Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Myös poikalapsilta voi vaatia hyvää käyttäytymistä.
29.12.2018 |
Kahdella ystävälläni on poikalapsi, minulla tyttö. Tyttö ja toinen poika on 4, toinen poika on 3. Lapset tulee toimeen keskenään.
Mutta molempien äitien suusta saan kuulla, miten helpolla pääsen, kun meillä on tyttö. Pojat on kuulema niin villejä.
Esimerkiksi pihalla ollessa kaikki riehuu ihan samalla tavalla. Ero on siinä, että minä menen ja keskeytän, jos leikki menee vääränlaiseksi. Poikien äidit huokailee vieressä, että kohta varmaan tuo ja tuo menee rikki.
Ruokapöydässä pojat pomppii pois ja takaisin, äidit kysyy vaan perään, tuletko vielä takaisin. Oon aatellut, että jo pienemmille opetetaan pöydässä pysyminen. Esimerkkejä ois miljoona.
Lähtee järki. Mun tuttavat on toivottavasti poikkeuksia, mutta jos samanlaisia löytyy, niin kasvattakaa nyt ne poikannekin!
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pojat ja tytöt ovat oikeasti keskimäärin aika erilaisia. Esim. kun meillä oli vanhemman lapsen (poika; molemmat lapsemme ovat poikia) kaverisynttärit, oli tytöissä ja pojissa havaittavissa aika selviä eroja. Tytöt yksinkertaisesti olivat paljon, paljon rauhallisempia kuin pojat. Jossain vaiheessa suurin osa pojista mennä viiletti pitkin pihaa, tytöt tulivat mun kanssa juttelemaan ja koiraa rapsuttamaan.
Tämä on ihan totta, tytöt ja pojat ovat erilaisia. Sen näkee jopa muiden nisäkäslajien poikia seuratessa. Missään kohtaa aloitusta ei kuitenkaan sanottu, että tyttöjen ja poikien pitäisi olla samanlaisia vaan, että heitä pitäisi koskea samat käyttäytymissäännöt.
Jos luonnostaan rauhallisempi tyttö ei häiriköi, mutta vilkkaampi poika puolestaan häiriköi ja aiheuttaa muille lapsille mielipahaa sotkiessaan heidän leikit, tottakai poikaa on komennettava. Lapset ovat kuitenkin kasvamassa yhteiskuntaan, jossa samat lait ja säännöt koskevat kumpaakin sukupuolta.
Vilkkaus ei ole sama asia kuin häiriköinti. Ihan yhtä hyvin voi olla niin, että vilkas poika vaan leikkii rajummin ilman sen pahempaa tarkoitusta. Oma poikani esim. tykkäsi leikkiä poneilla tyttöjen kanssa, tosin välillä tuli sanomista siitä, että niissä leikeissä voisi räjähdellä vähän vähemmän ( eli lapsi leikki että aina välillä tapahtui räjähdyksiä, ei itse räjähdellyt.)
Yhtä hyvin se rauhallinen tyttö voi olla ilkeä mainpuloija, ja muille pahan mielen aiheuttaja, vaikka aikuisten silmään olisikin tosi helppo ja kiva.
Tytöt noin yleensä osaa olla paljon paremmin silmänpalvojia kuin pojat, ja siksi saavatkin usein aikuisilta vahvistusta sille, että selän takana voi tehdä mitä vaan, kunhan aikuisten edessä osaa olla mielinkielin.
Olet väärässä. Manipuloijat, selän takana kieroilijat ja silmänpalvojat löytyvät vilkkaiden lasten joukosta. Tämä pätee molempiin sukupuoliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut poikalasten äidit myös iloisesti pissattavat poikansa ihan mihin vain puskanjuureen, ihan sama vaikka kyseinen puska olisi vaikka kaupungin istutus ja vessoja kyllä olisi lähellä jos vain viitsisi etsiä. Kun se on poikalapsen kanssa niin helppoa! Eipä tarvitse ihmetellä, miksi aikuisista miehistä tuntuu kännipäissään ihan hyvältä idealta kusta porttikonkiin, kun alkoholi taannuttaa ja äidin opit muistuvat mieleen.
