Analysoikaa miksi en pysty muodostamaan pysyvää parisuhdetta hyvän miehen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Olet se kolmastoista tusinassa, ja etsit sitä miljonäärimalliastronauttikirurgia. 

Ensimmäisenä voit lakata mainostamasta sitä akateemisuuttasi, sillä ei ole miehille mitään merkitystä. 

Valehtelet. Jokainen voi todeta asian vilkaisemalla jonkin deittipalvelun miesten määritelmiä ihannekumppanille. Koulutetut miehet ovat lähes kaikki ilmoittaneet ihannekumppaninsa koulutuksen tasoksi ammattikorkean tai yliopiston. Jotkut kelpuuttavat vain yliopistotutkinnon suorittaneet. Nämä samat miehet laittavat yleensä myös toiveen että nainen on työelämässä, hoikka tai urheilullinen. Eli uskaltavat odottaa jotakin, kun itselläkin on jotain tarjota.

Joillekin miehille naisen ominaisuuksilla ei ole merkitystä. Mutta he eivät ole niitä miehiä joita naiset eniten arvostavat kumppanina.

Vierailija kirjoitti:

Hyvän elämänkumppanin kohtaaminen on puhdasta sattumaa. Ehkäpä et ole vielä päässyt tapailemaan oikeaa miestä. Kertomastasi ei käy ilmi mitään syytä, mikset kelpaisi esimerkiksi tällaiselle akateemiselle kolmikymppiselle miehelle. Ymmärrettävistä syistä kerrot itsestäsi melko vähän, mutta analyysi puutteellisilla tiedoilla on lähinnä arvailua. Onko uskonnolla tärkeä rooli elämässäsi tai onko sinulla muita vahvoja mielipiteitä? Oletko huomattavan lyhyt? Viittaisiko koulutus ja velaton asunto urakeskeisyyteen?

Itselleni akateemisuus olisi selkeä plussa, sillä se kertonee ainakin määrätietoisuudesta ja mahdollisesti älykkyydestäkin. Rakkauden kemia kuitenkin haihtuu viimeistään muutamassa vuodessa, jonka jälkeen keskustelu ja ajattelu nousevat entistä tärkeämmiksi tekijöiksi kiintymyssuhteen säilyttämisessä. Tämä ei tarkoita, ettenkö uskoisi romanttiseen rakkauteen, mutta sen ylläpitäminen vaatii enemmän työtä, kun luonto saanut hoidettua oman osuutensa.

Harvinaisen imbesilli houre.

Vierailija kirjoitti:

N57 kirjoitti:

Älä usko näitä palstamiehiä, koulutetuille miehille naisen koulutus on tärkeä asia. Ihan samalla tavalla kuin vakituinen työpaikka ja varallisuus. Jatka elämääsi valitsemallasi tiellä, eiköhän se kumppanikin löydy, ja vakka kantensa valitse.

Minulla koulutus on juuri turnoff. Niin montaa yliopistonirppanokkaa tapailleena, voin kertoa että ei kannata. Älykäs pitää olla, mutta omaa statusta esilletuova keskustelutyyli kertoo jostakin muusta. Hyvä kysymys jota esitän treffikumppanille on, kuka sinä olet? Akateemiset naiset eivät koskaan unohda kertoa olevansa akateemisesti koulutettu, vaikka tämä ei kerro yhtään mistään. Tuo mainitseminen kertoo sen millä tavoin nainen määrittelee itsensä. Harva osaa sanoa suoraan asiat joista pitää ja miksei niitä joista ei pidä, tämä kertoo ihmisestä huomattavasti enemmän.

Tuliko heistä nirppanokkia vasta sen jälkeen kun antoivat pakit?

Viimeistä virkettä kommentissasi en ihan ymmärrä, kun se on oudosti kirjoitettu. Mutta tarkoitatko siis että tiedät ihmisestä enemmän jos hän kertoo mistä pitää kuin jos hän kertoo mitä on halunnut opiskella vuosikausia? Esim. tunnet ihmisen jos hän kertoo tykkäävänsä hernekeitosta mutta et tiedä hänestä mitään jos hän kertoo opiskelleensa vuosia biologiaa pelastaakseen Itämeren.

Itse tapailin kerran miestä, jonka kanssa en olisi ikinä lähtenyt treffeille jos olisin tiennyt hänen tykkäävän jenkkiautoista. Olisin tehnyt sen perusteella ihan vääriä oletuksia hänen luonteestaan.

winski kirjoitti:

Kavereiden mielipiteille ei kannata antaa minkäänlaista painoarvoa. Yleensä kavereista suurin osa ottaa kenet saavat kuin miettisivät kenet haluavat. Kavereilla tarkoitan niin miehiä kuin naisia. Ihmisten tarve luoda tietty status itselleen menee hyvin usein todellisten tarpeiden edelle.

Saatat olla ikäistäsi kypsempi ja avarakatseisempi, jolloin jo sekin voi kasvattaa kynnystä ikäisillesi miehille puhua kanssasi. Älä  kuitenkaan muutu heidän vuoksensa. Sinua varten on harvemmassa sopivaa tyyppiä ja se sopiva tyyppi jossakin todennäköisesti ihmettelee ihan samaa, miksi ei löydä ketään.

