Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Myös poikalapsilta voi vaatia hyvää käyttäytymistä.
29.12.2018 |
Kahdella ystävälläni on poikalapsi, minulla tyttö. Tyttö ja toinen poika on 4, toinen poika on 3. Lapset tulee toimeen keskenään.
Mutta molempien äitien suusta saan kuulla, miten helpolla pääsen, kun meillä on tyttö. Pojat on kuulema niin villejä.
Esimerkiksi pihalla ollessa kaikki riehuu ihan samalla tavalla. Ero on siinä, että minä menen ja keskeytän, jos leikki menee vääränlaiseksi. Poikien äidit huokailee vieressä, että kohta varmaan tuo ja tuo menee rikki.
Ruokapöydässä pojat pomppii pois ja takaisin, äidit kysyy vaan perään, tuletko vielä takaisin. Oon aatellut, että jo pienemmille opetetaan pöydässä pysyminen. Esimerkkejä ois miljoona.
Lähtee järki. Mun tuttavat on toivottavasti poikkeuksia, mutta jos samanlaisia löytyy, niin kasvattakaa nyt ne poikannekin!
Kommentit (98)
Vaikka sitä vähätellään, on poikalapselle- ja nuorelle erittäin tärkeää, että kasvatuksessa olisi mukana ns. täysijärkinen ja tasapainoinen mies. Vaikka äiti on usein se läheisin, isän tai jonkun miehen ymmärrys poikien maailmaan on kuitenkin toisenlainen ja siksi erittäin hyödyllinen. Hyvin moni isättä kasvanut on tätä samaa vielä aikuisenakin puhunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tyttö (3) ja poika (2). Huomaa kyllä selkeästi stereotyyppiset erot vaikka molemmat ovat samaan tapaan kasvatettu.
Tyttö lähti kävelemään tuetta vasta kun osasi, oli 13kk ikäinen. Ei pyllähdellyt ja kaatuillut, oli taaperokärryn kanssa harjoitellut menoa noin 5kk. Poika taas lähti kävelemään tuetta heti 10kk ikäisenä, kaatuili ja pyllähteli, sattui ja itki ja nousi aina vaan uudestaan jaloilleen.
Tyttö leikkii hiljaa paikallaan nukeilla ja leikkihellalla. Kyllä hänkin riehua osaa muttei riehu ikinä yksikseen. Pojan leikit taas ovat meluisia ja kolisevia, autoilla ajetaan toista päin, xylofonia hakataan kahdella nuijalla minkä käsistä irti saa. Leikit ovat myös liikkuvia, ajeluttaa autoja pitkin poikin kämppää, huoneesta toiseen. Samalla huudetaan tööttiä, piipaata ja pöristään niin että laminaatit ovat kosteusvaurion partaalla.
Tyttö ei ikinä kiipeillyt. Hyvä kun leikkipuistossa sai edes liukumäkeen menemään ilman että olin takana varmistamassa ettei hän putoa. Poika taas... kiipeää ihan kaikkialle. Pöydät, tuolit, kirjahyllyt jne. Perässä saa juosta ja koppeja napata. Eikä opi vaikka välillä koliseekin. Uudestaan vaan kiipeämään!
Tyttöä ei oikeastaan ikinä tarvinnut kieltää. Tai siis se yksi kielto riitti. Kuuntelee ohjeita, ymmärtää, ja toimii kuten sanotaan/sovitaan. Poika taas ei usko mitään. Ajoittaon epäilen onko kuulossaan vikaa, kun samoista asioista väännetään yhä uudestaan ja uudestaan, monta kertaa päivässä, joka päivä.
Eivät ne stereotypiat ihan tuulesta temmattuja ole. Poikkeuksia toki löytyy, sitä en kiellä. Uhma/tahto on molemmilla ollut vahva, ei tuo tyttökään mikään ovimatto ole vaikka varsin kiltiltä kuulostaakin.
Sukupuolesta johtuvaa? In my ass. Tuo kuulostaa aivan mun tytöiltä. Eka tuollainen kuin sunkin esikoinen ja mun kuopus tyttö on kuin poikasi.
