Entinen uskovainen, nykyinen ateisti vastailee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako kysyä, mikä lahko tai kirkkokunta oli kyseessä? Mikä oli suurin syy siihen, että jätit uskon?

Vapaakirkkoon kuuluin mutta kävin paljon helluntaiseurakunnassa.

Kasvoin ulos uskosta. Maailmankuvani alkoi muuttua, kun aloin tutkia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja sitä, miten uskovaiset suhtautuivat niihin. Huomasin, etten vain pysty ajattelemaan kuten he.

Ap

HAH!!!, No ethän ole sitten ikinä uskossa ollutkaan - nuo molemmat kun ovat harhaoppisia ääriskarismaattisia uusapostolisia pirun kultteja!!!

mihin sitte pitäisi mennä?

t.eri

Suosittelen One Wayta tai jotain Baptisti srk:taa, ehkä jopa jotain ev.luteista eronneita pieniä seurakuntia, tosin en oikein tunne niitä kovinkaan hyvin, vain kuulopuheiden mukaan.

Ihminen, joka on uudestisyntynyt ja haluaa vilpittömästi löytää totuudellisen seurakunnan, löytää sen Jeesuksen lähettämän Pyhän Hengen avulla.

Sitä tässä on rukoiltu. Voisitko rukoilla puolestani? En halua mihinkään lahkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako kysyä, mikä lahko tai kirkkokunta oli kyseessä? Mikä oli suurin syy siihen, että jätit uskon?

Vapaakirkkoon kuuluin mutta kävin paljon helluntaiseurakunnassa.

Kasvoin ulos uskosta. Maailmankuvani alkoi muuttua, kun aloin tutkia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja sitä, miten uskovaiset suhtautuivat niihin. Huomasin, etten vain pysty ajattelemaan kuten he.

Ap

En minäkään jaa monien muiden uskovien ajatuksia yhteiskunnallisista asioista, mutta ei se vielä ole minulle peruste luopua uskosta. Kristittyjen enemmistö voi erehtyä maallisten asioiden suhteen - ei se erehtyminen välttämättä itse kristinuskosta johdu.

Vedät mutkia suoriksi. Ei se tietenkään niin mene, että "katos, tuo on eri mieltä kanssani, luovunpa siis uskosta". Kyseessä on pitkä prosessi ja ajattelun muuttuminen. Ensin huomaat, että entisen samaa mieltä olemisen sijaan alatkin salaa mielessäsi kyseenalaistaa muiden uskovien ajattelua. Mitä enemmän asiaa tutkit ja pohdit, sitä isommaksi ristiriita kasvaa. Alat etsiä vastauksia Raamatusta ja kristillisestä opetuksesta. Pian huomaat niissäkin epäloogisuuksia, jotka häiritsevät liikaa. Koetat unohtaa asian ja mukautua takaisin seurakunnan ajatusmalleihin, mutta et pystykään enää. Seuraavaksi Raamatun ristiriidat pomppaavat silmille ja huomaat kerta toisensa jälkeen, että omatuntosi sotii sitä vastaan, mitä Raamatussa lukee ja mitä seurakunnassa opetetaan. Väistämätön seuraus on se, että alat pohtia uskon perusteita: miksi ihmiset uskovat kuten uskovat, miksi sinäkin uskot? Mitä pitemmälle prosessi kestää (=vuosia), sitä enemmän huomaat ettet pysty enää allekirjoittamaan suurta osaa kristinuskon asioista. Silloin ollaan jo lähellä sitä vaihetta, että usko saattaa kuolla kokonaan.

ap

Okei, mutta entä jos kyseessä ei ole oikeastaan Raamatun yksiselitteinen opetus, vaan eroavat tulkinnat Raamatun opetuksesta? Minäkään en pidä "kristillisestä" homofobiasta, mutta en katso homojen syrjinnän oikeastaan perustuvan Raamattuun vaan sen heikosti perusteltuun tulkintaan. (Raamattu ei kiellä samaa sukupuolta olevien rakkaussuhdetta, vaan vain tietyt sen fyysiset toteuttamistavat.)

