyt pakko oli moikata jonkun kanssa, jonka tiesin kuuluvan siihen höynäytettyjen kerhoon moikkasin entistä aurinkoisemmin. Oli kuitenkin aika helppoa välttää näitä, tunnehsn oli molemminpuoleinen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on toiminut mulle kyllä aivan erinomaisena vertaistukena ja antanut myös mietittävää kun olen omaa vastaavaa tilannettani pyöritellyt myös mielessäni. Itselläni myös entisenä koulukiusattuna, ja sen jälkeen em. syystä syrjäytyneenä nuorena, on aika heikot sosiaaliset taidot edelleenkin vaikka lähes nelikymppinen olen itsekin. Niitä taitoja olisi kyllä hyvä pystyä kehittämään jotenkin, mutta miten?
No mä en ole ollut koulukiusattu ja sosiaalisia taitojakin riittää aina tarpeen tullen, mutta vähän tällaisena erakkona en niin ole ihmisten perään ja varsinkaan vieraiden ihmisten suhtautumisen ei paljon hetkauta, joten mullehan tuollainen tilanne ei paljon vaikuttaisi mitenkään. Jos joku random tuttavuus jää syntymättä tai joku ei ole ystävällinen vaan jonkun huhun takia, öh miksi siitä pitäisi tulla ongelma. Se on tasan sen verran ongelma, miksi annat sen itse tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on toiminut mulle kyllä aivan erinomaisena vertaistukena ja antanut myös mietittävää kun olen omaa vastaavaa tilannettani pyöritellyt myös mielessäni. Itselläni myös entisenä koulukiusattuna, ja sen jälkeen em. syystä syrjäytyneenä nuorena, on aika heikot sosiaaliset taidot edelleenkin vaikka lähes nelikymppinen olen itsekin. Niitä taitoja olisi kyllä hyvä pystyä kehittämään jotenkin, mutta miten?
No mä en ole ollut koulukiusattu ja sosiaalisia taitojakin riittää aina tarpeen tullen, mutta vähän tällaisena erakkona en niin ole ihmisten perään ja varsinkaan vieraiden ihmisten suhtautumisen ei paljon hetkauta, joten mullehan tuollainen tilanne ei paljon vaikuttaisi mitenkään. Jos joku random tuttavuus jää syntymättä tai joku ei ole ystävällinen vaan jonkun huhun takia, öh miksi siitä pitäisi tulla ongelma. Se on tasan sen verran ongelma, miksi annat sen itse tulla.
Vähän samaa täällä ja itse tiedän että jos joku olemassa olevista tärkeistä ihmisistä lähipiirissä kuulisi huhun he ainakin kysyisivät miten on eivätkä siis todellakaan uskoisi ja alkaisi karttamaan, joten mitään ei menetettäisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinäpä sitä onkin tavoitetta seuraavalle vuodelle, että opettelee olemaan antamatta niin suurta arvoa toisten mielipiteille.
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä sitä onkin tavoitetta seuraavalle vuodelle, että opettelee olemaan antamatta niin suurta arvoa toisten mielipiteille.
En tiedä kenelle tuon osoitit, sillä en ole ap, mutta vastaan nyt kuitenkin että mä en juuri anna suurta arvoa toisten mielipiteille, (paitsi läheisten) toki otan ne aina huomioon niin kuin kohtelias ihminen tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä myös kokemusta tästä. Ensin kiusattiin. Sitten kun ei voitu enää suoraan pilkata niin sitten keksittiin jos jonkinlaista juorua. Osittain hyvin sairastakin juttua ja moni lähti mukaan. En ole vieläkään toipunut. Tosin melko nuori olen. Ei tietysti pitäisi antaa vaikuttaa, mutta olen niin yksin. Itse voin välillä olla vähän ujo ja erikoinen, mutta mitään pahaa en ole kenellekään tehnyt ja muutenkin elämäni on niin tylsää, että minun pitäisi olla joku rikollispomo jos täyttäisin puoletkaan noista puheista.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä myös kokemusta tästä. Ensin kiusattiin. Sitten kun ei voitu enää suoraan pilkata niin sitten keksittiin jos jonkinlaista juorua. Osittain hyvin sairastakin juttua ja moni lähti mukaan. En ole vieläkään toipunut. Tosin melko nuori olen. Ei tietysti pitäisi antaa vaikuttaa, mutta olen niin yksin. Itse voin välillä olla vähän ujo ja erikoinen, mutta mitään pahaa en ole kenellekään tehnyt ja muutenkin elämäni on niin tylsää, että minun pitäisi olla joku rikollispomo jos täyttäisin puoletkaan noista puheista.
