Entinen uskovainen, nykyinen ateisti vastailee.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ylipäänsä alunperin olit uskossa? Minun on tuota mahdoton ymmärtää, koska olen ollut ateisti pikkulapsesta lähtien.

Samoin, mutta onhan se ymmärrettävää olla uskovainen jos siihen on kasvatettu.

Toisaalta mieleltään ja älyltään heikoin tuttavani olikin "hartaassa uskossa" tuosta vain heti viikon riparin jälkeen.

Miten perheesi on tähän suhtautunut?

Vierailija kirjoitti:

Miten perheesi on tähän suhtautunut?

Aika hyvin. Toki vanhempani olivat/ovat pettyneitä, mutta sanoivat myös ymmärtävänsä minua. He eivät itsekään ole nykyään kovin aktiivisia seurakunnassa, vaan elävät aika maallistuneesti. Hieman kipeä asia on heille, mutta ovat kuitenkin olleet tukenani.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako kysyä, mikä lahko tai kirkkokunta oli kyseessä? Mikä oli suurin syy siihen, että jätit uskon?

Vapaakirkkoon kuuluin mutta kävin paljon helluntaiseurakunnassa.

Kasvoin ulos uskosta. Maailmankuvani alkoi muuttua, kun aloin tutkia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja sitä, miten uskovaiset suhtautuivat niihin. Huomasin, etten vain pysty ajattelemaan kuten he.

Ap

En minäkään jaa monien muiden uskovien ajatuksia yhteiskunnallisista asioista, mutta ei se vielä ole minulle peruste luopua uskosta. Kristittyjen enemmistö voi erehtyä maallisten asioiden suhteen - ei se erehtyminen välttämättä itse kristinuskosta johdu.

Vedät mutkia suoriksi. Ei se tietenkään niin mene, että "katos, tuo on eri mieltä kanssani, luovunpa siis uskosta". Kyseessä on pitkä prosessi ja ajattelun muuttuminen. Ensin huomaat, että entisen samaa mieltä olemisen sijaan alatkin salaa mielessäsi kyseenalaistaa muiden uskovien ajattelua. Mitä enemmän asiaa tutkit ja pohdit, sitä isommaksi ristiriita kasvaa. Alat etsiä vastauksia Raamatusta ja kristillisestä opetuksesta. Pian huomaat niissäkin epäloogisuuksia, jotka häiritsevät liikaa. Koetat unohtaa asian ja mukautua takaisin seurakunnan ajatusmalleihin, mutta et pystykään enää. Seuraavaksi Raamatun ristiriidat pomppaavat silmille ja huomaat kerta toisensa jälkeen, että omatuntosi sotii sitä vastaan, mitä Raamatussa lukee ja mitä seurakunnassa opetetaan. Väistämätön seuraus on se, että alat pohtia uskon perusteita: miksi ihmiset uskovat kuten uskovat, miksi sinäkin uskot? Mitä pitemmälle prosessi kestää (=vuosia), sitä enemmän huomaat ettet pysty enää allekirjoittamaan suurta osaa kristinuskon asioista. Silloin ollaan jo lähellä sitä vaihetta, että usko saattaa kuolla kokonaan.

ap

Okei, mutta entä jos kyseessä ei ole oikeastaan Raamatun yksiselitteinen opetus, vaan eroavat tulkinnat Raamatun opetuksesta? Minäkään en pidä "kristillisestä" homofobiasta, mutta en katso homojen syrjinnän oikeastaan perustuvan Raamattuun vaan sen heikosti perusteltuun tulkintaan. (Raamattu ei kiellä samaa sukupuolta olevien rakkaussuhdetta, vaan vain tietyt sen fyysiset toteuttamistavat.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako kysyä, mikä lahko tai kirkkokunta oli kyseessä? Mikä oli suurin syy siihen, että jätit uskon?

Vapaakirkkoon kuuluin mutta kävin paljon helluntaiseurakunnassa.

Kasvoin ulos uskosta. Maailmankuvani alkoi muuttua, kun aloin tutkia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja sitä, miten uskovaiset suhtautuivat niihin. Huomasin, etten vain pysty ajattelemaan kuten he.

Ap

En minäkään jaa monien muiden uskovien ajatuksia yhteiskunnallisista asioista, mutta ei se vielä ole minulle peruste luopua uskosta. Kristittyjen enemmistö voi erehtyä maallisten asioiden suhteen - ei se erehtyminen välttämättä itse kristinuskosta johdu.