Tuohon poikia ei kasvateta juttuun otan sen verran kantaa poikien äitinä että ei pidä paikkaansa.
Se missä tyttöjen äiti kokee jonkun asian puistossa liian hurjaksi pikku prinsessalleen ja menee keskeyttää leikin ei tarkoita että se olis sitä näille hurjapää pojille. Poikien äidit kun on nähnyt ihan kaikkea..
Koko aloitus on muutenkin ihan älytöntä yleistämistä.
Mistä luulette että kuolematon sanonta 'pojat on poikia ' mahtaa tulla?
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sitä vähätellään, on poikalapselle- ja nuorelle erittäin tärkeää, että kasvatuksessa olisi mukana ns. täysijärkinen ja tasapainoinen mies. Vaikka äiti on usein se läheisin, isän tai jonkun miehen ymmärrys poikien maailmaan on kuitenkin toisenlainen ja siksi erittäin hyödyllinen. Hyvin moni isättä kasvanut on tätä samaa vielä aikuisenakin puhunut.
Tähänkin vaikuttaa useimmiten se päsmäröivä tai yh-äiti.
Faktaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sitä vähätellään, on poikalapselle- ja nuorelle erittäin tärkeää, että kasvatuksessa olisi mukana ns. täysijärkinen ja tasapainoinen mies. Vaikka äiti on usein se läheisin, isän tai jonkun miehen ymmärrys poikien maailmaan on kuitenkin toisenlainen ja siksi erittäin hyödyllinen. Hyvin moni isättä kasvanut on tätä samaa vielä aikuisenakin puhunut.
Pätee tyttölapsiinkin. Tytöt tarvitsevat myöskin sen isän kuvioihin. Seuraukset on nähtävissä sitten kun alkaa deittailee jos ei ole isää ollut kuvioissa ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikalapsia alistavien äitien pojista tulee sarjamurhaajia. Kun aletaan yleistämään kautta linjan
Samaan oletukseen olen välillä törmännyt, minulla siis yksi poika.
Toki lapsilla on toisinaan villit leikit, mutta se onkin vähän se lasten juttu.
Mutta lapseni ei riehu päättömästi, vaan tottelee jos sanotaan. Ei lyö tai muuten ole väkivaltainen, koska pienestä pitäen opetettu, että lyöminen on väärin.
Ja on todellinen herrasmies. Esim. tarjoutuu itse kantamaan osan kauppaostoksista, jottei äidin tarvitse kantaa kaikkea 💜
Ja muutenkin osallistuu kotitöihin omatoimisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on kaksi poikaa ja lähipiirissä pelkästään tyttöjä.
Joo meidän pojat ovat aika vilkkaita tapauksia ja joutuu enemmän heitä komentamaan, mutta mitä esim. leikeissä olen huomannut niin tytöt eivät ole niin reiluja vaan monesti aika itsekkäitä ja kontrolloivia pikkuprinsessoja. Siinä missä pojilla ehkä helpommin meno menee villimmäksi ja joutuu enemmän paimentamaan niin tytöt määräilee ja mököttää heti jos leikit ei mene tasan niinkuin he haluavat. Yleisillä leikkipaikoilla ne on usein myös tyttöjä, jotka tahallaan tekevät muille kiusaa.
Se on kyllä ihan totta, että paljon näkee poikalapsia, joilla ei ole käytöstapoja sitten lainkaan. Toki yleensä pojat ovat oikeastikin villimpiä, mutta kyllä meillä silti aina on vaadittu käytöstapoja pojalta ja ihmeen hyvin käyttäytyykin, kun verrataan ikätovereihinsa (4v).
Toimin silti samoin kuin ap, eli jos leikki menee liian rajuksi ja jokin on menossa rikki, puutun siihen. Meillä ei haahuilla pöydästä pois, vaan tuolissa istutaan, syödään ja sitten voidaan poistua, kun on kiitetty. En tosiaan vieressä katso, että kohta sattuu todella pahasti tai joku menee rikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on kaksi poikaa ja lähipiirissä pelkästään tyttöjä.
