Lue keskustelun säännöt.
Mies ottaa yhteen esikoispojan kanssa
30.12.2018 |
Ja siis poika vasta 6v. Minusta mies ei anna tarpeeksi positiivista huomiota ja huonoon käytökseen puuttuu hanakasti sekä jakelee kohtuuttomia rangaistuksia ja antaa uhkavaatimuksia herkästi. Mies on paljon poissa töiden takia. Nyt poika alkaa kuitenkin olla niin iso että reagoi miehen käytökseen huutamalla takaisin ja pahimmillaan tilanteet menee fyysiseksi "tappeluksi" (poika käy isän kimppuun). Poika tietenkin ymmärtää että häntä kohdellaan väärin ja puolustautuu. Kun mies on poissa, näitä tappeluita ei ole.
Mies alentuu näissä ihan lapsen tasolle ja kun koitan rauhassa keskustella asiasta niin syyttää vain lasta. "Kun se tekee niin ja se ei koskaan..."
Miehellä on hyvin samanlainen suhde omaan isäänsä ja anoppi on sanonut että he olivat muinoin toistensa kimpussa jatkuvasti. Jopa sukujuhlissa niin pahasti että piti lähteä kesken kaiken pois. Ja ei, en tiennyt tätä ennenkuin saimme omia lapsia ja esikoinen kasvoi n. 3-4-vuotiaaksi, silloin tätä alkoi ilmetä.
Me olemme miehen kanssa tekemässä kaiken päälle avioeroa juuri nyt, mies ei ole vielä muuttanut pois mutta muuttaa kohta. Se rauhoittaa tilannetta varmasti täällä kotona, mutta huolettaa mitä tilanteet on sitten kun miehen vuoro pitää lapsia. Nuoremman kanssa mies ei ota yhteen tällä tavalla.
Onko muilla kokemusta samasta?
Kommentit (50)
Isän ollessa poissa äiti ei pidä rajoista kiinni ja tulos on nähtävissä tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Empatiakyky puolin ja toisin puuttuu? Ero?
No, toisen aikuisen pitää mennä lapsen puolelle, jos toinen on kohtuuton.
Kyllä mä puhun mun miehelle nykyään usein, kun ollaan kahdestaan ja tilanteessa myös sanon, jos menee överiksi...
Meillä myös on sitä, että mies hermostuu vilkkaaseen. Nyt 13v.
Muistan tilanteen muutaman vuoden takaa, kun tokaisin miehelleni, että en kohta uskalla jättää poikaa hänen kanssa kahdestaan, kun on niin raivo pojalle...pitää vaan puuttua. Se on velvollisuutesi ja oikeutesi.
Tuo, mItä miehesi tekee, on henkistä väkivaltaa. Se on väärin. Ei pidä antaa jatkua.
Jos kukaan ei puutu, niin se vaan jatkuu. Kun kerran anoppi kertoo historian, niin käsitelkää se asia. Ei se ole sen kuusivuotiaan lapsen vika, että sen isällä on ollut julma isä.
Tuo jatkumo on katkaistava,
Kyllä se miehesi äiti, voisi myös puhua.
Joku terapia miehellesi olisi oikea paikka.
Ryhtiä! Jonkun pitää puolustaa sitä pientä poikaa!
Miehen pitää tajuta, että toistaa jotain vanhaa kaavaa...se ei ole tätä hetkeä vaan purkaa traumojaan omaan poikaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika rajulta kuulostaa. Meillä nuorin on kuus vuotias ja sehän on vielä pieni lapsi. Ei tosiaan ole yhteenottoja isän ei äidin kanssa.
Niin? Anteeksi mutta en nyt kaipaa mitään "ei meillä vaan- viestejä", kun tasan tarkkaan tiedän ettei tilanne ole tavallinen tai normaali. Etsin jotakuta joka pystyisi antamaan vertaistukea tässä vaikeassa tilanteessa ja miten jaksaa eteenpäin, kun toinen vanhempi ei ole yhteistyökykyinen asiassa.
