Eikö teitä hyvinvointi-läträämis sukupolvea hävetä torsätä näin vanhemman sukupolven edessä?
Heillä oli sota ja niukkuus ja nyt ovat vielä hoidottakin ja yksin- samalla kun te läträätte pitkin maailmaa. Eikö hävetä yhtään ?
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Ei hävetä. Minun mielestäni ei ole parempaa "tuhlaamis"kohdetta kuin oma hyvinvointi.
Minä minä minä joo
he takasivat sen ettei Suomea miehitetty niin eikö yhtään velvoittasi pitämään heitä kunniakansalaisiana ja kantaa käsillämme?
Siis ei hävetä ? No ei sitten muuta kysyttävää....
Me ostimme tuon sukupolven edustajille asunnon ja pidimme huolta elämänsä loppuun asti. Isosïsäni kannoin arkussa hautaan ry,ss,än rautaa kehossaan.
Eli puhut nyt suurista ja heidän jälkeisistä ikäluokista, joiden vanhemmat rakensivat suomen. Kyllä, he törsäävät, elämä perustuu statuksen merkkeihin. Toisin kuin nuorella sukupolvella, joista osa elää vähällä ja säästää, koska mistään ei ole varmuutta. Lapsia ei uskalleta tehdä. Elävät ekologisesti babyboomersien juppikulttuurin vastareaktiona. Vai mitä tarkoitit?
Mistä ihmeen läträämisestä ap sopertaa? En läträä yhtään, juon ja kylven kyllä, mutta läträämisestä niissä ei ole puhe, koska teen niitä maltilla.
Mitä tulee kiitollisuuteen edellisiä sukupolvia kohtaan, niin eiköhän sodat käyneet sukupolvet ole jo - sikäli kun muutama yhdeksänkymppinen on yhä elossa - saaneet saavutuksistaan aivan oikeudenmukaisen palkkion. Sotaveteraanijärjestöillä on suorastaan ongelma saada miljoonasäästönsä käytettyä johonkin, kun veteraaneja on elossa enää niin vähän.
Nykyvanhuksilla sitä paitsi vielä ON ihan siedettävät eläkkeet ja palvelut. Tulevilla sukupolvilla ei ole, koska vanhusten määrä kasvaa niin nopeasti suhteessa töitä tekeviin ja veroja maksaviin.
Ap, läträäminen tarkoittaa samaa kuin lotraaminen. Eli leikkimistä vedellä. Erikseen on sanonta läträtä alkoholilla eli käyttää runsaasti alkoholia, mutta siinä sanonnassakin tarvitaan se alkoholi-sana.
Mitä sinä noin niin kuin oikeasti yrititkään kysyä?
Kyllä minä välillä läträän. Tykkään käydä kylpylöissä. Siellä näkyy myös aika usein sotaveteraaneja kuntoutuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Me ostimme tuon sukupolven edustajille asunnon ja pidimme huolta elämänsä loppuun asti. Isosïsäni kannoin arkussa hautaan ry,ss,än rautaa kehossaan.
Ketkä me ja mille sukupolvelle, ei avaudu? Vanhempani elättivät minut ja kustansivat vähistä varoistaan koulutukseni (apuna myös opintolaina). Itse pystyin sitten kouluttamaan lapseni, eikä hänen tarvinnut ottaa lainaa. Mieheni kanssa olemme hoitaneet hänen ja minun vanhempani vanhuudessa ja sitten hautaan ilman suuria perintöjä. Meille keski-ikäisille tämä on normaali elämänkulku. Lapseltani toivon (salaa), että saisimme joskus lapsenlapsen.
No onhan se vähän ikävää, kun en päässyt osallistumaan jo kuolleiden, sodassa selvinneiden ja sen jälkeen Suomea rakentaneiden isovanhempieni hautajaiskuluihin. Olin tuolloin 8-vuotias, että mitä olisi pitänyt tehdä tai heille antaa?
Mummolleni suurin lahja oli, jonka koskaan pystyin antamaan oli se, kun hän sai pitää ylioppilaslakkiani päässään vain viikkoja ennen kuolemaansa.
Läträttiin me kyllä mummon kanssa. Käytiin uimahallissa ja kesäisin järvessä. Jos ei kumpaakaan niin ainakin lotrattiin mummon kylpyammeessa ihan kyllästymiseen asti. Vesileikit on edelleen mukavia näin aikuisenakin. Ihan suoraan voin myöntää häpeilemättä.
Ei hävetä. Minun mielestäni ei ole parempaa "tuhlaamis"kohdetta kuin oma hyvinvointi.