Please, opettakaa ne poikannekin pissaamaan vessassa eikä pihalla. Jos paikka ei ole sellainen, että kyykistyisit itse maahan pissalle, älä pissata siihen poikaasikaan.
Ja naisten kaduille kuseminen johtuu __________________?
Pissahädästä.
Todella paljon harvinaisempaa kuin miesten kadulle kuseminen kuitenkin.
Ja mistä luulet miesten kusemisen johtuvan?
Samasta kuin naistenkin.
Ja kadulle k-seminen on sukupuolesta riippumatta junttia ja erittäin huonoa käytöstä.
Minulla on tyttö ja poika ja riehumisleikkejä en ole sallinut kummallekaan. Yhtä suurella innolla leikkivät myös esim. legoilla, junaradalla, rakentelevat palikoilla, muovailuvahalla ja piirtelevät.
Toki illalla saattaa joskus mennä juoksenteluksi, mutta silloin sovitaan esim että eteisessä saa juosta vaikka kolme kertaa edes takaisin ja sit hammaspesulle. Mitään toisten kiusaamista tai tavaroiden rikkomista en salli missään nimessä. Nats iäitikö?
Jos haluaa juosta, voi mennä ulos riehumaan. Siellä yleensä aika nopeasti tekeminen kyllä rauhoittuu.
Vierailija kirjoitti:
Tajuatteko te poikienhyysääjät, että te vain lisäätte poikiin ja miehiin kohdistuvaa vihaa ja halveksuntaa? Jonain päivänä poikanne joutuvat maksamaan siitä kovan hinnan. Armoa ei anneta.
Nyt on ihan pakko sanoa, että JOS ihan oikeasti syntyisi sukupuolten välinen sota, niin kuvitteletko oikeasti, että naisilla olisi siinä tilanteessa mitään sanottavaa mihinkään? Kenellä on fyysinen ylivoima, kenellä lähes täysin asevalta?
Ja jos et tällä usko, niin käännä katse maailmalle. Moni niistä maista, joissa naiset nykyään kulkevat päästä varpaisiin peitettynä oli vielä 60-70-luvulla huomattavasti vapaamielisempi, eikä naisen asemaa ollut samalla tavalla rajoitettu.
Sinänsä on surullista, että tasa-arvo, jonka pitäisi olla hyvä asia, helposti johtaa oikeasti miesten ja naisten väliseen sodankäyntiin.
PS. tosi iso osa täälläkin valitetusta poikien käytöksestä on oikeasti vaan vilkkaampaa toimintaa. Poikien toivotaan olevan yhtä passiivisia kuin tyttöjen, mikä ei ole reilua, koska suurin osa pojista on eläväisempiä kuin tytöt.
Oikeasti huonoa käytöstä, ihmisten satuttamista tavalla tai toisella tai tavaroiden tahallista rikkomista ei pidä sallia. Mutta sitten on hyvin paljon sellaista toimintaa, josta ei tarvitsisi niin paljon vetää hernettä nenään.
Vierailija kirjoitti:
Tytöillä ja pojilla on myös ihan oikeasti biologisia eroja keskenään. Mitä lähemmäs aikuisuutta kasvaa sitä suuremmaksi nämä erot kasvaa.
On väärin pakottaa väkisin tytöt ja pojat samaan muottiin. Erilaisuudessa ei ole mitään väärää.
Miesten ja naisten biologiset erot perustuvat vain ruumiillisiin eroavaisuuksiin. Neurologit eivät ole löytäneet mitään todisteita "naisten" ja "miesten" aivoista - kaikki eroavaisuudet käytösmalleissa ovat siis sosiaalisia, joskin häviävän pieni osa on hormoneiden aiheuttamaa ja hormonitoiminta ei edes käynnisty kuin vasta teini-iässä. Joten lopeta sössötys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvata siinä sitten poikia hillitymmiksi, kun julkkis-kallonkutistaja Sinkkonen julistaa, että pojat on poikia.
