Millainen ihminen menee vielä nelikymppisenä jouluna valmiiseen pöytään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, jonka vanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä eivätkä pysty itse matkustamaan. Ei raaski yksinkään jättää.

Mikä estää sua auttamasta?

Sanottiinko jossain että en auta? Sitähän ei tässä kysytty...

Eikö? Etkö ymmärrä, mitä "valmiiseen pöytään tuleminen" tarkoittaa?? Juuri sitä, että miut ovat tehneet kaiken.

Nähtävästi näin on päässyt käymään. Kuten aika monen muunkin tähän ketjuun vastanneista olisi pitänyt ymmärtää olla vastaamatta. Pahoittelen syvästi aiheuttamaani hernettä nenässä.

Normaali

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilleen! Eikä kutsu heitä omaan kotiinsa. Millainen?

Normaali. Joillakin on perinteenä mennä esim. isovanhempien luokse kuten meillä. Ja ensinnäkin meitä on kaksi sisarusta eikä siskoni ole kummoinen emäntä eli minun luonani pitäisi olla. Toiseksi En halua siskoni lapsia kotiini, joka ei ole lapsille suunniteltu. Vaaleat pinnat ja sulkaa ei ole ihanne yhdistelmä eivätkä siskoni lapset osaa käyttäytyä.

Ehkä ne isovanhemmat haluais edes joskus vastavuoroisuutta. Toki kiva perinne niiden mielestä, jotka vaan ottavat antamatta mitään takaisin.

Voisikohan asiasta sitten aikuinen ihminen sanoa? Tuollainen puolesta loukkaantuminen oletettujen halujen vuoksi on jokseenkin tyhmää.

Olen samaa mieltä: jos sukulaisilla ei ole sen vertaa ymmärrystä, että tajuaisivat vastavuoroisuuden kuuluvan normaaleihin käytöstapoihin, (edes siinä määrin, että tiedustellaan vanhoilta sukulaisilta että jaksattekohan ja mitä itse voisi tehdä), niin kyllä se toive täytyisi heille sanoa sitten ääneen. Tosin joillekin se voi olla vaikeaa. Varsinkin jos tämä "mukava yhteinen perinne" on jatkunut vuosia, saati vuosikymmeniä ja sen perusteella kaikki jo olettaa että taas sama kuvio käynnissä.

Tästä tulee niin mieleen nää kaikki mököttävät naapurit, jotka ei saa suutansa auki sanoakseen jos joku epäkohta häiritsee. Suomi on seläntakana puhujien maa todellakin, päin naamaa ei uskalleta mitään sanoa kenellekään.

Sellainen, joka ei ole juuri joulun alla sattunut tilaamaan uutta pöytää, joka pitää koota.

Keskenkasvuinen. Sellainen, jonka ei ole vielä tarvinnut aikuistua, vaan joka haluaa yhä sujahtaa lapsen rooliin, vaikka onkin itse todellisuudessa jo keski-ikäinen.

No yleisesti ottaen vaikuttaa, että lapsettomat. Eivät vissiin tajua, että ovat jo kasvaneet aikuisiksi. Meillä menee niin, että vanhemmat todella kutsuvat meidät kaikki aina jouluksi lapsuudenkotiimme. Ymmärrän kuitenkin, että he ovat jo aika iäkkäitä ja joulun laittaminen on heille raskasta, mutta kun haluavat meidät lapset niin kovasti luokseen jouluksi, että eivät henno sanoa, että eivät enää oikein jaksaisi laittaa kaikkea yksin. Niinpä minä ja lapselliset sisarukseni olemme ottaneet tavaksi viedä ruokia ja leivonnaisia mukanamme, lapseton sisarus puolisonsa kanssa ei tuo mitään, no tuovat he pari viinipulloa. Mitään eivät myöskään jaksa tehdä koko joulun aikana, koska ovat vaativista töistään niin väsyneitä. Hohhoh.

Ja tämä sama toistuu miehen puolella. Kaksi perheellistä tuo ruokaa jouluaterialle ja herkkuja kahvipöytään, lapseton ei mitään eikä osallistu mihinkään laittamiseen.

Myös lapseton ystäväni katsoi silmät pyöreänä kun kerroin mitä ruokia olen tehnyt vietäväksi joulupöytiin. Hän oli sitä mieltä, että kyllähän ne eläkeläiset jaksaa laittaa kun ei mitään tarvitse tehdä ja on sitä aikaakin. Voi luoja! 

Hamsteri.

Tällainen, joka jäi valitettavasti lapsettomaksi ja pienipalkkaisena on varaa vain pieneen yksiöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilleen! Eikä kutsu heitä omaan kotiinsa. Millainen?

Normaali. Joillakin on perinteenä mennä esim. isovanhempien luokse kuten meillä. Ja ensinnäkin meitä on kaksi sisarusta eikä siskoni ole kummoinen emäntä eli minun luonani pitäisi olla. Toiseksi En halua siskoni lapsia kotiini, joka ei ole lapsille suunniteltu. Vaaleat pinnat ja sulkaa ei ole ihanne yhdistelmä eivätkä siskoni lapset osaa käyttäytyä.

