Lue keskustelun säännöt.
Voiko olla niin, ettei todella paniikissa oleva arka pieni löytökoira kesyynny ollenkaan?
28.12.2018 |
Olemme valmiit antamaan kodin sellaiselle, mutta jos sitä ei ikinä voi oikein koskea, onhan se ihan mahdoton tilanne, kun pitää pystyä hoitotoimenpiteisiin ym.
Onko jollain kokemusta?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kesyyntyy. Mutta se vaatii pitkään ymmärrystä ja erittäin varovaista lähestymistä. Mieluiten niin, etät se saa itse lähestyä uusia ihmisiään, eikä niin että ihmiset maanittelee, saati pakottaa lähestymään heitä.
Alkuun voi aikansa antaa niiden normaalien hoitotoimenpiteiden vaan olla. Ei koira siihen kuole, ettei sen kynsiä leikata tai turkkia harjata hetkeen. Jos on pakko tehdä jotain hoitotoimenpiteitä, näitä voidaan tehdä tällaisessa tapauksessa rauhoituksessa eläinlääkäriasemalla, mutta kannattaa välttää jos suinkin mahdollista, koska se sinne eläinlääkäriin pakolla vienti ennen kuin koiran ja uuden omistajan välillä on luottamusta, on myöskin luottamusta rikkova tekijä.
Ja nämä tämäntyyppiset koirat sitten sopii lähinnä rennoille ja rauhallisille uusille omistajille. Koirakokemus ei ole ehdottoman välittämätöntä, mutta se on, ettei hötkyile ja odota että kyllä sen viikossa jo pitäisi olla kuin mikä tahansa muu koira. Sitä se ei ole välttämättä koskaan, se voi olla aina arka tietyissä tilanteissa loppuikänsä. Mutta mukava koira siitä erittäin suurella todennäköisyydellä tulee, jos luottamus rakennetaan alussa huolella ja ilman pakkoja.
Itselläni kokemusta useista ns. vaikeista rescueista, haastavin ehkä entinen koe-eläinkoira joka kammosi hysteerisesti ihmisiä koska ihmiset oli sille tarkoittaneet kivuliaita kokeita ja operaatioita, eikä esim. osannut oikein kävellä koska oli elänyt häkissä ikänsä.
Kammottavaa, että tällaisia ihmisiä on olemassa. Koira elää nykyisyydessä eikä osaa ajatella "kyllä tämä tästä, kun paranen".
Koira, joka pelkää hysteerisesti ja ei pysty kunnolla kävelemään kuuluu lopettaa. Näin tekee aidosti koirista välittävä eikä tuollainen sädekehäänsä kiilloitteleva idio-otti.
Ymmärrät aika lailla väärin tuon "koira elää nykyisyydessä". Ei, ne ei tosiaan ajattele että "kyllä tämä tästä kun paranen", mutta ne eivät myöskään kärsi esim. arkuudesta muuta kuin täsmälleen juuri sillä hetkellä kuin sitä esiintyy. Kun pelon aiheuttaja on pois, se voi vaikka minuutin päästä olla täysin rauhallinen ja tyytyväinen, toisin kuin ihminen, joka ei elä hetkessä vaan jäisi todennäköisesti vatvomaan ahdistuneita ajatuksia liityen koettuun uhkaan, omaan pahaan oloon jne ja kärsisi pitkään. Eläimet ottaa kaikenlaiset olot hetkessä sellaisena kuin ne tulevat, eivät takerru hyvään oloon eivätkä pahaan oloon.
Koko tunneskaala kuuluu elämään myös luonnossa, myös pelko ja ahdistus, ja harva silti on sitä mieltä että olisi parempi lopettaa kaikenlaiset villieläimet, koska niiden elämän täytyy olla pelkkää tuskaa kun vähän väliä saa pelätä jotain saalistajaa tai isompaa oman lauman yksilöä joka tulee alistamaan tms.
