Myös poikalapsilta voi vaatia hyvää käyttäytymistä.

Tylskentelin 20 vuotta päiväkodissa ja kolmesta kauneimmat käytöstavat hallinneesta kaksi oli ppikia ja kolmas brittiläisen perheen lapsi.

No olipas tyypillinen kommentti täällä.

Naiset uhreja.

Miehet pahoja.

Voisi melkein luulla, että katsot maailmaa agendalasien läpi.

zzzz

Koulumaailmassa ainakin teinipoikien riitoja on paljon helpompi selvitellä kuin tyttöjen.

Vierailija kirjoitti:

Tytöillä ja pojilla on myös ihan oikeasti biologisia eroja keskenään. Mitä lähemmäs aikuisuutta kasvaa sitä suuremmaksi nämä erot kasvaa.

On väärin pakottaa väkisin tytöt ja pojat samaan muottiin.  Erilaisuudessa ei ole mitään väärää.

Miten tämä liittyy aloitukseen? Luitko sitä? Ap:n tyttö leikkii riehakkaasti siinä missä hänen ystävänsä pojatkin, mutta poikien käytökseen ei puututa. Miten se, että toisen käytöstä ohjaillaan ja toisen ei, liittyy biologisiin eroihin? Minkä biologisen eron vuoksi pojille tulee sallia rajut leikit ja tytöiltä kieltää ne?

Vierailija kirjoitti:

Tylskentelin 20 vuotta päiväkodissa ja kolmesta kauneimmat käytöstavat hallinneesta kaksi oli ppikia ja kolmas brittiläisen perheen lapsi.

Olen kanssa työskennellyt lastenhoitajana monissa paikoissa. Sama kokemus minulla. Parhaiten käyttäytyneet, empaattisimmat ja kohteliaimmat ovat olleet poikia. Energiaa heillä monella riittää. Sille kun keksii positiivisen purkautumisväylän, niin "ongelma"on poissa.

Myös kaikkein herkimmät ovat olleet usein poikia.

Väsyttää siksikin tämän palstan jatkuva poikien haukkuminen. Tämä yleinen negatiivinen asenne poikia kohtaan. Ei ihme, että poikien itsemurhatilastot ovat niin lohdutonta luettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Hmm totta toinen puoli. Mulla on tyttö ja poika, ja tyttö on luonnostaan rauhallisempi, parempi keskittymään ja taaperoaikana huomattavasti helpompi kasvattaa tuollaisiin perusjuttuihin kuten pöydässä pysymiseen.

Poika häsää, leikit menee helposti överiksi, kallo on niin kova että ohjeet joutuu toistamaan sata kertaa ja silti saattaa unohtua, älyt ja väläykset on ihan omaa luokkaansa, villitsee siskoaan jne... Nyt isompana on alkanut näyttää rauhoittumisen merkkejä, koulussa keskittyy hyvin ja omaa erinomaiset käytöstavat.

Näin rankasti yleistäen sanoisin siis, että juuri 1-7- vuotiaina pojat ovat haastavampia mutta pikkuhiljaa erot tasoittuu ja murrosiässä tytöt ovat haastavampia.

Kaikki tämä on tietysti yksilöllistä, ylläoleva vain yleisimpänä huomiona. Toki tunnen myös erittäin rauhallisia pikkupoikia ja villejä pikkutyttöjä ja tietysti kilttejä murkkutyttöjä ja hurjia murkkupoikia.

Ainakin meillä näin. Poika oli lapsena täysi riiviö eikä kuunnellut mitään. Me käytettiin hänet jopa kuulo tutkimuksessa, kun monta kertaa piti toistaa kaikki ja poika puhui aina huutamalla ja epäiltiin, että se on oikeasti huonokuuloinen ku eihän tämä voi olla normaalia. Tyttö taas hiljainen ja rauhallinen lapsi. Nyt teininä poika on tasainen ja rauhallinen ja tyttö uhmaa, paiskoo ovia ja äksyilee.

Vierailija kirjoitti:

Koulumaailmassa ainakin teinipoikien riitoja on paljon helpompi selvitellä kuin tyttöjen.

Ylipäätään teinipojat ovat mukavampia tapauksia, jos saa suoraan sanoa.