Vedät mutkia suoriksi. Ei se tietenkään niin mene, että "katos, tuo on eri mieltä kanssani, luovunpa siis uskosta". Kyseessä on pitkä prosessi ja ajattelun muuttuminen. Ensin huomaat, että entisen samaa mieltä olemisen sijaan alatkin salaa mielessäsi kyseenalaistaa muiden uskovien ajattelua. Mitä enemmän asiaa tutkit ja pohdit, sitä isommaksi ristiriita kasvaa. Alat etsiä vastauksia Raamatusta ja kristillisestä opetuksesta. Pian huomaat niissäkin epäloogisuuksia, jotka häiritsevät liikaa. Koetat unohtaa asian ja mukautua takaisin seurakunnan ajatusmalleihin, mutta et pystykään enää. Seuraavaksi Raamatun ristiriidat pomppaavat silmille ja huomaat kerta toisensa jälkeen, että omatuntosi sotii sitä vastaan, mitä Raamatussa lukee ja mitä seurakunnassa opetetaan. Väistämätön seuraus on se, että alat pohtia uskon perusteita: miksi ihmiset uskovat kuten uskovat, miksi sinäkin uskot? Mitä pitemmälle prosessi kestää (=vuosia), sitä enemmän huomaat ettet pysty enää allekirjoittamaan suurta osaa kristinuskon asioista. Silloin ollaan jo lähellä sitä vaihetta, että usko saattaa kuolla kokonaan.

ap

Okei, mutta entä jos kyseessä ei ole oikeastaan Raamatun yksiselitteinen opetus, vaan eroavat tulkinnat Raamatun opetuksesta? Minäkään en pidä "kristillisestä" homofobiasta, mutta en katso homojen syrjinnän oikeastaan perustuvan Raamattuun vaan sen heikosti perusteltuun tulkintaan. (Raamattu ei kiellä samaa sukupuolta olevien rakkaussuhdetta, vaan vain tietyt sen fyysiset toteuttamistavat.)

Toki, mutta omassa prosessissani tämä havainto oli vain yksi muiden joukossa. Ristiriitaisia asioita tuli vastaan paljon enemmän ja paine kasvoi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako kysyä, mikä lahko tai kirkkokunta oli kyseessä? Mikä oli suurin syy siihen, että jätit uskon?

Vapaakirkkoon kuuluin mutta kävin paljon helluntaiseurakunnassa.

Kasvoin ulos uskosta. Maailmankuvani alkoi muuttua, kun aloin tutkia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja sitä, miten uskovaiset suhtautuivat niihin. Huomasin, etten vain pysty ajattelemaan kuten he.

Ap

En minäkään jaa monien muiden uskovien ajatuksia yhteiskunnallisista asioista, mutta ei se vielä ole minulle peruste luopua uskosta. Kristittyjen enemmistö voi erehtyä maallisten asioiden suhteen - ei se erehtyminen välttämättä itse kristinuskosta johdu.

Vedät mutkia suoriksi. Ei se tietenkään niin mene, että "katos, tuo on eri mieltä kanssani, luovunpa siis uskosta". Kyseessä on pitkä prosessi ja ajattelun muuttuminen. Ensin huomaat, että entisen samaa mieltä olemisen sijaan alatkin salaa mielessäsi kyseenalaistaa muiden uskovien ajattelua. Mitä enemmän asiaa tutkit ja pohdit, sitä isommaksi ristiriita kasvaa. Alat etsiä vastauksia Raamatusta ja kristillisestä opetuksesta. Pian huomaat niissäkin epäloogisuuksia, jotka häiritsevät liikaa. Koetat unohtaa asian ja mukautua takaisin seurakunnan ajatusmalleihin, mutta et pystykään enää. Seuraavaksi Raamatun ristiriidat pomppaavat silmille ja huomaat kerta toisensa jälkeen, että omatuntosi sotii sitä vastaan, mitä Raamatussa lukee ja mitä seurakunnassa opetetaan. Väistämätön seuraus on se, että alat pohtia uskon perusteita: miksi ihmiset uskovat kuten uskovat, miksi sinäkin uskot? Mitä pitemmälle prosessi kestää (=vuosia), sitä enemmän huomaat ettet pysty enää allekirjoittamaan suurta osaa kristinuskon asioista. Silloin ollaan jo lähellä sitä vaihetta, että usko saattaa kuolla kokonaan.

