Lue keskustelun säännöt.
Mies ottaa yhteen esikoispojan kanssa
30.12.2018 |
Ja siis poika vasta 6v. Minusta mies ei anna tarpeeksi positiivista huomiota ja huonoon käytökseen puuttuu hanakasti sekä jakelee kohtuuttomia rangaistuksia ja antaa uhkavaatimuksia herkästi. Mies on paljon poissa töiden takia. Nyt poika alkaa kuitenkin olla niin iso että reagoi miehen käytökseen huutamalla takaisin ja pahimmillaan tilanteet menee fyysiseksi "tappeluksi" (poika käy isän kimppuun). Poika tietenkin ymmärtää että häntä kohdellaan väärin ja puolustautuu. Kun mies on poissa, näitä tappeluita ei ole.
Mies alentuu näissä ihan lapsen tasolle ja kun koitan rauhassa keskustella asiasta niin syyttää vain lasta. "Kun se tekee niin ja se ei koskaan..."
Miehellä on hyvin samanlainen suhde omaan isäänsä ja anoppi on sanonut että he olivat muinoin toistensa kimpussa jatkuvasti. Jopa sukujuhlissa niin pahasti että piti lähteä kesken kaiken pois. Ja ei, en tiennyt tätä ennenkuin saimme omia lapsia ja esikoinen kasvoi n. 3-4-vuotiaaksi, silloin tätä alkoi ilmetä.
Me olemme miehen kanssa tekemässä kaiken päälle avioeroa juuri nyt, mies ei ole vielä muuttanut pois mutta muuttaa kohta. Se rauhoittaa tilannetta varmasti täällä kotona, mutta huolettaa mitä tilanteet on sitten kun miehen vuoro pitää lapsia. Nuoremman kanssa mies ei ota yhteen tällä tavalla.
Onko muilla kokemusta samasta?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika ei kunnioita isäänsä.
Ei tietenkään kunnioita kun ei ole mitään syytä kunnioittaa, eikä mies kunnioita poikaa. Kyllä se on kaksisuuntainen katu ja tässä kohtaa vastuu on mielestäni aikuisella, ei lapsella.
Ap
Hah hah! Teillä on kasvatusmenetyelmissä perustavanlaatuinen ristiriita.
Mies asettaa rajoja ja sinä annat pullaa.
Seuraukset ovat havaittavissa selvästi nykynuorissa, joista puolet on hulluja. Jatka vaan linjaasi ja saat kantaa hedelmät erotessanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies käy töissä ja akka kasvattaa kakarasta hirviön.
Kaikki miehen syytä, tietenkin.
1. Me molemmat käydään töissä. Mies vaan on valinnut panostaa työhön enemmän kuin perheeseen.
2. Minä pidän rajoja, mutta olen niissä johdonmukainen ja kohtuullinen. Minä keskustelen asioista, annan lapsen muodostaa ja ilmaista omia mielipiteitään ja perustelen asioita. Minä annan myös esim. pelikieltoja, mutta vain painavasta syystä ja johdonmukaisesti. Lapset kunnioittaa minua, miestä ei. Minun ei tarvitse huutaa saadakseni asioita perille, mies taas ei saa niitä perille huutamallakaan.
3. Kohta 2 on varmasti myös osasyy siihen miksi esikoinen reagoi voimakkaasti. Hän tietää kyllä arvonsa, hän erottaa oikean ja väärän ja hänelle on lapsen näkökulmasta sietämätöntä, kun isä käyttäytyy epäreilusti eikä ole se turvallinen vanhempi josta ottaa tukea kaikissa tilanteissa. Mieshän ei mitään negatiivisia tunteita lapsissaan siedä, koska niitä ei ole hänellekkään lapsuudessa sallittu.
4. Vältän viimeiseen saakka lasten edessä miehen tapoihin puuttumista. Mutta on ollut tilanteita että se on ollut pakollista viheltää peli poikki lasten kuullen. On todella vaikea tukea ihmistä joka itse ei pidä ollenkaan sovituista asioista kiinni.