Joo meidän pojat ovat aika vilkkaita tapauksia ja joutuu enemmän heitä komentamaan, mutta mitä esim. leikeissä olen huomannut niin tytöt eivät ole niin reiluja vaan monesti aika itsekkäitä ja kontrolloivia pikkuprinsessoja. Siinä missä pojilla ehkä helpommin meno menee villimmäksi ja joutuu enemmän paimentamaan niin tytöt määräilee ja mököttää heti jos leikit ei mene tasan niinkuin he haluavat. Yleisillä leikkipaikoilla ne on usein myös tyttöjä, jotka tahallaan tekevät muille kiusaa.
Tämän saman olen myöskin huomannut.
Koko keskustelu ja varsinkin aloitus on täysin absurdia.
Jumalauta ne lapsetkin on yksilöitä, ei palstamammojen yleistyksiä, oli kyseessä sitten tyttö, poika tai yksisarvinen. Hajotkaa yleistyksiinne. Kai kaikki palstamammatkin on sormet pullataikinassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on kaksi poikaa ja lähipiirissä pelkästään tyttöjä.
Joo meidän pojat ovat aika vilkkaita tapauksia ja joutuu enemmän heitä komentamaan, mutta mitä esim. leikeissä olen huomannut niin tytöt eivät ole niin reiluja vaan monesti aika itsekkäitä ja kontrolloivia pikkuprinsessoja. Siinä missä pojilla ehkä helpommin meno menee villimmäksi ja joutuu enemmän paimentamaan niin tytöt määräilee ja mököttää heti jos leikit ei mene tasan niinkuin he haluavat. Yleisillä leikkipaikoilla ne on usein myös tyttöjä, jotka tahallaan tekevät muille kiusaa.
Poikien "huono käytös" on näkyvämpää riehumista, mutta tytöillä on kyllä enemmän sitä oikeaa huonoa käytöstä, joka on hiljaisempaa ja siihen ei puututa.
Minulla on 3 poikaa ja 1 tyttö, ja oma kokemukseni on että pojat on paljon rauhallisempia ja helpompia kuin tyttö! Yhdellä pojista jopa adhd. Silti helpompi .
Kunnollisia kaikista kasvatuksella tuli ( 3/4 jo saatu ohi murkkuiän), eli kasvatus ratkaisee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tyttö (3) ja poika (2). Huomaa kyllä selkeästi stereotyyppiset erot vaikka molemmat ovat samaan tapaan kasvatettu.
Tyttö lähti kävelemään tuetta vasta kun osasi, oli 13kk ikäinen. Ei pyllähdellyt ja kaatuillut, oli taaperokärryn kanssa harjoitellut menoa noin 5kk. Poika taas lähti kävelemään tuetta heti 10kk ikäisenä, kaatuili ja pyllähteli, sattui ja itki ja nousi aina vaan uudestaan jaloilleen.
Tyttö leikkii hiljaa paikallaan nukeilla ja leikkihellalla. Kyllä hänkin riehua osaa muttei riehu ikinä yksikseen. Pojan leikit taas ovat meluisia ja kolisevia, autoilla ajetaan toista päin, xylofonia hakataan kahdella nuijalla minkä käsistä irti saa. Leikit ovat myös liikkuvia, ajeluttaa autoja pitkin poikin kämppää, huoneesta toiseen. Samalla huudetaan tööttiä, piipaata ja pöristään niin että laminaatit ovat kosteusvaurion partaalla.
Tyttö ei ikinä kiipeillyt. Hyvä kun leikkipuistossa sai edes liukumäkeen menemään ilman että olin takana varmistamassa ettei hän putoa. Poika taas... kiipeää ihan kaikkialle. Pöydät, tuolit, kirjahyllyt jne. Perässä saa juosta ja koppeja napata. Eikä opi vaikka välillä koliseekin. Uudestaan vaan kiipeämään!