Ehkä ne isovanhemmat haluais edes joskus vastavuoroisuutta. Toki kiva perinne niiden mielestä, jotka vaan ottavat antamatta mitään takaisin.

Voisikohan asiasta sitten aikuinen ihminen sanoa? Tuollainen puolesta loukkaantuminen oletettujen halujen vuoksi on jokseenkin tyhmää.

Olen samaa mieltä: jos sukulaisilla ei ole sen vertaa ymmärrystä, että tajuaisivat vastavuoroisuuden kuuluvan normaaleihin käytöstapoihin, (edes siinä määrin, että tiedustellaan vanhoilta sukulaisilta että jaksattekohan ja mitä itse voisi tehdä), niin kyllä se toive täytyisi heille sanoa sitten ääneen. Tosin joillekin se voi olla vaikeaa. Varsinkin jos tämä "mukava yhteinen perinne" on jatkunut vuosia, saati vuosikymmeniä ja sen perusteella kaikki jo olettaa että taas sama kuvio käynnissä.

Tästä tulee niin mieleen nää kaikki mököttävät naapurit, jotka ei saa suutansa auki sanoakseen jos joku epäkohta häiritsee. Suomi on seläntakana puhujien maa todellakin, päin naamaa ei uskalleta mitään sanoa kenellekään.

Eli ainoa syy siinä, joka ei huomauta itsekkäästä käytöksestä? Hohhoijaa.. Tämä palsta on täynnä valitusta puolisoista,siskoista ja kavereista, jotka ottaa mitä saa, antamatta takaisin mitään tai huomioimatta mitenkään. Katsokaa peiliin! Sellaisia te olette. Syy on toisessa kun ei pyydä eikä vaadi.

Vierailija kirjoitti:

Esim me, emme asu Suomessa ja vanhemmat haluavat meidät aina luokseen jouluna. Toki siellä sitten osallistutaan sen mukaan mitä vanhemmat toivovat.

Sama täällä. Kun pääsen paikalle leivon yleensä piparit ja tortut äitini kanssa, lisäksi teen jälkiruoan. Mies lämmittää saunaa ja tekee lumitöitä. Miehen vanhemmille mennään vasta välipäivinä, eivät juhli joulua kummemmin.

Nyt ei tosin olla käyty kuin joka toinen joulu ja useammat sukujoulut olen järjestänyt ennen muuttoa ulkomaille. Koko suku (vanhemmat, veljet perheineen) ei ole innostuneet tulemaan meille jouluksi ulkomaille.

Asun yksiössä 160 km päässä vanhemmistani. He eivät viitsi lähteä kotoota mihinkään jouluna. Riittääkö?

Voisin hyvin viedä heidät vaikka ravintolaan, jos tulisivat kylään. Ja heille mennessä osallistun aterian valmisteluihin.

Vierailija kirjoitti:

Esim me, emme asu Suomessa ja vanhemmat haluavat meidät aina luokseen jouluna. Toki siellä sitten osallistutaan sen mukaan mitä vanhemmat toivovat.

No sitten ette tule "valmiiseen pöytään", jos osallistutte.

Entisen anopin pöytään oli mentävä ilman, että sai osallistua ruuanlaittoon. Ketään ei päästetty keittiöön, ja kukaan ei saanut auttaa. Minusta se oli todella kummallista, kun itse tulen suurperheestä, ja kaikille löytyy jotain hommaa. Jos joku nähdään istuskelemassa, hänelle isketään oitis käteen esim. kulhollinen kermaa joka tulee vatkata tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilleen! Eikä kutsu heitä omaan kotiinsa. Millainen?

Normaali. Joillakin on perinteenä mennä esim. isovanhempien luokse kuten meillä. Ja ensinnäkin meitä on kaksi sisarusta eikä siskoni ole kummoinen emäntä eli minun luonani pitäisi olla. Toiseksi En halua siskoni lapsia kotiini, joka ei ole lapsille suunniteltu. Vaaleat pinnat ja sulkaa ei ole ihanne yhdistelmä eivätkä siskoni lapset osaa käyttäytyä.

Ehkä ne isovanhemmat haluais edes joskus vastavuoroisuutta. Toki kiva perinne niiden mielestä, jotka vaan ottavat antamatta mitään takaisin.

Voisikohan asiasta sitten aikuinen ihminen sanoa? Tuollainen puolesta loukkaantuminen oletettujen halujen vuoksi on jokseenkin tyhmää.

Olen samaa mieltä: jos sukulaisilla ei ole sen vertaa ymmärrystä, että tajuaisivat vastavuoroisuuden kuuluvan normaaleihin käytöstapoihin, (edes siinä määrin, että tiedustellaan vanhoilta sukulaisilta että jaksattekohan ja mitä itse voisi tehdä), niin kyllä se toive täytyisi heille sanoa sitten ääneen. Tosin joillekin se voi olla vaikeaa. Varsinkin jos tämä "mukava yhteinen perinne" on jatkunut vuosia, saati vuosikymmeniä ja sen perusteella kaikki jo olettaa että taas sama kuvio käynnissä.