Kakkoselle: On ihan hyvä opettaa pojat puskapissille. Muistatteko, miten Aapelin Pikku Pietarin pihassa se naapurin Henry osasi pissata vain pottaan, kunnes sitten pihan pojat päättivät opettaa kaverin tavoille, että tarvinnut kuunnella itkuista "Ovi aukii" monta kertaa päivässä. Nykytenavathan ovat kasvaneet vessanpytyn äärellä ja luontoretkellä tulee hätä käteen, kun ei ole sitä pyttyä ja lastia pitäisi keventää, ennen kuin housut kastuvat. Sama homma muuten tyttöjen kanssa.
Voi opettaa puskapissille asiallisella paikalla, siitähän oli kyse. Ilmeisesti joidenkin mielestä poikien kohdalla "asiallinen paikka" on mikä tahansa puska.
Nimenomaan. Esim. jos luontoretkellä tulee tarve käydä puskassa niin on ihan ok kävellä vaikka 100m päähän polusta ja hoitaa asiat siellä metsän suojissa. Ja autoillessa sama juttu, jos hätä yllättää niin voi kävellä sen 100m metsään sen sijaan että lorottaa jossain bussipysäkin takana tai kokonaana näkösällä siinä tien varressa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pojat ja tytöt ovat oikeasti keskimäärin aika erilaisia. Esim. kun meillä oli vanhemman lapsen (poika; molemmat lapsemme ovat poikia) kaverisynttärit, oli tytöissä ja pojissa havaittavissa aika selviä eroja. Tytöt yksinkertaisesti olivat paljon, paljon rauhallisempia kuin pojat. Jossain vaiheessa suurin osa pojista mennä viiletti pitkin pihaa, tytöt tulivat mun kanssa juttelemaan ja koiraa rapsuttamaan.
Tämä on ihan totta, tytöt ja pojat ovat erilaisia. Sen näkee jopa muiden nisäkäslajien poikia seuratessa. Missään kohtaa aloitusta ei kuitenkaan sanottu, että tyttöjen ja poikien pitäisi olla samanlaisia vaan, että heitä pitäisi koskea samat käyttäytymissäännöt.
Jos luonnostaan rauhallisempi tyttö ei häiriköi, mutta vilkkaampi poika puolestaan häiriköi ja aiheuttaa muille lapsille mielipahaa sotkiessaan heidän leikit, tottakai poikaa on komennettava. Lapset ovat kuitenkin kasvamassa yhteiskuntaan, jossa samat lait ja säännöt koskevat kumpaakin sukupuolta.
Vilkkaus ei ole sama asia kuin häiriköinti. Ihan yhtä hyvin voi olla niin, että vilkas poika vaan leikkii rajummin ilman sen pahempaa tarkoitusta. Oma poikani esim. tykkäsi leikkiä poneilla tyttöjen kanssa, tosin välillä tuli sanomista siitä, että niissä leikeissä voisi räjähdellä vähän vähemmän ( eli lapsi leikki että aina välillä tapahtui räjähdyksiä, ei itse räjähdellyt.)
Yhtä hyvin se rauhallinen tyttö voi olla ilkeä mainpuloija, ja muille pahan mielen aiheuttaja, vaikka aikuisten silmään olisikin tosi helppo ja kiva.
Tytöt noin yleensä osaa olla paljon paremmin silmänpalvojia kuin pojat, ja siksi saavatkin usein aikuisilta vahvistusta sille, että selän takana voi tehdä mitä vaan, kunhan aikuisten edessä osaa olla mielinkielin.
Olet väärässä. Manipuloijat, selän takana kieroilijat ja silmänpalvojat löytyvät vilkkaiden lasten joukosta. Tämä pätee molempiin sukupuoliin.
Juu ei löydy, ei todellakaan. Mutta sinä et selvästikään ole edes tajunnut ketkä ja millaiset lapset tätä harrastavat. Vilkas lapsi joka haluaa huomiota ja tykkää esiintyä ei ole silmänpalvoja. Eikä siis tietenkään kiltti hiljainen lapsikaan. Mutta ne "johtajatyyppiset" lapset varsin usein ovat. Ne joiden ihanaa jääräpäisyyttä vanhemmat ihailee ja joille ei oikein saada rajoja asetettua, kun lapsi on niin kovin voimakastahtoinen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tyttö (3) ja poika (2). Huomaa kyllä selkeästi stereotyyppiset erot vaikka molemmat ovat samaan tapaan kasvatettu.