T: vapaaehtoisena nuorisotyössä monta vuotta ollut.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pojat ja tytöt ovat oikeasti keskimäärin aika erilaisia. Esim. kun meillä oli vanhemman lapsen (poika; molemmat lapsemme ovat poikia) kaverisynttärit, oli tytöissä ja pojissa havaittavissa aika selviä eroja. Tytöt yksinkertaisesti olivat paljon, paljon rauhallisempia kuin pojat. Jossain vaiheessa suurin osa pojista mennä viiletti pitkin pihaa, tytöt tulivat mun kanssa juttelemaan ja koiraa rapsuttamaan.

Tämä on ihan totta, tytöt ja pojat ovat erilaisia. Sen näkee jopa muiden nisäkäslajien poikia seuratessa. Missään kohtaa aloitusta ei kuitenkaan sanottu, että tyttöjen ja poikien pitäisi olla samanlaisia vaan, että heitä pitäisi koskea samat käyttäytymissäännöt.

Jos luonnostaan rauhallisempi tyttö ei häiriköi, mutta vilkkaampi poika puolestaan häiriköi ja aiheuttaa muille lapsille mielipahaa sotkiessaan heidän leikit, tottakai poikaa on komennettava. Lapset ovat kuitenkin kasvamassa yhteiskuntaan, jossa samat lait ja säännöt koskevat kumpaakin sukupuolta.

Vierailija kirjoitti:

Kahdella ystävälläni on poikalapsi, minulla tyttö. Tyttö ja toinen poika on 4, toinen poika on 3. Lapset tulee toimeen keskenään.

Mutta molempien äitien suusta saan kuulla, miten helpolla pääsen, kun meillä on tyttö. Pojat on kuulema niin villejä.

Esimerkiksi pihalla ollessa kaikki riehuu ihan samalla tavalla. Ero on siinä, että minä menen ja keskeytän, jos leikki menee vääränlaiseksi. Poikien äidit huokailee vieressä, että kohta varmaan tuo ja tuo menee rikki.

Ruokapöydässä pojat pomppii pois ja takaisin, äidit kysyy vaan perään, tuletko vielä takaisin. Oon aatellut, että jo pienemmille opetetaan pöydässä pysyminen. Esimerkkejä ois miljoona.

Lähtee järki. Mun tuttavat on toivottavasti poikkeuksia, mutta jos samanlaisia löytyy, niin kasvattakaa nyt ne poikannekin!

Vääränlaiseksi? Sinäkö se päätät kaikkien äitien puolesta mikä leikki on vääränlaista? Et kai vaan laske kaikkea ns. poikien painimista ja touhumista vääränlaiseksi? Pojat tykkäävät usein rajummista leikeistä. Ne eivät ole vääränlaisia leikkejä. Ne ovat erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tylskentelin 20 vuotta päiväkodissa ja kolmesta kauneimmat käytöstavat hallinneesta kaksi oli ppikia ja kolmas brittiläisen perheen lapsi.

Olen kanssa työskennellyt lastenhoitajana monissa paikoissa. Sama kokemus minulla. Parhaiten käyttäytyneet, empaattisimmat ja kohteliaimmat ovat olleet poikia. Energiaa heillä monella riittää. Sille kun keksii positiivisen purkautumisväylän, niin "ongelma"on poissa.

Myös kaikkein herkimmät ovat olleet usein poikia.

Väsyttää siksikin tämän palstan jatkuva poikien haukkuminen. Tämä yleinen negatiivinen asenne poikia kohtaan. Ei ihme, että poikien itsemurhatilastot ovat niin lohdutonta luettavaa.

Täällä ei edelleenkään kukaan hauku poikia, vaan peräänkuuluttaa sitä, miksi vanhemmat antavat poikien tehdä asioita, mitä tyttöjen ei anneta. Ainoa joka täällä on lapsia haukkunut, on tuo yksi joka kertoi jonkun sukulaistensa tyttärien olevan maailman ärsyttävämpiä mitälie, eli haukkui näitä lapsia, ei heidän kasvatustaan.

