Miksi opettajat luulevat, ettei heidän työnsä pitäisi tuntua työltä?

Suomessa peruskoulu on kriisissä. Opettajat voivat pahoin, monet opettajat ylisuorittavat ja ovat jaksamisen äärirajoilla.

Eikä yhtään paremmin voi oppilaat, Pisa-tutkimusten mukaan koulu koetaan ikäväksi ja kielteiseksi paikaksi.

Sama ilmiö myös kolmella teinilläni ja heidän kaverillaan, kun olen sivusta kuunnellut. Menestyvät ja saavat hyviä arvosanoja tosin koulusta, mutta koulun ilmapiiri koetaan hyvin ahdistavaksi ja kielteiseksi.

Ja opettajat jaetaan hyviksiin ja pahiksiin, joka näkyy heidän asenteistaan, vaikka kuinka yrittäisi kitkeä sitä vanhempana pois.

Hyvikset ovat jumalasta seuraavia, heitä arvostetaan ja kunnioitetaan ja sitten näitä pahiksia, joita teinit ärsyttävät tahallaan ja kyseenalaistavat ja vanhemmat saavat olla selittämässä, miksi opettajat toimivat niin kuin toimivat, tosin joskus saa olla itsekin ymmällään.

Joku opettaja täällä mainitsi hänen tehtäväkseen kuuluvan vain opettamisen, mutta eihän se niin voi mennä, vaan opettaja on laitettava likoon koko hänen persoonansa ja soliaaliset taitonsa. Ihan sama kuin lääkäri sanoisi tekevänsä vain diagnooseja, joka on vain pieni osa lääkärin työtä, ihan sama se on opettajalla.

Ja mistä kumpuaa tämä jatkuva opettajien ylisuorittaminen, uhriutuminen, tyytymättömyys ja kielteinen asenne oppilaisiin ja opettajan ammattiin? Eikö silloin alan vaihto olisi paras ratkaisu, koska silloin ei voi olla "hyvä ope" kun se vaikuttaa asenteisiin ja ilmapiiriin, myös oppilaiden.

Kyllä koulun ilmapiirissä on jotakin vialla, sen huomaa jo noissa pienissä nassikoissa.

Lapset viihtyvät erinomaisesti päiväkodissa ja esikoulussa ja odottavat malttamattomana ja innolla oikean koulun alkamista ja syksy meneekin ihan hyvin, mutta se ilo on viimeistään kevääseen menessä kadonnut monen lapsen kasvoilta.

Vierailija kirjoitti:

Ketjua lukiessa heränneitä ajatuksia:

- Teen töitä viikossa keskimäärin sen verran kuin muutkin työntekijät. En suostu tekemään enempää. Valitsen tarkasti, mihin työaikani käytän.

- Oma valintani on, että en vie töitä kotiin kuin äärimmäisen harvoin. Hoidan suunnittelut, valmistelut, arvioinnit, yhteydenpidot ym. koululla. Lähden kotiin viimeistään klo 16. Jos jotain jää tekemättä, niin teen sitten vaikka seuraavana päivänä tai kun ehdin. (Niinhän esim. eri yhteistyötahot reagoivat minun yhteydenottoihin - sitten kun ehtivät.)

- Täydennyskoulutan itseäni jatkuvasti. Ongelma vain on se, että koululla on erittäin rajalliset koulutusrahat. En ole rahapulan takia aina päässyt haluamaani koulutukseen.

- Työmotivaatiotani syö eniten riittämättömyyden tunne. Esim. jos luokassa on vaikka yksikin psyk.sh:n asiakas ja lisäksi 24 muuta, joista neljällä on lievempiä juttuja, kuten tarkkaavaisuusongelmaa, oppimisvaikeuksia, toiminnanohjauksen haasteita tms. ja olet pääsääntöisesti ainoa aikuinen luokassa, ei aina tiedä mitä tehdä.

-> Näen lasten tarpeet, mutta en vain pysty vastaamaan niihin kaikkiin. Joudun priorisoimaan ja tekemään kompromisseja. Toteamaan, että en voi kaikkia auttaa, vaikka haluaisin. Valitsemaan, mihin/keneen keskityn milloinkin. Päättämään, siirtyykö matikan opeteltava asia sivuun ja opetellaankin ihmisenä olemisen taitoja vai toisinpäin. Molemmat ovat tärkeitä asioita.