5. Jos ei ole ikinä kotona, ei minusta oikein voi olettaakkaan että voi ominpäin määrätä tahdin ja rajat lennosta sinä yhtenä iltana viikossa, kun on kotona sen 3h/illasta. Jos haluaa olla mukana päättämässä rajoista ja säännöistä, olisi suotavaa olla läsnä arjessa muutenkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin isä kiusaa esikoistaan. Naljailee ja kun tytön mieli pahoittuu jatkaa silti. Lopettaa vasta, kun tyttö itkee ja minä huudan, että lopeta jo. Antaa aivan kohtuuttomia rangaistuksia. Esimerkiksi kun tyttö läikytti maitoa pöydälle mies alkoi rähjätä ja käski tytön mennä pois pöydästä ja pysyä huoneessaan kunnes on iltapala. Tyttö ei myöskään saa ikinä mennä miehen mielestä kavereilleen tai edes ulos ilman valvontaa (tyttö on 12) ja jos hän ikinä myöhästyy edes minuutin kännykkä lähtee viikoksi. Nyt tytöllä alkoi kuukautiset ja mies kettuilee asiasta ihan huolella ja koettaa nolata tytön. Kaikkein eniten perseestä tässä tilanteessa on se, että poika saa tehdä ihan mitä tahtoo miehen silmissä. Ei ikinä komenna tai rankaise mistään ja poikakin on alkanut kiusata siskoaan.
Kaikkein eniten perseestä tuossa tilanteessa on se, että annat sen jatkua. Tuohan on ihan sairasta. Tuollaisen kasvatuksen jälkeen serkkutytöstäni tuli teiniäiti, pyöri todella epämääräisissä porukoissa. Ko. perheestä en ole enää aikuisena mitään kuullut, persoonallisuushäiriöinen isä katkoi välejä sukuunsa.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin isä kiusaa esikoistaan. Naljailee ja kun tytön mieli pahoittuu jatkaa silti. Lopettaa vasta, kun tyttö itkee ja minä huudan, että lopeta jo. Antaa aivan kohtuuttomia rangaistuksia. Esimerkiksi kun tyttö läikytti maitoa pöydälle mies alkoi rähjätä ja käski tytön mennä pois pöydästä ja pysyä huoneessaan kunnes on iltapala. Tyttö ei myöskään saa ikinä mennä miehen mielestä kavereilleen tai edes ulos ilman valvontaa (tyttö on 12) ja jos hän ikinä myöhästyy edes minuutin kännykkä lähtee viikoksi. Nyt tytöllä alkoi kuukautiset ja mies kettuilee asiasta ihan huolella ja koettaa nolata tytön. Kaikkein eniten perseestä tässä tilanteessa on se, että poika saa tehdä ihan mitä tahtoo miehen silmissä. Ei ikinä komenna tai rankaise mistään ja poikakin on alkanut kiusata siskoaan.
Oletko siis yhä suhteessa lapsesi kiusaajan kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis vttu tätä miesvihaa. Onko kaikki av-mammat jätetty, vai mistä moinen kumpuaa?
Lapsi reagoi avioeroon käyttäytymällä hankalasti? Usein äiti (kuten tekstistä paistoi läpi) on vihainen miehelle, myrkyttää lapsen mielen tällä vihalla tietoisesti tai tiedostamatta.
Lapsi "puolustaa" äitiään, ilmaisemalla vihaa isää kohtaan.
Ja kun lapsi käy päälle, todellakin komennetaan ankarasti tai pidetään kiinni. Vapaan kasvatuksen tuotoksia nämä, jotka eivät vanhempiaan kunnioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin isä kiusaa esikoistaan. Naljailee ja kun tytön mieli pahoittuu jatkaa silti. Lopettaa vasta, kun tyttö itkee ja minä huudan, että lopeta jo. Antaa aivan kohtuuttomia rangaistuksia. Esimerkiksi kun tyttö läikytti maitoa pöydälle mies alkoi rähjätä ja käski tytön mennä pois pöydästä ja pysyä huoneessaan kunnes on iltapala. Tyttö ei myöskään saa ikinä mennä miehen mielestä kavereilleen tai edes ulos ilman valvontaa (tyttö on 12) ja jos hän ikinä myöhästyy edes minuutin kännykkä lähtee viikoksi. Nyt tytöllä alkoi kuukautiset ja mies kettuilee asiasta ihan huolella ja koettaa nolata tytön. Kaikkein eniten perseestä tässä tilanteessa on se, että poika saa tehdä ihan mitä tahtoo miehen silmissä. Ei ikinä komenna tai rankaise mistään ja poikakin on alkanut kiusata siskoaan.
Mitä helvettiä. Miksi sallit tuon? Ehkä pahinta tuossa on, että isä pilaa siskon ja veljen välit loppuelämäksi :( Sun velvollisuus on suojella lapsiasi tuollaiselta, eroa jos välität heistä!
