Testaa markkina-arvosi ilman kuvaa!

Vierailija kirjoitti:

Hei, olen 38-vuotias nainen. Aika loppuu ja tinder menee pian kiinni. Olen ihan normaalin näköinen, osaan virvelöidä, voitan sinut trivial pursuitissa. Olen ihan huippu. Laita viesti.

Olemme saman ikäisiä ja viime hetken hutiloijana sympatiseeraan sinua älyttömästi. Ymmärtäisimme varmaan hyvin toisiamme. Knoppitietoisuudesta ja kilpailuhenkisyydestä plussaa, samoin kalajuttuisuudesta. Osaat keskittyä olennaiseen ja karsia humpuukin pois. Itsetuntokin lienee terveellä tasolla. Ainut haittapuoli, että kaksi samanluontoista koheltajaa olisi varmaankin arjen katastrofi.

Faktat tiskiiin kirjoitti:

Yleensä nämä, jotka eniten kehuvat, ovat karmeimman näköisiä.

Mikä kenenkin kauneusihanne on. 

Mä olen omasta mielestäni ihan tavallisen tallaajan näköinen. En pidä itseäni kauniina. Olen ylipainoinenkin. Silti jopa langanlaihoista mallitytöistä tykkäävät miehet ihastuu muhun. Mussa on jotain taikaa, ehkä aitouteni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole: edustava, korkeakoulutettu, matkustellut, rikas, hyvässä ammatissa, mahtava rakastaja, adoniksen kropalla varustettu, itsevarma seuramies tai edes kovin viisas.

Olen: 38-vuotias, oman polkunsa kulkija, outo introvertti, keräilijä, liian usein innostuva, luotettava, suurisydäminen, yrtinkasvattaja, haaveilija ja undergound soul-musiikin ystävä.

Muuten vaikutat ihanalta, mutta mitä tarkoittaa, että innostut liian usein? Miten se toimii luotettavuuden kanssa? Eikö siinä ole ristiriita? Pelkäisin, että itseään noin kuvaileva ihastuu helposti ja saattaa toimia spontaanisti, uskoa haaveisiin. Eli potentiaalinen pettäjä ylevillä motiiveilla. :/ 

Minusta tämä on vähän oudohko tulkinta. Se, että ihminen innostuu erilaisista asioista liian usein, ei ole vielä yhtä kuin potentiaalinen pettäjä. Mies voi innostua uudesta musiikista, uudesta harrastuksesta, uudesta ruuasta jne. nopeasti ja kuluttaa tämän uuden asian sitten intohimoisesti loppuun, mutta ei se vielä tarkoita sitä, että hän innostuisi jokaisesta vastaantulevasta naisesta. Ja kai miehillä nyt muitakin haaveita on kun seksi aina uuden naisen kanssa ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon viestejä noissa nainen ilmaitsee hakevansa "vertaistaan seuraa", tai sitten "kaltaistaan seuraa" ja oma kuvaus liittyy ulkonäköön, ammattiin, koulutukseen.

Miehen näkökulmasta useimmissa tapauksissa käsitykset ulkonäöstä ei täsmää. Naisille ikä ei ole miinus, miehille se todellakin on. Kun parikymppiset naiset kertoo olevansa hyvännäköisiä, he myös ovat sitä. Nelikymppisistä "kaunottarista" suurin osa näyttää vähän tätiytyneiltä.

Jos nelikymppinen sanoo olevansa kaunis, oletus on Hollywood-taso.

Saa alapeukuttaa vapaasti. Mutta muistakaa että itse naiset hakevat pinnallisesti "oman tasoistaan" (ulkonäkö, raha, status) seuraa kuin pörssissä oltaisiin. What you give is what you get.

Mies43v/ruma mutta onneksi rikas

Mitä höpsit, onhan se ikä naistenkin näkökulmasta miinus. Tämä kävi aiemmin monesta kommentista ilmi mm. silloin kun nelikymppinen setääntynyt haki itselleen 10 vuotta nuorempaa naista lisääntymistarkoituksessa. Toki jos hänkin olisi Hollywood-tasoinen nelikymppinen, ei luulisi ongelmia lisääntymiskumppanin löytämisessä olevan.

Itse en nuorempana naisena halua valita ihmisiä ulkonäön, koulutuksen tai varsinkaan raha pohjalta. Etsin tavallisena ihmisenä tavallista seuraa ja en odota, että saisin jonkun täydellisen ihmisen. Siinä mielessä etsin omantasoista ei liian täydellistä seuraa, koska se vasta epämukavaa olisi jos jäisi kokoajan toisen varjoon. Tietysti se tavallinenkin voi sitten olla minulle se täydellinen. Ulkonäkö tietenkin vaikuttaa, mutta toisaalta pidän monennäköisistä ihmisistä ja en automaattisesti etsi mitään erityistä. Ikäkin tietysti yksi asia, mutta jos löytäisin sopivan niin olisin valmis myös siitä joustamaan. Ja en kyllä sanoisi toisaalta itseäni kauniiksi sillä se mikä toisille on kaunis voi olla toiselle rumakin. Ehkä minulla sitten väärä asenne.

Tällä aloituksella Sanoma Oy kerää ihmisten tietoja laittomaan rekisteriin, jonka tietoja se myy suurella rahalla, jolla ostetaan pääomistajille uudet Rols Roycet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 24-vuotias nainen. Luonteeltani melko ujo ja introvertti. Kuitenkin myös utelias ihmisten suhteen ja tykkään keskustella. Toisaalta minulla myös vaikeuksia pärjätä varsinkin isossa porukassa ja tietynlaista sosiaalisten tilanteiden pelkoa on. Sen takia voi mennä aikaa ennen kuin pystyn antamaan itsestäni kaiken. Olen kuitenkin empaattinen, lämminhenkinen ja vähän hassukin ihminen. Minulla avoin maailman katsomus ja olen muutenkin kiinnostunut kaikista uusista asioista. Luotettava, rehellinen ja tunteellinen ihminen. Enemmän maaseudulla viihtyvä. Luonto ja eläimet tärkeitä sekä musiikki myös.Kaikenlainen matkustelu unelmana. Luen paljon kirjoja, katson kaikenlaisia sarjoja ja elokuvia sekä seuraan lähes kaikkea urheilua. Liikun myös itse melko  paljon. En käytä alkoholia enkä tupakoi. Koulutus lukio ja tällä hetkellä opiskelen. Pituutta 175 cm ja painoa 63 kg.Vaaleat pitkät hiukset, siniset silmät. Minua ehkä eniten muistuttaa näyttelijä Holland Roden.

Olen avoin kaikenlaisille ihmisille ja tärkeintä on se, että ihminen kohtelee muita hyvin ja on empaattinen. Erikoisuus ei haittaa ja se voi olla vaan plussaa, mutta etsin kuitenkin tavallista ihmistä enkä mitään timanttia, koska tavallinen olen itsekin. Ulkonäkö vaatimuksia minulla ei ole vaan kiinnostun monista erilaisista ihmisistä. Tietynlainen liikunnallisuus silti plussaa. Tässä rehellinen  ehkä liian pitkä kuvaus. 

Mä haluun sut!