Aikuisen ihmisen luulisi ymmärtävän, että kasvatuksen kritisoiminen ei ole yhtä kuin lapsen henkilökohtaisten ominaisuuksien kritisoiminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pojat ja tytöt ovat oikeasti keskimäärin aika erilaisia. Esim. kun meillä oli vanhemman lapsen (poika; molemmat lapsemme ovat poikia) kaverisynttärit, oli tytöissä ja pojissa havaittavissa aika selviä eroja. Tytöt yksinkertaisesti olivat paljon, paljon rauhallisempia kuin pojat. Jossain vaiheessa suurin osa pojista mennä viiletti pitkin pihaa, tytöt tulivat mun kanssa juttelemaan ja koiraa rapsuttamaan.

Tämä on ihan totta, tytöt ja pojat ovat erilaisia. Sen näkee jopa muiden nisäkäslajien poikia seuratessa. Missään kohtaa aloitusta ei kuitenkaan sanottu, että tyttöjen ja poikien pitäisi olla samanlaisia vaan, että heitä pitäisi koskea samat käyttäytymissäännöt.

Jos luonnostaan rauhallisempi tyttö ei häiriköi, mutta vilkkaampi poika puolestaan häiriköi ja aiheuttaa muille lapsille mielipahaa sotkiessaan heidän leikit, tottakai poikaa on komennettava. Lapset ovat kuitenkin kasvamassa yhteiskuntaan, jossa samat lait ja säännöt koskevat kumpaakin sukupuolta.

Mitenhän se voi onnistua, että lapset käyttäytyvät samalla tavalla, jos he ovat erilaisia? Esim. jos toisella lapsella on vaikeuksia pysyä paikallaan ja toisella ei, miten on mahdollista, että molemmat käyttäytyvät samalla tavalla? Muistan, kun oma nuorempi lapseni oli kahden, samoin naapurin lapsi (molemmat poikia). Kun menimme hakemaan esikoisiamme kerhosta, naapurin lapsi seisoi paikallaan äidin vieressä, minun lapseni juoksenteli pitkin rakennuksen aulaa. 

Ei ole kyse siitä, etteikö lapsilla pidä olla sääntöjä, mutta jos lapset ovat perusluonteeltaan ja -käytökseltään hirveän erilaisia, ei heistä oikein samanlaisia saa, vaikka miten yrittäisi tunkea samaan muottiin.

Vierailija kirjoitti:

Hmm totta toinen puoli. Mulla on tyttö ja poika, ja tyttö on luonnostaan rauhallisempi, parempi keskittymään ja taaperoaikana huomattavasti helpompi kasvattaa tuollaisiin perusjuttuihin kuten pöydässä pysymiseen.

Poika häsää, leikit menee helposti överiksi, kallo on niin kova että ohjeet joutuu toistamaan sata kertaa ja silti saattaa unohtua, älyt ja väläykset on ihan omaa luokkaansa, villitsee siskoaan jne... Nyt isompana on alkanut näyttää rauhoittumisen merkkejä, koulussa keskittyy hyvin ja omaa erinomaiset käytöstavat.

Näin rankasti yleistäen sanoisin siis, että juuri 1-7- vuotiaina pojat ovat haastavampia mutta pikkuhiljaa erot tasoittuu ja murrosiässä tytöt ovat haastavampia.

Kaikki tämä on tietysti yksilöllistä, ylläoleva vain yleisimpänä huomiona. Toki tunnen myös erittäin rauhallisia pikkupoikia ja villejä pikkutyttöjä ja tietysti kilttejä murkkutyttöjä ja hurjia murkkupoikia.

Ei nyt liity tuohon ap:n aloitukseen, mutta meillä vähän sama kuin edellä. Pienenä tytöt oli rauhallisempia ja tottelevaisempia (kuulivat paremmin 😁) kuin pojat. Mutta teineinä pojat alkoivat totella paremmin (kai valmistautuivat henkisesti armeijaan). Tytöille täytyi sen sijaan perustella jokainen asia ja tyttöjen kanssa käytiin, milloin mistäkin aiheesta, pitkiä filosofisia keskusteluja.

hilbert kirjoitti:

Ydin on kateudessa. Osaat kasvattaa lastasi, he eivät, jolloin he hakevat selitystä itselleen väittämällä poikiaan haasteellisiksi kasvatettavaksi. Ihan varmasti, jos heillä olisi villi tyttölapsi ,selitettäisiin sitäkin tytön poikkeuksellisen haasteellisella luonteella. 