Toki, mutta omassa prosessissani tämä havainto oli vain yksi muiden joukossa. Ristiriitaisia asioita tuli vastaan paljon enemmän ja paine kasvoi.

Ap

Jos kyseessä ovat Raamatun ristiriidat, kuinka tarkkaan olet tutustunut noiden väitettyjen ristiriitojen käsittelyyn kristillisessä apologetiikassa? Aika monille hankalan tuntuisille kohdille on kyllä löydetty selitykset.

Jos taas tarkoitat Raamatun eettisesti ongelmallisia kohtia, niin niihin on vaikeampi antaa yleispäteviä ratkaisuja. Itse olen ajatellut, että Jumala pyhyytensä vuoksi joutuu joskus toimimaan tavoilla, joita on vaikea käsittää inhimillisestä näkökulmasta.

Älyllistä epärehellisyyttä tuollainen. Jumala on kaikkivaltias, se ei joudu tekemään mitään jos ei halua.

Jumalan kaikkivaltius ei tarkoita, että Jumala voisi tai haluaisi toimia omaa luontoaan (pyhyyttä) vastaan.

Minä uskon kirjoitti:

Itse kasvoin uskovaisessa kodissa, minusta tuli luopio parikymppisenä ja sitten taas aloin uskoa 30 vuotiaana.

En pysty selittämään, miksi uskon mutta uskoni on vahva, Raamatussa sanotaan, että Kristus vaikuttaa uskomisen ja tekemisen, se on Jumalan lahja.

Näin lapsena enkelin, sekin vaikuttaa uskomiseeni. En pysty arkijärjellä mitenkään selittämään enkelinäkyäni.

Raamatussa ei mielestäni ole ristiriitaisuuksia, monet eivät osaa tulkita Raamattua. Raamattu ei ole kirjaimellisesti totta joka kohdassa, esim vanhan testamentin kirjat ovat osin tarinoita kuten Kalevala.

Raamatussa kerrotaan kuinka ihminen voi pelastua, mikä on Jumalan tahto, Raamattu on ihmisten kirjoittama kirja, sen takia siinä on epäjohdonmukaisuuksia.

Itse olen hyvin älyllinen ihminen, realisti. Kaiken järjen mukaan minun pitäisi olla ateisti, mutta koska en ole, uskon että Jumala on vaikuttanut minussa uskon, usko on lahja.

Olet todella väärässä - Raamattu on nimenomaan kirjaimellinen, näin Jumala koettelee ne, jotka Häneen uskovat, sekä sinunlaisesi, jotka blokkaavat sieltä ne parhaimmat palat ja muut Raamatun kohdat heittävät turhina pois.

Etkö ymmärrä, että Jumala on inspiroinut joka ikisen sanankohdan Raamatussa, jos et tätä ymmärrä, et ole ainakaan tippakaan älyllinen, vaikka niin luulet - Jumala on Kaikkivaltias ja sinä olet itikka, kuten minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako kysyä, mikä lahko tai kirkkokunta oli kyseessä? Mikä oli suurin syy siihen, että jätit uskon?

Vapaakirkkoon kuuluin mutta kävin paljon helluntaiseurakunnassa.

Kasvoin ulos uskosta. Maailmankuvani alkoi muuttua, kun aloin tutkia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja sitä, miten uskovaiset suhtautuivat niihin. Huomasin, etten vain pysty ajattelemaan kuten he.

Ap

En minäkään jaa monien muiden uskovien ajatuksia yhteiskunnallisista asioista, mutta ei se vielä ole minulle peruste luopua uskosta. Kristittyjen enemmistö voi erehtyä maallisten asioiden suhteen - ei se erehtyminen välttämättä itse kristinuskosta johdu.