- En saisi tätä ehkä opettajana sanoa, mutta runsaisiin lomiin (virallisesti: opetuksettomiin aikoihin) suhteutettuna palkka on ok. Mieluummin saan sen melkein 3000 €/kk (lähtöpalkka reilu 2600 €) + lomat kuin enemmän palkkaa ja peruslomat. Koen, että työ on niin intensiivistä, että pitkät lomat ovat tarpeen ja minusta on järkevää ja erittäin kohtuullista, että lomien runsaus näkyy palkassa.

- Vaatimukset opettajan työtä kohtaan tuntuvat kasvavan koko ajan. Työuupumus kolkuttelee nopeasti oven takana, jos yksittäinen opettaja kuvittelee voivansa omin voimin auttaa kaikkia tukea/apua tarvitsevia. Parhaani teen toki minäkin, mutta jos se ei riitä, se ei ole minun ongelmani eikä minun yöunistani pois.

- Uskallan väittää, että olen hyvä opettaja, vaikka en ole valmis antamaan itsestäni kaikkia mehuja niin, että lomien koittaessa olisin ihan loppu.

- Opetukseni on laadukasta ja teen parhaani oppilaiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Mitä se minkäkin ryhmän kanssa tarkoittaa, riippuu siitä kuinka monta ja millaista erityisen ja/tai tehostetun tuen oppilasta ryhmässä on. Siihen ei opettaja voi vaikuttaa.

- Kuvitelma siitä, että opettajalla on vartin tauko 45 minuutin välein, ei ainakaan minun kohdallani pidä paikkaansa. Pääsääntöisesti päivään mahtuu yksi tauko sinä aikana, kun oppilaat ovat paikalla. Toki sen jälkeen voi hengähtää ennen kuin rupeaa tekemään muita opehommia.

T. Luokanopettaja

Tätä arvostan. Tässä aikuisen, ammattitaitoisen ihmisen kommentti, joka pyrkii jäsentelemään ja priorisoimaan työtään. Sekä toteamaan, ettei kaikkeen voi vaikuttaa tai työtään ei ole mahdollista tehdä niin täydellisesti kuin haluaisi. Eikä syyttele sekopäisiä oppilaita,  hulluja vanhempia ja koko yhteiskuntaa siitä, ettei asioiden priorisointi oman työn suhteen onnistu. Nämähän siis ovat juttuja, mitä useimmat ihmiset joutuvat työssään tekemään, arvioimaan, priorisoimaan, hoitamaan jotkut jutut vähemmällä intensiteetillä jne.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos jotkut opettajat edes joululomalla vetäisi välillä henkeä ja rauhoittuisi, sillä tuo vouhottaminen ja stressaaminen ei auta ketään. Tai laskisi vain kymmeneen

Ei ihme jos käydään ylikierroksilla, jos opetukseen, suunnitteluun ja oppilaiden kanssa rupatteluun ei riitä viikossa sata, eikä edes kaksisataa viikkotyötuntia.

Eikö oppilaiden turvallisuus ole jo uhattuna?

Ja kysymys on peruskoulusta, perusasioiden opetuksesta, jotka pysyvät lähes samana vuodesta toiseen. Ja ihanko oikeasti jokainen oppitunti vaatii useamman tunnin suunnittelun etukäteen ja siihen valmistautumisen. Mitä ihmeen elämyksiä ja sirkushuvia opettajat tarjoavat oppilaille nykyään koulussa.

Kommenteista päätellen huolestuttaa lasten turvallisuus ja opettajan ammattitaito, eikö todella perusopetus onnistuisi vähemmälläkin sähläämisellä ja tuntimäärällä, kun monelle opettajalle ei näytä riittävän edes aikaa riittävään yöuneen ja lepoon, muusta vapaa-ajasta puhumattakaan, kun paiskitaan töitä 24/7.

Siis miksi puhut vain perusopetuksesta? Ei tässä keskustelussa pelkästään siitä keskustella.

Mut tuotahan se just on nykyään, leipää ja sirkushuveja!

On toi nyt tosin muutenkin aika pe*seestä sanoa, että ihan samaahan se on vuodesta toiseen. OPS:it muuttuu, ja maailma muuttuu, Eskoseni. Ylipäänsä jatkuvasti pitää kehittyä ja täydentää osaamista jne.