ap

Okei, mutta entä jos kyseessä ei ole oikeastaan Raamatun yksiselitteinen opetus, vaan eroavat tulkinnat Raamatun opetuksesta? Minäkään en pidä "kristillisestä" homofobiasta, mutta en katso homojen syrjinnän oikeastaan perustuvan Raamattuun vaan sen heikosti perusteltuun tulkintaan. (Raamattu ei kiellä samaa sukupuolta olevien rakkaussuhdetta, vaan vain tietyt sen fyysiset toteuttamistavat.)

Toki, mutta omassa prosessissani tämä havainto oli vain yksi muiden joukossa. Ristiriitaisia asioita tuli vastaan paljon enemmän ja paine kasvoi.

Ap

Jos kyseessä ovat Raamatun ristiriidat, kuinka tarkkaan olet tutustunut noiden väitettyjen ristiriitojen käsittelyyn kristillisessä apologetiikassa? Aika monille hankalan tuntuisille kohdille on kyllä löydetty selitykset.

Jos taas tarkoitat Raamatun eettisesti ongelmallisia kohtia, niin niihin on vaikeampi antaa yleispäteviä ratkaisuja. Itse olen ajatellut, että Jumala pyhyytensä vuoksi joutuu joskus toimimaan tavoilla, joita on vaikea käsittää inhimillisestä näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako kysyä, mikä lahko tai kirkkokunta oli kyseessä? Mikä oli suurin syy siihen, että jätit uskon?

Vapaakirkkoon kuuluin mutta kävin paljon helluntaiseurakunnassa.

Kasvoin ulos uskosta. Maailmankuvani alkoi muuttua, kun aloin tutkia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja sitä, miten uskovaiset suhtautuivat niihin. Huomasin, etten vain pysty ajattelemaan kuten he.

Ap

En minäkään jaa monien muiden uskovien ajatuksia yhteiskunnallisista asioista, mutta ei se vielä ole minulle peruste luopua uskosta. Kristittyjen enemmistö voi erehtyä maallisten asioiden suhteen - ei se erehtyminen välttämättä itse kristinuskosta johdu.

Vedät mutkia suoriksi. Ei se tietenkään niin mene, että "katos, tuo on eri mieltä kanssani, luovunpa siis uskosta". Kyseessä on pitkä prosessi ja ajattelun muuttuminen. Ensin huomaat, että entisen samaa mieltä olemisen sijaan alatkin salaa mielessäsi kyseenalaistaa muiden uskovien ajattelua. Mitä enemmän asiaa tutkit ja pohdit, sitä isommaksi ristiriita kasvaa. Alat etsiä vastauksia Raamatusta ja kristillisestä opetuksesta. Pian huomaat niissäkin epäloogisuuksia, jotka häiritsevät liikaa. Koetat unohtaa asian ja mukautua takaisin seurakunnan ajatusmalleihin, mutta et pystykään enää. Seuraavaksi Raamatun ristiriidat pomppaavat silmille ja huomaat kerta toisensa jälkeen, että omatuntosi sotii sitä vastaan, mitä Raamatussa lukee ja mitä seurakunnassa opetetaan. Väistämätön seuraus on se, että alat pohtia uskon perusteita: miksi ihmiset uskovat kuten uskovat, miksi sinäkin uskot? Mitä pitemmälle prosessi kestää (=vuosia), sitä enemmän huomaat ettet pysty enää allekirjoittamaan suurta osaa kristinuskon asioista. Silloin ollaan jo lähellä sitä vaihetta, että usko saattaa kuolla kokonaan.

ap

Monessa uskonyhteisössä pidetään tosi pahana, jos lukee kirjoja, tutustuu muihin uskontoihin tai ylipäänsä maailman menoon juuri siksi, kun järki-ihminen sitten tajuaa, että tämä ei voi olla näin. Jumala on antanut ihmiselle älyn, mutta uskonnolliset johtajat yrittävät pitää sen pimennossa, jotta saavat hallita ihmisiä Jumalansa nimissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako kysyä, mikä lahko tai kirkkokunta oli kyseessä? Mikä oli suurin syy siihen, että jätit uskon?

Vapaakirkkoon kuuluin mutta kävin paljon helluntaiseurakunnassa.