Vedät mutkia suoriksi. Ei se tietenkään niin mene, että "katos, tuo on eri mieltä kanssani, luovunpa siis uskosta". Kyseessä on pitkä prosessi ja ajattelun muuttuminen. Ensin huomaat, että entisen samaa mieltä olemisen sijaan alatkin salaa mielessäsi kyseenalaistaa muiden uskovien ajattelua. Mitä enemmän asiaa tutkit ja pohdit, sitä isommaksi ristiriita kasvaa. Alat etsiä vastauksia Raamatusta ja kristillisestä opetuksesta. Pian huomaat niissäkin epäloogisuuksia, jotka häiritsevät liikaa. Koetat unohtaa asian ja mukautua takaisin seurakunnan ajatusmalleihin, mutta et pystykään enää. Seuraavaksi Raamatun ristiriidat pomppaavat silmille ja huomaat kerta toisensa jälkeen, että omatuntosi sotii sitä vastaan, mitä Raamatussa lukee ja mitä seurakunnassa opetetaan. Väistämätön seuraus on se, että alat pohtia uskon perusteita: miksi ihmiset uskovat kuten uskovat, miksi sinäkin uskot? Mitä pitemmälle prosessi kestää (=vuosia), sitä enemmän huomaat ettet pysty enää allekirjoittamaan suurta osaa kristinuskon asioista. Silloin ollaan jo lähellä sitä vaihetta, että usko saattaa kuolla kokonaan.

ap

Okei, mutta entä jos kyseessä ei ole oikeastaan Raamatun yksiselitteinen opetus, vaan eroavat tulkinnat Raamatun opetuksesta? Minäkään en pidä "kristillisestä" homofobiasta, mutta en katso homojen syrjinnän oikeastaan perustuvan Raamattuun vaan sen heikosti perusteltuun tulkintaan. (Raamattu ei kiellä samaa sukupuolta olevien rakkaussuhdetta, vaan vain tietyt sen fyysiset toteuttamistavat.)

Toki, mutta omassa prosessissani tämä havainto oli vain yksi muiden joukossa. Ristiriitaisia asioita tuli vastaan paljon enemmän ja paine kasvoi.

Ap

Jos kyseessä ovat Raamatun ristiriidat, kuinka tarkkaan olet tutustunut noiden väitettyjen ristiriitojen käsittelyyn kristillisessä apologetiikassa? Aika monille hankalan tuntuisille kohdille on kyllä löydetty selitykset.

Jos taas tarkoitat Raamatun eettisesti ongelmallisia kohtia, niin niihin on vaikeampi antaa yleispäteviä ratkaisuja. Itse olen ajatellut, että Jumala pyhyytensä vuoksi joutuu joskus toimimaan tavoilla, joita on vaikea käsittää inhimillisestä näkökulmasta.

Älyllistä epärehellisyyttä tuollainen. Jumala on kaikkivaltias, se ei joudu tekemään mitään jos ei halua.

Jumalan kaikkivaltius ei tarkoita, että Jumala voisi tai haluaisi toimia omaa luontoaan (pyhyyttä) vastaan.

Niin.  Jumala on luotettava ja pysyy sanassaan.  Ei etsi omaa etuaan- on rakkaus,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako kysyä, mikä lahko tai kirkkokunta oli kyseessä? Mikä oli suurin syy siihen, että jätit uskon?

Vapaakirkkoon kuuluin mutta kävin paljon helluntaiseurakunnassa.

Kasvoin ulos uskosta. Maailmankuvani alkoi muuttua, kun aloin tutkia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja sitä, miten uskovaiset suhtautuivat niihin. Huomasin, etten vain pysty ajattelemaan kuten he.

Ap

En minäkään jaa monien muiden uskovien ajatuksia yhteiskunnallisista asioista, mutta ei se vielä ole minulle peruste luopua uskosta. Kristittyjen enemmistö voi erehtyä maallisten asioiden suhteen - ei se erehtyminen välttämättä itse kristinuskosta johdu.