Kukas minua kaipailee? Kiva, että kelpaisin <3

Tällainen 35v, 185/85, tumma, kivannäköinen ja urheilullinen mies. Rento, huumorintajuinen, fiksu ja monipuolinen. Miehekäs mutta sopivasti poikamainen. Ystävällinen ja toisia kunnioittava. Pysyy kädessä niin moottorisaha kuin tiskiharja. Moppaa ja kokkaa, huolehtii perheestään ja lähimmäisistään. Juoksee, pelaa, ui, rehkii salilla ja kerää marjat metsästä. Sillä aikaa kun muut miettii tämä mies tekee. Puhuu ja pussaa, tuo kukkia ja rakastaa. Sängyssä villi tiikeri, joka kesyttää ihmisen jota rakastaa. Vieraissa ei juokse , ei polta ja juo erittäin harvoin. Ei arvostele vaan ymmärtää ihmisten erilaisuuden. Se on rikkaus. Ammatikseen pelastaa ihmisiä. Haluaa rakastaa ja olla rakastettu. Näillä mennään kohti uuttavuotta ja katsotaan mitä elämällä on tarjottavana.

Kuulostaa hyvältä. Hymyilen täällä :)

Täydellistä ei olekaan, joten jotain huonoja puolia voisi sanoa. Itellä nousee aina niskakarvat pystyyn, jos vaan hyviä puolia luetellaan. Jotain huonoa on jokaisessa.

Tietysti jokaisessa on omat huonot puolensa, mutta yleisesti ihmiset haluavat antaa  itsestään positiivisen kuvan. Minä nyt vaan olen sellainen ihminen ( ensimmäisen viestin kirjoittaja) joka haluaa tuoda omat ongelmatkin esiin jos ne kuitenkin palastuisivat pian. Oli jännittävää kuulla millainen ihminen haluaisi valita minut ja kun hän vastasi niin voin sanoa, että yllätyin. Positiivisesti. Tämä sen takia, että itse en pidä itseäni mitenkään erikoisena ja senkin takia tämä mies olisi  minulle jo varmaan liiankin täydellinen. Se sai itseäni hymilemään, kun ajattelin, että oho minäkö kiinnostan noin upeaa ihmistä. Siinä mielessä pyrin kyllä etsimään tasoistani seuraa ja voi olla että hän ylittäisi jo sen rajan ja itse itse olisin liian tavallinen. Kun minua melkein enemmän haittaa se jos toinen on upea ihminen ja itse "huonompi" tasoinen.Tässä omia pohdintoja. 

Jotkut seikat ovat tietenkin yleismaailmallisesti huonoja, mutta niitä ei mainita edes huonojen puolien listauksissa. Suurin osa ominaisuuksista on sitten enemmänkin katsojan silmässä ja jossain määrin myös ilmaisutavasta riippuvaisia. Joku voi katsoa olevansa pingottamaton ja rento, toisen mielestä laiska ja huolimaton. Yhden korkeamoraalinen on toisen takakireä jäykkis. Yhden sosiaalinen on toisen pahanilkinen juoruilija. Ja niin edelleen.  

Lisäksi ihmiset pääasiassa ovat keskimäärin samankaltaisia ja vaihtelu suhteellisen vähäistä, toisaalta eri tilanteissa erilaisia. Iloinenkin ihminen suuttuu joskus jostain ja stressille alttiina kaikki toimivat eri tavoin kuin normaalisti, harva pystyy välttämäänkään stressaantumista joskus jossain tilanteessa. Siinä mielessä on turhaa ja hölmöä laittaa disclaimereita tyyliin "joskus saatan suuttua epäoikeudenmukaisuudesta ja sanoa ruman sanan". Jokaiseen tämä varmaan pätee, mutta noin ilmaistuna antaa kuvan että henkilö viettää ainakin osan arkipäivistään aktiivisesti huutokiroillen maailman vääryydelle. 

Rehellisyys kuitenkin varmasti kannattaa, eli yrittää kertoa kaikki oleellinen, mikä voi vaikuttaa, eikä yrittää piilotella ilmeisiä ja muuttumattomia piirteitään mitenkään. Omaksi eduksi on tietysti ilmaista asiat nätimmin kuin negatiivisesti ja huonommuuteen kärjistäen. Raatorehellisyys harvoin kannattaa edes tavoiteltaessa realistisia jalat-maassa -tyyppejä osuvalla huumorilla. Heillekin kun löytyy kuitenkin sitten miellyttävämmästi markkinoituja verrokkeja kaikesta huolimatta ensikiinnostumisvaiheessa. Itseironiaan ja yltiörealismiin kannattaa turvautua isommalti vasta tutustumisvaiheessa, kun ei enää ole ihan niin ensivaikutelmasta ja yhdestä sormen liikkestä vaakalaudalla koko loppuelämä. Kun tuntee jo hieman vastapuolen ajatusmaailmaa, eli kuinka hyvin tämä ymmärtää omia juttuja, voi annostella tasan sopivasti oleellista totuutta unelmahötön sekaan ja virhekäsityksetkin voi oikoa ja selittää asiat auki.

Hei! Olen 47-vuotias pläski nainen. Huonokuntoinen ja sairauksiakin löytyy. En silti halua kilpailla resepteillä, voittaminen ei ole minulle se juttu. Tykkään luonnosta ja luontokin hetkittäin minusta. Olen  jonkin verran (poikki-)taiteellinen, mutten riittävän jotta tavoittelisin menestystä - omaksi iloksi siis. Pidän mietelauseista enkä häpeä sitä vaikka moni muu varmasti puolestani niin tekeekin. Rakastan kiireettömiä aamuja ja elämää.

Ai niin, en etsi enkä tarvitse ketään, olen jo onnellinen. Kunhan kokeilin kirjoittaa pari riviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole: edustava, korkeakoulutettu, matkustellut, rikas, hyvässä ammatissa, mahtava rakastaja, adoniksen kropalla varustettu, itsevarma seuramies tai edes kovin viisas.

Olen: 38-vuotias, oman polkunsa kulkija, outo introvertti, keräilijä, liian usein innostuva, luotettava, suurisydäminen, yrtinkasvattaja, haaveilija ja undergound soul-musiikin ystävä.

Muuten vaikutat ihanalta, mutta mitä tarkoittaa, että innostut liian usein? Miten se toimii luotettavuuden kanssa? Eikö siinä ole ristiriita? Pelkäisin, että itseään noin kuvaileva ihastuu helposti ja saattaa toimia spontaanisti, uskoa haaveisiin. Eli potentiaalinen pettäjä ylevillä motiiveilla. :/ 

Minusta tämä on vähän oudohko tulkinta. Se, että ihminen innostuu erilaisista asioista liian usein, ei ole vielä yhtä kuin potentiaalinen pettäjä. Mies voi innostua uudesta musiikista, uudesta harrastuksesta, uudesta ruuasta jne. nopeasti ja kuluttaa tämän uuden asian sitten intohimoisesti loppuun, mutta ei se vielä tarkoita sitä, että hän innostuisi jokaisesta vastaantulevasta naisesta. Ja kai miehillä nyt muitakin haaveita on kun seksi aina uuden naisen kanssa ;)

Minä olen sellainen liian usein innostuja. Se pätee myös ihmisiin. Ihastun usein voimakkaasti, hetkellisesti ja yksipuolisesti kiinnostaviin vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Pääsääntöisesti se on pysynyt täysin oman mieleni sisäisenä virikkeenä, josta saan vain energiaa ja fiiliksiä vähäksi aikaa arjen harmautta piristämään. Se ei missään nimessä tarkoita mitään, ei varsinkaan pettämistä tai edes siitä haaveilua, ei myöskään flirttiä tai mitään yritystä mitenkään viedä asioita pidemmälle. Joskus, hyvin harvoin, on sattunut kuitenkin niin hassusti, että ihastuksen kohde on osoittanut vastakaikua. Silloin kyllä haaveilut raketoivat sfääreihin ja jossain tilanteessa tällainen voi johtaa pettämiseen tai eroon varmasti, mutta sekin riippuu taas ihan muusta, onko ihmisestä moiseen.