Ensin halutaan kommentteja ja kun niitä antaa, niin ei halutakaan. Perseestä on teidän perheen tilanne. Ite ootte soppanne keittäny. Onnea valitsemallenne tielle.
Ap[/quoteJos kaikki tässä maailmassa olisi niinkuin sinä, kukaan ei koskaan saisi tukea tai apua ongelmiinsa.
"minulla on alkoholiongelma"
Kamalaa, ei meidän perheessä vaan ole tuollaista.
"minua on hyväksikäytetty"
Kamalaa, ei minua vaan koskaan ole.
"minua masentaa"
Itte oot masentunut, ei meillä vaan koskaan ole ollut.
Vierailija kirjoitti:
No, toisen aikuisen pitää mennä lapsen puolelle, jos toinen on kohtuuton.
Kyllä mä puhun mun miehelle nykyään usein, kun ollaan kahdestaan ja tilanteessa myös sanon, jos menee överiksi...
Meillä myös on sitä, että mies hermostuu vilkkaaseen. Nyt 13v.Muistan tilanteen muutaman vuoden takaa, kun tokaisin miehelleni, että en kohta uskalla jättää poikaa hänen kanssa kahdestaan, kun on niin raivo pojalle...pitää vaan puuttua. Se on velvollisuutesi ja oikeutesi.
Tuo, mItä miehesi tekee, on henkistä väkivaltaa. Se on väärin. Ei pidä antaa jatkua.
Jos kukaan ei puutu, niin se vaan jatkuu. Kun kerran anoppi kertoo historian, niin käsitelkää se asia. Ei se ole sen kuusivuotiaan lapsen vika, että sen isällä on ollut julma isä.
Tuo jatkumo on katkaistava,
Kyllä se miehesi äiti, voisi myös puhua.
Joku terapia miehellesi olisi oikea paikka.Ryhtiä! Jonkun pitää puolustaa sitä pientä poikaa!
Miehen pitää tajuta, että toistaa jotain vanhaa kaavaa...se ei ole tätä hetkeä vaan purkaa traumojaan omaan poikaansa.
Tottakai puolustan poikaa! Se nyt on selvä asia. Näistä asioista on puhuttu myös miehen kanssa miljoona kertaa. Kyllä hän tiedostaa jotain asioita ja yrittää välillä parantaa, mutta ei yksin kykene. Tuollaiset toimintamallithan voi istua todella tiukassa.
Ja en ole huolissani pojan fyysisestä turvallisuudesta, vaan siitä etten halua altistaa häntä henkiselle laiminlyönnille. Ja ymmärtääkseni tälläinen negatiivisuus ylipäätään ei edes ole suomalaisessa kasvatusilmapiirissä kovinkaan tavatonta, meidän perheessä se on poikkeavaa siinä mielessä että kohdistuu esikoiseen. Toki toinen lapsi on vielä pieni (3v) eli voihan tilanne muuttua.
Pojan elämän muut osa-alueet on kunnossa, hänestä huolehditaan ja hän on turvassa. Mutta suhde isään on ongelmallinen. On heidän suhteessa toki myös hyvää ja heillä on jotain yhteisiä juttuja joihin olen kannustanut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli aikoinaan melko sama tilanne, mutta toisin päin, eli vaimon ja poikien riidat kärjistyivät jopa fyysisiksi.
Näin jälkiviisaana voin todeta, että meillä tämä johtui vanhempien kireistä väleistä, myös meillä oli alkanut hidas avioeroprosessi. Vaimo oli kireä kuin viulunkieli ja minä perusisänä sluipailin nurkissa ottamatta kantaa. Lopulta tilanne eskaloitui siihen, että kaikki vaimon puhe pojille ja minulle tuli huutona. Ihan normaali pyyntö iltapesulle, tuli jo valmiiksi vihaisena. Huuto koki ikäänkuin inflaation ja sitä myötä auktoriteetti poikiin meni totaalisesti. Kaikki tapahtui huudon ja mellastuksen kanssa.