Kokemuksesta tiedän myös että eläimillä on aivan valtava halu elää, vastoinkäymisistä huolimatta, ellei sitten esim. vakava sairaus ole jo hyvin pitkällä, silloin usein jossain vaiheessa tapahtuu luovuttaminen. Mutta muuten eläin haluaa elää, vaikka se sitten tarkoittaakin tuskaakin, ja niin haluavat useimmat ihmisetkin. Vai kuinka moni haluaisi lopetuspiikin koska elämässä on vaikeuksia, psyykkisiä tai fyysisiä? Itselläni on ollut mm. paniikkihäiriö ja masennus, enkä ole koskaan sellaista halunnut, en silti vaikken toipumiseen ollenkaan uskonut jossain vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumme haja-asutusalueella, ihanteelliset lenkkipolut ihan vieressä. Tietenkin pidän koiraa kiinni lenkittäessä, enkä jättäisi sitä kaupan eteen (se tuskin tulee koskaan mukaan ostoksille, sinne ajellaan autolla). Ei ole suurta mahdollisuutta, että vastaan tulee ylipäätään ketään. Kotona vietämme aika rauhallista elämää, harvakseen käy vieraita. On iso aidattu piha, jossa oltaisiin kesällä ja se voisi olla vapaana jne. Kyllä olemme miettineet tämän aika tarkkaan, emmekä odota juuri muuta kuin ettei koira purisi meitä alkuhämmennyksen jälkeen ja että sitä voisi käsitellä kuitenkin. Emme odota mitään iloista koiraa muutamassa viikossa. Mutta muutamassa kuukaudessa kuitenkin koiraa, jonka kanssa voi elää, käydä lenkillä ja koskea siihen. ap
Vierailija kirjoitti:
Asumme haja-asutusalueella, ihanteelliset lenkkipolut ihan vieressä. Tietenkin pidän koiraa kiinni lenkittäessä, enkä jättäisi sitä kaupan eteen (se tuskin tulee koskaan mukaan ostoksille, sinne ajellaan autolla). Ei ole suurta mahdollisuutta, että vastaan tulee ylipäätään ketään. Kotona vietämme aika rauhallista elämää, harvakseen käy vieraita. On iso aidattu piha, jossa oltaisiin kesällä ja se voisi olla vapaana jne. Kyllä olemme miettineet tämän aika tarkkaan, emmekä odota juuri muuta kuin ettei koira purisi meitä alkuhämmennyksen jälkeen ja että sitä voisi käsitellä kuitenkin. Emme odota mitään iloista koiraa muutamassa viikossa. Mutta muutamassa kuukaudessa kuitenkin koiraa, jonka kanssa voi elää, käydä lenkillä ja koskea siihen. ap
Minusta odotukset ovat täysin realistiset. Jos vielä on niin, että teille ei ole täysi katastrofi, jos joissain tilanteissa esiintyviä ongelmakäytöksiä jää pysyvästi (esim. haukkuu vastaantulijoita, pelkää tietynlaisia ääniä tai ihmisiä tms), niin sitten olette varmasti oikea koti tälle kaverille!
Koiraa itseäänhän tällaiset vain tietyissä tilanteissa esiintyvät jutut ei juuri haittaa, kun tilanne on ohi se elää taas onnellista elämää. mutta jotkut ihmiset on sellaisia että kauheasti häpeävät jos heidän koira ei käyttäydy täydellisesti esim. ohitustilanteissa, ja sellaisen ei kannata mitään rescuekoiria ottaa.
Oleellista on antaa koiralle omaa tilaa sen verran, että uskotte sen varoituksia, jotta sen ei tarvitse näykkäistä teitä kertaakaan. Samalla elämään rutiinia, vakautta ja huolenpitoa. Koiran itseluottamusta pitää kasvatta esim opettamalla namipalkalla temppuja niin että koiralla on kivaa ja tajuaa tekevänsä oikein.
Oma rescueni oli ensimmäisen viikon omassa kuplassaan eli normaalikin koira tekee niin.
Vierailija kirjoitti:
Lovebotti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee ns. animal hoarding- kodista. Ei ole ilmeisesti saanut mitään kasvatusta tai ollut lemmikkinä varsinaisessa merkityksessä. Ehkä 3-5-vuotias. Ihan mielettömän arka ja puree paniikissa kyllä. Tällainen olisi "tarjolla". Toivotonta edes yrittää? ap
Ehka se sen verran kesyyntyy ettei sinua pure, mutta kaikkia vieraita luultavasti kylla. Ainakin kaikissa koiralle yllattavissa tilanteissa.
Mikä on kokemustaustasi väittää näin? Itselläni on "animal behaviourist" sertifikaatti ja kokemusta useista vaikeista rescuekoirista. Sekä myöskin villieläinten kouluttamisesta jonkin verran kokemusta.