Pettämisalttius on enemmän kiinni moraalista ja sitoutumisesta sekä tietysti kai parisuhteen yleisestä tilasta; jos rakastaa puolisoaan ja kaikki on hyvin, ei mikään ihastus maailmassa johda mihinkään. Enemmän itse näkisin potentiaalisina pettäjinä sellaiset pinnallisemmat seksiorientoituneet ihmiset, jotka eivät niinkään ihastu vaan painelevat vaan hetken houkutusten perässä. Pettää osaavat tunneköyhät rutiini-ihmisetkin vallan mainiosti. 

Vähemmän ratkaisevissa asioissa se ehkä konkretisoituu useammin. Kyse on esim. uudesta harrastuksesta tai ammatista innostumisesta siinä määrin että asiasta ottaa kaiken selville ja jonkin aikaa sen pohtiminen täyttää kaiken vapaa-ajan. Kyse voi olla ihan vaan teoreettis-akateemisesta tiedonjanostakin jostain uudesta asiasta ja ilmiöstä. Ei se tarkoita muuta kuin ankaraa googlettamista vaikkapa viikon-kahden ajan. Siihen saakka, kunnes alkaa tuntua että asia on suunnilleen hallussa ja löytyy uusi polttavan kiinnostuksen aihe. 

Olen 39v nainen, 2 lastani jo isoja. Minulla on hyvä työpaikka ja pärjään mainiosti omillani. Töitä teen toki paljon. Liikunta on ykkösasia vapaa-ajallani, treenaan 5 krt vko ja elän muutenkin terveellisesti, ja sitä tahdon myös kummaniltani. Toki joskus voi vähän juhliakin. Ulkomailla olisi kiva käydä 2 krt vuosi. Pidän elämistä, mutten ikinä halua omaa lemmikkiä. Ainiin, minulla on kiinteä ja sopusuhtainen kroppa :) Pituutta 161cm.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole: edustava, korkeakoulutettu, matkustellut, rikas, hyvässä ammatissa, mahtava rakastaja, adoniksen kropalla varustettu, itsevarma seuramies tai edes kovin viisas.

Olen: 38-vuotias, oman polkunsa kulkija, outo introvertti, keräilijä, liian usein innostuva, luotettava, suurisydäminen, yrtinkasvattaja, haaveilija ja undergound soul-musiikin ystävä.

Muuten vaikutat ihanalta, mutta mitä tarkoittaa, että innostut liian usein? Miten se toimii luotettavuuden kanssa? Eikö siinä ole ristiriita? Pelkäisin, että itseään noin kuvaileva ihastuu helposti ja saattaa toimia spontaanisti, uskoa haaveisiin. Eli potentiaalinen pettäjä ylevillä motiiveilla. :/ 

Minusta tämä on vähän oudohko tulkinta. Se, että ihminen innostuu erilaisista asioista liian usein, ei ole vielä yhtä kuin potentiaalinen pettäjä. Mies voi innostua uudesta musiikista, uudesta harrastuksesta, uudesta ruuasta jne. nopeasti ja kuluttaa tämän uuden asian sitten intohimoisesti loppuun, mutta ei se vielä tarkoita sitä, että hän innostuisi jokaisesta vastaantulevasta naisesta. Ja kai miehillä nyt muitakin haaveita on kun seksi aina uuden naisen kanssa ;)

Minä olen sellainen liian usein innostuja. Se pätee myös ihmisiin. Ihastun usein voimakkaasti, hetkellisesti ja yksipuolisesti kiinnostaviin vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Pääsääntöisesti se on pysynyt täysin oman mieleni sisäisenä virikkeenä, josta saan vain energiaa ja fiiliksiä vähäksi aikaa arjen harmautta piristämään. Se ei missään nimessä tarkoita mitään, ei varsinkaan pettämistä tai edes siitä haaveilua, ei myöskään flirttiä tai mitään yritystä mitenkään viedä asioita pidemmälle. Joskus, hyvin harvoin, on sattunut kuitenkin niin hassusti, että ihastuksen kohde on osoittanut vastakaikua. Silloin kyllä haaveilut raketoivat sfääreihin ja jossain tilanteessa tällainen voi johtaa pettämiseen tai eroon varmasti, mutta sekin riippuu taas ihan muusta, onko ihmisestä moiseen.

Pettämisalttius on enemmän kiinni moraalista ja sitoutumisesta sekä tietysti kai parisuhteen yleisestä tilasta; jos rakastaa puolisoaan ja kaikki on hyvin, ei mikään ihastus maailmassa johda mihinkään. Enemmän itse näkisin potentiaalisina pettäjinä sellaiset pinnallisemmat seksiorientoituneet ihmiset, jotka eivät niinkään ihastu vaan painelevat vaan hetken houkutusten perässä. Pettää osaavat tunneköyhät rutiini-ihmisetkin vallan mainiosti. 

Vähemmän ratkaisevissa asioissa se ehkä konkretisoituu useammin. Kyse on esim. uudesta harrastuksesta tai ammatista innostumisesta siinä määrin että asiasta ottaa kaiken selville ja jonkin aikaa sen pohtiminen täyttää kaiken vapaa-ajan. Kyse voi olla ihan vaan teoreettis-akateemisesta tiedonjanostakin jostain uudesta asiasta ja ilmiöstä. Ei se tarkoita muuta kuin ankaraa googlettamista vaikkapa viikon-kahden ajan. Siihen saakka, kunnes alkaa tuntua että asia on suunnilleen hallussa ja löytyy uusi polttavan kiinnostuksen aihe. 

Tätä juuri ajoin takaa. Mielestäni edes sarjaihastujasta ei voi vetää yhtäläisyyksiä mahdolliseen pettäjään. Taipumuksen pettää määrittävät ihan muut tekijät, kuin useista asioista innostuminen. Omalla kohdallani voin sanoa, että olen hyvin seksiorientoitunut ja ihastun helposti. Parisuhteessa ollessani en ole ikinä pettänyt, enkä edes ihastunut kehenkään toiseen. Nämä "vastaanottimet" ikään kuin sulkeutuvat suhteen ajaksi. Kaikki suhteeni ovat päättyneet ihan muista syistä kuin edellä mainituista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole: edustava, korkeakoulutettu, matkustellut, rikas, hyvässä ammatissa, mahtava rakastaja, adoniksen kropalla varustettu, itsevarma seuramies tai edes kovin viisas.

Olen: 38-vuotias, oman polkunsa kulkija, outo introvertti, keräilijä, liian usein innostuva, luotettava, suurisydäminen, yrtinkasvattaja, haaveilija ja undergound soul-musiikin ystävä.