Jokainen lapsi on yksilö kiltista häirikköön, jolloin vanhempien homma on tunnistaa mitkä metodit lapsen kohdalla toimivat. 

Oi höpö höpö 😂

Lapset ovat erilaisia. Minulla tuli ensin kaksi superkilttiä, rauhallista, sopeutuvaista ja vähään tyytyväistä lasta. Kolmas syntyi muurahaisia pöksyissä, täynnä energiaa ja perustyytymättömänä.

Ap:n muksu vaan on helppo tapaus, ja nyt on noussut hattuun ( luulee olevansa vain hänen ansiotaan) ja haukkuu muita äitejä.

Tää on myös eräänlainen "valitse taistelusi" -tilanne. Kun joka sekunti ei voi kieltää ja vaatia, niin meillä panostetaan mm. siihen että toista ei satuteta hurjassakaan leikissä, kiitetään ja pyydetään anteeksi ja tavaraa ei rikota. Prioriteettilistan hännillä on se, istuuko pöydässä koko puolituntisen minkä aikuiset syö.

T. Perheessä villit pojat 5v ja 3v.

Vierailija kirjoitti:

Tää on myös eräänlainen "valitse taistelusi" -tilanne. Kun joka sekunti ei voi kieltää ja vaatia, niin meillä panostetaan mm. siihen että toista ei satuteta hurjassakaan leikissä, kiitetään ja pyydetään anteeksi ja tavaraa ei rikota. Prioriteettilistan hännillä on se, istuuko pöydässä koko puolituntisen minkä aikuiset syö.

T. Perheessä villit pojat 5v ja 3v.

Näin juuri. Mulla on kaksi poikaa, joista toinen rauhallinen ja toinen vilkas. Kyllä heidän kanssaan on toimittu aika eri tavoilla varsinkin silloin, kun olivat pieniä (nuorempi ja vilkkaampi on nyt 4, joten alkaa se varsinainen päättömyys olemaan jo historiaa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tyttö (3) ja poika (2). Huomaa kyllä selkeästi stereotyyppiset erot vaikka molemmat ovat samaan tapaan kasvatettu.

Tyttö lähti kävelemään tuetta vasta kun osasi, oli 13kk ikäinen. Ei pyllähdellyt ja kaatuillut, oli taaperokärryn kanssa harjoitellut menoa noin 5kk. Poika taas lähti kävelemään tuetta heti 10kk ikäisenä, kaatuili ja pyllähteli, sattui ja itki ja nousi aina vaan uudestaan jaloilleen.

Tyttö leikkii hiljaa paikallaan nukeilla ja leikkihellalla. Kyllä hänkin riehua osaa muttei riehu ikinä yksikseen. Pojan leikit taas ovat meluisia ja kolisevia, autoilla ajetaan toista päin, xylofonia hakataan kahdella nuijalla minkä käsistä irti saa. Leikit ovat myös liikkuvia, ajeluttaa autoja pitkin poikin kämppää, huoneesta toiseen. Samalla huudetaan tööttiä, piipaata ja pöristään niin että laminaatit ovat kosteusvaurion partaalla.

Tyttö ei ikinä kiipeillyt. Hyvä kun leikkipuistossa sai edes liukumäkeen menemään ilman että olin takana varmistamassa ettei hän putoa. Poika taas... kiipeää ihan kaikkialle. Pöydät, tuolit, kirjahyllyt jne. Perässä saa juosta ja koppeja napata. Eikä opi vaikka välillä koliseekin. Uudestaan vaan kiipeämään!

Tyttöä ei oikeastaan ikinä tarvinnut kieltää. Tai siis se yksi kielto riitti. Kuuntelee ohjeita, ymmärtää, ja toimii kuten sanotaan/sovitaan. Poika taas ei usko mitään. Ajoittaon epäilen onko kuulossaan vikaa, kun samoista asioista väännetään yhä uudestaan ja uudestaan, monta kertaa päivässä, joka päivä.