Vedät mutkia suoriksi. Ei se tietenkään niin mene, että "katos, tuo on eri mieltä kanssani, luovunpa siis uskosta". Kyseessä on pitkä prosessi ja ajattelun muuttuminen. Ensin huomaat, että entisen samaa mieltä olemisen sijaan alatkin salaa mielessäsi kyseenalaistaa muiden uskovien ajattelua. Mitä enemmän asiaa tutkit ja pohdit, sitä isommaksi ristiriita kasvaa. Alat etsiä vastauksia Raamatusta ja kristillisestä opetuksesta. Pian huomaat niissäkin epäloogisuuksia, jotka häiritsevät liikaa. Koetat unohtaa asian ja mukautua takaisin seurakunnan ajatusmalleihin, mutta et pystykään enää. Seuraavaksi Raamatun ristiriidat pomppaavat silmille ja huomaat kerta toisensa jälkeen, että omatuntosi sotii sitä vastaan, mitä Raamatussa lukee ja mitä seurakunnassa opetetaan. Väistämätön seuraus on se, että alat pohtia uskon perusteita: miksi ihmiset uskovat kuten uskovat, miksi sinäkin uskot? Mitä pitemmälle prosessi kestää (=vuosia), sitä enemmän huomaat ettet pysty enää allekirjoittamaan suurta osaa kristinuskon asioista. Silloin ollaan jo lähellä sitä vaihetta, että usko saattaa kuolla kokonaan.

ap

Okei, mutta entä jos kyseessä ei ole oikeastaan Raamatun yksiselitteinen opetus, vaan eroavat tulkinnat Raamatun opetuksesta? Minäkään en pidä "kristillisestä" homofobiasta, mutta en katso homojen syrjinnän oikeastaan perustuvan Raamattuun vaan sen heikosti perusteltuun tulkintaan. (Raamattu ei kiellä samaa sukupuolta olevien rakkaussuhdetta, vaan vain tietyt sen fyysiset toteuttamistavat.)

Toki, mutta omassa prosessissani tämä havainto oli vain yksi muiden joukossa. Ristiriitaisia asioita tuli vastaan paljon enemmän ja paine kasvoi.

Ap

Jos kyseessä ovat Raamatun ristiriidat, kuinka tarkkaan olet tutustunut noiden väitettyjen ristiriitojen käsittelyyn kristillisessä apologetiikassa? Aika monille hankalan tuntuisille kohdille on kyllä löydetty selitykset.

Jos taas tarkoitat Raamatun eettisesti ongelmallisia kohtia, niin niihin on vaikeampi antaa yleispäteviä ratkaisuja. Itse olen ajatellut, että Jumala pyhyytensä vuoksi joutuu joskus toimimaan tavoilla, joita on vaikea käsittää inhimillisestä näkökulmasta.

Älyllistä epärehellisyyttä tuollainen. Jumala on kaikkivaltias, se ei joudu tekemään mitään jos ei halua.

Jumalan kaikkivaltius ei tarkoita, että Jumala voisi tai haluaisi toimia omaa luontoaan (pyhyyttä) vastaan.

Niin.  Jumala on luotettava ja pysyy sanassaan.  Ei etsi omaa etuaan- on rakkaus,

Ei etsi omaa etuaan? Sitähän jumala juuri etsii. Luo maailman ja ihmiset palvomaan itseään ja sitten heittää helvettiin, jotka eivät noudata hänen tahtoaan prikulleen. Uskolliset hän ottaa taivaaseen, yllättäen taas kumartamaan itseään iankaikkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako kysyä, mikä lahko tai kirkkokunta oli kyseessä? Mikä oli suurin syy siihen, että jätit uskon?

Vapaakirkkoon kuuluin mutta kävin paljon helluntaiseurakunnassa.

Kasvoin ulos uskosta. Maailmankuvani alkoi muuttua, kun aloin tutkia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja sitä, miten uskovaiset suhtautuivat niihin. Huomasin, etten vain pysty ajattelemaan kuten he.

Ap

HAH!!!, No ethän ole sitten ikinä uskossa ollutkaan - nuo molemmat kun ovat harhaoppisia ääriskarismaattisia uusapostolisia pirun kultteja!!!

mihin sitte pitäisi mennä?

t.eri

Suosittelen One Wayta tai jotain Baptisti srk:taa, ehkä jopa jotain ev.luteista eronneita pieniä seurakuntia, tosin en oikein tunne niitä kovinkaan hyvin, vain kuulopuheiden mukaan.

