Myös poikalapsilta voi vaatia hyvää käyttäytymistä.

Ihanaa yleistystä. Ja stereotypisointia.

Jos olisit vähänkään perillä nykynuorista, niin tytöt ovat tänä päivänä jopa kamalampia kuin pojat teini-ikäisinä. Pidä sinä toki kiinni vanhanaikaisista näkemyksistäsi. 

Jotkut poikalasten äidit myös iloisesti pissattavat poikansa ihan mihin vain puskanjuureen, ihan sama vaikka kyseinen puska olisi vaikka kaupungin istutus ja vessoja kyllä olisi lähellä jos vain viitsisi etsiä. Kun se on poikalapsen kanssa niin helppoa! Eipä tarvitse ihmetellä, miksi aikuisista miehistä tuntuu kännipäissään ihan hyvältä idealta kusta porttikonkiin, kun alkoholi taannuttaa ja äidin opit muistuvat mieleen.

Please, opettakaa ne poikannekin pissaamaan vessassa eikä pihalla. Jos paikka ei ole sellainen, että kyykistyisit itse maahan pissalle, älä pissata siihen poikaasikaan.

Tytöillä ja pojilla on myös ihan oikeasti biologisia eroja keskenään. Mitä lähemmäs aikuisuutta kasvaa sitä suuremmaksi nämä erot kasvaa.

On väärin pakottaa väkisin tytöt ja pojat samaan muottiin.  Erilaisuudessa ei ole mitään väärää.

Ydin on kateudessa. Osaat kasvattaa lastasi, he eivät, jolloin he hakevat selitystä itselleen väittämällä poikiaan haasteellisiksi kasvatettavaksi. Ihan varmasti, jos heillä olisi villi tyttölapsi ,selitettäisiin sitäkin tytön poikkeuksellisen haasteellisella luonteella. 

Jokainen lapsi on yksilö kiltista häirikköön, jolloin vanhempien homma on tunnistaa mitkä metodit lapsen kohdalla toimivat. 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut poikalasten äidit myös iloisesti pissattavat poikansa ihan mihin vain puskanjuureen, ihan sama vaikka kyseinen puska olisi vaikka kaupungin istutus ja vessoja kyllä olisi lähellä jos vain viitsisi etsiä. Kun se on poikalapsen kanssa niin helppoa! Eipä tarvitse ihmetellä, miksi aikuisista miehistä tuntuu kännipäissään ihan hyvältä idealta kusta porttikonkiin, kun alkoholi taannuttaa ja äidin opit muistuvat mieleen.

Please, opettakaa ne poikannekin pissaamaan vessassa eikä pihalla. Jos paikka ei ole sellainen, että kyykistyisit itse maahan pissalle, älä pissata siihen poikaasikaan.

Ja naisten kaduille kuseminen johtuu __________________?

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa yleistystä. Ja stereotypisointia.

Jos olisit vähänkään perillä nykynuorista, niin tytöt ovat tänä päivänä jopa kamalampia kuin pojat teini-ikäisinä. Pidä sinä toki kiinni vanhanaikaisista näkemyksistäsi. 

Pojat ovat tänä päivänäkin paljon kamalampia kuin tytöt.

Sinulla on vanhanaikaiset näkemykset. On vanhanaikaista vihata ja halveksia tyttöjä niin paljon kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Tytöillä ja pojilla on myös ihan oikeasti biologisia eroja keskenään. Mitä lähemmäs aikuisuutta kasvaa sitä suuremmaksi nämä erot kasvaa.

On väärin pakottaa väkisin tytöt ja pojat samaan muottiin.  Erilaisuudessa ei ole mitään väärää.

Samaan muottiin tunkemista olisi esim. se, jos joku ostaisi sekä tytölle että pojalle lasten omista toiveista välittämättä barbit, nukkekodit ja vauvanuket joululahjaksi ja sanoisi että nyt leikitte näillä, poikien lelut on meillä kielletty.