Kasvoin ulos uskosta. Maailmankuvani alkoi muuttua, kun aloin tutkia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja sitä, miten uskovaiset suhtautuivat niihin. Huomasin, etten vain pysty ajattelemaan kuten he.

Ap

En minäkään jaa monien muiden uskovien ajatuksia yhteiskunnallisista asioista, mutta ei se vielä ole minulle peruste luopua uskosta. Kristittyjen enemmistö voi erehtyä maallisten asioiden suhteen - ei se erehtyminen välttämättä itse kristinuskosta johdu.

Vedät mutkia suoriksi. Ei se tietenkään niin mene, että "katos, tuo on eri mieltä kanssani, luovunpa siis uskosta". Kyseessä on pitkä prosessi ja ajattelun muuttuminen. Ensin huomaat, että entisen samaa mieltä olemisen sijaan alatkin salaa mielessäsi kyseenalaistaa muiden uskovien ajattelua. Mitä enemmän asiaa tutkit ja pohdit, sitä isommaksi ristiriita kasvaa. Alat etsiä vastauksia Raamatusta ja kristillisestä opetuksesta. Pian huomaat niissäkin epäloogisuuksia, jotka häiritsevät liikaa. Koetat unohtaa asian ja mukautua takaisin seurakunnan ajatusmalleihin, mutta et pystykään enää. Seuraavaksi Raamatun ristiriidat pomppaavat silmille ja huomaat kerta toisensa jälkeen, että omatuntosi sotii sitä vastaan, mitä Raamatussa lukee ja mitä seurakunnassa opetetaan. Väistämätön seuraus on se, että alat pohtia uskon perusteita: miksi ihmiset uskovat kuten uskovat, miksi sinäkin uskot? Mitä pitemmälle prosessi kestää (=vuosia), sitä enemmän huomaat ettet pysty enää allekirjoittamaan suurta osaa kristinuskon asioista. Silloin ollaan jo lähellä sitä vaihetta, että usko saattaa kuolla kokonaan.

ap

Okei, mutta entä jos kyseessä ei ole oikeastaan Raamatun yksiselitteinen opetus, vaan eroavat tulkinnat Raamatun opetuksesta? Minäkään en pidä "kristillisestä" homofobiasta, mutta en katso homojen syrjinnän oikeastaan perustuvan Raamattuun vaan sen heikosti perusteltuun tulkintaan. (Raamattu ei kiellä samaa sukupuolta olevien rakkaussuhdetta, vaan vain tietyt sen fyysiset toteuttamistavat.)

Toki, mutta omassa prosessissani tämä havainto oli vain yksi muiden joukossa. Ristiriitaisia asioita tuli vastaan paljon enemmän ja paine kasvoi.

Ap

Jos kyseessä ovat Raamatun ristiriidat, kuinka tarkkaan olet tutustunut noiden väitettyjen ristiriitojen käsittelyyn kristillisessä apologetiikassa? Aika monille hankalan tuntuisille kohdille on kyllä löydetty selitykset.

Jos taas tarkoitat Raamatun eettisesti ongelmallisia kohtia, niin niihin on vaikeampi antaa yleispäteviä ratkaisuja. Itse olen ajatellut, että Jumala pyhyytensä vuoksi joutuu joskus toimimaan tavoilla, joita on vaikea käsittää inhimillisestä näkökulmasta.

Enemmän juuri eettiset kysymykset mietityttivät. Tuo mitä viimeiseksi sanoit kuulostaa minusta nykyään selittelyltä. (En sano pahalla!) Minulle on huomattavasti luontevampaa todeta, että a) Raamattu ei ole Jumalan sanaa vaan ihmisten kirjoittama, joten totta kai siellä on puutteita b) jos/kun Raamattu on inhimillinen teos, ei ole mitään syytä uskoa sen väittämiin jumaltarustoihinkaan c) Raamatun Jumalaa ei ole sen enempää kuin muidenkaan uskontojen ja niiden pyhien kirjojen jumalia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako kysyä, mikä lahko tai kirkkokunta oli kyseessä? Mikä oli suurin syy siihen, että jätit uskon?

Vapaakirkkoon kuuluin mutta kävin paljon helluntaiseurakunnassa.

Kasvoin ulos uskosta. Maailmankuvani alkoi muuttua, kun aloin tutkia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja sitä, miten uskovaiset suhtautuivat niihin. Huomasin, etten vain pysty ajattelemaan kuten he.