Muuten vaikutat ihanalta, mutta mitä tarkoittaa, että innostut liian usein? Miten se toimii luotettavuuden kanssa? Eikö siinä ole ristiriita? Pelkäisin, että itseään noin kuvaileva ihastuu helposti ja saattaa toimia spontaanisti, uskoa haaveisiin. Eli potentiaalinen pettäjä ylevillä motiiveilla. :/ 

Minusta tämä on vähän oudohko tulkinta. Se, että ihminen innostuu erilaisista asioista liian usein, ei ole vielä yhtä kuin potentiaalinen pettäjä. Mies voi innostua uudesta musiikista, uudesta harrastuksesta, uudesta ruuasta jne. nopeasti ja kuluttaa tämän uuden asian sitten intohimoisesti loppuun, mutta ei se vielä tarkoita sitä, että hän innostuisi jokaisesta vastaantulevasta naisesta. Ja kai miehillä nyt muitakin haaveita on kun seksi aina uuden naisen kanssa ;)

Minä olen sellainen liian usein innostuja. Se pätee myös ihmisiin. Ihastun usein voimakkaasti, hetkellisesti ja yksipuolisesti kiinnostaviin vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Pääsääntöisesti se on pysynyt täysin oman mieleni sisäisenä virikkeenä, josta saan vain energiaa ja fiiliksiä vähäksi aikaa arjen harmautta piristämään. Se ei missään nimessä tarkoita mitään, ei varsinkaan pettämistä tai edes siitä haaveilua, ei myöskään flirttiä tai mitään yritystä mitenkään viedä asioita pidemmälle. Joskus, hyvin harvoin, on sattunut kuitenkin niin hassusti, että ihastuksen kohde on osoittanut vastakaikua. Silloin kyllä haaveilut raketoivat sfääreihin ja jossain tilanteessa tällainen voi johtaa pettämiseen tai eroon varmasti, mutta sekin riippuu taas ihan muusta, onko ihmisestä moiseen.

Pettämisalttius on enemmän kiinni moraalista ja sitoutumisesta sekä tietysti kai parisuhteen yleisestä tilasta; jos rakastaa puolisoaan ja kaikki on hyvin, ei mikään ihastus maailmassa johda mihinkään. Enemmän itse näkisin potentiaalisina pettäjinä sellaiset pinnallisemmat seksiorientoituneet ihmiset, jotka eivät niinkään ihastu vaan painelevat vaan hetken houkutusten perässä. Pettää osaavat tunneköyhät rutiini-ihmisetkin vallan mainiosti. 

Vähemmän ratkaisevissa asioissa se ehkä konkretisoituu useammin. Kyse on esim. uudesta harrastuksesta tai ammatista innostumisesta siinä määrin että asiasta ottaa kaiken selville ja jonkin aikaa sen pohtiminen täyttää kaiken vapaa-ajan. Kyse voi olla ihan vaan teoreettis-akateemisesta tiedonjanostakin jostain uudesta asiasta ja ilmiöstä. Ei se tarkoita muuta kuin ankaraa googlettamista vaikkapa viikon-kahden ajan. Siihen saakka, kunnes alkaa tuntua että asia on suunnilleen hallussa ja löytyy uusi polttavan kiinnostuksen aihe. 

Kirjoitin sen alkuperäisen "tulkinnan". Juuri tuollaista ihastumishöpöhöpöä tarkoitinkin, en suinkaan lihallista "pettämistä" - minulle itselleni seksi on lähes pelkästään turhanpäiväistä ja pinnallista, enkä pettämisellä tarkoittanut siis suinkaan seksiä. Vaarallisempaa on juuri tuollainen hullu, haaveiluntäyteinen ihastuminen milloin mihinkin tai kehenkin, juuri siksi, että elämä on arvaamatonta, ja jos vastaan osuu toinen samanlainen, niin se on menoa sitten. Siitä ei ole paluuta, mutta jonkun yöllisen, hikisen piehtaroinnin sattumanvaraisen vieraan kanssa voi antaa olla ja unohtaa, jatkaa elämää. Haaveilu on myös vaarallista isoina annoksina, jos on sellaista tyyppiä, joka pyrkii haaveitaan kohti jatkuvasti eikä mikään riitä. Tosin alkuperäisen tinder-tekstin kirjoittaja oli jahkaavaa sorttia, eli ehkä hänen kanssaan ei tätä ongelmaa olisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole: edustava, korkeakoulutettu, matkustellut, rikas, hyvässä ammatissa, mahtava rakastaja, adoniksen kropalla varustettu, itsevarma seuramies tai edes kovin viisas.

Olen: 38-vuotias, oman polkunsa kulkija, outo introvertti, keräilijä, liian usein innostuva, luotettava, suurisydäminen, yrtinkasvattaja, haaveilija ja undergound soul-musiikin ystävä.

Muuten vaikutat ihanalta, mutta mitä tarkoittaa, että innostut liian usein? Miten se toimii luotettavuuden kanssa? Eikö siinä ole ristiriita? Pelkäisin, että itseään noin kuvaileva ihastuu helposti ja saattaa toimia spontaanisti, uskoa haaveisiin. Eli potentiaalinen pettäjä ylevillä motiiveilla. :/ 

Minusta tämä on vähän oudohko tulkinta. Se, että ihminen innostuu erilaisista asioista liian usein, ei ole vielä yhtä kuin potentiaalinen pettäjä. Mies voi innostua uudesta musiikista, uudesta harrastuksesta, uudesta ruuasta jne. nopeasti ja kuluttaa tämän uuden asian sitten intohimoisesti loppuun, mutta ei se vielä tarkoita sitä, että hän innostuisi jokaisesta vastaantulevasta naisesta. Ja kai miehillä nyt muitakin haaveita on kun seksi aina uuden naisen kanssa ;)

Minä olen sellainen liian usein innostuja. Se pätee myös ihmisiin. Ihastun usein voimakkaasti, hetkellisesti ja yksipuolisesti kiinnostaviin vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Pääsääntöisesti se on pysynyt täysin oman mieleni sisäisenä virikkeenä, josta saan vain energiaa ja fiiliksiä vähäksi aikaa arjen harmautta piristämään. Se ei missään nimessä tarkoita mitään, ei varsinkaan pettämistä tai edes siitä haaveilua, ei myöskään flirttiä tai mitään yritystä mitenkään viedä asioita pidemmälle. Joskus, hyvin harvoin, on sattunut kuitenkin niin hassusti, että ihastuksen kohde on osoittanut vastakaikua. Silloin kyllä haaveilut raketoivat sfääreihin ja jossain tilanteessa tällainen voi johtaa pettämiseen tai eroon varmasti, mutta sekin riippuu taas ihan muusta, onko ihmisestä moiseen.

Pettämisalttius on enemmän kiinni moraalista ja sitoutumisesta sekä tietysti kai parisuhteen yleisestä tilasta; jos rakastaa puolisoaan ja kaikki on hyvin, ei mikään ihastus maailmassa johda mihinkään. Enemmän itse näkisin potentiaalisina pettäjinä sellaiset pinnallisemmat seksiorientoituneet ihmiset, jotka eivät niinkään ihastu vaan painelevat vaan hetken houkutusten perässä. Pettää osaavat tunneköyhät rutiini-ihmisetkin vallan mainiosti. 

Vähemmän ratkaisevissa asioissa se ehkä konkretisoituu useammin. Kyse on esim. uudesta harrastuksesta tai ammatista innostumisesta siinä määrin että asiasta ottaa kaiken selville ja jonkin aikaa sen pohtiminen täyttää kaiken vapaa-ajan. Kyse voi olla ihan vaan teoreettis-akateemisesta tiedonjanostakin jostain uudesta asiasta ja ilmiöstä. Ei se tarkoita muuta kuin ankaraa googlettamista vaikkapa viikon-kahden ajan. Siihen saakka, kunnes alkaa tuntua että asia on suunnilleen hallussa ja löytyy uusi polttavan kiinnostuksen aihe. 