Tyttöä ei oikeastaan ikinä tarvinnut kieltää. Tai siis se yksi kielto riitti. Kuuntelee ohjeita, ymmärtää, ja toimii kuten sanotaan/sovitaan. Poika taas ei usko mitään. Ajoittaon epäilen onko kuulossaan vikaa, kun samoista asioista väännetään yhä uudestaan ja uudestaan, monta kertaa päivässä, joka päivä.
Eivät ne stereotypiat ihan tuulesta temmattuja ole. Poikkeuksia toki löytyy, sitä en kiellä. Uhma/tahto on molemmilla ollut vahva, ei tuo tyttökään mikään ovimatto ole vaikka varsin kiltiltä kuulostaakin.
Aivan kuin meillä! Paitsi roolit tytön ja pojan kesken toisin päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on kaksi poikaa ja lähipiirissä pelkästään tyttöjä.
Joo meidän pojat ovat aika vilkkaita tapauksia ja joutuu enemmän heitä komentamaan, mutta mitä esim. leikeissä olen huomannut niin tytöt eivät ole niin reiluja vaan monesti aika itsekkäitä ja kontrolloivia pikkuprinsessoja. Siinä missä pojilla ehkä helpommin meno menee villimmäksi ja joutuu enemmän paimentamaan niin tytöt määräilee ja mököttää heti jos leikit ei mene tasan niinkuin he haluavat. Yleisillä leikkipaikoilla ne on usein myös tyttöjä, jotka tahallaan tekevät muille kiusaa.
Poikien "huono käytös" on näkyvämpää riehumista, mutta tytöillä on kyllä enemmän sitä oikeaa huonoa käytöstä, joka on hiljaisempaa ja siihen ei puututa.
Se, että sinä et siihen tyttöjenkin huonoon käytökseen puutu, ei tarkoita sitä, etteikö muut puuttuisi. Eiköhän lapsen huonoon tai epäsuotavaan käytökseen kuulu puuttua sukupuolesta riippumatta. Kaikki lähtee aikuisten johdonmukaisuudesta ja siitä, että lapsi on tietoinen, mitä häneltä kulloinkin vaaditaan ja hänelle kerrotaan selkeästi pelisäännöt ja tarvittaessa muistutetaan niistä aika ajoin. Kaikki lähtee kasvatuksesta, ei sukupuolesta.
Meillä oli monta pientä lasta, tyttöjä ja poikia, villejä ja rauhallisia. Kaikki kasvatettiin tiukalla kurilla (paitsi ehkä kuopus.. :D). Hyvin osasivat villit ja rauhalliset, tytöt ja pojat, kun vaadittiin. Älkää nyt aliarvioiko niitä lapsianne!
Vierailija kirjoitti:
Tuohon poikia ei kasvateta juttuun otan sen verran kantaa poikien äitinä että ei pidä paikkaansa.
Se missä tyttöjen äiti kokee jonkun asian puistossa liian hurjaksi pikku prinsessalleen ja menee keskeyttää leikin ei tarkoita että se olis sitä näille hurjapää pojille. Poikien äidit kun on nähnyt ihan kaikkea..
Koko aloitus on muutenkin ihan älytöntä yleistämistä.
Mistä luulette että kuolematon sanonta 'pojat on poikia ' mahtaa tulla?
"Pojat on poikia" on raivostuttava tapa vähätellä ja osoittaa hyväksyntää poikien huonoa käytöstä kohtaan. "Pojat joutuvat kantamaan vastuun sanoistaan ja teoistaan siinä missä tytötkin" on sopivampi sanonta.
Aika tasaisesti näkyy sekä poika- että tyttölapsissa niitä, joilta ei ole käytöstapoja vaadittu. Ja sitten myös niitä, joilta on vaadittu liikaa.
-lto
"Me kaikki naiset ollaan yksilöitä, ei saa yleistää"
Poikalapsien kohdalla tämä on kuitenkin ihan ok?
Alue: Aihe vapaa
Meidän tytöistä yksi on ollut kuin tuo sinun poikasi. Siitä huolimatta on oppinut käytöstavat ja on nyt aikuinen, seurallinen ja sosiaalinen maisterisnainen.