Olen sua varmaan reilusti vanhempi, mutta ihan samat kokemukset täällä. Mua on kiusattu kahdella eri työpaikalla, toipuminen on todella hidasta enkä toivoisi tätä kohtaloa kenellekään, saati sitten juuri nuorelle, työuransa alussa olevalle :( sellaisen ohjeen sulle haluaisin kuitenkin antaa, että älä enää jää kiusattavaksi mihinkään vaan lähde, työpaikkoja on kuitenkin maailma pullollansa.
Sillä kiusaamisella kun vaan on todella rajut ja pitkäaikaiset seuraukset, jos masennut ja joudut työkyvyttömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olin nuorempana sellainen, etten aina oikein ymmärtänyt sitä, miten uusia ihmisiä olisi hyvä lähestyä ja kuinka tiiviisti pitää heihin yhteyttä. Syinä koulukiusaamistaustan aiheuttama sosiaalisten taitojen näivettyneisyys sekä kotoa saatu ei-niin-toimiva malli ystävyyssuhteiden muodostamiseen. "Pitää vaan mennä sunkin juttelemaan ihmisille ja puhua niille itestäs eikä olla tommonen simpukka!" Seurauksena ylläri ylläri se, että erittäin monet ihmiset alkoivat kartella minua liiallisen innokkuuden ja tilannetajuttomuuden sekä toisaalta uhriutumistaipumukseni vuoksi. Näistä kaikista olen vasta nyt jälkeenpäin tullut tietoiseksi ja ymmärtänyt, miksi en ollut tuolloin kamalan kaivattua seuraa. Toisaalta lähtökohtani ihmissuhteiden muodostamiseen eivät tosiaan olleet erityisen hyvät, joten ei ihme, että olin vähän tuuliajolla koko asian suhteen.
Nykyään minua karttelevat lähinnä toisten ihmisten asioista juoruiluun taipuvaiset ihmiset, koska itse en jaksa sellaista pätkääkään ja olen näiden tietotoimistojen mielestä tietenkin kamalan epäsosiaalinen ja ylpeä. Tietysti joskus sattuu kohdalle ihmisiä, joiden kanssa henkilökemiamme eivät vain sovi yhteen tai joiden kanssa tulee väärinkäsityksiä siitä, kuinka läheinen suhteemme itse asiassa onkaan. Näissäkin tapauksissa mahdolliset ns. pakolliset kanssakäymiset esim. töissä olemme osanneet hoitaa ok, vaikka muuten pyrimmekin pysymään loitolla toisistamme.
Taputtaisin sua olalle, jos voisin. Kyllä se siitä, et ole yhtään hullumpi. Ei muillakaan objektiivisesti ottaen täydelliset tiedot ja taidot ole, ns. hyvään tilanteeseen pääseminen on usein myös tuurista kiinni. Tällaiset suositut tyypit eivät olisi mitenkään aina kykyneviä uusimaan menestystään, jos yhtäkkiä joutuisivat aloittamaan vieraassa ympäristössä uudestaan nollasta.
Ehkä juuri sen vuoksi kun olen itsekin ollut kiusattuna niin tuntuu että näitä vastaavia kokemuksia saa lukea vähän väliä tältäkin palstalta. Onko tämä oikeasti näin yleistä vai kuvittelenko vain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaltaisesi ihmiset ovat usein sellaisia, jotka käyttävät ystävyyttä ja kaveruutta vain keinona omien päämääriensä saavuttamiseen ja oman erinomaisuutensa esiintuomiseen, joko suoraan tai kehnosti naamioituna. Ennemmin tai myöhemmin siihen kyllästyy itse kukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko ne karttelijat nyt olleet niin houkuttelevaa ihmistyyppiä, kun oikein tuumailet?