Minusta väitteellesi ei ole mitään perusteita. "Kaikkia vieraita" - no ei varmasti. On mahdollista se, että se on jonkin verran säikky tietynlaisissa tilanteissa koko ikänsä, mutta niitä voi välttää ja ennakoida mm. pitämällä koiran visusti kiinni niissä tilanteissa. Esim. minun ex-koe-eläimeni sattuneesta syystä pelkää aivan hysteerisesti eläinlääkäreitä, eikä se varmaankaan ikinä miksikään muutu. Kun sellaisissa paikoissa joskus on pakko käydä, laitan jo kotona kuonokopan, homma hoidetaan nopeasti ja sitten kivaa yhdessäoloa ja runsaat palkkiot.
Minulla ei ole "animal behauvorist" sertifikaattia, mutta kokemusta koirista yli 40 vuoden ajalta. Aikaisemmin meilla oli 2 labradorin noutajaa.
Mina en ottaisi vihaista, agressiivista tai arkaa koiraa pelastettavaksi. Ihan normaalissa tervepaisessa koirassakin on jo riittavasti haastetta. Ainakin minulle riittavasti. Haluaisiko myos mieheksesi rankan elaman ja vankilan kouliman alkoholistin jossa olisi hieman haastetta saako sen viela sopeutettua normaalin perhe-elamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos koiran jättää rauhaan omaan pesäänsä makoilemaan, eikä se ota kontaktia ikinä. Jos se kerran pääsee suoraan ovesta ulos asioilleen, saa ruokaa ja muun ajan oleilee kopassaan. Eikö silloinkaan tarvitse ottaa kontaktia, vaan odottaa koiran aloitetta?
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos koiran jättää rauhaan omaan pesäänsä makoilemaan, eikä se ota kontaktia ikinä. Jos se kerran pääsee suoraan ovesta ulos asioilleen, saa ruokaa ja muun ajan oleilee kopassaan. Eikö silloinkaan tarvitse ottaa kontaktia, vaan odottaa koiran aloitetta?
Tää on se pointti ja kohta, jossa näkyy, onko koirasta enää uuteen laumaan vai ei. Jos se vaan elelee omaa elämäänsä ruokakupin, aidatun pihan ja makuupaikkansa välillä ottamatta kontaktia uusiin omistajiinsa, se ei siitä enää muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli resquekissa, joka vihasi ihmisiä; pahoinpidelty, vangittu, osittain villiintynyt. Aluksi hyökkäsi heti, kun yritti koskea. Yritin palauttaa sitä järjestölle, joka sen minulle luovutti. Ei onnistunut.
No olkoon, ajattelin. Ja ihme tapahtui: pikuhiljaa se kesyyntyi ja siitä tuli oikein äidin kultamussukka, viihtyi kainalossa ja luonnettakin löytyi tarvittaessa. Oli mielestäni onnellinen hyvästä kodista. Tänä syksynä se lähti kissojen taivaaseen sylistäni. Ikävä on isäntää..
Vierailija kirjoitti:
Lovebotti kirjoitti:
Jos haluat koiran, etsi joku hyvaluonteinen, rohkea ja ystavallinen koira. Siita saat hyvan lemmikin. Arka koira joka pelkaa kaikkia puree puolustaessaan itseaan.
Siinä vaan on oma mielihyvänsä, että ottaa eri tavalla ns. vaikean koiran tai sellaisen mitä muut ei halua (esim. vanha, joka tulee kuolemaan muutamassa vuodessa) . Ensinnäkin, kokee tehneensä hyvän teon. Toinen juttu on että ainakin itselleni on ollut aina kiinnostavia koulutushaasteet ja eläinten käytöksen ymmärtäminen, erityisesti menneisyydessä kovia kokeneiden. Se on mielettömän hienoa kun se arka "peto" joka on siihen asti lähinnä räyhännyt jossain nurkissa ja raapinut ulko-ovea että pääsisi ulos, ensimmäisen kerran tulee omasta tahdosta, uteliaana katsomaan että nyt haisee niin hyvä ruoka että taidan vähän lähestyä noita ihmisiä. Ja uskaltaa tulla lähemmäs kuin ennen. Jokainen edistysaskel tuntuu mielettömän hienolta näiden vaikeiden tapausten kanssa.