Tästä tulee niin mieleen nää kaikki mököttävät naapurit, jotka ei saa suutansa auki sanoakseen jos joku epäkohta häiritsee. Suomi on seläntakana puhujien maa todellakin, päin naamaa ei uskalleta mitään sanoa kenellekään.

Eli ainoa syy siinä, joka ei huomauta itsekkäästä käytöksestä? Hohhoijaa.. Tämä palsta on täynnä valitusta puolisoista,siskoista ja kavereista, jotka ottaa mitä saa, antamatta takaisin mitään tai huomioimatta mitenkään. Katsokaa peiliin! Sellaisia te olette. Syy on toisessa kun ei pyydä eikä vaadi.

Sitten voi jättää moiset lokkeilijat kutsumatta eikä tehdä heidän eteen mitään, jos niin rassaa. Pakkoko ne on kutsua saadakseen tuntea itsensä taas niin uhrautuvaksi ja hyväksi ihmiseksi? Ei tännekään pääsisi kirjoittelemaan miten moukkia ne on, toisin kuin minä itte.

Vierailija kirjoitti:

Voi kun joskus pääsiskin valmiiseen pöytään.

Ihan oma valinta, lähde vaikka laivalle. Joulun ei tarvitse olla sukujuhla, eikä sun tartte passata muita, jos et tahdo.

No nelikymppisellä voi olla terveet, työikäiset vanhemmat. Jotka haluaa ja jaksaa laittaa. Toki olis kohteliasta kutsua omaankin kotiinsa. Omat vanhempani kuolleet jo. En laita mitään joulujuttuja. Voisin mennä valmiiseen pöytään jos joku kutsuis, mutta itse en näkisi vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim me, emme asu Suomessa ja vanhemmat haluavat meidät aina luokseen jouluna. Toki siellä sitten osallistutaan sen mukaan mitä vanhemmat toivovat.

No sitten ette tule "valmiiseen pöytään", jos osallistutte.

Väärin. Se pöytäkin pitää itse tuoda kaikkine ruokineen, eikä riitä mikään pikku osallistuminen. Ihan näin palstan kimppakyytilogiikkaa noudattaen.

Minun äitini ei millään suostu tulemaan jouluna meille valmiiseen pöytään tai ei kyllä muulloinkaan. Hän ehdottomasti haluaa meidän menevän sinne. Sitten hän stressaa ruuista ja kaikesta kuitenkin hirveästi. Minä taas olen jouluihminen ja haluaisin tehdä jouluaterian. Äidilleni on ihan ylitsepääsemätöntä tulla kylään meille. Lapsellani on viikon päästä synttärit ja kutsuin äitini silloin kakkukahveille, mutta ilmoitti jonkun tekosyyn, ettei voi muka tulla ja kehotti minua viemäön lapsi mieluummin hampurilaiselle, ettei minun kuulemma pidä järjestää niitä synttärikutsuja ollenkaan.

N46

Vierailija kirjoitti:

No yleisesti ottaen vaikuttaa, että lapsettomat. Eivät vissiin tajua, että ovat jo kasvaneet aikuisiksi. Meillä menee niin, että vanhemmat todella kutsuvat meidät kaikki aina jouluksi lapsuudenkotiimme. Ymmärrän kuitenkin, että he ovat jo aika iäkkäitä ja joulun laittaminen on heille raskasta, mutta kun haluavat meidät lapset niin kovasti luokseen jouluksi, että eivät henno sanoa, että eivät enää oikein jaksaisi laittaa kaikkea yksin. Niinpä minä ja lapselliset sisarukseni olemme ottaneet tavaksi viedä ruokia ja leivonnaisia mukanamme, lapseton sisarus puolisonsa kanssa ei tuo mitään, no tuovat he pari viinipulloa. Mitään eivät myöskään jaksa tehdä koko joulun aikana, koska ovat vaativista töistään niin väsyneitä. Hohhoh.

Ja tämä sama toistuu miehen puolella. Kaksi perheellistä tuo ruokaa jouluaterialle ja herkkuja kahvipöytään, lapseton ei mitään eikä osallistu mihinkään laittamiseen.

Myös lapseton ystäväni katsoi silmät pyöreänä kun kerroin mitä ruokia olen tehnyt vietäväksi joulupöytiin. Hän oli sitä mieltä, että kyllähän ne eläkeläiset jaksaa laittaa kun ei mitään tarvitse tehdä ja on sitä aikaakin. Voi luoja! 

Sun ainoa pointti pitkässä vuodatuksessa on vain se, että lapsettomat ovat huonoja ihmisiä. Sinä sentään olet hyvä ihminen kun olet lisääntynyt.

Sellainen, jonka kokkailuja vanhemmat eivät ole koskaan kehuneet ja jonka luona vanhemmat ovat aina syöneet nirsosti. Esim. ruokalautaseksi äiti ottaa kaapista teevadin ja sanoo, ettei halua syödä enempää.