Tyttö lähti kävelemään tuetta vasta kun osasi, oli 13kk ikäinen. Ei pyllähdellyt ja kaatuillut, oli taaperokärryn kanssa harjoitellut menoa noin 5kk. Poika taas lähti kävelemään tuetta heti 10kk ikäisenä, kaatuili ja pyllähteli, sattui ja itki ja nousi aina vaan uudestaan jaloilleen.
Tyttö leikkii hiljaa paikallaan nukeilla ja leikkihellalla. Kyllä hänkin riehua osaa muttei riehu ikinä yksikseen. Pojan leikit taas ovat meluisia ja kolisevia, autoilla ajetaan toista päin, xylofonia hakataan kahdella nuijalla minkä käsistä irti saa. Leikit ovat myös liikkuvia, ajeluttaa autoja pitkin poikin kämppää, huoneesta toiseen. Samalla huudetaan tööttiä, piipaata ja pöristään niin että laminaatit ovat kosteusvaurion partaalla.
Tyttö ei ikinä kiipeillyt. Hyvä kun leikkipuistossa sai edes liukumäkeen menemään ilman että olin takana varmistamassa ettei hän putoa. Poika taas... kiipeää ihan kaikkialle. Pöydät, tuolit, kirjahyllyt jne. Perässä saa juosta ja koppeja napata. Eikä opi vaikka välillä koliseekin. Uudestaan vaan kiipeämään!
Tyttöä ei oikeastaan ikinä tarvinnut kieltää. Tai siis se yksi kielto riitti. Kuuntelee ohjeita, ymmärtää, ja toimii kuten sanotaan/sovitaan. Poika taas ei usko mitään. Ajoittaon epäilen onko kuulossaan vikaa, kun samoista asioista väännetään yhä uudestaan ja uudestaan, monta kertaa päivässä, joka päivä.
Eivät ne stereotypiat ihan tuulesta temmattuja ole. Poikkeuksia toki löytyy, sitä en kiellä. Uhma/tahto on molemmilla ollut vahva, ei tuo tyttökään mikään ovimatto ole vaikka varsin kiltiltä kuulostaakin.
Jaa. Minäpä tiedän perheen jossa poika vauvasta lähtien oli todella hiljainen, tykkäsi puuhata omiaan, leikki mielellään leikkikeittiöllä ja kokkaili siellä "ruokia" vieraille. Edelleen on siivosti käyttäytyvä ja kohtelias nuori mies. Toinen poika taas meluisa ja uhmakas taaperoajoista asti. Tyttö jotain siltä väliltä. Omassa perheessäni me tytöt olimme jopa riehakkaampia kuin veljeni, ja itsekin leikin pikkuautoilla ja poikien leluilla mielelläni. Lapsilla on eri temperamentteja ja mieltymyksiä vauvasta lähtöisin ihan sukupuoleen katsomatta, ei ole mikään fakta että tytöt ovat niiaavia neitejä luonnostaan ja pojat taas riekkuvia pahantekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tylskentelin 20 vuotta päiväkodissa ja kolmesta kauneimmat käytöstavat hallinneesta kaksi oli ppikia ja kolmas brittiläisen perheen lapsi.
Olen kanssa työskennellyt lastenhoitajana monissa paikoissa. Sama kokemus minulla. Parhaiten käyttäytyneet, empaattisimmat ja kohteliaimmat ovat olleet poikia. Energiaa heillä monella riittää. Sille kun keksii positiivisen purkautumisväylän, niin "ongelma"on poissa.
Myös kaikkein herkimmät ovat olleet usein poikia.Väsyttää siksikin tämän palstan jatkuva poikien haukkuminen. Tämä yleinen negatiivinen asenne poikia kohtaan. Ei ihme, että poikien itsemurhatilastot ovat niin lohdutonta luettavaa.