Ei sovi toki kaikille, mutta tuskin ap niin tyhmä on, että haluaisi vain helppoutta ja omaa mukavuutta ja sitten edes harkitsisi kuvailemaansa koiraa...
- 5
Tämähän se typerä ansa onkin: ollaan niin maailmanparantajia kun otetaan jo täysin sekaisin oleva koira, ja odotetaan, että siitä saa jonkun hyvä ihminen- palkinnon. No ei välttämättä saa. Muuta kuin lukuisia puremia ja paljon vaikeita tilanteita ja rajoitteita elämään.
Sekin kannattaa huomioida. Niitä rescueita on monenlaisia, kannattaa ottaa sellainen, jolla on vielä toivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voi käydä niin, eikä se ole edes kovin epätodennäköistä. Mutta onko sulla toisaalta paljon hävittävääkään? T. Eläintenkouluttaja (AT)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi käydä niin, eikä se ole edes kovin epätodennäköistä. Mutta onko sulla toisaalta paljon hävittävääkään? T. Eläintenkouluttaja (AT)
Hävittävää ainakin rahalliseti on, jos puree ohikulkijaa nilkkaan. Tai mikä vielä pahempi parivuotiasta poskeen.
Ihan älyvapaata tämä koiratouhu nykyään.
Valitantansa nyt tekee, jos haluaa sitoutua häiriintyneeseen koiraan 24/7, mutta riskit siinä ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi käydä niin, eikä se ole edes kovin epätodennäköistä. Mutta onko sulla toisaalta paljon hävittävääkään? T. Eläintenkouluttaja (AT)
Hävittävää ainakin rahalliseti on, jos puree ohikulkijaa nilkkaan. Tai mikä vielä pahempi parivuotiasta poskeen.
Ihan älyvapaata tämä koiratouhu nykyään.
Valitantansa nyt tekee, jos haluaa sitoutua häiriintyneeseen koiraan 24/7, mutta riskit siinä ovat.
Tuollainen pieni koira on ihan helppo pitää ihan vaan hihnan avulla hallinnassa niin, ettei sitä päästä kenenkään luo. Ja jos esim. lapsi "uhkaa" tulla silittelemään, sanotaan ettei se käy, tämä koira pelkää ja voi siksi näykätä.
Lähipiirissä ei ole yhtään alle 15-vuotiasta, enkä tietenkään päästäisi koiraa tilanteeseen, jossa se voisi purra ulkopuolisia. Tuohon koiraan pitäisi suhtautua aina niin, että se on hyvin erityinen, eikä minusta ulkopuolisten tarvitse lähestyä ja silittää mitään koiraa, saati tällaisen taustan omaavaa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos koiran jättää rauhaan omaan pesäänsä makoilemaan, eikä se ota kontaktia ikinä. Jos se kerran pääsee suoraan ovesta ulos asioilleen, saa ruokaa ja muun ajan oleilee kopassaan. Eikö silloinkaan tarvitse ottaa kontaktia, vaan odottaa koiran aloitetta?
No kyllä mä olen sen verran aloitetta käyttänyt alun jälkeen että ruokaa saadakseen täytyisi mielellään jotain kontaktia ottaa. Tai ainakin parempaa ruokaa ;) Esim. meidän koe-eläinbeagle ei varmasti olisi ikinä ottanut ihmisiin kontaktia jos se olisi kaiken saanut ilmankin. Niinhän se oli elänyt 7 vuotta häkissä ilman saamatta ihmisiltä mitään kuin pistoksia ja muuta ikävää. Myöhemmin metrin. Aika pian otti jo kädestä. Ruoan kerjääminen se oli se meidän ensimmäinen suhteen ja luottamuksen rakentaja ,josta lähti sitten myös ruokapalkkion avulla kouluttaminne liikkeelle.
En olisi koskaan tilanteessa, jossa minun pitäisi jättää koira jonnekin marketin pihaan. Se ei olisi meillä millään muotoa välttämätöntä. Eli tällaiset ongelmat, ulkopuolisten puremiset ja vastaavat olisivat meillä rauhallisessa maalaisympäristössä todella epätodennäköisiä. ap
Lovebotti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lovebotti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee ns. animal hoarding- kodista. Ei ole ilmeisesti saanut mitään kasvatusta tai ollut lemmikkinä varsinaisessa merkityksessä. Ehkä 3-5-vuotias. Ihan mielettömän arka ja puree paniikissa kyllä. Tällainen olisi "tarjolla". Toivotonta edes yrittää? ap
Ehka se sen verran kesyyntyy ettei sinua pure, mutta kaikkia vieraita luultavasti kylla. Ainakin kaikissa koiralle yllattavissa tilanteissa.