Mutta hyvän käytöksen vaatiminen tasapuolisesti molemmilta sukupuolilta ei ole mitään samaan muottiin tunkemista. Huonoa käytöstä, vaarallisia leikkejä tms. ei saa yrittää oikeuttaa sillä että "pojat ovat poikia".

Minusta taas monet tytöt on huonosti kasvatettuja. Itsekkäitä, juorukelloja....

Harmi ettei enää ole sellaista järjestelmää, missä pojat voisi ilmoittaa sotilaskouluun. Eli siellä opetettaisiin normaaleja oppiaineita, mutta sen lisäksi lapsille soveltuvasti sotilastaitoja, kuria ja herrasmiesmäisiä tapoja. 

Näin pojat valmistautuisivat kunniakkaaseen upseerin uraan. 

Vierailija kirjoitti:

sellaiset miesvihat jopa taaperoihin kohdistettuna näin heti aamusta

Meni metsään. Poikia en syytä tässä mistään, vaan niiden äitejä. Toisen isäkin yrittää nähdä enemmän vaivaa, esimerkiksi yrittää pitää poikansa pöydässä syömisen ajan.

Kyse on siitä, että sukupuoli antaa yhtäkkiä oikeuden joillekin äideille nostaa kädet pystyyn.

Ja mitä joku sanoi biologisista eroista, niin senhän voisi kääntää miesvihaksi. Pojat eivät opi pöydässä käytöstapoja biologisten erojen vuoksi? Eli höpö höpö, ne erot ei vaikuta siihen, ettei edes yritetä kasvattaa.

Jännää kyllä. Oma poikani harrastaa jääkiekkoa ja siellä mukana touhuavat isät ovat opettaneet paljon käytöstapoja pojille. Esim. kätellessä katsotaan silmiin, omaa vuoroa odotellaan nätosti jne. Hurtti huumori lentää porukassa ja häröilläkin osaavat, mut tarvittaessa käyttäytyvät tosi kivasti.

Toki olen omaa lastani kasvattanut käyttäytymään, mut esim. ton kättelyjuttu tuli kyllä sieltä. Ja koko kuuskytpäinen lauma käyttäytyy samoin, joten hyvää duunia on tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytöillä ja pojilla on myös ihan oikeasti biologisia eroja keskenään. Mitä lähemmäs aikuisuutta kasvaa sitä suuremmaksi nämä erot kasvaa.

On väärin pakottaa väkisin tytöt ja pojat samaan muottiin.  Erilaisuudessa ei ole mitään väärää.

Samaan muottiin tunkemista olisi esim. se, jos joku ostaisi sekä tytölle että pojalle lasten omista toiveista välittämättä barbit, nukkekodit ja vauvanuket joululahjaksi ja sanoisi että nyt leikitte näillä, poikien lelut on meillä kielletty.

Mutta hyvän käytöksen vaatiminen tasapuolisesti molemmilta sukupuolilta ei ole mitään samaan muottiin tunkemista. Huonoa käytöstä, vaarallisia leikkejä tms. ei saa yrittää oikeuttaa sillä että "pojat ovat poikia".

Ihan samalla tavalla tuo samanlaisen käytöksen edellyttäminen on väkisin samaan muottiin pakoittamista, kuin lelutoiveiden huomiotta jättäminenkin.

eri

Meillä on tyttö (3) ja poika (2). Huomaa kyllä selkeästi stereotyyppiset erot vaikka molemmat ovat samaan tapaan kasvatettu.

Tyttö lähti kävelemään tuetta vasta kun osasi, oli 13kk ikäinen. Ei pyllähdellyt ja kaatuillut, oli taaperokärryn kanssa harjoitellut menoa noin 5kk. Poika taas lähti kävelemään tuetta heti 10kk ikäisenä, kaatuili ja pyllähteli, sattui ja itki ja nousi aina vaan uudestaan jaloilleen.