Ihminen, joka on uudestisyntynyt ja haluaa vilpittömästi löytää totuudellisen seurakunnan, löytää sen Jeesuksen lähettämän Pyhän Hengen avulla.

Sitä tässä on rukoiltu. Voisitko rukoilla puolestani? En halua mihinkään lahkoon.

Rukoilin puolestasi, vaikka et haluakaan mihinkään srk:taan, mutta jos olet vasta uskoontullut/tulossa uskoon - tarvitset kuitenkin Raamatun opetusta, joten suosittelen Raamatun Opskeluja One Wayssä, Kansan Raamattuseurassa tms.

Vierailija kirjoitti:

Sinut on Petetty kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko pettynyt Jeesukseen vaiko vain uskonnollisiin ihmisiin?

Molempiin.

Ap

Miten voit pettyä Jeesukseen Kristukseen vaikka et ole Häntä ikinä tuntenut???

En vastaile provoihin.

Ap

Valitettavasti ei ollut provo - Helluntaiseurakunnalla on jo alusta lähtien ollut todella demoninen nauruherätys alku Azuza -kadun "herätyksessä", jossa tapahtui maailman ensimmäinen nauruherätyskokous ja ihmisiä kaadettiin kuin heinää ja joutuivat demonisiin sätkimis- ja huutotiloihin.

Myös Vapaakirkko on juopunut samasta väärästä viinistä, joka vie suuria kansanjoukkoja kadotukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako kysyä, mikä lahko tai kirkkokunta oli kyseessä? Mikä oli suurin syy siihen, että jätit uskon?

Vapaakirkkoon kuuluin mutta kävin paljon helluntaiseurakunnassa.

Kasvoin ulos uskosta. Maailmankuvani alkoi muuttua, kun aloin tutkia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja sitä, miten uskovaiset suhtautuivat niihin. Huomasin, etten vain pysty ajattelemaan kuten he.

Ap

HAH!!!, No ethän ole sitten ikinä uskossa ollutkaan - nuo molemmat kun ovat harhaoppisia ääriskarismaattisia uusapostolisia pirun kultteja!!!

mihin sitte pitäisi mennä?

t.eri

Suosittelen One Wayta tai jotain Baptisti srk:taa, ehkä jopa jotain ev.luteista eronneita pieniä seurakuntia, tosin en oikein tunne niitä kovinkaan hyvin, vain kuulopuheiden mukaan.

Ihminen, joka on uudestisyntynyt ja haluaa vilpittömästi löytää totuudellisen seurakunnan, löytää sen Jeesuksen lähettämän Pyhän Hengen avulla.

Sitä tässä on rukoiltu. Voisitko rukoilla puolestani? En halua mihinkään lahkoon.

Rukoilin puolestasi, vaikka et haluakaan mihinkään srk:taan, mutta jos olet vasta uskoontullut/tulossa uskoon - tarvitset kuitenkin Raamatun opetusta, joten suosittelen Raamatun Opskeluja One Wayssä, Kansan Raamattuseurassa tms.

Kiitos. Haluan kyllä olla seurakunnassa ja koen olevani Kristuksessa. Tahtoisin kasteen, mutta koitan välttää lahkolaisuutta. Uskonut olen jo jonkin aikaa ja raamattua lukenut kolme vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako kysyä, mikä lahko tai kirkkokunta oli kyseessä? Mikä oli suurin syy siihen, että jätit uskon?

Vapaakirkkoon kuuluin mutta kävin paljon helluntaiseurakunnassa.

Kasvoin ulos uskosta. Maailmankuvani alkoi muuttua, kun aloin tutkia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja sitä, miten uskovaiset suhtautuivat niihin. Huomasin, etten vain pysty ajattelemaan kuten he.

Ap

En minäkään jaa monien muiden uskovien ajatuksia yhteiskunnallisista asioista, mutta ei se vielä ole minulle peruste luopua uskosta. Kristittyjen enemmistö voi erehtyä maallisten asioiden suhteen - ei se erehtyminen välttämättä itse kristinuskosta johdu.

Mikä sitten on suurempi yleinen  hyvä kuin rakkaus?