Mikä on kokemustaustasi väittää näin? Itselläni on "animal behaviourist" sertifikaatti ja kokemusta useista vaikeista rescuekoirista. Sekä myöskin villieläinten kouluttamisesta jonkin verran kokemusta.
Minusta väitteellesi ei ole mitään perusteita. "Kaikkia vieraita" - no ei varmasti. On mahdollista se, että se on jonkin verran säikky tietynlaisissa tilanteissa koko ikänsä, mutta niitä voi välttää ja ennakoida mm. pitämällä koiran visusti kiinni niissä tilanteissa. Esim. minun ex-koe-eläimeni sattuneesta syystä pelkää aivan hysteerisesti eläinlääkäreitä, eikä se varmaankaan ikinä miksikään muutu. Kun sellaisissa paikoissa joskus on pakko käydä, laitan jo kotona kuonokopan, homma hoidetaan nopeasti ja sitten kivaa yhdessäoloa ja runsaat palkkiot.
Minulla ei ole "animal behauvorist" sertifikaattia, mutta kokemusta koirista yli 40 vuoden ajalta. Aikaisemmin meilla oli 2 labradorin noutajaa.
Mina en ottaisi vihaista, agressiivista tai arkaa koiraa pelastettavaksi. Ihan normaalissa tervepaisessa koirassakin on jo riittavasti haastetta. Ainakin minulle riittavasti. Haluaisiko myos mieheksesi rankan elaman ja vankilan kouliman alkoholistin jossa olisi hieman haastetta saako sen viela sopeutettua normaalin perhe-elamaan?
Mies on vähän eri asia, koska toinen ihminen on itsenäinen, omavaltainen toimija jolla on lain suoma oikeus moniin asioihin joista toinen ei välttämättä pidä, esim. siihen juopotteluun. Eläimen suhteen omistaja saa aika lailla päättää mitä käytöksiä sille kouluttaa, mitä hyväksyy ja mitä kieltää jne.
Selvää on ettei rescueta kannata ottaa jos ei tunne siihen halua. Useimmat ei varmasti tunne. Mutta ap vaikiuttaa kiinnostuneelta ottamaan tämän koiran, huolimatta siitä että sen kanssa on vaikeampaa kuin olisi ottaa pentu hyvältä kasvattajalta ja kasvattaa siitä alusta asti mieleisensä kaveri. Tai ottaa rescue vähemmän hankalalla taustalla. Miksipä ei?
Uskon että kesyyntyy. Mnulla oli ongelmakoira. Kärsivällisellä suhtautumisella ja koulutuksella sain sen käytösongelman parannettua täysin. Vie koira jollekin asiantuntijalle joka on erikoistunut ongelmakoirien kouluttamiseen. Tsemppiä!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lovebotti kirjoitti:
Jos haluat koiran, etsi joku hyvaluonteinen, rohkea ja ystavallinen koira. Siita saat hyvan lemmikin. Arka koira joka pelkaa kaikkia puree puolustaessaan itseaan.
Siinä vaan on oma mielihyvänsä, että ottaa eri tavalla ns. vaikean koiran tai sellaisen mitä muut ei halua (esim. vanha, joka tulee kuolemaan muutamassa vuodessa) . Ensinnäkin, kokee tehneensä hyvän teon. Toinen juttu on että ainakin itselleni on ollut aina kiinnostavia koulutushaasteet ja eläinten käytöksen ymmärtäminen, erityisesti menneisyydessä kovia kokeneiden. Se on mielettömän hienoa kun se arka "peto" joka on siihen asti lähinnä räyhännyt jossain nurkissa ja raapinut ulko-ovea että pääsisi ulos, ensimmäisen kerran tulee omasta tahdosta, uteliaana katsomaan että nyt haisee niin hyvä ruoka että taidan vähän lähestyä noita ihmisiä. Ja uskaltaa tulla lähemmäs kuin ennen. Jokainen edistysaskel tuntuu mielettömän hienolta näiden vaikeiden tapausten kanssa.