Tyttö leikkii hiljaa paikallaan nukeilla ja leikkihellalla. Kyllä hänkin riehua osaa muttei riehu ikinä yksikseen. Pojan leikit taas ovat meluisia ja kolisevia, autoilla ajetaan toista päin, xylofonia hakataan kahdella nuijalla minkä käsistä irti saa. Leikit ovat myös liikkuvia, ajeluttaa autoja pitkin poikin kämppää, huoneesta toiseen. Samalla huudetaan tööttiä, piipaata ja pöristään niin että laminaatit ovat kosteusvaurion partaalla.

Tyttö ei ikinä kiipeillyt. Hyvä kun leikkipuistossa sai edes liukumäkeen menemään ilman että olin takana varmistamassa ettei hän putoa. Poika taas... kiipeää ihan kaikkialle. Pöydät, tuolit, kirjahyllyt jne. Perässä saa juosta ja koppeja napata. Eikä opi vaikka välillä koliseekin. Uudestaan vaan kiipeämään!

Tyttöä ei oikeastaan ikinä tarvinnut kieltää. Tai siis se yksi kielto riitti. Kuuntelee ohjeita, ymmärtää, ja toimii kuten sanotaan/sovitaan. Poika taas ei usko mitään. Ajoittaon epäilen onko kuulossaan vikaa, kun samoista asioista väännetään yhä uudestaan ja uudestaan, monta kertaa päivässä, joka päivä.

Eivät ne stereotypiat ihan tuulesta temmattuja ole. Poikkeuksia toki löytyy, sitä en kiellä. Uhma/tahto on molemmilla ollut vahva, ei tuo tyttökään mikään ovimatto ole vaikka varsin kiltiltä kuulostaakin.

Hmm totta toinen puoli. Mulla on tyttö ja poika, ja tyttö on luonnostaan rauhallisempi, parempi keskittymään ja taaperoaikana huomattavasti helpompi kasvattaa tuollaisiin perusjuttuihin kuten pöydässä pysymiseen.

Poika häsää, leikit menee helposti överiksi, kallo on niin kova että ohjeet joutuu toistamaan sata kertaa ja silti saattaa unohtua, älyt ja väläykset on ihan omaa luokkaansa, villitsee siskoaan jne... Nyt isompana on alkanut näyttää rauhoittumisen merkkejä, koulussa keskittyy hyvin ja omaa erinomaiset käytöstavat.

Näin rankasti yleistäen sanoisin siis, että juuri 1-7- vuotiaina pojat ovat haastavampia mutta pikkuhiljaa erot tasoittuu ja murrosiässä tytöt ovat haastavampia.

Kaikki tämä on tietysti yksilöllistä, ylläoleva vain yleisimpänä huomiona. Toki tunnen myös erittäin rauhallisia pikkupoikia ja villejä pikkutyttöjä ja tietysti kilttejä murkkutyttöjä ja hurjia murkkupoikia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tyttö (3) ja poika (2). Huomaa kyllä selkeästi stereotyyppiset erot vaikka molemmat ovat samaan tapaan kasvatettu.

Tyttö lähti kävelemään tuetta vasta kun osasi, oli 13kk ikäinen. Ei pyllähdellyt ja kaatuillut, oli taaperokärryn kanssa harjoitellut menoa noin 5kk. Poika taas lähti kävelemään tuetta heti 10kk ikäisenä, kaatuili ja pyllähteli, sattui ja itki ja nousi aina vaan uudestaan jaloilleen.

Tyttö leikkii hiljaa paikallaan nukeilla ja leikkihellalla. Kyllä hänkin riehua osaa muttei riehu ikinä yksikseen. Pojan leikit taas ovat meluisia ja kolisevia, autoilla ajetaan toista päin, xylofonia hakataan kahdella nuijalla minkä käsistä irti saa. Leikit ovat myös liikkuvia, ajeluttaa autoja pitkin poikin kämppää, huoneesta toiseen. Samalla huudetaan tööttiä, piipaata ja pöristään niin että laminaatit ovat kosteusvaurion partaalla.