Ap

En minäkään jaa monien muiden uskovien ajatuksia yhteiskunnallisista asioista, mutta ei se vielä ole minulle peruste luopua uskosta. Kristittyjen enemmistö voi erehtyä maallisten asioiden suhteen - ei se erehtyminen välttämättä itse kristinuskosta johdu.

Vedät mutkia suoriksi. Ei se tietenkään niin mene, että "katos, tuo on eri mieltä kanssani, luovunpa siis uskosta". Kyseessä on pitkä prosessi ja ajattelun muuttuminen. Ensin huomaat, että entisen samaa mieltä olemisen sijaan alatkin salaa mielessäsi kyseenalaistaa muiden uskovien ajattelua. Mitä enemmän asiaa tutkit ja pohdit, sitä isommaksi ristiriita kasvaa. Alat etsiä vastauksia Raamatusta ja kristillisestä opetuksesta. Pian huomaat niissäkin epäloogisuuksia, jotka häiritsevät liikaa. Koetat unohtaa asian ja mukautua takaisin seurakunnan ajatusmalleihin, mutta et pystykään enää. Seuraavaksi Raamatun ristiriidat pomppaavat silmille ja huomaat kerta toisensa jälkeen, että omatuntosi sotii sitä vastaan, mitä Raamatussa lukee ja mitä seurakunnassa opetetaan. Väistämätön seuraus on se, että alat pohtia uskon perusteita: miksi ihmiset uskovat kuten uskovat, miksi sinäkin uskot? Mitä pitemmälle prosessi kestää (=vuosia), sitä enemmän huomaat ettet pysty enää allekirjoittamaan suurta osaa kristinuskon asioista. Silloin ollaan jo lähellä sitä vaihetta, että usko saattaa kuolla kokonaan.

ap

Okei, mutta entä jos kyseessä ei ole oikeastaan Raamatun yksiselitteinen opetus, vaan eroavat tulkinnat Raamatun opetuksesta? Minäkään en pidä "kristillisestä" homofobiasta, mutta en katso homojen syrjinnän oikeastaan perustuvan Raamattuun vaan sen heikosti perusteltuun tulkintaan. (Raamattu ei kiellä samaa sukupuolta olevien rakkaussuhdetta, vaan vain tietyt sen fyysiset toteuttamistavat.)

Toki, mutta omassa prosessissani tämä havainto oli vain yksi muiden joukossa. Ristiriitaisia asioita tuli vastaan paljon enemmän ja paine kasvoi.

Ap

Jos kyseessä ovat Raamatun ristiriidat, kuinka tarkkaan olet tutustunut noiden väitettyjen ristiriitojen käsittelyyn kristillisessä apologetiikassa? Aika monille hankalan tuntuisille kohdille on kyllä löydetty selitykset.

Jos taas tarkoitat Raamatun eettisesti ongelmallisia kohtia, niin niihin on vaikeampi antaa yleispäteviä ratkaisuja. Itse olen ajatellut, että Jumala pyhyytensä vuoksi joutuu joskus toimimaan tavoilla, joita on vaikea käsittää inhimillisestä näkökulmasta.

Älyllistä epärehellisyyttä tuollainen. Jumala on kaikkivaltias, se ei joudu tekemään mitään jos ei halua.

Etkö ajattele, että Jumala voi olla olemassa sinun ymmärryksen ulkopuolella? Tai jos etsisit vielä, saattaisit  löytää?

Oletko pettynyt Jeesukseen vaiko vain uskonnollisiin ihmisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako kysyä, mikä lahko tai kirkkokunta oli kyseessä? Mikä oli suurin syy siihen, että jätit uskon?

Vapaakirkkoon kuuluin mutta kävin paljon helluntaiseurakunnassa.

Kasvoin ulos uskosta. Maailmankuvani alkoi muuttua, kun aloin tutkia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja sitä, miten uskovaiset suhtautuivat niihin. Huomasin, etten vain pysty ajattelemaan kuten he.

Ap

HAH!!!, No ethän ole sitten ikinä uskossa ollutkaan - nuo molemmat kun ovat harhaoppisia ääriskarismaattisia uusapostolisia pirun kultteja!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako kysyä, mikä lahko tai kirkkokunta oli kyseessä? Mikä oli suurin syy siihen, että jätit uskon?