Ei sovi toki kaikille, mutta tuskin ap niin tyhmä on, että haluaisi vain helppoutta ja omaa mukavuutta ja sitten edes harkitsisi kuvailemaansa koiraa...
- 5
Tämähän se typerä ansa onkin: ollaan niin maailmanparantajia kun otetaan jo täysin sekaisin oleva koira, ja odotetaan, että siitä saa jonkun hyvä ihminen- palkinnon. No ei välttämättä saa. Muuta kuin lukuisia puremia ja paljon vaikeita tilanteita ja rajoitteita elämään.
Sekin kannattaa huomioida. Niitä rescueita on monenlaisia, kannattaa ottaa sellainen, jolla on vielä toivoa.
Hyvä ihminen -palkinnon? En minä ainakaan ole odottanut että kukaan toinen minua kiittää. Sisäisesti saan toki hyvän olon siitä jos olen antanut hyvän elämän esim. seniorille jota kukaan muu ei enää ota ajatellen "se kuolee kuitenkin pian ja jäljellä on vain vanhuuden vaivat ja kuoleman suru", tai haastavalle rescuekoiralle jolle moni koti ei kerta kaikkiaan edes sovi ja vielä useampi ei sellaista halua. Mutta muilta en kiitosta ole koskaan kaivannut, enkä usko että useimmat muutkaan rescueiden ottajat kaipaavat. Päinvastoin, ottaessaan tietää että erittäin kielteistä palautetta voi tulla kuten tästäkin ketjusta näkee.
Yksi juttu on myös, että miksi muuten ylettömästi pelätä sitäkään vaihtoehtoa, että jos joku koira vaan ihan oikeasti, tosiaan olisi toivoton tapaus? Itselleni ei ole sellaista sattunut koskaan, mutta kyllä minä voisin ihan hyvin sellaisessa tilanteessa valita sen eutanasiapiikin, ja olla silti tyytyväinen että yritin parhaani josko sille koiralle vielä voisi tarjota riittävän hyvän elämän. Aina ei voi ehkä voittaa, mutta aina voi yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Yksi juttu on myös, että miksi muuten ylettömästi pelätä sitäkään vaihtoehtoa, että jos joku koira vaan ihan oikeasti, tosiaan olisi toivoton tapaus? Itselleni ei ole sellaista sattunut koskaan, mutta kyllä minä voisin ihan hyvin sellaisessa tilanteessa valita sen eutanasiapiikin, ja olla silti tyytyväinen että yritin parhaani josko sille koiralle vielä voisi tarjota riittävän hyvän elämän. Aina ei voi ehkä voittaa, mutta aina voi yrittää.
Tämä on hyvä kommentti. Koira on pieni, eikä siitä aiheudu todellista vaaraa meille tai ympäristölleen ( kun ei ole odotettavissa kohtaamisia pienten lastenkaan kanssa), sillä on perusturvallisuus pahasti horjunut ja se pitää rakentaa nyt kokonaan uudestaan. Se onnistuu tai ei onnistu, mutta olen ihan motivoitunut yrittämään kuitenkin, myös mieheni. Tyydymme myös vähemmän loistavaan onnistumiseen ja olemme mielestäni ihan realistisia. Jos kevääseen mennessä emme ole onnistuneet sulattamaan sen epäluuloa, sitten on pakko luovuttaa. Jos pieniä askeleita on otettu, jatkamme. ap
Mitään pientä koiraa ei ikinä kannattaisi jättää yksin kaupan eteen. Niitä voidaan varastaa, lapset uskaltaa kiusata niitä jne. Mitä tahansa voi sattua lyhyessäkin ajassa kun omistaja on kaupassa. Ei ole kauaa kun itse näin joukon noin 10 v poikia heittelemässä pientä koiraa kepeillä, tekemässä sille haukkumisääniä saadakseen sen haukkumaan jne. Koira oli aivan äärimmäisen stressaantuneen näköinen, kun oli kiinni eikä edes pakoon päässyt. Minä sitten komensin pojat pois koiraa kiusaamasta ja odotin että omistaja tulee. Ja kerroin kyllä tälle mitä oli tapahtunut, ja kuinka vaarallista minusta on jättää tuollainen pieni, aivan puolustuskyvytön eläin siihen kaupan eteen.