Kirjoitin sen alkuperäisen "tulkinnan". Juuri tuollaista ihastumishöpöhöpöä tarkoitinkin, en suinkaan lihallista "pettämistä" - minulle itselleni seksi on lähes pelkästään turhanpäiväistä ja pinnallista, enkä pettämisellä tarkoittanut siis suinkaan seksiä. Vaarallisempaa on juuri tuollainen hullu, haaveiluntäyteinen ihastuminen milloin mihinkin tai kehenkin, juuri siksi, että elämä on arvaamatonta, ja jos vastaan osuu toinen samanlainen, niin se on menoa sitten. Siitä ei ole paluuta, mutta jonkun yöllisen, hikisen piehtaroinnin sattumanvaraisen vieraan kanssa voi antaa olla ja unohtaa, jatkaa elämää. Haaveilu on myös vaarallista isoina annoksina, jos on sellaista tyyppiä, joka pyrkii haaveitaan kohti jatkuvasti eikä mikään riitä. Tosin alkuperäisen tinder-tekstin kirjoittaja oli jahkaavaa sorttia, eli ehkä hänen kanssaan ei tätä ongelmaa olisi. 

Tässä ei varmaan ole yhtä oikeaa näkemystä, jos jo siitä aletaan sorvaamaan, mikä on pettämistä. Minusta seksi on sitä ihan ehdottomasti, täysin riippumatta mistään olosuhteista tai oheisilmiöistä. Aina. Oman pään sisäinen yksipuolinen ihastuminen ei taas ole koskaan, jos se ei johda toimintaan - vaikka hieman haaveilisikin. En minä astronautiksikaan ole muuttunut vaikka joskus haaveilen avaruusmatkailusta.

Mulla on myös yksi kokemus siitä, kun samanlaiset haaveilijat kohtaavat ja ihastuvat/rakastuvat toisiinsa täysin poskettomasti, silmittömästi, aivottomasti ja ilman muitakaan tärkeitä ruumiinosia. Kumpikin varattuina. Tulihan siitä joksikin aikaa ankara henkinen mylläkkä, mutta kun kumpikin lopulta oli sitoutunut puolisoihinsa, se jäi hyvin lyhytaikaiseksi ja melkolailla mitään vaurioittamattomaksi kokemukseksi, josta sai kyllä hienoja muistoja ja elämänkokemusta, mutta life goes on. Eli siis kyllä se potentiaali pettämiseen tai eroon uuden vuoksi tulee jostain ihan muusta kuin haaveilusta, ihastumisesta tai kiinnostumisesta itsestään. Ei se automaattisesti ole menoa vailla paluuta. Itse voi silti päättää, miten asian kanssa toimii.

Seksiorientoitunut tosikko-materialisti taas voi yhtä lailla hyvän ja halukkaan "pan0puun" löydettyään vaihtaa kylmästi senhetkisen puolisonsa parempaa seksiä tarjoavaan tuosta vain. Vaikket irtoseksiä laskekaan pettämiseksi, niin kuvailemasi seuraukset voivat silti sellaisen harjoittamisella olla. Ihmisestä riippuen. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 31 -vuotias nainen ja pidän:

- luonnosta ja rauhallisuudesta

- ruuasta ja viinistä

- eläimistä

- lapsista, mutta en halua omia

- liikunnasta, etenkin kestävyysjuoksusta

- mökkeilystä ja kalastuksesta

- keskusteluista, niin syvällisistä kuin pöljästä tajunnanvirrastakin

- listojen laatimisesta

En pidä:

- muiden haukkumisesta ja ankeilusta

- äijistelystä ja rehentelystä

- juhlimisesta aina baaribiletyksestä sukujuhlapönötykseen

- yksitoikkoisesta ajatusmaailmasta

- mielenkiinnottomuudesta maailmaa ja elämänkirjoa kohtaan

- kaupunkiasumisesta

- äärimmäisyydestä

- maksalaatikosta

Hitsi! Olisi minun toivenainen! Vahinko vaan, että olen varattu. Mutta minulla tuo lista olisi juuri noin, paitsi, että pidän maksalaatikosta ja on suurinta herkkuani... ihan rusinoiden kera.

irgiknfijhingf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 31 -vuotias nainen ja pidän:

- luonnosta ja rauhallisuudesta

- ruuasta ja viinistä

- eläimistä

- lapsista, mutta en halua omia

- liikunnasta, etenkin kestävyysjuoksusta

- mökkeilystä ja kalastuksesta

- keskusteluista, niin syvällisistä kuin pöljästä tajunnanvirrastakin

- listojen laatimisesta

En pidä:

- muiden haukkumisesta ja ankeilusta

- äijistelystä ja rehentelystä

- juhlimisesta aina baaribiletyksestä sukujuhlapönötykseen

- yksitoikkoisesta ajatusmaailmasta

- mielenkiinnottomuudesta maailmaa ja elämänkirjoa kohtaan

- kaupunkiasumisesta

- äärimmäisyydestä

- maksalaatikosta

Hitsi! Olisi minun toivenainen! Vahinko vaan, että olen varattu. Mutta minulla tuo lista olisi juuri noin, paitsi, että pidän maksalaatikosta ja on suurinta herkkuani... ihan rusinoiden kera.

Jossain tapauksissa vastakohdat täydentävät toisiaan. Kuten silloin, kun molemmilla on oma spesiaaliherkkunsa, jota toinen inhoaa. Saman suklaarasian kilpatonkiminen johtaa riitoihin, mutta ikiomat herkut, jotka eivät tuota toiselle houkutuksia, voivat pelastaa monelta riidalta. 

PS. Tuo nainen kelpaisi minullekin. 10/10 ilman maksalaatikkovähennyksiä. Jokin pieni nihkeä aavistus kuiskii, että saatan jopa tuntea hänet - tai ainakin klooninsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 24-vuotias nainen. Luonteeltani melko ujo ja introvertti. Kuitenkin myös utelias ihmisten suhteen ja tykkään keskustella. Toisaalta minulla myös vaikeuksia pärjätä varsinkin isossa porukassa ja tietynlaista sosiaalisten tilanteiden pelkoa on. Sen takia voi mennä aikaa ennen kuin pystyn antamaan itsestäni kaiken. Olen kuitenkin empaattinen, lämminhenkinen ja vähän hassukin ihminen. Minulla avoin maailman katsomus ja olen muutenkin kiinnostunut kaikista uusista asioista. Luotettava, rehellinen ja tunteellinen ihminen. Enemmän maaseudulla viihtyvä. Luonto ja eläimet tärkeitä sekä musiikki myös.Kaikenlainen matkustelu unelmana. Luen paljon kirjoja, katson kaikenlaisia sarjoja ja elokuvia sekä seuraan lähes kaikkea urheilua. Liikun myös itse melko  paljon. En käytä alkoholia enkä tupakoi. Koulutus lukio ja tällä hetkellä opiskelen. Pituutta 175 cm ja painoa 63 kg.Vaaleat pitkät hiukset, siniset silmät. Minua ehkä eniten muistuttaa näyttelijä Holland Roden.

Olen avoin kaikenlaisille ihmisille ja tärkeintä on se, että ihminen kohtelee muita hyvin ja on empaattinen. Erikoisuus ei haittaa ja se voi olla vaan plussaa, mutta etsin kuitenkin tavallista ihmistä enkä mitään timanttia, koska tavallinen olen itsekin. Ulkonäkö vaatimuksia minulla ei ole vaan kiinnostun monista erilaisista ihmisistä. Tietynlainen liikunnallisuus silti plussaa. Tässä rehellinen  ehkä liian pitkä kuvaus. 

Mä haluun sut!