Vapaakirkkoon kuuluin mutta kävin paljon helluntaiseurakunnassa.

Kasvoin ulos uskosta. Maailmankuvani alkoi muuttua, kun aloin tutkia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja sitä, miten uskovaiset suhtautuivat niihin. Huomasin, etten vain pysty ajattelemaan kuten he.

Ap

HAH!!!, No ethän ole sitten ikinä uskossa ollutkaan - nuo molemmat kun ovat harhaoppisia ääriskarismaattisia uusapostolisia pirun kultteja!!!

mihin sitte pitäisi mennä?

t.eri

Vierailija kirjoitti:

Etkö ajattele, että Jumala voi olla olemassa sinun ymmärryksen ulkopuolella? Tai jos etsisit vielä, saattaisit  löytää?

Tietenkin jonkinlainen jumala voi olla. Mitään tarvetta sellaisen etsimiselle minulla ei ole. Olen varsin tyytyväinen ilman!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oletko pettynyt Jeesukseen vaiko vain uskonnollisiin ihmisiin?

Älä edes kysy tuollaista - entinen hellari tai vapislainen ei ole edes uudestisyntynytkään ikinä, koskapa molemmat lahkot ovat epäraamatullisia nauruherätyskammotuksia, jotka Jeesus Kristus kiertää kaukaa.

Itse kasvoin uskovaisessa kodissa, minusta tuli luopio parikymppisenä ja sitten taas aloin uskoa 30 vuotiaana.

En pysty selittämään, miksi uskon mutta uskoni on vahva, Raamatussa sanotaan, että Kristus vaikuttaa uskomisen ja tekemisen, se on Jumalan lahja.

Näin lapsena enkelin, sekin vaikuttaa uskomiseeni. En pysty arkijärjellä mitenkään selittämään enkelinäkyäni.

Raamatussa ei mielestäni ole ristiriitaisuuksia, monet eivät osaa tulkita Raamattua. Raamattu ei ole kirjaimellisesti totta joka kohdassa, esim vanhan testamentin kirjat ovat osin tarinoita kuten Kalevala.

Raamatussa kerrotaan kuinka ihminen voi pelastua, mikä on Jumalan tahto, Raamattu on ihmisten kirjoittama kirja, sen takia siinä on epäjohdonmukaisuuksia.

Itse olen hyvin älyllinen ihminen, realisti. Kaiken järjen mukaan minun pitäisi olla ateisti, mutta koska en ole, uskon että Jumala on vaikuttanut minussa uskon, usko on lahja.

Vierailija kirjoitti:

Oletko pettynyt Jeesukseen vaiko vain uskonnollisiin ihmisiin?

Molempiin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako kysyä, mikä lahko tai kirkkokunta oli kyseessä? Mikä oli suurin syy siihen, että jätit uskon?

Vapaakirkkoon kuuluin mutta kävin paljon helluntaiseurakunnassa.

Kasvoin ulos uskosta. Maailmankuvani alkoi muuttua, kun aloin tutkia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja sitä, miten uskovaiset suhtautuivat niihin. Huomasin, etten vain pysty ajattelemaan kuten he.

Ap

HAH!!!, No ethän ole sitten ikinä uskossa ollutkaan - nuo molemmat kun ovat harhaoppisia ääriskarismaattisia uusapostolisia pirun kultteja!!!

mihin sitte pitäisi mennä?

t.eri

Suosittelen One Wayta tai jotain Baptisti srk:taa, ehkä jopa jotain ev.luteista eronneita pieniä seurakuntia, tosin en oikein tunne niitä kovinkaan hyvin, vain kuulopuheiden mukaan.

Ihminen, joka on uudestisyntynyt ja haluaa vilpittömästi löytää totuudellisen seurakunnan, löytää sen Jeesuksen lähettämän Pyhän Hengen avulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko pettynyt Jeesukseen vaiko vain uskonnollisiin ihmisiin?

Molempiin.

Ap

Miten voit pettyä Jeesukseen Kristukseen vaikka et ole Häntä ikinä tuntenut???

Sinut on Petetty kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko pettynyt Jeesukseen vaiko vain uskonnollisiin ihmisiin?

Molempiin.

Ap

Miten voit pettyä Jeesukseen Kristukseen vaikka et ole Häntä ikinä tuntenut???

En vastaile provoihin.

Ap