Kaikessa tässä oli kuitenkin hyvänä puolena se, että tilanne vaati minun aloittaa vastuunkanto toisena vanhempana. Rauhoitin tilanteen, hoidin pojat ja tarjosin vaimolle hengähdyshetken. Lopullisesti tilanne asettui kun ero tuli ja minä muutin omaan asuntoon lähistölle. Tapaamiset menivät heti viikko-viikko-systeemillä. Alkuunsa äitiviikolla nuorimmainen poika välillä soitteli, koska "äiti vaan huutaa", mutta sekin tilanne rauhoittui varsin pian.
Nykyään meillä on hyvät välit, eikä tappeluita pahemmin ole (aina niitä tietenkin on jonkin verran, kaikilla on). Sääli vaan, että minä pystyin vasta avioeron myötä kantamaan täysin minulle kuuluvan vastuun lapsistani.
Toivottavasti teillä tilanne rauhoittuu eron myötä. Kuulostaa vaan kurjalta, että mies on paljon pois kotoa, joten välit lapsiin varmaan muutenkin vieraat. Suosittelen tuota vko-vko-systeemiä, sen myötä isä oikeasti tajuaa mitä on vanhemmuus. Siinä kun on ihan yksin pyörittämässä lapsiperhearkea. Tajuaa, jos hänestä alkuunkaan on ollut isäksi.
Voimia teidän perheelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, toisen aikuisen pitää mennä lapsen puolelle, jos toinen on kohtuuton.
Kyllä mä puhun mun miehelle nykyään usein, kun ollaan kahdestaan ja tilanteessa myös sanon, jos menee överiksi...
Meillä myös on sitä, että mies hermostuu vilkkaaseen. Nyt 13v.Muistan tilanteen muutaman vuoden takaa, kun tokaisin miehelleni, että en kohta uskalla jättää poikaa hänen kanssa kahdestaan, kun on niin raivo pojalle...pitää vaan puuttua. Se on velvollisuutesi ja oikeutesi.
Tuo, mItä miehesi tekee, on henkistä väkivaltaa. Se on väärin. Ei pidä antaa jatkua.
Jos kukaan ei puutu, niin se vaan jatkuu. Kun kerran anoppi kertoo historian, niin käsitelkää se asia. Ei se ole sen kuusivuotiaan lapsen vika, että sen isällä on ollut julma isä.
Tuo jatkumo on katkaistava,
Kyllä se miehesi äiti, voisi myös puhua.
Joku terapia miehellesi olisi oikea paikka.Ryhtiä! Jonkun pitää puolustaa sitä pientä poikaa!
Miehen pitää tajuta, että toistaa jotain vanhaa kaavaa...se ei ole tätä hetkeä vaan purkaa traumojaan omaan poikaansa.Tottakai puolustan poikaa! Se nyt on selvä asia. Näistä asioista on puhuttu myös miehen kanssa miljoona kertaa. Kyllä hän tiedostaa jotain asioita ja yrittää välillä parantaa, mutta ei yksin kykene. Tuollaiset toimintamallithan voi istua todella tiukassa.
Ja en ole huolissani pojan fyysisestä turvallisuudesta, vaan siitä etten halua altistaa häntä henkiselle laiminlyönnille. Ja ymmärtääkseni tälläinen negatiivisuus ylipäätään ei edes ole suomalaisessa kasvatusilmapiirissä kovinkaan tavatonta, meidän perheessä se on poikkeavaa siinä mielessä että kohdistuu esikoiseen. Toki toinen lapsi on vielä pieni (3v) eli voihan tilanne muuttua.
Pojan elämän muut osa-alueet on kunnossa, hänestä huolehditaan ja hän on turvassa. Mutta suhde isään on ongelmallinen. On heidän suhteessa toki myös hyvää ja heillä on jotain yhteisiä juttuja joihin olen kannustanut.
Ap
Onko sulla tapana liioitella muissakin asioissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, toisen aikuisen pitää mennä lapsen puolelle, jos toinen on kohtuuton.
Kyllä mä puhun mun miehelle nykyään usein, kun ollaan kahdestaan ja tilanteessa myös sanon, jos menee överiksi...