Tyttö ei ikinä kiipeillyt. Hyvä kun leikkipuistossa sai edes liukumäkeen menemään ilman että olin takana varmistamassa ettei hän putoa. Poika taas... kiipeää ihan kaikkialle. Pöydät, tuolit, kirjahyllyt jne. Perässä saa juosta ja koppeja napata. Eikä opi vaikka välillä koliseekin. Uudestaan vaan kiipeämään!

Tyttöä ei oikeastaan ikinä tarvinnut kieltää. Tai siis se yksi kielto riitti. Kuuntelee ohjeita, ymmärtää, ja toimii kuten sanotaan/sovitaan. Poika taas ei usko mitään. Ajoittaon epäilen onko kuulossaan vikaa, kun samoista asioista väännetään yhä uudestaan ja uudestaan, monta kertaa päivässä, joka päivä.

Eivät ne stereotypiat ihan tuulesta temmattuja ole. Poikkeuksia toki löytyy, sitä en kiellä. Uhma/tahto on molemmilla ollut vahva, ei tuo tyttökään mikään ovimatto ole vaikka varsin kiltiltä kuulostaakin.

Veit jalat suustani!! 😂 t. 17

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tyttö (3) ja poika (2). Huomaa kyllä selkeästi stereotyyppiset erot vaikka molemmat ovat samaan tapaan kasvatettu.

Tyttö lähti kävelemään tuetta vasta kun osasi, oli 13kk ikäinen. Ei pyllähdellyt ja kaatuillut, oli taaperokärryn kanssa harjoitellut menoa noin 5kk. Poika taas lähti kävelemään tuetta heti 10kk ikäisenä, kaatuili ja pyllähteli, sattui ja itki ja nousi aina vaan uudestaan jaloilleen.

Tyttö leikkii hiljaa paikallaan nukeilla ja leikkihellalla. Kyllä hänkin riehua osaa muttei riehu ikinä yksikseen. Pojan leikit taas ovat meluisia ja kolisevia, autoilla ajetaan toista päin, xylofonia hakataan kahdella nuijalla minkä käsistä irti saa. Leikit ovat myös liikkuvia, ajeluttaa autoja pitkin poikin kämppää, huoneesta toiseen. Samalla huudetaan tööttiä, piipaata ja pöristään niin että laminaatit ovat kosteusvaurion partaalla.

Tyttö ei ikinä kiipeillyt. Hyvä kun leikkipuistossa sai edes liukumäkeen menemään ilman että olin takana varmistamassa ettei hän putoa. Poika taas... kiipeää ihan kaikkialle. Pöydät, tuolit, kirjahyllyt jne. Perässä saa juosta ja koppeja napata. Eikä opi vaikka välillä koliseekin. Uudestaan vaan kiipeämään!

Tyttöä ei oikeastaan ikinä tarvinnut kieltää. Tai siis se yksi kielto riitti. Kuuntelee ohjeita, ymmärtää, ja toimii kuten sanotaan/sovitaan. Poika taas ei usko mitään. Ajoittaon epäilen onko kuulossaan vikaa, kun samoista asioista väännetään yhä uudestaan ja uudestaan, monta kertaa päivässä, joka päivä.

Eivät ne stereotypiat ihan tuulesta temmattuja ole. Poikkeuksia toki löytyy, sitä en kiellä. Uhma/tahto on molemmilla ollut vahva, ei tuo tyttökään mikään ovimatto ole vaikka varsin kiltiltä kuulostaakin.

Mutta eikö nyt voisi edes yrittää opettaa tapoja yms. molemmille? En ole kieltänyt eroja missään vaiheessa, vaan minua ärsyttää se, että jotkut äidit eivät edes yritä vedoten tähän erilaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa yleistystä. Ja stereotypisointia.

Jos olisit vähänkään perillä nykynuorista, niin tytöt ovat tänä päivänä jopa kamalampia kuin pojat teini-ikäisinä. Pidä sinä toki kiinni vanhanaikaisista näkemyksistäsi. 