Juu en ole ap mutta nimenomaan näin täytyy ajatella, että miksi sellaista edes ihmetellä jos itse tietää että mitään järjellistä syytä ei pitäisi karttamiselle olla. Tai jos on, niin se on se, että karttelija on uskonut pahat valehtelu huhut tai sitten on niin outo, että karttelee joidenkin suhtkoht mitättömien seikkojen takia, jotka voivat olla tottakin. Jos se joku negatiivinen asia toiselle on iso juttu ja sulle pikku juttu niin hirveän erilaiset ihmiset olette, joten parempi olla edes tutustumatta.
Joskus mustamaalaaja saa aika isonkin kuulijakunnan, jos oikein ammattimaisesti harrastaa ja jonkinlaista oveluutta osaa harrastaa niin voi oikein ponnekkaasti jaksaa levitellä juttujaan pitkänkin aikaa ja monelle kuulijalla. Voi jopa osittain seurata tai jopa vainota kohdetta. Mutta ole huoletta, vaikka mustamaalaaja haluaa itse uskoa ja uskotella että kaikki muut ovat sinua vastaan niin aina löytyy niitä, joita hän ei tavoita ja jotka eivät usko häntä. Suurinta osaa hän ei tavoita vaikka joskus voisi tuntua siltä. Voit unohtaa hänet ja "fiksun" kuulijakunnan. Suuri osa ihmisistä osaa epäillä, eivätkö 100% uskoa kaikkea, vaikka tuo mustis olisi koulutettu ja "luotettava" ihminen.
Aina tapahtuu niin että joskus löytyy joku joka epäilee ja joku joka puhuu. Jokaisen mustamaalaajan kannattaa pitää mielessä, että vaikka joku saattaa nyökytellä eikä sano mitään vastaan niin ei se tarkoita että sinua uskotaan...
Tämä on niin totta. Meillä töissä tälläisiä henkilöitä pari (eivät tule toimeen keskenään) ja molemmilla "oma porukka" ja näissä joskus kuulijakunta vaihtelee. Itse yritän pysyä asiallisena ja sivussa. Kuulijakuntaan kuuluvista osa juttelee kanssani ihan normaalisti kun ollaan kahden mutta vaikenee ja (oikeasti!) siirtyy minusta kauemas kun joku "omista" tulee paikalle. Eipä siinä mitään, itse ovat tiensä valinneet, minä hoidan työni ja tapaan ystäväni muualla 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yks mun tuttu on tosi raivostuttava. olen alkanut karttamaan häntä. Hän puhuu aina itsestään. tapaamiset on liian pitkiä, kun hän puhuu vain itsestään. hän ei hoida velvollisuuksiaan, mitä pitäis jo yli 30-vuotiaana hoitaa.lapsellista.
Hyvä kuulla että meitä on muitakin, vaikka eiväthän nämä ole mitään kivoja asioita.
Meillä on suhteellisen pieni työyhteisö. Osa porukasta on hyvin klikkiytyneitä keskenään ja toisaalta lähes kaikki kiertävät kohteesta toiseen, joten juoruilu ja puheiden leviäminen on jokseenkin ällistyttävää. Saman alan työntekijät myös tuntevat täällä eri yritysten kesken toisiaan hyvin, joten puheiden leviäminen on myös helppoa muualle.
Muutin kyseiselle pienelle paikkakunnalle uutena, ja kontakteja ei juurikaan ennestään ollut. Sain onnekseni, tai niin luulin, työn joka oli aikaisempaa ammattinani lähes vastaava, ei kuitenkaan niin laaja-alainen, joten suoriuduin siitä vaivatta. Ta huomasi tämän nopeasti ja siirsi minut enempiä kyselemättä uuteen vaativampaan tehtävään, samanlaiseen työhön jota olin aikaisemmin toisaalla asuessa tehnyt yli 10 vuotta.