Meillä myös on sitä, että mies hermostuu vilkkaaseen. Nyt 13v.Muistan tilanteen muutaman vuoden takaa, kun tokaisin miehelleni, että en kohta uskalla jättää poikaa hänen kanssa kahdestaan, kun on niin raivo pojalle...pitää vaan puuttua. Se on velvollisuutesi ja oikeutesi.
Tuo, mItä miehesi tekee, on henkistä väkivaltaa. Se on väärin. Ei pidä antaa jatkua.
Jos kukaan ei puutu, niin se vaan jatkuu. Kun kerran anoppi kertoo historian, niin käsitelkää se asia. Ei se ole sen kuusivuotiaan lapsen vika, että sen isällä on ollut julma isä.
Tuo jatkumo on katkaistava,
Kyllä se miehesi äiti, voisi myös puhua.
Joku terapia miehellesi olisi oikea paikka.Ryhtiä! Jonkun pitää puolustaa sitä pientä poikaa!
Miehen pitää tajuta, että toistaa jotain vanhaa kaavaa...se ei ole tätä hetkeä vaan purkaa traumojaan omaan poikaansa.Tottakai puolustan poikaa! Se nyt on selvä asia. Näistä asioista on puhuttu myös miehen kanssa miljoona kertaa. Kyllä hän tiedostaa jotain asioita ja yrittää välillä parantaa, mutta ei yksin kykene. Tuollaiset toimintamallithan voi istua todella tiukassa.
Ja en ole huolissani pojan fyysisestä turvallisuudesta, vaan siitä etten halua altistaa häntä henkiselle laiminlyönnille. Ja ymmärtääkseni tälläinen negatiivisuus ylipäätään ei edes ole suomalaisessa kasvatusilmapiirissä kovinkaan tavatonta, meidän perheessä se on poikkeavaa siinä mielessä että kohdistuu esikoiseen. Toki toinen lapsi on vielä pieni (3v) eli voihan tilanne muuttua.
Pojan elämän muut osa-alueet on kunnossa, hänestä huolehditaan ja hän on turvassa. Mutta suhde isään on ongelmallinen. On heidän suhteessa toki myös hyvää ja heillä on jotain yhteisiä juttuja joihin olen kannustanut.
Ap
Onko sulla tapana liioitella muissakin asioissa?
Meniköhän nyt vähän lillukan varsiin takertumiseksi? Tosi hieno panos sulta keskusteluun 🙄
Hei ap. Meillä oli samanlaista, isä otti hampaisiinsa esikoistyttären. Kiusasi, arvosteli ja naljaili tyttärelle jatkuvasti. Fyysistä päällekäymistä ei ollut kummankaan puolelta. Tilanne paheni, kun tyttö tuli murrosikään. Isällä ja tytöllä jatkuva taistelu, isä käytti mielivaltaa esim. kieltääkseen tytön ulkoilua ym. Selitteli, ettei saa tyttöön mitään otetta yms. Joudun puolustamaan tyttöä isänsä mielivaltaa ja kiusaamista vastaan. Tilanne kärjistyi eräänä päivänä niin, että isä löi tyttöä avokämmenellä. Tyttö oli tuolloin 14.
Muutin lasten kanssa pois samantien, ensin isovanhempien nurkkiin, kunnes saimme oman asunnon. Elämä rauhoittui. Tytär ei ollut vuosikausiin isänsä kanssa tekemisissä. Nyt 21-vuotiaana on ollut taas yhteyksissä isäänsä ja yrittävät rakentaa välejä kuntoon.
Ap, tarkkaile tilannetta äläkä päästä sitä niin pitkälle kuin meillä meni. Erilleen isästä asuminen voisi olla lapsen kannalta parempi kuin yhdessä väkisin pysytteleminen. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, toisen aikuisen pitää mennä lapsen puolelle, jos toinen on kohtuuton.
Kyllä mä puhun mun miehelle nykyään usein, kun ollaan kahdestaan ja tilanteessa myös sanon, jos menee överiksi...