Kukas minua kaipailee? Kiva, että kelpaisin <3

Tällainen 35v, 185/85, tumma, kivannäköinen ja urheilullinen mies. Rento, huumorintajuinen, fiksu ja monipuolinen. Miehekäs mutta sopivasti poikamainen. Ystävällinen ja toisia kunnioittava. Pysyy kädessä niin moottorisaha kuin tiskiharja. Moppaa ja kokkaa, huolehtii perheestään ja lähimmäisistään. Juoksee, pelaa, ui, rehkii salilla ja kerää marjat metsästä. Sillä aikaa kun muut miettii tämä mies tekee. Puhuu ja pussaa, tuo kukkia ja rakastaa. Sängyssä villi tiikeri, joka kesyttää ihmisen jota rakastaa. Vieraissa ei juokse , ei polta ja juo erittäin harvoin. Ei arvostele vaan ymmärtää ihmisten erilaisuuden. Se on rikkaus. Ammatikseen pelastaa ihmisiä. Haluaa rakastaa ja olla rakastettu. Näillä mennään kohti uuttavuotta ja katsotaan mitä elämällä on tarjottavana.

Ohhoh! Tässä on nyt kyllä jo vähän liikaakin kaikkea. Veikkaan, että narsku...

Jotain on oltava vialla. Viestistä päätellen kaverissa on kaikki, mitä nainen tyypillisesti haluaa ja vähän enemmänkin. Jostain syystä hän on silti vailla naista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 24-vuotias nainen. Luonteeltani melko ujo ja introvertti. Kuitenkin myös utelias ihmisten suhteen ja tykkään keskustella. Toisaalta minulla myös vaikeuksia pärjätä varsinkin isossa porukassa ja tietynlaista sosiaalisten tilanteiden pelkoa on. Sen takia voi mennä aikaa ennen kuin pystyn antamaan itsestäni kaiken. Olen kuitenkin empaattinen, lämminhenkinen ja vähän hassukin ihminen. Minulla avoin maailman katsomus ja olen muutenkin kiinnostunut kaikista uusista asioista. Luotettava, rehellinen ja tunteellinen ihminen. Enemmän maaseudulla viihtyvä. Luonto ja eläimet tärkeitä sekä musiikki myös.Kaikenlainen matkustelu unelmana. Luen paljon kirjoja, katson kaikenlaisia sarjoja ja elokuvia sekä seuraan lähes kaikkea urheilua. Liikun myös itse melko  paljon. En käytä alkoholia enkä tupakoi. Koulutus lukio ja tällä hetkellä opiskelen. Pituutta 175 cm ja painoa 63 kg.Vaaleat pitkät hiukset, siniset silmät. Minua ehkä eniten muistuttaa näyttelijä Holland Roden.

Olen avoin kaikenlaisille ihmisille ja tärkeintä on se, että ihminen kohtelee muita hyvin ja on empaattinen. Erikoisuus ei haittaa ja se voi olla vaan plussaa, mutta etsin kuitenkin tavallista ihmistä enkä mitään timanttia, koska tavallinen olen itsekin. Ulkonäkö vaatimuksia minulla ei ole vaan kiinnostun monista erilaisista ihmisistä. Tietynlainen liikunnallisuus silti plussaa. Tässä rehellinen  ehkä liian pitkä kuvaus. 

Mä haluun sut!

Kukas minua kaipailee? Kiva, että kelpaisin <3

Tällainen 35v, 185/85, tumma, kivannäköinen ja urheilullinen mies. Rento, huumorintajuinen, fiksu ja monipuolinen. Miehekäs mutta sopivasti poikamainen. Ystävällinen ja toisia kunnioittava. Pysyy kädessä niin moottorisaha kuin tiskiharja. Moppaa ja kokkaa, huolehtii perheestään ja lähimmäisistään. Juoksee, pelaa, ui, rehkii salilla ja kerää marjat metsästä. Sillä aikaa kun muut miettii tämä mies tekee. Puhuu ja pussaa, tuo kukkia ja rakastaa. Sängyssä villi tiikeri, joka kesyttää ihmisen jota rakastaa. Vieraissa ei juokse , ei polta ja juo erittäin harvoin. Ei arvostele vaan ymmärtää ihmisten erilaisuuden. Se on rikkaus. Ammatikseen pelastaa ihmisiä. Haluaa rakastaa ja olla rakastettu. Näillä mennään kohti uuttavuotta ja katsotaan mitä elämällä on tarjottavana.

Ohhoh! Tässä on nyt kyllä jo vähän liikaakin kaikkea. Veikkaan, että narsku...

Jotain on oltava vialla. Viestistä päätellen kaverissa on kaikki, mitä nainen tyypillisesti haluaa ja vähän enemmänkin. Jostain syystä hän on silti vailla naista.

Tai sitten hän on vailla ainoastaan hyvin täydellistä naista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole: edustava, korkeakoulutettu, matkustellut, rikas, hyvässä ammatissa, mahtava rakastaja, adoniksen kropalla varustettu, itsevarma seuramies tai edes kovin viisas.

Olen: 38-vuotias, oman polkunsa kulkija, outo introvertti, keräilijä, liian usein innostuva, luotettava, suurisydäminen, yrtinkasvattaja, haaveilija ja undergound soul-musiikin ystävä.

Muuten vaikutat ihanalta, mutta mitä tarkoittaa, että innostut liian usein? Miten se toimii luotettavuuden kanssa? Eikö siinä ole ristiriita? Pelkäisin, että itseään noin kuvaileva ihastuu helposti ja saattaa toimia spontaanisti, uskoa haaveisiin. Eli potentiaalinen pettäjä ylevillä motiiveilla. :/ 

Minusta tämä on vähän oudohko tulkinta. Se, että ihminen innostuu erilaisista asioista liian usein, ei ole vielä yhtä kuin potentiaalinen pettäjä. Mies voi innostua uudesta musiikista, uudesta harrastuksesta, uudesta ruuasta jne. nopeasti ja kuluttaa tämän uuden asian sitten intohimoisesti loppuun, mutta ei se vielä tarkoita sitä, että hän innostuisi jokaisesta vastaantulevasta naisesta. Ja kai miehillä nyt muitakin haaveita on kun seksi aina uuden naisen kanssa ;)

Minä olen sellainen liian usein innostuja. Se pätee myös ihmisiin. Ihastun usein voimakkaasti, hetkellisesti ja yksipuolisesti kiinnostaviin vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Pääsääntöisesti se on pysynyt täysin oman mieleni sisäisenä virikkeenä, josta saan vain energiaa ja fiiliksiä vähäksi aikaa arjen harmautta piristämään. Se ei missään nimessä tarkoita mitään, ei varsinkaan pettämistä tai edes siitä haaveilua, ei myöskään flirttiä tai mitään yritystä mitenkään viedä asioita pidemmälle. Joskus, hyvin harvoin, on sattunut kuitenkin niin hassusti, että ihastuksen kohde on osoittanut vastakaikua. Silloin kyllä haaveilut raketoivat sfääreihin ja jossain tilanteessa tällainen voi johtaa pettämiseen tai eroon varmasti, mutta sekin riippuu taas ihan muusta, onko ihmisestä moiseen.

Pettämisalttius on enemmän kiinni moraalista ja sitoutumisesta sekä tietysti kai parisuhteen yleisestä tilasta; jos rakastaa puolisoaan ja kaikki on hyvin, ei mikään ihastus maailmassa johda mihinkään. Enemmän itse näkisin potentiaalisina pettäjinä sellaiset pinnallisemmat seksiorientoituneet ihmiset, jotka eivät niinkään ihastu vaan painelevat vaan hetken houkutusten perässä. Pettää osaavat tunneköyhät rutiini-ihmisetkin vallan mainiosti. 