Tämä ei miellyttänyt useita ihmisiä työyhteisössä, sillä olinhan tullut taloon viimeisenä ja kyseinen työ ei "kuulunut" minulle, vaan jollekin pidempään talossa olleelle. Minusta puhuttiin vaikka ja mitä. Osa väitteistä oli niin ällistyttäviä, etten voi/osaa edes käsittää mistä ovat alkunsa saaneet. Sanomattakin on selvää etten voinut jatkaa kyseistä työtä, asioita ei koskaan saatu selvitettyä. En myöskään enää saanut saman alan töitä paikkakunnalta. Työnantajan kanssa keskustelua käytiin. Hänen mukaansa tein hyvää työtä ja hän ei osannut sanoa mistä puheet johtuivat, asia joka suoraan sanottiin oli kuitenki että muu henkilökunta ei pidä minusta. Työnantaja olisi sanojensa mukaan vilpittömästi halunnut minun jatkavan, mutta henkisesti olin niin rikki kaiken myllytyksen jälkeen, etten pystynyt jäämään.
Jännää oli se että puheiden aloittaja sai paikkani välittömästi kun irtisanouduin.
Oli ja on osin edelleenkin äärettömän raskasta miettiä, sanoinko/teinkö jotain väärin. Olinko liian äänekäs/hiljainen, ahdistava/etäinen ym. Vai satuinko vain väärään paikkaan väärään aikaan. Oliko se kateutta vai aiheutinko kaiken vain itse. Kenen varpaille astuin ja jos niin missä vaiheessa.
Oli niin tai näin, teki itsetunnolle niin suuren kolauksen että edelleen vaikuttaa uusia ihmisiä tavatessa.
Joku myrkyttää ap:n lähipiirissä ihmisten mieliä häntä vastaan? Useimmat ihmiset ovat muutenkin sellaisia, että menevät muiden mukana eivätkä juuri käytä aikaa ihmisen omakohtaiseen arvioimiseen. Hauskinta lisäksi on aina se ettei kukaan kerro sinulle mitään syytä sille miksi karttavat sinua, eivät liioin mitä pahaa selkäsi takana puhutaan. Ja suomi on pieni maa, jossa juorut leviävät nettiaikakaudella todella nopeasti.
Katkaiskaa edes te tällaisen syrjityn ihmisen lähipiirissä paskapuheita kuulevat se inhottava ketju ja menkää kertomaan tällaisen hiekkalaatikkokiusaamisen uhrille mistä on kyse. Kuka puhuu ja mitä puhuu.
TOP-asiat, jotka saavat itseni karttelemaan joitakin ihmisiä, ovat:
-pinnallinen ja tietämätön asenne maailmaan, oma napa tärkein
-jatkuva päällehöpötys tai taukoamaton jaarittelu ilman kunnollisia vastavuoroisia keskustelutaitoja
-kaikenlainen paremmintietäminen ja mustavalkoiset mielipiteet
-juoruilu tai pahan puhuinen muista sekä valehtelu ja manipulointiyritykset
-superenerginen hössötys, jonka tarkoitus on korostaa ihmistä itseään
-valittaminen, marina ja ikävissä asioissa vellominen
-töksäyttely ja tylyys muille, ja siihen usein yhdistyvä huumorintajun puute
-tekemispuhe; kukaan ei jaksa kuunnella loputonta asialistaa siitä, mitä teet tai meinaat tehdä vaikka ensi viikolla
-takertuminen, jatkuva seuran tarvitseminen, kun ei pysty olemaan hetkeäkään yksin
Tässä nyt alkuun tarkistuslistaa, osuuko joku sinuun?
Kiitos kaikille tähän mennessä vastanneille. Olen saanut paljon ajattelemisen aihetta.
Luulisin, että nykytilanteessani ongelmana on se, että en koe tarvetta miellyttää. Se voidaan nähdä ylpeytenä. Lisäksi saatan puhua päälle. Tämä ehkä johtuu siitä, että en ole mieheni lisäksi monien ihmisten kanssa tekemisissä, joten tietynlainen tilannetaju vaatisi hiomista. Lisäksi saatan viljellä suht mustaa huumoria, mitä ehkä ei katsota hyvällä.