Meillä myös on sitä, että mies hermostuu vilkkaaseen. Nyt 13v.Muistan tilanteen muutaman vuoden takaa, kun tokaisin miehelleni, että en kohta uskalla jättää poikaa hänen kanssa kahdestaan, kun on niin raivo pojalle...pitää vaan puuttua. Se on velvollisuutesi ja oikeutesi.
Tuo, mItä miehesi tekee, on henkistä väkivaltaa. Se on väärin. Ei pidä antaa jatkua.
Jos kukaan ei puutu, niin se vaan jatkuu. Kun kerran anoppi kertoo historian, niin käsitelkää se asia. Ei se ole sen kuusivuotiaan lapsen vika, että sen isällä on ollut julma isä.
Tuo jatkumo on katkaistava,
Kyllä se miehesi äiti, voisi myös puhua.
Joku terapia miehellesi olisi oikea paikka.Ryhtiä! Jonkun pitää puolustaa sitä pientä poikaa!
Miehen pitää tajuta, että toistaa jotain vanhaa kaavaa...se ei ole tätä hetkeä vaan purkaa traumojaan omaan poikaansa.Tottakai puolustan poikaa! Se nyt on selvä asia. Näistä asioista on puhuttu myös miehen kanssa miljoona kertaa. Kyllä hän tiedostaa jotain asioita ja yrittää välillä parantaa, mutta ei yksin kykene. Tuollaiset toimintamallithan voi istua todella tiukassa.
Ja en ole huolissani pojan fyysisestä turvallisuudesta, vaan siitä etten halua altistaa häntä henkiselle laiminlyönnille. Ja ymmärtääkseni tälläinen negatiivisuus ylipäätään ei edes ole suomalaisessa kasvatusilmapiirissä kovinkaan tavatonta, meidän perheessä se on poikkeavaa siinä mielessä että kohdistuu esikoiseen. Toki toinen lapsi on vielä pieni (3v) eli voihan tilanne muuttua.
Pojan elämän muut osa-alueet on kunnossa, hänestä huolehditaan ja hän on turvassa. Mutta suhde isään on ongelmallinen. On heidän suhteessa toki myös hyvää ja heillä on jotain yhteisiä juttuja joihin olen kannustanut.
Ap
Onko sulla tapana liioitella muissakin asioissa?
Meniköhän nyt vähän lillukan varsiin takertumiseksi? Tosi hieno panos sulta keskusteluun 🙄
Eihän tässä voi tietää mikä on totta ja mikä ei, jos tiedonvälitys on tuota tasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin isä kiusaa esikoistaan. Naljailee ja kun tytön mieli pahoittuu jatkaa silti. Lopettaa vasta, kun tyttö itkee ja minä huudan, että lopeta jo. Antaa aivan kohtuuttomia rangaistuksia. Esimerkiksi kun tyttö läikytti maitoa pöydälle mies alkoi rähjätä ja käski tytön mennä pois pöydästä ja pysyä huoneessaan kunnes on iltapala. Tyttö ei myöskään saa ikinä mennä miehen mielestä kavereilleen tai edes ulos ilman valvontaa (tyttö on 12) ja jos hän ikinä myöhästyy edes minuutin kännykkä lähtee viikoksi. Nyt tytöllä alkoi kuukautiset ja mies kettuilee asiasta ihan huolella ja koettaa nolata tytön. Kaikkein eniten perseestä tässä tilanteessa on se, että poika saa tehdä ihan mitä tahtoo miehen silmissä. Ei ikinä komenna tai rankaise mistään ja poikakin on alkanut kiusata siskoaan.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin isä kiusaa esikoistaan. Naljailee ja kun tytön mieli pahoittuu jatkaa silti. Lopettaa vasta, kun tyttö itkee ja minä huudan, että lopeta jo. Antaa aivan kohtuuttomia rangaistuksia. Esimerkiksi kun tyttö läikytti maitoa pöydälle mies alkoi rähjätä ja käski tytön mennä pois pöydästä ja pysyä huoneessaan kunnes on iltapala. Tyttö ei myöskään saa ikinä mennä miehen mielestä kavereilleen tai edes ulos ilman valvontaa (tyttö on 12) ja jos hän ikinä myöhästyy edes minuutin kännykkä lähtee viikoksi. Nyt tytöllä alkoi kuukautiset ja mies kettuilee asiasta ihan huolella ja koettaa nolata tytön. Kaikkein eniten perseestä tässä tilanteessa on se, että poika saa tehdä ihan mitä tahtoo miehen silmissä. Ei ikinä komenna tai rankaise mistään ja poikakin on alkanut kiusata siskoaan.