Vähemmän ratkaisevissa asioissa se ehkä konkretisoituu useammin. Kyse on esim. uudesta harrastuksesta tai ammatista innostumisesta siinä määrin että asiasta ottaa kaiken selville ja jonkin aikaa sen pohtiminen täyttää kaiken vapaa-ajan. Kyse voi olla ihan vaan teoreettis-akateemisesta tiedonjanostakin jostain uudesta asiasta ja ilmiöstä. Ei se tarkoita muuta kuin ankaraa googlettamista vaikkapa viikon-kahden ajan. Siihen saakka, kunnes alkaa tuntua että asia on suunnilleen hallussa ja löytyy uusi polttavan kiinnostuksen aihe. 

Kirjoitin sen alkuperäisen "tulkinnan". Juuri tuollaista ihastumishöpöhöpöä tarkoitinkin, en suinkaan lihallista "pettämistä" - minulle itselleni seksi on lähes pelkästään turhanpäiväistä ja pinnallista, enkä pettämisellä tarkoittanut siis suinkaan seksiä. Vaarallisempaa on juuri tuollainen hullu, haaveiluntäyteinen ihastuminen milloin mihinkin tai kehenkin, juuri siksi, että elämä on arvaamatonta, ja jos vastaan osuu toinen samanlainen, niin se on menoa sitten. Siitä ei ole paluuta, mutta jonkun yöllisen, hikisen piehtaroinnin sattumanvaraisen vieraan kanssa voi antaa olla ja unohtaa, jatkaa elämää. Haaveilu on myös vaarallista isoina annoksina, jos on sellaista tyyppiä, joka pyrkii haaveitaan kohti jatkuvasti eikä mikään riitä. Tosin alkuperäisen tinder-tekstin kirjoittaja oli jahkaavaa sorttia, eli ehkä hänen kanssaan ei tätä ongelmaa olisi. 

Tässä ei varmaan ole yhtä oikeaa näkemystä, jos jo siitä aletaan sorvaamaan, mikä on pettämistä. Minusta seksi on sitä ihan ehdottomasti, täysin riippumatta mistään olosuhteista tai oheisilmiöistä. Aina. Oman pään sisäinen yksipuolinen ihastuminen ei taas ole koskaan, jos se ei johda toimintaan - vaikka hieman haaveilisikin. En minä astronautiksikaan ole muuttunut vaikka joskus haaveilen avaruusmatkailusta.

Mulla on myös yksi kokemus siitä, kun samanlaiset haaveilijat kohtaavat ja ihastuvat/rakastuvat toisiinsa täysin poskettomasti, silmittömästi, aivottomasti ja ilman muitakaan tärkeitä ruumiinosia. Kumpikin varattuina. Tulihan siitä joksikin aikaa ankara henkinen mylläkkä, mutta kun kumpikin lopulta oli sitoutunut puolisoihinsa, se jäi hyvin lyhytaikaiseksi ja melkolailla mitään vaurioittamattomaksi kokemukseksi, josta sai kyllä hienoja muistoja ja elämänkokemusta, mutta life goes on. Eli siis kyllä se potentiaali pettämiseen tai eroon uuden vuoksi tulee jostain ihan muusta kuin haaveilusta, ihastumisesta tai kiinnostumisesta itsestään. Ei se automaattisesti ole menoa vailla paluuta. Itse voi silti päättää, miten asian kanssa toimii.

Seksiorientoitunut tosikko-materialisti taas voi yhtä lailla hyvän ja halukkaan "pan0puun" löydettyään vaihtaa kylmästi senhetkisen puolisonsa parempaa seksiä tarjoavaan tuosta vain. Vaikket irtoseksiä laskekaan pettämiseksi, niin kuvailemasi seuraukset voivat silti sellaisen harjoittamisella olla. Ihmisestä riippuen. 

Juuri näin, ei ole yhtä oikeaa näkemystä mistään nyt sivutuista aiheista. Potentiaali pettämiseen voi tulla hyvin erilaisista ominaisuuksista, asioista, asioiden tiloista. Ei todellakaan pelkästään sellaisesta, että suhde on huono, kriisissä tai onneton. Jotkut voivat olla onnellisiakin ja kaikki asiat hyvin, mutta silti haaveillaan jostain saavuttamattomasta, ja sellainen voi viedä tuhon tielle vaikka aikeet olisivatkin hattaraisia. Jo pelkkä hetkellinen tylsistyminen voi saada haaveilijan sekoamaan, jos toinen samanlainen sattuu kohdalle juuri oikeaan aikaan. Sikäli siis pidän vähän epärehellisenä sellaista ajatusmallia, jossa uskotaan, että hyvissä, onnellisissa ja toimivissa suhteissa ei voisi tapahtua pettämistä. Kyllä voi. Varsinkin tuollaista henkistä pettämistä, jos osapuolet muuten ovat suht korkeamoraalisia. 

Kunhan pohdin, miltä tuo lyhyt alkuperäisteksti voi ns. myös kuulostaa, ihan riippuen lukijasta. Keskustelu alkaa luisua otsikon aiheesta sivuun, mutta sellaista keskustelu tuppaa olemaan. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisiko joku arvostella näitä tähänastisia? Esim. onko jotain parannettavaa "markkinoinnissa".

Ei halua lisää lapsia on ehdoton no-no.

Ei halua ensimmäistäkään kersaa, puhumattakaan lisää, on ehdoton Go Go, Yes Yes !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole: edustava, korkeakoulutettu, matkustellut, rikas, hyvässä ammatissa, mahtava rakastaja, adoniksen kropalla varustettu, itsevarma seuramies tai edes kovin viisas.

Olen: 38-vuotias, oman polkunsa kulkija, outo introvertti, keräilijä, liian usein innostuva, luotettava, suurisydäminen, yrtinkasvattaja, haaveilija ja undergound soul-musiikin ystävä.

Muuten vaikutat ihanalta, mutta mitä tarkoittaa, että innostut liian usein? Miten se toimii luotettavuuden kanssa? Eikö siinä ole ristiriita? Pelkäisin, että itseään noin kuvaileva ihastuu helposti ja saattaa toimia spontaanisti, uskoa haaveisiin. Eli potentiaalinen pettäjä ylevillä motiiveilla. :/ 

Minusta tämä on vähän oudohko tulkinta. Se, että ihminen innostuu erilaisista asioista liian usein, ei ole vielä yhtä kuin potentiaalinen pettäjä. Mies voi innostua uudesta musiikista, uudesta harrastuksesta, uudesta ruuasta jne. nopeasti ja kuluttaa tämän uuden asian sitten intohimoisesti loppuun, mutta ei se vielä tarkoita sitä, että hän innostuisi jokaisesta vastaantulevasta naisesta. Ja kai miehillä nyt muitakin haaveita on kun seksi aina uuden naisen kanssa ;)

Minä olen sellainen liian usein innostuja. Se pätee myös ihmisiin. Ihastun usein voimakkaasti, hetkellisesti ja yksipuolisesti kiinnostaviin vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Pääsääntöisesti se on pysynyt täysin oman mieleni sisäisenä virikkeenä, josta saan vain energiaa ja fiiliksiä vähäksi aikaa arjen harmautta piristämään. Se ei missään nimessä tarkoita mitään, ei varsinkaan pettämistä tai edes siitä haaveilua, ei myöskään flirttiä tai mitään yritystä mitenkään viedä asioita pidemmälle. Joskus, hyvin harvoin, on sattunut kuitenkin niin hassusti, että ihastuksen kohde on osoittanut vastakaikua. Silloin kyllä haaveilut raketoivat sfääreihin ja jossain tilanteessa tällainen voi johtaa pettämiseen tai eroon varmasti, mutta sekin riippuu taas ihan muusta, onko ihmisestä moiseen.