Vedät mutkia suoriksi. Ei se tietenkään niin mene, että "katos, tuo on eri mieltä kanssani, luovunpa siis uskosta". Kyseessä on pitkä prosessi ja ajattelun muuttuminen. Ensin huomaat, että entisen samaa mieltä olemisen sijaan alatkin salaa mielessäsi kyseenalaistaa muiden uskovien ajattelua. Mitä enemmän asiaa tutkit ja pohdit, sitä isommaksi ristiriita kasvaa. Alat etsiä vastauksia Raamatusta ja kristillisestä opetuksesta. Pian huomaat niissäkin epäloogisuuksia, jotka häiritsevät liikaa. Koetat unohtaa asian ja mukautua takaisin seurakunnan ajatusmalleihin, mutta et pystykään enää. Seuraavaksi Raamatun ristiriidat pomppaavat silmille ja huomaat kerta toisensa jälkeen, että omatuntosi sotii sitä vastaan, mitä Raamatussa lukee ja mitä seurakunnassa opetetaan. Väistämätön seuraus on se, että alat pohtia uskon perusteita: miksi ihmiset uskovat kuten uskovat, miksi sinäkin uskot? Mitä pitemmälle prosessi kestää (=vuosia), sitä enemmän huomaat ettet pysty enää allekirjoittamaan suurta osaa kristinuskon asioista. Silloin ollaan jo lähellä sitä vaihetta, että usko saattaa kuolla kokonaan.

ap

Okei, mutta entä jos kyseessä ei ole oikeastaan Raamatun yksiselitteinen opetus, vaan eroavat tulkinnat Raamatun opetuksesta? Minäkään en pidä "kristillisestä" homofobiasta, mutta en katso homojen syrjinnän oikeastaan perustuvan Raamattuun vaan sen heikosti perusteltuun tulkintaan. (Raamattu ei kiellä samaa sukupuolta olevien rakkaussuhdetta, vaan vain tietyt sen fyysiset toteuttamistavat.)

Toki, mutta omassa prosessissani tämä havainto oli vain yksi muiden joukossa. Ristiriitaisia asioita tuli vastaan paljon enemmän ja paine kasvoi.

Ap

Jos kyseessä ovat Raamatun ristiriidat, kuinka tarkkaan olet tutustunut noiden väitettyjen ristiriitojen käsittelyyn kristillisessä apologetiikassa? Aika monille hankalan tuntuisille kohdille on kyllä löydetty selitykset.

Jos taas tarkoitat Raamatun eettisesti ongelmallisia kohtia, niin niihin on vaikeampi antaa yleispäteviä ratkaisuja. Itse olen ajatellut, että Jumala pyhyytensä vuoksi joutuu joskus toimimaan tavoilla, joita on vaikea käsittää inhimillisestä näkökulmasta.

Älyllistä epärehellisyyttä tuollainen. Jumala on kaikkivaltias, se ei joudu tekemään mitään jos ei halua.

Jumalan kaikkivaltius ei tarkoita, että Jumala voisi tai haluaisi toimia omaa luontoaan (pyhyyttä) vastaan.

Niin.  Jumala on luotettava ja pysyy sanassaan.  Ei etsi omaa etuaan- on rakkaus,

Ei etsi omaa etuaan? Sitähän jumala juuri etsii. Luo maailman ja ihmiset palvomaan itseään ja sitten heittää helvettiin, jotka eivät noudata hänen tahtoaan prikulleen. Uskolliset hän ottaa taivaaseen, yllättäen taas kumartamaan itseään iankaikkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako kysyä, mikä lahko tai kirkkokunta oli kyseessä? Mikä oli suurin syy siihen, että jätit uskon?

Vapaakirkkoon kuuluin mutta kävin paljon helluntaiseurakunnassa.

Kasvoin ulos uskosta. Maailmankuvani alkoi muuttua, kun aloin tutkia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja sitä, miten uskovaiset suhtautuivat niihin. Huomasin, etten vain pysty ajattelemaan kuten he.