Eivät ne stereotypiat ihan tuulesta temmattuja ole. Poikkeuksia toki löytyy, sitä en kiellä. Uhma/tahto on molemmilla ollut vahva, ei tuo tyttökään mikään ovimatto ole vaikka varsin kiltiltä kuulostaakin.

Mutta eikö nyt voisi edes yrittää opettaa tapoja yms. molemmille? En ole kieltänyt eroja missään vaiheessa, vaan minua ärsyttää se, että jotkut äidit eivät edes yritä vedoten tähän erilaisuuteen.

Tottakai. Jos luit kommentin kunnolla, niin huomaat että juurikin poikaa kasvatetaan (ja pitää kasvattaa!) jopa enemmän kuin tyttöä taaperoiässä. Ja se tuottaa hedelmää kun pojan aivot kypsyvät, pojat rauhoittuvat ja hyvät käytöstavat ja keskittyminen tulee esiin. Tytöt taas usein "purkautuvat" teini-iässä, kun pojat ovat jo riehumisensa riehuneet.

Kukaan ei kyseenalaista kasvatuksen tärkeyttä, eikä sukupuoli olekaan mikään syy olla kieltämättä lasta kun käytös menee huonoksi. Se vaan usein on niin, että pikkupojalle se pöydässä istuminen on vaikeampaa kuin tytölle. Huom sanoin "usein", en siis tarkoittanut kaikkia poikia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pojat ja tytöt ovat oikeasti keskimäärin aika erilaisia. Esim. kun meillä oli vanhemman lapsen (poika; molemmat lapsemme ovat poikia) kaverisynttärit, oli tytöissä ja pojissa havaittavissa aika selviä eroja. Tytöt yksinkertaisesti olivat paljon, paljon rauhallisempia kuin pojat. Jossain vaiheessa suurin osa pojista mennä viiletti pitkin pihaa, tytöt tulivat mun kanssa juttelemaan ja koiraa rapsuttamaan.

Tämä on ihan totta, tytöt ja pojat ovat erilaisia. Sen näkee jopa muiden nisäkäslajien poikia seuratessa. Missään kohtaa aloitusta ei kuitenkaan sanottu, että tyttöjen ja poikien pitäisi olla samanlaisia vaan, että heitä pitäisi koskea samat käyttäytymissäännöt.

Jos luonnostaan rauhallisempi tyttö ei häiriköi, mutta vilkkaampi poika puolestaan häiriköi ja aiheuttaa muille lapsille mielipahaa sotkiessaan heidän leikit, tottakai poikaa on komennettava. Lapset ovat kuitenkin kasvamassa yhteiskuntaan, jossa samat lait ja säännöt koskevat kumpaakin sukupuolta.

Mitenhän se voi onnistua, että lapset käyttäytyvät samalla tavalla, jos he ovat erilaisia? Esim. jos toisella lapsella on vaikeuksia pysyä paikallaan ja toisella ei, miten on mahdollista, että molemmat käyttäytyvät samalla tavalla? Muistan, kun oma nuorempi lapseni oli kahden, samoin naapurin lapsi (molemmat poikia). Kun menimme hakemaan esikoisiamme kerhosta, naapurin lapsi seisoi paikallaan äidin vieressä, minun lapseni juoksenteli pitkin rakennuksen aulaa. 

Ei ole kyse siitä, etteikö lapsilla pidä olla sääntöjä, mutta jos lapset ovat perusluonteeltaan ja -käytökseltään hirveän erilaisia, ei heistä oikein samanlaisia saa, vaikka miten yrittäisi tunkea samaan muottiin.

Edelleenkään kukaan ei vaadi lapsille samanlaisia leikkejä. Pojat leikkikööt niitä rajuja leikkejä aivan rauhassa, siinä missä tytöt usein rauhallisempia leikkejä. Jos kuitenkin poikien rajut leikit aiheuttavat häiriötä, vaaratilanteita jne. niin on vanhemman vastuu puuttua siihen. Tai jos poika häslää ruokapöydässä, tunnilla jne. muita häiriköiden, on siihen puututtava.