Pettämisalttius on enemmän kiinni moraalista ja sitoutumisesta sekä tietysti kai parisuhteen yleisestä tilasta; jos rakastaa puolisoaan ja kaikki on hyvin, ei mikään ihastus maailmassa johda mihinkään. Enemmän itse näkisin potentiaalisina pettäjinä sellaiset pinnallisemmat seksiorientoituneet ihmiset, jotka eivät niinkään ihastu vaan painelevat vaan hetken houkutusten perässä. Pettää osaavat tunneköyhät rutiini-ihmisetkin vallan mainiosti. 

Vähemmän ratkaisevissa asioissa se ehkä konkretisoituu useammin. Kyse on esim. uudesta harrastuksesta tai ammatista innostumisesta siinä määrin että asiasta ottaa kaiken selville ja jonkin aikaa sen pohtiminen täyttää kaiken vapaa-ajan. Kyse voi olla ihan vaan teoreettis-akateemisesta tiedonjanostakin jostain uudesta asiasta ja ilmiöstä. Ei se tarkoita muuta kuin ankaraa googlettamista vaikkapa viikon-kahden ajan. Siihen saakka, kunnes alkaa tuntua että asia on suunnilleen hallussa ja löytyy uusi polttavan kiinnostuksen aihe. 

Kirjoitin sen alkuperäisen "tulkinnan". Juuri tuollaista ihastumishöpöhöpöä tarkoitinkin, en suinkaan lihallista "pettämistä" - minulle itselleni seksi on lähes pelkästään turhanpäiväistä ja pinnallista, enkä pettämisellä tarkoittanut siis suinkaan seksiä. Vaarallisempaa on juuri tuollainen hullu, haaveiluntäyteinen ihastuminen milloin mihinkin tai kehenkin, juuri siksi, että elämä on arvaamatonta, ja jos vastaan osuu toinen samanlainen, niin se on menoa sitten. Siitä ei ole paluuta, mutta jonkun yöllisen, hikisen piehtaroinnin sattumanvaraisen vieraan kanssa voi antaa olla ja unohtaa, jatkaa elämää. Haaveilu on myös vaarallista isoina annoksina, jos on sellaista tyyppiä, joka pyrkii haaveitaan kohti jatkuvasti eikä mikään riitä. Tosin alkuperäisen tinder-tekstin kirjoittaja oli jahkaavaa sorttia, eli ehkä hänen kanssaan ei tätä ongelmaa olisi. 

Tässä ei varmaan ole yhtä oikeaa näkemystä, jos jo siitä aletaan sorvaamaan, mikä on pettämistä. Minusta seksi on sitä ihan ehdottomasti, täysin riippumatta mistään olosuhteista tai oheisilmiöistä. Aina. Oman pään sisäinen yksipuolinen ihastuminen ei taas ole koskaan, jos se ei johda toimintaan - vaikka hieman haaveilisikin. En minä astronautiksikaan ole muuttunut vaikka joskus haaveilen avaruusmatkailusta.

Mulla on myös yksi kokemus siitä, kun samanlaiset haaveilijat kohtaavat ja ihastuvat/rakastuvat toisiinsa täysin poskettomasti, silmittömästi, aivottomasti ja ilman muitakaan tärkeitä ruumiinosia. Kumpikin varattuina. Tulihan siitä joksikin aikaa ankara henkinen mylläkkä, mutta kun kumpikin lopulta oli sitoutunut puolisoihinsa, se jäi hyvin lyhytaikaiseksi ja melkolailla mitään vaurioittamattomaksi kokemukseksi, josta sai kyllä hienoja muistoja ja elämänkokemusta, mutta life goes on. Eli siis kyllä se potentiaali pettämiseen tai eroon uuden vuoksi tulee jostain ihan muusta kuin haaveilusta, ihastumisesta tai kiinnostumisesta itsestään. Ei se automaattisesti ole menoa vailla paluuta. Itse voi silti päättää, miten asian kanssa toimii.

Seksiorientoitunut tosikko-materialisti taas voi yhtä lailla hyvän ja halukkaan "pan0puun" löydettyään vaihtaa kylmästi senhetkisen puolisonsa parempaa seksiä tarjoavaan tuosta vain. Vaikket irtoseksiä laskekaan pettämiseksi, niin kuvailemasi seuraukset voivat silti sellaisen harjoittamisella olla. Ihmisestä riippuen. 

Juuri näin, ei ole yhtä oikeaa näkemystä mistään nyt sivutuista aiheista. Potentiaali pettämiseen voi tulla hyvin erilaisista ominaisuuksista, asioista, asioiden tiloista. Ei todellakaan pelkästään sellaisesta, että suhde on huono, kriisissä tai onneton. Jotkut voivat olla onnellisiakin ja kaikki asiat hyvin, mutta silti haaveillaan jostain saavuttamattomasta, ja sellainen voi viedä tuhon tielle vaikka aikeet olisivatkin hattaraisia. Jo pelkkä hetkellinen tylsistyminen voi saada haaveilijan sekoamaan, jos toinen samanlainen sattuu kohdalle juuri oikeaan aikaan. Sikäli siis pidän vähän epärehellisenä sellaista ajatusmallia, jossa uskotaan, että hyvissä, onnellisissa ja toimivissa suhteissa ei voisi tapahtua pettämistä. Kyllä voi. Varsinkin tuollaista henkistä pettämistä, jos osapuolet muuten ovat suht korkeamoraalisia. 

Kunhan pohdin, miltä tuo lyhyt alkuperäisteksti voi ns. myös kuulostaa, ihan riippuen lukijasta. Keskustelu alkaa luisua otsikon aiheesta sivuun, mutta sellaista keskustelu tuppaa olemaan. :)

Miten määritellään hyvä ja onnellinen suhde? Kaikki on ulkoisesti hyvin? Tulevatko emotionaaliset tarpeet tyydytetyiksi?

Mää sanoisin, että emotionaaliset tarpeet eivät ole täyttyneet, jos pettää. Näin voi olla myös, jos ihastuu vakavasti. En pidä ihastumista moraalisesti vääränä, mutta se on kuin hälytyskello. Ei pidä mennä paniikkiin vaan pohtia mikä tarve jää täyttymättä.

Jokainen ketjuun vastannut nainen joka on antanut positiivisen arvion ulkonäöstään eikä listaa miehelle ulkonäkövaatimuksia, valehtelee.

Ellei miehellä sitten ole rahaa ja statusta, naiset ovat kellontarkkoja siinä etteivät pariudu huonomman näköisen kanssa. Osa saattaa treffailla avoimin mielin erilaisia miehiä, mutta parisuhteeseen valikoituu lopulta mahdollisimman komea.

"Ei vain ollut kemiaa" on tyypillisin selitys, tai sitten "olisit kiinnostava mutta en halua nyt parisuhdetta" (viikon päästä suhteessa komeamman miehen kanssa), ja sitä rataa.

Toinen minkä huomaa on kuinka käsittämättömän kapea miehen rooli on. On tietyt hyvät ominaisuudet, ainoa mikä vaihtelee on paljonko niistä joustetaan (riippuu naisen ulkonäöstä, lue yllä) ja mistä joustetaan. Mutta se mitkä on hyviä ja mitkä huonoja ominaisuuksia, on universaali totuus ihan kuin koirarodulla. Esim. kenenkään toivemies ei ole lyhyt, ujo, tms. Miesten naismaku on paljon monipuolisempi, joku hakee hiljaista ja kivaa ja toinen vahvaa dommaajatyyppiä.

Mukavaa itsepetostä tää ketju on kyllä, ujo pätkämieskin voi luulla että olisi mahkuja. Tosielämässä se olisi kaverisektorille heti pidemmän ja itsevarmemman voittajauroksen tieltä.