Kyllä, nimenomaan siihen suunnitteluun menee useampia tunteja. Minusta se on tämän työn veemäisin osuus eli ihan mielelläni vetäisin toisten suunnittelemia tunteja. Ihan mielelläni pidän ne omatkin tunnit, kun ne lopulta on suunniteltu (paitsi joskus on päiviä, jolloin olisi kiva vain lysähtää tuoliin kuuntelijaksi). Intoa itselläni ei millään olisi harva se päivä askarrella lippulappuja, tehdä pelejä, miettiä toiminnallisia harjoituksia jne. Joo, olen vielä noviisi, joten kaikkea tällaista matskua pitäisi koko ajan tehdä. En vain tiedä, missä se aika odottaa, jolloin sitä kaikkea voisi säätää. Ei varmaan missään. Aina se on vain, että "sitten kun". Eikä nyt lomallakaan oikein tunnu siltä, että jaha, menenpä ostamaan laminointikoneen ja alanpa hurautella sillä. 

Olenkin sanonut, etten varmaan jaksa ikuisuuksia tällaista hommaa. En valitettavasti saanut oman alan toimistohommia, joten jouduin hankkimaan lisäkoulutusta tälle alalle saadakseni edes jostain rahaa. Ihan mielenkiintoistahan tämä on, mutta ei sen väärtiä, että olen aina väsynyt ja univelassa, vaikka tällä hetkellä työni on laadultaan vielä erittäin kaukana esim. lukio-open hommista. Tuntuu vain, että elää liikaa siten, että ensin odottaa viikonloppuja, sitten lomia ja lopulta lähes koko työsuhteen muuttumista toiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse opettaja?

Minä en ole.

Miten voit arvostella opettajia ja heidän "huikean pitkiä" lomiaan, jos et ole?

Kyllä jokainen opettaja on lomansa ansainnut ja myös sen, että työpäivä päättyy klo 12 tai klo 14, joskus jopa klo 16.

******

Isäni oli lukion opettaja ja näin lapsena kuinka hän korjasi työpäivän jälkeen kokeita yöhön asti.

Isäni oli lukion opettaja ja näin lapsena, kuinka hän piti tukiopetustunteja meillä kotona, että jengi pääsisi yo-kirjoituksista läpi...

Mieheni on yläkoulun ope ja mitä olen seurannut hänen työaikaa yli 25v ajan, niin kyllä se on paljon lyhyempi kuin itselläni (yksityinen sektori). Lähdemme yleensä aamulla yhtä aikaa ja hän palaa kotiin (omien sanojensa mukaan) iltapäivällä n. klo 14-15. Paperihommat tekee koulussa, välituntien aikana tai heti opetustuntien jälkeen. Illalla tehtäviä töitä on todella harvoin. Enkä edes muista, milloin joku oppilaan vanhempi olisi soittanut illalla tai viikonloppuna.

Ja ne lomat. Minulla on lomaa kesällä 4vk ja viikko talvella, vaikka työura on sama. Toisin kuin miehellä n.2,5kk kesäloma, viikon syys- ja talviloma ja pitkät vapaat pääsiäisenä ja jouluna.

Kyllä opettajan ammattitaidossa on pahasti puutteita, jos 40h työviikko ei riitä tehtävien hoitamiseen.

Ja opettajat ovat niitä harvoja ammatteja, jossa voi tehdä 45min. työjakson, jonka jälkeen onkin jo 15min. tauko, jonka voi itse käyttää miten haluaa.

Toisin kuin esim. lääkärin ammatissa, jossa 15min välein tulee "liukuhihnalta" uusi potilas, 8h ajan. Ja tuossa ajassa on perehdyttävä potilsstietoihin ja tehtävä diagnoosit. Ja peruspalkka on lähes sama kuin opettajilla ja väkivalta ja huonosti käyttäytyvät potilaat ovat arkipäivää.

Jostakin syystä, opettajat ovat ainut ammsttiryhmä, jotka jaksavat jatkuvasti valittaa, toisin kuin lääkärit, sh, poliisit jne. vaikka usein heidän työnsä on paljon haasteellisempaa.

Miehesi on p*ska opettaja. Kyllä niitäkin on, varsinkin miehissä. Otetaan rennosti vaan, mitä sitä turhia hötkyilemään.

En kyllä sitä tajua, miten miehesi voi vetää kaikki välkät lonkkaa. Jos on esimerkiksi viisi oppituntia putkeen, opella on neljä välkkää. Yksi niistä on ruokis, joka opelle sallittakoon. Yleensä vähintään yksi on valvonta. Jäljelle jää kaksi välkkää. Minulla ainakin toinen niistä menee yleensä jonkun oppilaan kanssa juttelemiseen tai rästiläksyn teettämiseen tai jonkin asian toimittamiseen. Joskus joudun välkän aikana siirtymään toiseen luokkaan. Tai jään samaan luokkaan järjestelemään materiaaleja tms. seuraavaa tuntia varten. Välkillä myös koulusta riippuen pidetään pikapalavereita, luokanvalvojan tuokioita, tekstin tiedotustilaisuuksia tms.

Vaikka open päivä voi olla lyhyt, minulla se tuppaa olemaan hektinen. Siksipä se usein jatkuukin erilaisilla suunnittelu- ja valmisteluhommilla, jahka oppitunnit loppuvat. Minä en ymmärrä, missä välissä sinun miehesi tekee ne työt, arvioinnista puhumattakaan.

Ei sillä, että kuvittelisin työni olevan sen työläämpää kuin muilla. Työtä se kuitenkin on, ihan niillä välitunneillakin usein.

Taas päästiin pääasiaan, miesopet vs naisopet. Miehet on huonoja opettajia, koska eivät puhu yhtä välituntia päivässä oppilaan kanssa luokassa asioista, eivät jää tuntien jälkeen koululle suunnittelemaan ja valmistelemaan tai asioita toimittelemaan. Ehkä miesopet on tehokkaita ja järkeviä työnsä suunnittelijoina? Ehkä miehet pitävät yläkoululaiset luokissa rauhallisina ilman stressiä, eikä opetusaika mene kurin pitämiseen? Ehkä miesopet on sopivimpia yläkouluun töihin? Jos kääntääkin asian näin mies- vs naisopettajissa? Naiset ovat p*skona opettajia, koska eivät kykene suoriutumaan töistään ilman iltatöitä, ilman rehtorin, kuraattorin, psykologin neuvoja ja tukea, ilman jatkuvia pikapalavereja, ilman toistuvia oppilaskeskusteluja?

Ei kuraattorien ja psykologien tehtävä koulussa ole olla mitään opettajien tukijoukkoja, vaan oppilaiden. Jos opettaja tarvitsee työhönsä tai muuten psykologipalveluja, kyllä ne tulee etsiä itse omasta työterveyshuollosta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä koulun ilmapiirissä on jotakin vialla, sen huomaa jo noissa pienissä nassikoissa.

Lapset viihtyvät erinomaisesti päiväkodissa ja esikoulussa ja odottavat malttamattomana ja innolla oikean koulun alkamista ja syksy meneekin ihan hyvin, mutta se ilo on viimeistään kevääseen menessä kadonnut monen lapsen kasvoilta.

Meidän lapselle kävi juuri toisin. Päiväkodissa ja päiväkodin eskarissa oli pelokas ja passiivinen, koulussa alkoi oikein kukoistaa. Kyseessä alkuluokka, jossa eka- ja tokaluokkalaisia sekaisin. Opettaja panosti ryhmäytymiseen todella paljon ja muisti kehua lapsen vahvuuksia.

No toden totta olet tehnyt hyviä havaintoja opettajista. Kuvittelevat itsestään liikoja.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa peruskoulu on kriisissä. Opettajat voivat pahoin, monet opettajat ylisuorittavat ja ovat jaksamisen äärirajoilla.

Eikä yhtään paremmin voi oppilaat, Pisa-tutkimusten mukaan koulu koetaan ikäväksi ja kielteiseksi paikaksi.

Sama ilmiö myös kolmella teinilläni ja heidän kaverillaan, kun olen sivusta kuunnellut. Menestyvät ja saavat hyviä arvosanoja tosin koulusta, mutta koulun ilmapiiri koetaan hyvin ahdistavaksi ja kielteiseksi.

Ja opettajat jaetaan hyviksiin ja pahiksiin, joka näkyy heidän asenteistaan, vaikka kuinka yrittäisi kitkeä sitä vanhempana pois.

Hyvikset ovat jumalasta seuraavia, heitä arvostetaan ja kunnioitetaan ja sitten näitä pahiksia, joita teinit ärsyttävät tahallaan ja kyseenalaistavat ja vanhemmat saavat olla selittämässä, miksi opettajat toimivat niin kuin toimivat, tosin joskus saa olla itsekin ymmällään.

Joku opettaja täällä mainitsi hänen tehtäväkseen kuuluvan vain opettamisen,

En tekisi tuolloin jakoa hyviksiin ja pahiksiin jos ne pahikset on niitä jotka saa yläkoululaiset pidettyä kurisssa ja joita arvostetaan.

Olen kuullut tästä usein että yläkouluikäiset pitää niistä opettajista jota on tylyjä ja saa sillä kunnioituksen. Kertonee myös siitä, että kunnioituksen antajalla, eli oppiaalla, on ehkä hieman tällöin ongelmia itsekurin, ja esimerkiksi hiljaa olemisen kanssa. Mistä se taas johtunee, on pitkälti kotien asia. 

Ketkä? Missä?