Ap

En minäkään jaa monien muiden uskovien ajatuksia yhteiskunnallisista asioista, mutta ei se vielä ole minulle peruste luopua uskosta. Kristittyjen enemmistö voi erehtyä maallisten asioiden suhteen - ei se erehtyminen välttämättä itse kristinuskosta johdu.

Vedät mutkia suoriksi. Ei se tietenkään niin mene, että "katos, tuo on eri mieltä kanssani, luovunpa siis uskosta". Kyseessä on pitkä prosessi ja ajattelun muuttuminen. Ensin huomaat, että entisen samaa mieltä olemisen sijaan alatkin salaa mielessäsi kyseenalaistaa muiden uskovien ajattelua. Mitä enemmän asiaa tutkit ja pohdit, sitä isommaksi ristiriita kasvaa. Alat etsiä vastauksia Raamatusta ja kristillisestä opetuksesta. Pian huomaat niissäkin epäloogisuuksia, jotka häiritsevät liikaa. Koetat unohtaa asian ja mukautua takaisin seurakunnan ajatusmalleihin, mutta et pystykään enää. Seuraavaksi Raamatun ristiriidat pomppaavat silmille ja huomaat kerta toisensa jälkeen, että omatuntosi sotii sitä vastaan, mitä Raamatussa lukee ja mitä seurakunnassa opetetaan. Väistämätön seuraus on se, että alat pohtia uskon perusteita: miksi ihmiset uskovat kuten uskovat, miksi sinäkin uskot? Mitä pitemmälle prosessi kestää (=vuosia), sitä enemmän huomaat ettet pysty enää allekirjoittamaan suurta osaa kristinuskon asioista. Silloin ollaan jo lähellä sitä vaihetta, että usko saattaa kuolla kokonaan.

ap

Okei, mutta entä jos kyseessä ei ole oikeastaan Raamatun yksiselitteinen opetus, vaan eroavat tulkinnat Raamatun opetuksesta? Minäkään en pidä "kristillisestä" homofobiasta, mutta en katso homojen syrjinnän oikeastaan perustuvan Raamattuun vaan sen heikosti perusteltuun tulkintaan. (Raamattu ei kiellä samaa sukupuolta olevien rakkaussuhdetta, vaan vain tietyt sen fyysiset toteuttamistavat.)

Toki, mutta omassa prosessissani tämä havainto oli vain yksi muiden joukossa. Ristiriitaisia asioita tuli vastaan paljon enemmän ja paine kasvoi.

Ap

Jos kyseessä ovat Raamatun ristiriidat, kuinka tarkkaan olet tutustunut noiden väitettyjen ristiriitojen käsittelyyn kristillisessä apologetiikassa? Aika monille hankalan tuntuisille kohdille on kyllä löydetty selitykset.

Jos taas tarkoitat Raamatun eettisesti ongelmallisia kohtia, niin niihin on vaikeampi antaa yleispäteviä ratkaisuja. Itse olen ajatellut, että Jumala pyhyytensä vuoksi joutuu joskus toimimaan tavoilla, joita on vaikea käsittää inhimillisestä näkökulmasta.

Älyllistä epärehellisyyttä tuollainen. Jumala on kaikkivaltias, se ei joudu tekemään mitään jos ei halua.

Jumalan kaikkivaltius ei tarkoita, että Jumala voisi tai haluaisi toimia omaa luontoaan (pyhyyttä) vastaan.

Niin.  Jumala on luotettava ja pysyy sanassaan.  Ei etsi omaa etuaan- on rakkaus,

Ei etsi omaa etuaan? Sitähän jumala juuri etsii. Luo maailman ja ihmiset palvomaan itseään ja sitten heittää helvettiin, jotka eivät noudata hänen tahtoaan prikulleen. Uskolliset hän ottaa taivaaseen, yllättäen taas kumartamaan itseään iankaikkisesti.

Mikä sitten on rakkautta suurempi?

Voin vastailla vielä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Voin vastailla vielä. Ap

Riepooko sinua luulevaisten argumentit, joista paistaa heidän läpikäymänsä indoktrinaatio ja kykenemättömyytensä johdonmukaiseen ajatteluun kun on kyse heidän uskomuksistaan?