Tuttavan perheessä äiti oli se kiusaaja. Suosi kahta tyttöään, aina mentiin yhdessä syömään ja shoppailemaan. Poika jätettiin täysin huomiotta, traumatisoituu aivan varmasti tuon tyranniäidin toimesta.
Isä ei uskalla jättää lapsen äitiä, kun pelkää jättää lapset edes vuoroviikoin yksin äidin luo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tsemppiä vaikeaan tilanteeseenne, viestisi puhutteli minua vahvasti. Läheisillä samankaltainen tilanne; esikoispoika saa isältään kylmää kohtelua, kohtuutonta huutamista ja haukkumista mitättömistä asioista jne., ja kuopus saa olla rauhassa. Tietääkseni tämä kaltoinkohtelu on henkistä - fyysistä kiinnikäymistä isä vältellee nyt jo siksikin, koska pojasta on varttunut vanttera teini-ikäinen.
Tilanne lienee jatkunut jo pojan lapsuudesta, ainakin koulun alkamisajoista asti. Isä on itse isättömänä kasvanut, mutta äidiltään ja lähiomaisiltaan kyllä kaiken välittämisen saanut.
Poika ei missään tapauksessa ole syypää tällaiseen vihaan isänsä taholta, hän on fiksu ja mukava ja rauhallinen kaveri.
Helppohan se on ulkopuolisen heitellä neuvoja, myönnän, mutta joka tapauksessa pidän avioeroa oikeana ratkaisuna. Toivon, että se toteutuisi myös omien ystävieni kohdalla, sillä koko perhe kärsii ja etenkin poika. Hän ansaitsisi mahdollisuuden elää itse onnellisena isänä tulevaisuudessa, ilman lapsuudenkodin isätraumoja.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap. Meillä oli samanlaista, isä otti hampaisiinsa esikoistyttären. Kiusasi, arvosteli ja naljaili tyttärelle jatkuvasti. Fyysistä päällekäymistä ei ollut kummankaan puolelta. Tilanne paheni, kun tyttö tuli murrosikään. Isällä ja tytöllä jatkuva taistelu, isä käytti mielivaltaa esim. kieltääkseen tytön ulkoilua ym. Selitteli, ettei saa tyttöön mitään otetta yms. Joudun puolustamaan tyttöä isänsä mielivaltaa ja kiusaamista vastaan. Tilanne kärjistyi eräänä päivänä niin, että isä löi tyttöä avokämmenellä. Tyttö oli tuolloin 14.
Muutin lasten kanssa pois samantien, ensin isovanhempien nurkkiin, kunnes saimme oman asunnon. Elämä rauhoittui. Tytär ei ollut vuosikausiin isänsä kanssa tekemisissä. Nyt 21-vuotiaana on ollut taas yhteyksissä isäänsä ja yrittävät rakentaa välejä kuntoon.
Ap, tarkkaile tilannetta äläkä päästä sitä niin pitkälle kuin meillä meni. Erilleen isästä asuminen voisi olla lapsen kannalta parempi kuin yhdessä väkisin pysytteleminen. Tsemppiä.
Ihan totta että usein erillään oleminen on parempi, jos ei ole vanhemmaksi toisesta.
Ikävä kyllä isät harvoin saavat huoltajuutta, joten lapset joutuvat jäämään näiden väkivaltaisten äitien armoille.
Ai millainen äiti tuo ekan kirjoittaja on, kysyt?
Hän on varmaan sellainen alistettu kynnysmatto, jonka tekemisiä mies vahtii samantyylisesti kuin tyttärenkin. Äidiltä lähtee myös puhelin, jos siihen vastataan miehen mielestä sopimattomaan aikaan tai ei näytetä mitä ystävän kanssa on kirjoiteltu. Miehen mielestä miespuoliset ovat kunkkuja ja todennäköisesti heidän etunsa menevät naispuolisten etujen edelle. Varmaan säännöstellään siteiden/tamponien ostoa ja käyttöä, jotta naiset voidaan nolata niin maan perhanasti ja iskä nauraa kaljapäisään räkäistä nauruaan. Varmasti kaikenlaista muutakin kontrollointia on.
Äiti ei voi erota miehestä, koska joko on väkivallan uhan alla tai taas tyypillisesti ei ole (mukamas) varaa ja mahdollisuutta, koska ei ole omia rahoja työttömyyden vuoksi tai mies vie palkan ja kontrolloi rahoja. Tosin mielestäni nämä ovat vain tekosyitä ja aina voi lähteä, jos vain on tahtoa ja halua.