Joistain ehdotetuista en kuitenkaan tunnista itseäni ainakaan nykyään. En esim. takerru, paasaa asioista, harrasta monologeja, pummaa rahaa jne. Olen itse kokenut näitä muiden taholta, joten tajuan, miten ärsyttäviä tapoja ovat.
Puutteistani huolimatta uskon, että olen taustastani johtuen vetänyt puoleeni vääränlaisia ihmisiä.
Tämä on ollut todella hyvä ja silmiä avasva ketju! Tähän vuoteen siis paremmilla eväillä. :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille tähän mennessä vastanneille. Olen saanut paljon ajattelemisen aihetta.
Luulisin, että nykytilanteessani ongelmana on se, että en koe tarvetta miellyttää. Se voidaan nähdä ylpeytenä. Lisäksi saatan puhua päälle. Tämä ehkä johtuu siitä, että en ole mieheni lisäksi monien ihmisten kanssa tekemisissä, joten tietynlainen tilannetaju vaatisi hiomista. Lisäksi saatan viljellä suht mustaa huumoria, mitä ehkä ei katsota hyvällä.
Joistain ehdotetuista en kuitenkaan tunnista itseäni ainakaan nykyään. En esim. takerru, paasaa asioista, harrasta monologeja, pummaa rahaa jne. Olen itse kokenut näitä muiden taholta, joten tajuan, miten ärsyttäviä tapoja ovat.
Puutteistani huolimatta uskon, että olen taustastani johtuen vetänyt puoleeni vääränlaisia ihmisiä.
Tämä on ollut todella hyvä ja silmiä avasva ketju! Tähän vuoteen siis paremmilla eväillä. :)
Ap
Kyllähän se auttaa, jos edes vähän yrittää miellyttää toisia. Liiallinen miellyttäminen alkaa ärsyttämään, mutta toinen joka ei koskaan huomioi muita ja heidän tunteitaan, koetaan aika helposti vain itsekkääksi ja minä minä ihmiseksi. Jyräksi, joka tekee mitä tykkää. Hän kun ei muita miellytä, jos ei hän itse halua tai hyödy siitä.
Ei ole oikeita tai vääriä ihmisiä. Jokaisen kohdalla pitäisi osata soveltaa vähän eri tavalla sitä omaa käyttäytymistä. Se on vaikeaa, jos itsellä on vain aina ollut se yksi tapa. Toisten kohdalla päälle puhuminen on lähes asiaan kuuluvaa ja toisten kohdalla heille pitää antaa sekä tilaa, että aikaa kertoa, että vastata. Sellaista se on täällä maapallolla.
Sinun keinosi ja tapasi olla soveltuu yhdentyyppisiin ihmisiin ja osaan ei sitten yhtään. Vaihtoehdot ovat, että hyväksy tämän tai sitten harjoittelet lisäksi sellaisen tavan, jonka nuo loputkin hyväksyvät.
Alue: Aihe vapaa
No, eihän se kovin fiksua nyt tosiaan ollut vetää kauheat kännit heti ekana iltana. Ehkä se tosiaan sekä loukkasi ja ärsytti muita ja varsinkin tätä yhtä. Ehkä sitten näistä pienistä puroista syntyy suurempi joki, joka lopulta johtaa, ettei sinua jakseta enää yhtään.
Itse sanoisin, että monia ärsyttää juuri määrättyjen käytöstapojen puute ja sosiaalisten koodien hallitsemattomuus. Ehkä sitä voisi kutsua jonkin sortin tilannetajun puutteeksi ja sellainen häiritsee toisia paljon. He eivät voi muuttaa sinua ja käytöstäsi, joten he mielummin vetäytyvät kokonaan. Varsinkin ulkomailla ihan pienetkin jutut, joita et edes tiedä olevan olemassa, voivat olla todella tärkeitä.
Jos haluat parantaa tilannettasi, niin lähtisin ihan perus käytöstavoista ja pyrkisin kohtelemaan ihmisiä mahdollisimman kunnioittavasti. Se vie jo todella pitkälle.