Mitä helvettiä. Miksi sallit tuon? Ehkä pahinta tuossa on, että isä pilaa siskon ja veljen välit loppuelämäksi :( Sun velvollisuus on suojella lapsiasi tuollaiselta, eroa jos välität heistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies ei naljaile tai nolaa lasta. Tilanteet on enemmän sellaisia että mies on ollut paljon poissa kotoa =töissä. Lapset hakee huomiota negatiivisesti kun ei positiivista saa. Mies on väsynyt eikä jaksaisi lapsia. Sitten mies suuttuu kun ei saa rauhaa. Tai mies vaatii liikoja suhteessa lapsen ikään,ei siis hahmota ihan mitä voi odottaa ja vaatia 6-vuotiaalta ja mitä ei. Uhkailee liikaa esim. lelujen poisottamisella, niin että se on jo kärsinyt inflaation = ei toimi. Ja maailman pahin asia on jos lapsi jotenkin "nolaa" miehen, esim. kylässä lapsi on vähän vallaton tai kaupassa saa uhmakohtauksen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin isä kiusaa esikoistaan. Naljailee ja kun tytön mieli pahoittuu jatkaa silti. Lopettaa vasta, kun tyttö itkee ja minä huudan, että lopeta jo. Antaa aivan kohtuuttomia rangaistuksia. Esimerkiksi kun tyttö läikytti maitoa pöydälle mies alkoi rähjätä ja käski tytön mennä pois pöydästä ja pysyä huoneessaan kunnes on iltapala. Tyttö ei myöskään saa ikinä mennä miehen mielestä kavereilleen tai edes ulos ilman valvontaa (tyttö on 12) ja jos hän ikinä myöhästyy edes minuutin kännykkä lähtee viikoksi. Nyt tytöllä alkoi kuukautiset ja mies kettuilee asiasta ihan huolella ja koettaa nolata tytön. Kaikkein eniten perseestä tässä tilanteessa on se, että poika saa tehdä ihan mitä tahtoo miehen silmissä. Ei ikinä komenna tai rankaise mistään ja poikakin on alkanut kiusata siskoaan.
Mitä juuri luin???? Miksi sinä äitinä annat tämän tapahtua???
Mies pilaa tytön elämän ja sinä et tee mitään. Miksi hetkeäkään katsot tuollaista miestä? Kammottavaa. Sinä olet osallinen tässä. Miten voit antaa omaa lasta kohdella noin? Nyt ei ole lapsi sinun arvojärjestyksessä korkealla vaan kiusaava mies.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin isä kiusaa esikoistaan. Naljailee ja kun tytön mieli pahoittuu jatkaa silti. Lopettaa vasta, kun tyttö itkee ja minä huudan, että lopeta jo. Antaa aivan kohtuuttomia rangaistuksia. Esimerkiksi kun tyttö läikytti maitoa pöydälle mies alkoi rähjätä ja käski tytön mennä pois pöydästä ja pysyä huoneessaan kunnes on iltapala. Tyttö ei myöskään saa ikinä mennä miehen mielestä kavereilleen tai edes ulos ilman valvontaa (tyttö on 12) ja jos hän ikinä myöhästyy edes minuutin kännykkä lähtee viikoksi. Nyt tytöllä alkoi kuukautiset ja mies kettuilee asiasta ihan huolella ja koettaa nolata tytön. Kaikkein eniten perseestä tässä tilanteessa on se, että poika saa tehdä ihan mitä tahtoo miehen silmissä. Ei ikinä komenna tai rankaise mistään ja poikakin on alkanut kiusata siskoaan.