Olen ap:n kanssa aivan samaa mieltä. Kasvatustyötä aletaan tehdä heti ihan pienestä, ja sukupuolesta riippumatta sitä pitää tehdä. Ennen murrosikää, ennen uhmaikää.

t. Kolmen aikuisen tytön mutsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tyttö (3) ja poika (2). Huomaa kyllä selkeästi stereotyyppiset erot vaikka molemmat ovat samaan tapaan kasvatettu.

Tyttö lähti kävelemään tuetta vasta kun osasi, oli 13kk ikäinen. Ei pyllähdellyt ja kaatuillut, oli taaperokärryn kanssa harjoitellut menoa noin 5kk. Poika taas lähti kävelemään tuetta heti 10kk ikäisenä, kaatuili ja pyllähteli, sattui ja itki ja nousi aina vaan uudestaan jaloilleen.

Tyttö leikkii hiljaa paikallaan nukeilla ja leikkihellalla. Kyllä hänkin riehua osaa muttei riehu ikinä yksikseen. Pojan leikit taas ovat meluisia ja kolisevia, autoilla ajetaan toista päin, xylofonia hakataan kahdella nuijalla minkä käsistä irti saa. Leikit ovat myös liikkuvia, ajeluttaa autoja pitkin poikin kämppää, huoneesta toiseen. Samalla huudetaan tööttiä, piipaata ja pöristään niin että laminaatit ovat kosteusvaurion partaalla.

Tyttö ei ikinä kiipeillyt. Hyvä kun leikkipuistossa sai edes liukumäkeen menemään ilman että olin takana varmistamassa ettei hän putoa. Poika taas... kiipeää ihan kaikkialle. Pöydät, tuolit, kirjahyllyt jne. Perässä saa juosta ja koppeja napata. Eikä opi vaikka välillä koliseekin. Uudestaan vaan kiipeämään!

Tyttöä ei oikeastaan ikinä tarvinnut kieltää. Tai siis se yksi kielto riitti. Kuuntelee ohjeita, ymmärtää, ja toimii kuten sanotaan/sovitaan. Poika taas ei usko mitään. Ajoittaon epäilen onko kuulossaan vikaa, kun samoista asioista väännetään yhä uudestaan ja uudestaan, monta kertaa päivässä, joka päivä.

Eivät ne stereotypiat ihan tuulesta temmattuja ole. Poikkeuksia toki löytyy, sitä en kiellä. Uhma/tahto on molemmilla ollut vahva, ei tuo tyttökään mikään ovimatto ole vaikka varsin kiltiltä kuulostaakin.

Mutta eikö nyt voisi edes yrittää opettaa tapoja yms. molemmille? En ole kieltänyt eroja missään vaiheessa, vaan minua ärsyttää se, että jotkut äidit eivät edes yritä vedoten tähän erilaisuuteen.

Yleistämällähän se maailma paranee. Niinhän? Eikä toimimalla yksilöiden vaatimalla tavalla?  -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa yleistystä. Ja stereotypisointia.

Jos olisit vähänkään perillä nykynuorista, niin tytöt ovat tänä päivänä jopa kamalampia kuin pojat teini-ikäisinä. Pidä sinä toki kiinni vanhanaikaisista näkemyksistäsi. 

Olen ap:n kanssa aivan samaa mieltä. Kasvatustyötä aletaan tehdä heti ihan pienestä, ja sukupuolesta riippumatta sitä pitää tehdä. Ennen murrosikää, ennen uhmaikää.

t. Kolmen aikuisen tytön mutsi

Sinun tyttäresi ovat seuraavia maailmanrauhan nobelisteja, niinkö? 

Kyllä pojat ja tytöt ovat oikeasti keskimäärin aika erilaisia. Esim. kun meillä oli vanhemman lapsen (poika; molemmat lapsemme ovat poikia) kaverisynttärit, oli tytöissä ja pojissa havaittavissa aika selviä eroja. Tytöt yksinkertaisesti olivat paljon, paljon rauhallisempia kuin pojat. Jossain vaiheessa suurin osa pojista mennä viiletti pitkin pihaa, tytöt tulivat mun kanssa juttelemaan ja koiraa rapsuttamaan.