Ei huonoa käytöstä voi perustella sukupuolisilla eroilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pojat ja tytöt ovat oikeasti keskimäärin aika erilaisia. Esim. kun meillä oli vanhemman lapsen (poika; molemmat lapsemme ovat poikia) kaverisynttärit, oli tytöissä ja pojissa havaittavissa aika selviä eroja. Tytöt yksinkertaisesti olivat paljon, paljon rauhallisempia kuin pojat. Jossain vaiheessa suurin osa pojista mennä viiletti pitkin pihaa, tytöt tulivat mun kanssa juttelemaan ja koiraa rapsuttamaan.

Tämä on ihan totta, tytöt ja pojat ovat erilaisia. Sen näkee jopa muiden nisäkäslajien poikia seuratessa. Missään kohtaa aloitusta ei kuitenkaan sanottu, että tyttöjen ja poikien pitäisi olla samanlaisia vaan, että heitä pitäisi koskea samat käyttäytymissäännöt.

Jos luonnostaan rauhallisempi tyttö ei häiriköi, mutta vilkkaampi poika puolestaan häiriköi ja aiheuttaa muille lapsille mielipahaa sotkiessaan heidän leikit, tottakai poikaa on komennettava. Lapset ovat kuitenkin kasvamassa yhteiskuntaan, jossa samat lait ja säännöt koskevat kumpaakin sukupuolta.

Mitenhän se voi onnistua, että lapset käyttäytyvät samalla tavalla, jos he ovat erilaisia? Esim. jos toisella lapsella on vaikeuksia pysyä paikallaan ja toisella ei, miten on mahdollista, että molemmat käyttäytyvät samalla tavalla? Muistan, kun oma nuorempi lapseni oli kahden, samoin naapurin lapsi (molemmat poikia). Kun menimme hakemaan esikoisiamme kerhosta, naapurin lapsi seisoi paikallaan äidin vieressä, minun lapseni juoksenteli pitkin rakennuksen aulaa. 

Ei ole kyse siitä, etteikö lapsilla pidä olla sääntöjä, mutta jos lapset ovat perusluonteeltaan ja -käytökseltään hirveän erilaisia, ei heistä oikein samanlaisia saa, vaikka miten yrittäisi tunkea samaan muottiin.

Edelleenkään kukaan ei vaadi lapsille samanlaisia leikkejä. Pojat leikkikööt niitä rajuja leikkejä aivan rauhassa, siinä missä tytöt usein rauhallisempia leikkejä. Jos kuitenkin poikien rajut leikit aiheuttavat häiriötä, vaaratilanteita jne. niin on vanhemman vastuu puuttua siihen. Tai jos poika häslää ruokapöydässä, tunnilla jne. muita häiriköiden, on siihen puututtava.

Ei huonoa käytöstä voi perustella sukupuolisilla eroilla.

No onko joku sanonut, että huono käytös pitää sallia? Ei ole. Vaan sitä, että samojen asioiden vaatiminen ei välttämättä onnistu kaikkien lasten kohdalla.

Tavallaan kiva lukea , että muillakin on tälläisiä poikia. Minulla 3 tytärtä ja yksi poika. Taaperoina tytöt todella helppoja ja rauhallisia. Usein heistä sanotaan, että onpa hyvin kasvatettuja lapsia. Tähän olen totuudenmukaisesti vastannut, että toki parhaamme ollaan yritetty, mutta ovat luonnostaankin jo sellaisia.

Sitten poika. Aivan hirveä tapaus. Mikään ei mene jakeluun. Aivan täysituho. Välillä tunnen ihan vihantunteita suorastaan häntä kohtaan kun on vain niin kamala. Sählää, riehuu, huutaa, rikkoo, sotkee. Ei saa mitään tolkkua häneen. Toki alan epäillä ihan adhd:takin hänen kohdallaan. Neuvolassa puheeksi ottanutkin tilanteen ja lääkäri aikoo ottaa tarkastukseen ja tehdä lähetteen jatkotutkimuksiin.

Isä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulumaailmassa ainakin teinipoikien riitoja on paljon helpompi selvitellä kuin tyttöjen.

Ylipäätään teinipojat ovat mukavampia tapauksia, jos saa suoraan sanoa.

T: vapaaehtoisena nuorisotyössä monta vuotta ollut.

Millä tavalla tämä sitten ilmenee? Kiinnostaa, vaikka ei omia lapsia olekaan.