Matkusta, käy erilaisissa paikoissa kuin kaverisi, opettele elämään yksin ja sopeudu sinkkuuteen. Se on yleensä se paras keino löytää joku juuri, kun päätit ettet kaipaa ketään.  Ja kun et kaipaa ketään se madaltaa kynnystäsi luoda kontakteja, joka taas helpottaa ihmisiä olemaan kanssasi sellaisina kuin ovat. Puolisoa etsivät haistaa kaukaa ja saa monet juoksemaan karkuun, sillä mitä aikuisempi ja kypsempi suhde on kyseessä sen enemmän osataan arvostaa myös kykyä olla välillä yksinkin.

Maailman tärkein suhde on sinuun itseesi. Kun se on kunnossa siihen voi ottaa toisen pyörimään mukaan.

Ystäväni ovat kaikki parisuhteessa kumppanien kanssa, jotka ovat heille tarkoitetut. Yksikään heistä ei ole tyytynyt ensimmäiseen vastaan tulevaan enkä ylipäätään ymmärrä tuollaista ajatusta, että ihmisen pitäisi tyytyä vähempään. Ystäväni puolisoineen aivan kuten minäkin haluan kumppaniksi miehen, joka on minulle se oikea ja minä hänelle. Olisi suuri vääryys ja epäonni olla kulissiliitossa miehen kanssa, jota en rakasta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos olisit oma itsesi etkä hauska.

Olen oma itseni enkä esitä mitään muuta. Hauskuuteni ei ehkä heti tule esille mutta en ainakaan loukkaa ketään laukomalla kiusallisia vitsejä. Olen rento ja hauska omalla tavallani ja siinä aion pysyä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentaa olla sinkku. :( En näytä pahaa oloa ulospäin mutta kavereina ei ole muita sinkkuja.

Olen yliopistosta valmistunut, on vakituinen työ ja oma velaton asunto sekä harrastuksia. Hymyilen ja juttelen mutta en flirttaile miehille. Kaverit ihmettelevät miksi en löydä miestä enkä pysty muodostamaan parisuhdetta. En ole lihava enkä ruma, kuulen päivittäin kehuja ulkonäöstäni ja hyvistä käytöstavoista. Olen hauska ja usein miehet viihtyvät seurassani mutta mitään pitkäaikaista ei synny. Miksi?

Monta lyhytaikaista suhdetta voi olla este pitkäaikaisten suhteiden syntymiselle. Annat itsestäsi epätoivoisen kuvan.

En sanoisi itseäni epätoivoiseksi mutta toisinaan olen surullinen siitä etten ole löytänyt rakkautta elämääni. En voi olla suhteessa jossa minua kohdellaan väärin tai mies aiheuttaa minulle jatkuvasti pahan olon sekä henkisesti että fyysisesti. Ap

Olet tylsä. Semmoinen juuri, joita mahtuu kolmetoista tusinaan. Todennäköisesti et ole seksikäs. Seksikyys on muutakin kuin paljasta pintaa yms. Sinusta puuttuu se pilke silmäkulmasta, säröisempikin saa olla, kun on vaan jotain säpinää. Olen joskus täälläkin kertonut, että tuttavapiirissäni on näiden vuosien aikana ollut kaksi hyvin epätodennäköistä "miestennielijää". Kumpikin oli selvästi pulska. Toinen pukeutuu tosi kireästi, naama täynnä meikkiä ja kihertää silmät vilkkuen miesten seurassa. Ei tarvi kuin baaritiskillä käydä, niin hänellä on jo juttuseuraa ja kiherrys alkaa. Aina on löytänyt pysyviäkin miessuhteita, ollut kolmesti naimisissakin. Toinen sitten taas oli arkinen, pulska tyttö, joka ei hurmannut baarissa, mutta työpaikoilla yms. iski parhaimmannäköiset miehet. Hän on hauska, hänellä on semmoista vinkeää huumorintajua ja salaperäisyyttä, vetää ihmisiä seuraansa kuin hunaja mehiläisiä. Niin naisia kuin miehiä ja miehiä otti ja jätti. Siinä jäi komistuksetkin kuin nalli kalliolle, kun tämä kyllästyi ja vaihtoi toiseen. Nykyään on perheenäiti ja vakiintunut.

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei ap.

Kerroit, että tahtoisit seurustelusuhteen, koska koet masentavana olla sinkku.

Luettelit monta ulkoista asiaa ja kyselit, miksei parisuhdetta synny.

Parisuhteen syntymisessä on varmasti aina mukana selittämättömiä tekijöitä, sitä kuuluisaa kemiaa ja ajan ja paikan täsmäytymistä. Sen sijaan en usko, että luettelemasi asiat kuten tutkinnot, asumismuodot jne vaikuttavat parisuhteen syntymiseen.

On vaikea arvailla, miksei sinulla ole parisuhdetta. Minkä tekijöiden itse uskot siihen vaikuttaneen?

Eräs tekijä voi olla, ettei viihdy omassa elämässään, sinkkuudessaan. Sanotaan, että kyetäkseen vuorovaikutteiseen parisuhteeseen on ensin opittava elämään yksin. Joskus se, että kaipaa vain 'jonkun' rinnalleen, voi vastapuolen mielestä tuntua siltä, ettei häntä arvosteta yksilönä ja persoonana, vaan häneltä vain odotetaan sinkkuuden loppumista.

Ajattelisin, että ensimmäinen tehtäväsi voisi olla lisätä elämääsi tyytyväisyyttä tällaisenaan. Ja sen jälkeen olla avoin kaikissa kohtaamisissa. Olla oma itsensä, paljastaa ajatuksiaan, tunteitaan, mielipiteitään. Kuunnella toista, olla aidosti kiinnostunut. