Thin shaming
Hei nyt alkaa oikeasti palamaan proppu tähän. Jos ette tykkää avautumisesta, pliis älkää lukeko.
Joka ikinen joulu sama juttu. Mä saan kuulla hoikkuudesta, josta on tullut laihuutta nykyään kun taas normaalipainoisuus on hoikkuutta ja sitä rataa. Söisit jotain, miten sä olet niin laiha, sama rikkinäinen levy soi aina vain. Ja tietysti soittajan BMI on oman kengännumeron luokkaa.
Ja mulle sentään irvailee vain naiset, miehille kun hoikkuus kelpaa. Miehelle irvailee toiset miehetkin, "alle satakiloiset punnitaan neuvolassa" kuultiin taas läskin sukulaismiehen suusta. Mun mies on hyväkuntoinen ja tekee ruumiillista työtä, siksi se on hoikka ja jäntevä niin kuin ennen vanhaan. Tälläkin palstalla näkee juttuja joissa kyseenalaistetaan hoikan miehen miehisyys, kun ei muka ole miehen kokoinen mies eli kaljaa kittaava possu.
Kertokaapa omista kokemuksistanne, joudutteko te kuulemaan tällaista?
Koska mulle riitti nyt. Olen harvinaisen teräväkielinen tapaus ja yritän siksi katsoa mitä puhun. Mä en ole koskaan IRL arvostellut kenenkään ulkomuotoa enkä alkanut neuvomaan ellei neuvoja ole kysytty. Mutta seuraavan irvailijan on sitten turha itkeä kun tulee samalla mitalla takaisin.
Kommentit (27)
Hys hys, laihat ei koskaan koe pilkkaa.
Terveisin laiha, jonka luonnollista laihuutta kuittaillaan jatkuvasti
"Mä en ole koskaan IRL arvostellut kenenkään ulkomuotoa". Siis näin selän takana vain? Pitäiskö uskoa?
Vaikea sanoa sanovatko sinulle aiheesta kun suurin osa anorektikoista ei pidä itseään edes hoikkana, mutta siinä olen samaa mieltä että toisten ulkomuodon arvostelun voisi jättää kokonaan. En sano tätä heppoisin mielin, mutta ehkä jopa siinä tapauksessa että aikuinen itsellinen ihminen on anorektikko, alaikäiset vielä kehittymättömine aivoinen on toinen juttu. Kaikkia ei voi pelastaa, ja joku vastuu pitää aikuisella ihmisellä itselläänkin olla. Sen poikkeuksen sallisin, että ihan lähisuku (vanhemmat sisarukset) saisi ottaa kantaa aikuisenkin anoreksiaan, mutta ei tädit/serkut/kumminkaimat jne.
Vierailija kirjoitti:
"Mä en ole koskaan IRL arvostellut kenenkään ulkomuotoa". Siis näin selän takana vain? Pitäiskö uskoa?
Vaikea sanoa sanovatko sinulle aiheesta kun suurin osa anorektikoista ei pidä itseään edes hoikkana, mutta siinä olen samaa mieltä että toisten ulkomuodon arvostelun voisi jättää kokonaan. En sano tätä heppoisin mielin, mutta ehkä jopa siinä tapauksessa että aikuinen itsellinen ihminen on anorektikko, alaikäiset vielä kehittymättömine aivoinen on toinen juttu. Kaikkia ei voi pelastaa, ja joku vastuu pitää aikuisella ihmisellä itselläänkin olla. Sen poikkeuksen sallisin, että ihan lähisuku (vanhemmat sisarukset) saisi ottaa kantaa aikuisenkin anoreksiaan, mutta ei tädit/serkut/kumminkaimat jne.
No niin ja heti vedettiin anorektikkokortti hihasta :D
Ihan terveissä mitoissa olen, BMI 21 eli ei edes normaalin rajoilla.
Koen jatkuvasti just samaa. Epäsuoraan ja suoraan. Töissä, äitiyslomalla, vapaalla, harrastuksissa, kaupassa vastemyyjän suusta. "Söisit jotain, no mut sä nyt oot niin laiha, sä oot aina ollut niin laiha, helppo sun on sitätätätota- kun sä oot niin laiha, sähän voit laittaa päälle mitä vaan kun oot niin hoikka, läbäläbäläbäläbä....." todella RASKASTA.
Aloitus on melko kökkö kaikkine vauhkoamisineen, mutta saan kyllä ajatuksesta kiinni ja sen osittain jaankin.
Muutamia vuosia sitten olin vielä hyvin hoikka. Urheilin paljon ja aineenvaihdunta toimi muutenkin nuoruuden innolla. En ollut missään vaiheessa alipainoinen, enkä syömishäiriöinen, luonnostani vain hyvin hoikka. Sain kuulla asiasta kyllä ihan tarpeeksi. Minulle auottiin siitä päätä, kuinka elämäni on helppoa laihana ja voin syödä mitä tahansa kun olen hoikka (hoikkahan ei voi lihoa), olin milloin pakkasen raiskaama pulkannaru, milloin kuivan kesän orava jne. Pahaa kukaan ei varmasti tahtonut, mutta toisen painosta huomauttelu on mielestäni aina asiatonta.
Nykyään, kun olen normaalipainon ylärajoilla, en ole saanut painostani enää mitään kommentteja,
Vierailija kirjoitti:
Koen jatkuvasti just samaa. Epäsuoraan ja suoraan. Töissä, äitiyslomalla, vapaalla, harrastuksissa, kaupassa vastemyyjän suusta. "Söisit jotain, no mut sä nyt oot niin laiha, sä oot aina ollut niin laiha, helppo sun on sitätätätota- kun sä oot niin laiha, sähän voit laittaa päälle mitä vaan kun oot niin hoikka, läbäläbäläbäläbä....." todella RASKASTA.
*vaatemyyjän
Kauheaa kun naisia arvostellaan niin paljon ulkonäöstä, vaikka ovat yleensä kilttejä :(
Tuotahan se on.
Mieluummin muutetaan maailmaa ympärillä kuin muututaan itse.
Kun ei huvita elää terveellisesti niin sheimataan hoikat anorektikoiksi, tehdään normaalipainoisesta hoikka ja lievästi ylipainoisesta normaali. Liian pienikokoiset miehet ei ole miehiä ollenkaan, nehän on pienempiä kuin (ylipainoinen) nainen.
Ja jos ei syö herkkuja, on terveysnatsi tai rahkapetri. Sitä ei sovi unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Kauheaa kun naisia arvostellaan niin paljon ulkonäöstä, vaikka ovat yleensä kilttejä :(
Paskat ole. Hyviä esittämään ehkä. Ap:kin varmaan oikein leijunut laihuudellaan epäsuorasti ja aiheuttanut pahaa mieltä joulupöydässä lihavammille.
appppp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mä en ole koskaan IRL arvostellut kenenkään ulkomuotoa". Siis näin selän takana vain? Pitäiskö uskoa?
Vaikea sanoa sanovatko sinulle aiheesta kun suurin osa anorektikoista ei pidä itseään edes hoikkana, mutta siinä olen samaa mieltä että toisten ulkomuodon arvostelun voisi jättää kokonaan. En sano tätä heppoisin mielin, mutta ehkä jopa siinä tapauksessa että aikuinen itsellinen ihminen on anorektikko, alaikäiset vielä kehittymättömine aivoinen on toinen juttu. Kaikkia ei voi pelastaa, ja joku vastuu pitää aikuisella ihmisellä itselläänkin olla. Sen poikkeuksen sallisin, että ihan lähisuku (vanhemmat sisarukset) saisi ottaa kantaa aikuisenkin anoreksiaan, mutta ei tädit/serkut/kumminkaimat jne.
No niin ja heti vedettiin anorektikkokortti hihasta :D
Ihan terveissä mitoissa olen, BMI 21 eli ei edes normaalin rajoilla.
Just näin. Ja vaikka olisit vielä hoikempikin, niin alhainen painohan ei yksin tee kenestäkään anorektikkoa.
Kyllä on elämä muuttunut helpommaksi, kun on tullut ryppyjä ja liikakiloja. Salaa yritän laihduttaa, koska en jaksa kuulla rääkymistä siitä että välitän terveydestäni. Kaikki ei välitä, ja se on minusta surullista. Myöskin se, etten uupumuksen takia jaksa laittautua, on muuttanut muiden naisten käytöstä positiivisempaan suuntaan. Ennen kun meikkasin ja pukeuduin kauniisti minua inhottiin.
En edes ole tajunnut tätä ennen, jotenkin se naisten ilkeys ja haukkuminen oli vaan sellainen normaali ohjelmanumero aina ja kaikkialla.
Mua yleensä kehutaan hoikkuudesta, mutta pidän sitäkin ahdistavana. Olen luonnostaan hoikka enkä ole tehnyt asian eteen mitään, joten tuntuu oudolta saada siitä kehuja. En oikeastaan kaipaisi mitään kommentteja ulkonäöstäni työkavereilta ja sukulaisilta, koen sen ulkonäkökeskeisyyden kiusallisena varsinkin työpaikalla. Kivahan se on, että ihmiset kehuvat toisiaan. Mutta itse vaan helpommin otan kehut vastaan vaikkapa hiustyylistäni tai vaatemaustani, mutta tuo vartalon kommentointi on jotenkin kiusallista. Vaikka hyväntahtoista onkin.
Onneksi minua ei sentään pilkata hoikkuudestani, voin nimittäin sanoa että olen todella "sitä saa mitä tilaa" -ihminen ja lauon takaisin jos joku alkaa haukkua tai aukoa päätään. Teininä haukuttiin laudaksi (olen myös pienirintainen, myös nykyään), mutta aikuisiällä tuollainen nimittely on onneksi jäänyt.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on elämä muuttunut helpommaksi, kun on tullut ryppyjä ja liikakiloja. Salaa yritän laihduttaa, koska en jaksa kuulla rääkymistä siitä että välitän terveydestäni. Kaikki ei välitä, ja se on minusta surullista. Myöskin se, etten uupumuksen takia jaksa laittautua, on muuttanut muiden naisten käytöstä positiivisempaan suuntaan. Ennen kun meikkasin ja pukeuduin kauniisti minua inhottiin.
En edes ole tajunnut tätä ennen, jotenkin se naisten ilkeys ja haukkuminen oli vaan sellainen normaali ohjelmanumero aina ja kaikkialla.
Tämä.
Mä haluaisin olla mies. Just kesällä yks tuttu mies oli treenannut itsensä tosi hyvään kuntoon, niin muut miehet oli kehumassa "äijä on kunnossa" ja "hieno homma". Naisporukassa saa kuulla vain sellaista piiloteltua ivaamista kun akat mollaa instafitnesskissoja ja liian laihoja (eli epäsuorasti mua), vaikken tosiaan edes oo mikään instafitnesskissa tai liian laiha.
Sit luullaan aina että jos on hoikka niin kestää mitä tahansa kun elämä on täydellistä. Hoikkaa ei satuta ivaaminen tai se jos tuntee itsensä ulkopuoliseks porukasta.
Mä sanon nykyään suoraan, jos joku alkaa arvostella kenen tahansa kroppaa (oli arvostelun kohde sitten läski, laiha tai mitä vaan), että ei ole fiksun aikuisen ihmisen puhetta tollanen toisten ulkonäön arvostelu. On tullut aika pysäyttävä hiljaisuus sen jälkeen ja nopea aiheen vaihdos.
Ei tosin kannata kokeilla, jos haluaa nuoleskella niiden haukkujien persettä. Nimittäin senhän tietää että itse on seuraava paskanjauhannan kohde, mutta eipähän tarvitse itse kuulla sitä kun eivät enää uskalla seurassa suutaan avata aiheesta. :D
Mun paino arvostellaan aina, tosin vain perheeni taholta yleensä. Jos laihdun 3kg olen liian laiha, sairastan ortoreksiaa ja näytän kamalalta. Jos lihon 3kg syön liikaa, näytän turvoneelta, minun kuuluisi olla sirompi ja olen liian lihava. Ja kyse on ihan oikeesti 3kg painon vaihtelusta suuntaan tai toiseen.
Kovin tuttua. Äitini ja kaksi mun lähintä ystävää ovat todella hoikkia. Siinä kun vieressä kuitenkin elää, niin näkee että kyllä ne syö kunnon aterioita ja herkkujakin. Silti on AINA joku arvostelemassa. En ole irl ikinä kuullut kenenkään huomauttavan lihavalle ylipainosta (vaikka toki tätäkin varmasti kaiken kuulemani mukaan tapahtuu), mutta laihalle on ok sanoa että "söisit joskus".
appppp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mä en ole koskaan IRL arvostellut kenenkään ulkomuotoa". Siis näin selän takana vain? Pitäiskö uskoa?
Vaikea sanoa sanovatko sinulle aiheesta kun suurin osa anorektikoista ei pidä itseään edes hoikkana, mutta siinä olen samaa mieltä että toisten ulkomuodon arvostelun voisi jättää kokonaan. En sano tätä heppoisin mielin, mutta ehkä jopa siinä tapauksessa että aikuinen itsellinen ihminen on anorektikko, alaikäiset vielä kehittymättömine aivoinen on toinen juttu. Kaikkia ei voi pelastaa, ja joku vastuu pitää aikuisella ihmisellä itselläänkin olla. Sen poikkeuksen sallisin, että ihan lähisuku (vanhemmat sisarukset) saisi ottaa kantaa aikuisenkin anoreksiaan, mutta ei tädit/serkut/kumminkaimat jne.
No niin ja heti vedettiin anorektikkokortti hihasta :D
Ihan terveissä mitoissa olen, BMI 21 eli ei edes normaalin rajoilla.
Itselläni sama BMI ollut jo pari vuotta, mummo hokee jatkuvasti miten kuihdun kuulemma silmissä, pitäisi syödä enemmän ja tuota anoreksiaakin kyselee myös toisinaan. Onhan tuo ihan helvetin rasittavaa ja syö itsetuntoa, mutta en kehtaa sanoa mummolle rumasti.
m28
Mä kuulen kuittailua omalta äidiltäni. Hän on ollut ylipainoinen koko ikänsä ja itse olin todella lihava teini-ikäisenä. Laihduin 85->58 ja nyt olen sitten anorektikko. Syön kuin hevonen ja laihtuminen tapahtui parissa vuodessa. Teen fyysistä työtä joten lihaksiakin löytyy, kyse ei todellakaan ole siitä että olisin laihaläski jolla luut törröttäisi. Pituutta on vain 163 cm.
Mä en arvostele kenenkäån kroppaa ja älähdän, kun joku tekee niin (esim äitini juoruilee tuttaviensa kehon koon muutoksista). Ihailen hoikkia miehiä ja naisia, hoikkuus on mielestäni kaunista. En kuitenkaan kommentoi, koska ei ikinä tiedä, mitä on taustalla. Ja toki voin ihailla minkä kokoisia ihmisiä vain heidän muista ansioistaan.
Mulle on vanhemmat opettaneet että...
Älä koskaan arvostele toista asioista joille ei itse voi mitään. Kasvojen piirteet, pituus, ruumiinrakenne, ääni, likinäköisyys, tms.
Älä arvostele tai neuvo toista jos ei ole kysytty neuvoa.
Ehkä tuohon jälkimmäiseen voisi lisätä että jos muut arvostelee sitä että olet hyvässä kunnossa, aiheesta voidaan sitten keskustella. Ei tuo niinkään voi mennä että hoikkia saa arvostella, mutta paksuja ei.