Kuulostat aika perinteiseltä "poikien mutsilta" joka selittelee pikku eetupettereiden raivokohtaukset ja riehumiset aina parhain päin kun "pojat nyt ovat poikia", jatkuva äänessä olo on vain sujuvaa sosiaalisuutta. Tyttölapsia kohtaan puolestaan säteilee joku syvältä kumpuava katkeruus joka vaikuttaa ennakkoasenteisiin, esimerkiksi tytön ujous ja vähäpuheisuus tulkitaan ylimielisyydeksi ja epäkohteliaisuudeksi.
Mitenhän nämä tyypit perustelevat "biologisilla eroilla" kaikki riehakkaat ja puheliaat tyttölapset ja hiljaiset ja ujot poikalapset? Tyttö on vain huonosti kasvatettu ja pojalla autismi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika tasaisesti näkyy sekä poika- että tyttölapsissa niitä, joilta ei ole käytöstapoja vaadittu. Ja sitten myös niitä, joilta on vaadittu liikaa.
-lto
Ihan mielenkiinnosta, miten ne lapset käyttäytyvät joilta on vaadittu liikaa? Entä millaista vanhempien käytös heitä kohtaan on?
Vanhemmat saattavat esim. kieltää lapselle ominaiset riehakkaammat leikit (en tarkoita aggressiivista riehumista vaan lapsenomaista innostumista). Ei vanhempien käytöksessä ole mitään hälyyttävää tai huolestuttavaa, mutta tavoite rauhallisena pysyvästä lapsesta voi tukahduttaa liian pitkälle vietynä. Se vaatii lapselta ihan liiallista itsehillintää eli pidättäytymistä tilanteessa kuin tilanteessa. Kuitenkin myös sitä rauhassa olemisen ja rauhoittumisen taitoa tarvitaan eli ääripääajattelu ei tässä ole minun nähdäkseni hyvästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tyttö (3) ja poika (2). Huomaa kyllä selkeästi stereotyyppiset erot vaikka molemmat ovat samaan tapaan kasvatettu.
Tyttö lähti kävelemään tuetta vasta kun osasi, oli 13kk ikäinen. Ei pyllähdellyt ja kaatuillut, oli taaperokärryn kanssa harjoitellut menoa noin 5kk. Poika taas lähti kävelemään tuetta heti 10kk ikäisenä, kaatuili ja pyllähteli, sattui ja itki ja nousi aina vaan uudestaan jaloilleen.
Tyttö leikkii hiljaa paikallaan nukeilla ja leikkihellalla. Kyllä hänkin riehua osaa muttei riehu ikinä yksikseen. Pojan leikit taas ovat meluisia ja kolisevia, autoilla ajetaan toista päin, xylofonia hakataan kahdella nuijalla minkä käsistä irti saa. Leikit ovat myös liikkuvia, ajeluttaa autoja pitkin poikin kämppää, huoneesta toiseen. Samalla huudetaan tööttiä, piipaata ja pöristään niin että laminaatit ovat kosteusvaurion partaalla.
Tyttö ei ikinä kiipeillyt. Hyvä kun leikkipuistossa sai edes liukumäkeen menemään ilman että olin takana varmistamassa ettei hän putoa. Poika taas... kiipeää ihan kaikkialle. Pöydät, tuolit, kirjahyllyt jne. Perässä saa juosta ja koppeja napata. Eikä opi vaikka välillä koliseekin. Uudestaan vaan kiipeämään!
Tyttöä ei oikeastaan ikinä tarvinnut kieltää. Tai siis se yksi kielto riitti. Kuuntelee ohjeita, ymmärtää, ja toimii kuten sanotaan/sovitaan. Poika taas ei usko mitään. Ajoittaon epäilen onko kuulossaan vikaa, kun samoista asioista väännetään yhä uudestaan ja uudestaan, monta kertaa päivässä, joka päivä.