Millainen äiti olet kun annat miehen kiusata lasta? Miksi olet sellaisen miehen kanssa? Miksi et suojele lasta? Teidän tilanne on sairas. Sinä et toimi kuten hyvän vanhemman kuuluu kun katsot tuollaista ilman että osoitat miehelle ovea.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin isä kiusaa esikoistaan. Naljailee ja kun tytön mieli pahoittuu jatkaa silti. Lopettaa vasta, kun tyttö itkee ja minä huudan, että lopeta jo. Antaa aivan kohtuuttomia rangaistuksia. Esimerkiksi kun tyttö läikytti maitoa pöydälle mies alkoi rähjätä ja käski tytön mennä pois pöydästä ja pysyä huoneessaan kunnes on iltapala. Tyttö ei myöskään saa ikinä mennä miehen mielestä kavereilleen tai edes ulos ilman valvontaa (tyttö on 12) ja jos hän ikinä myöhästyy edes minuutin kännykkä lähtee viikoksi. Nyt tytöllä alkoi kuukautiset ja mies kettuilee asiasta ihan huolella ja koettaa nolata tytön. Kaikkein eniten perseestä tässä tilanteessa on se, että poika saa tehdä ihan mitä tahtoo miehen silmissä. Ei ikinä komenna tai rankaise mistään ja poikakin on alkanut kiusata siskoaan.
Tämä ei voi olla totta! Perheen miespuoliset kiusaavat pientä tyttöä ja käyttävät mitä julminta henkistä vakivaltaa ja nössykkä äiti antaa hiljaisen siunauksen kaikelle.
Kiehun raivosta!!!
Eksä oli meillä hyvin autoritäärinen ja epäjohdonmukainen. Rangaistus napsahti esikoiselle mistä vaan, ja joskus taas sama asia kuitattiin olankohautuksella. Ei valvonut rangaistuksiaan vaan sälytti sen minulle, "koska aikuisten on oiltava samassa rintamassa".
Erosin miehestä tämän ja monen muun syyn vuoksi kun esikoinen oli 14 ja tilanne pojan ja isän välillä kärjistyi siihen ettei poika halunnut mennä isälleen vuoteen. Kaikki puhelut päättyivät huutoon ja tappeluun.
Ero oli meille oikea ratkaisu. Poika sai hengähdysaikaa, kuuntelemista ja keskustelua ja näkökulmia minun luonani, niin että pikku hiljaa alkoivat välit isänkin kanssa sujua hieman paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin isä kiusaa esikoistaan. Naljailee ja kun tytön mieli pahoittuu jatkaa silti. Lopettaa vasta, kun tyttö itkee ja minä huudan, että lopeta jo. Antaa aivan kohtuuttomia rangaistuksia. Esimerkiksi kun tyttö läikytti maitoa pöydälle mies alkoi rähjätä ja käski tytön mennä pois pöydästä ja pysyä huoneessaan kunnes on iltapala. Tyttö ei myöskään saa ikinä mennä miehen mielestä kavereilleen tai edes ulos ilman valvontaa (tyttö on 12) ja jos hän ikinä myöhästyy edes minuutin kännykkä lähtee viikoksi. Nyt tytöllä alkoi kuukautiset ja mies kettuilee asiasta ihan huolella ja koettaa nolata tytön. Kaikkein eniten perseestä tässä tilanteessa on se, että poika saa tehdä ihan mitä tahtoo miehen silmissä. Ei ikinä komenna tai rankaise mistään ja poikakin on alkanut kiusata siskoaan.
Mihin tämän kirjoittaja katosi?
Tajuatko, että tämä on kamalaa, kuvottavaa ja epänormaalia? Yhdenkään lapsen ei pidä kestää tällaista. Sinun tehtävä on tehdä loppu lapsen kiusaamisesta. Ei enää tekosyitä, nyt sun tehtävä on toimia.
Niinkuin sanoin, mies ei halua.
Ap