Eivät ne stereotypiat ihan tuulesta temmattuja ole. Poikkeuksia toki löytyy, sitä en kiellä. Uhma/tahto on molemmilla ollut vahva, ei tuo tyttökään mikään ovimatto ole vaikka varsin kiltiltä kuulostaakin.
Voi jeesus. Minullakin on tyttö ja poika, ja kirjaimellisesti kaikki menee just päinvastoin kuin kirjoitit, paitsi liikkumaan oppiminen oli pojalla nopeampaa ja älyttömiä metelöintileikkejä ei ole ollut kummallakaan, koska en ole niitä sallinut. Molemmat ovat empaattisia, osaavat odottaa vuoroaan jne. mutta pojan on aina ollut helpompi totella. Ovat jo 10 ja 5, poika vanhempi ja koulussakin on aina kehuttu kiltteydestä ja reippaudesta.
Tottakai yksittäisiä poikkeuksia on. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että ENIMMÄKSEEN tytöt on rauhallisempia ja helpommin tottelevia, pojat taas villimpiä ja jääräpäisempiä.
Kyllä meidänkin lapsuudenkodissa oli just niin, että minä tyttönä olin villi ja veljeni oli rauhallinen kirjatoukka. Kuitenkin omien lasteni myötä olen sen verran paljon lapsia tavannut, että ei ole vaikea nähdä miten asiat yleensä on.
Onhan tässäkin ketjussa jo ollut useita joilla lasten luonteet ovat noin päin. Lisäksi fyysinen vilkkaus ei ole sama asia kuin vaikeus totella tai aggressiivisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on kaksi poikaa ja lähipiirissä pelkästään tyttöjä.
Joo meidän pojat ovat aika vilkkaita tapauksia ja joutuu enemmän heitä komentamaan, mutta mitä esim. leikeissä olen huomannut niin tytöt eivät ole niin reiluja vaan monesti aika itsekkäitä ja kontrolloivia pikkuprinsessoja. Siinä missä pojilla ehkä helpommin meno menee villimmäksi ja joutuu enemmän paimentamaan niin tytöt määräilee ja mököttää heti jos leikit ei mene tasan niinkuin he haluavat. Yleisillä leikkipaikoilla ne on usein myös tyttöjä, jotka tahallaan tekevät muille kiusaa.
Poikien "huono käytös" on näkyvämpää riehumista, mutta tytöillä on kyllä enemmän sitä oikeaa huonoa käytöstä, joka on hiljaisempaa ja siihen ei puututa.
Se, että sinä et siihen tyttöjenkin huonoon käytökseen puutu, ei tarkoita sitä, etteikö muut puuttuisi. Eiköhän lapsen huonoon tai epäsuotavaan käytökseen kuulu puuttua sukupuolesta riippumatta. Kaikki lähtee aikuisten johdonmukaisuudesta ja siitä, että lapsi on tietoinen, mitä häneltä kulloinkin vaaditaan ja hänelle kerrotaan selkeästi pelisäännöt ja tarvittaessa muistutetaan niistä aika ajoin. Kaikki lähtee kasvatuksesta, ei sukupuolesta.
Minulla ei ole tyttöjä, mutta sitä juuri tarkoitin, että kasvatushan siinä juuri varmasti onkin takana. Tyttöjen annetaan olla pomottavia pikkuprinsessoja ja niin he sitten myös käyttäytyvät. Pojille tyypillisempään riehumiseen taas herkemmin puututaan, koska se on yleisesti häiritsevämpää.
Kylässä pojat sai mennä kahvipöytää rääpimään ja sormeilemaan, heidän äiti sanoi pari kertaa että voi ei tulkaa pois. Ei totelleet. Sitten sanottiin vieraille että olkaa hyvät, kahvi on valmista ja nämä ryntää ensimmäisinä kauhomaan herkkuja. Tämäkin äiti sanoi aina että tytöt olisi helpompia. Jotkut ei vaan osaa, eikä heille itsellekään ole aikoinaan opetettu käytöstapoja, siksi eivät ymmärrä ottaa niitä tosissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tästäkin pitää tehdä sukupuoliasia? Toiset vanhemmat ovat kärkkäitä puuttumaan lasten leikkeihin ja toiset eivät jaksa puuttua mihinkään, en ole huomannut sen johtuvan lapsen sukupuolesta vaan vanhemmista.
Itse olen liiankin kova puuttumaan lasten välisiin leikkeihin ja kaikkiin mahdollisiin konfliktitilanteisiin ja mulla on kolme poikaa. Itse haluaisin oppia tuota rentoutta, sopivassa määrin siis. Että lapset oppisi itsekin selvittämään näitä konflikteja.
Nykyään ei kuule voi vaatia mitään keltään ettei tuu paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika tasaisesti näkyy sekä poika- että tyttölapsissa niitä, joilta ei ole käytöstapoja vaadittu. Ja sitten myös niitä, joilta on vaadittu liikaa.
-lto
Ihan mielenkiinnosta, miten ne lapset käyttäytyvät joilta on vaadittu liikaa? Entä millaista vanhempien käytös heitä kohtaan on?
Vanhemmat saattavat esim. kieltää lapselle ominaiset riehakkaammat leikit (en tarkoita aggressiivista riehumista vaan lapsenomaista innostumista). Ei vanhempien käytöksessä ole mitään hälyyttävää tai huolestuttavaa, mutta tavoite rauhallisena pysyvästä lapsesta voi tukahduttaa liian pitkälle vietynä. Se vaatii lapselta ihan liiallista itsehillintää eli pidättäytymistä tilanteessa kuin tilanteessa. Kuitenkin myös sitä rauhassa olemisen ja rauhoittumisen taitoa tarvitaan eli ääripääajattelu ei tässä ole minun nähdäkseni hyvästä.
Kiitos vastauksesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytöillä ja pojilla on myös ihan oikeasti biologisia eroja keskenään. Mitä lähemmäs aikuisuutta kasvaa sitä suuremmaksi nämä erot kasvaa.
On väärin pakottaa väkisin tytöt ja pojat samaan muottiin. Erilaisuudessa ei ole mitään väärää.
Samaan muottiin tunkemista olisi esim. se, jos joku ostaisi sekä tytölle että pojalle lasten omista toiveista välittämättä barbit, nukkekodit ja vauvanuket joululahjaksi ja sanoisi että nyt leikitte näillä, poikien lelut on meillä kielletty.
Mutta hyvän käytöksen vaatiminen tasapuolisesti molemmilta sukupuolilta ei ole mitään samaan muottiin tunkemista. Huonoa käytöstä, vaarallisia leikkejä tms. ei saa yrittää oikeuttaa sillä että "pojat ovat poikia".Ihan samalla tavalla tuo samanlaisen käytöksen edellyttäminen on väkisin samaan muottiin pakoittamista, kuin lelutoiveiden huomiotta jättäminenkin.
eri
Voithan sinä noin ajatella, ja olkoon sitten niin, että sen verran samaan muottiin täytyykin pakottaa kasvatuksessa, että kukin osaa olla ihmisiksi ja peruskäytöstavat.
Useimmat lapset haluavat luonnostaan miellyttää vanhempiaan ja heille on ihan luonnollista oppia käyttäytymään kuten omassa yhteisössä toimitaan. Ihmisyhteisön toiminnalle on välttämätöntä, että osataan yhdessä elämisen perusasiat ja opitaan kantamaan vastuuta ja huomioimaan muita.
Niissä raameissa mahtuu sitten olemaan monella lailla yksilöllinen ilman tyttö-, poika- tai sukupuolettomiin muotteihin pakottamista.
Alue: Aihe vapaa
Tottakai yksittäisiä poikkeuksia on. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että ENIMMÄKSEEN tytöt on rauhallisempia ja helpommin tottelevia, pojat taas villimpiä ja jääräpäisempiä.
Kyllä meidänkin lapsuudenkodissa oli just niin, että minä tyttönä olin villi ja veljeni oli rauhallinen kirjatoukka. Kuitenkin omien lasteni myötä olen sen verran paljon lapsia tavannut, että ei ole vaikea nähdä miten asiat yleensä on.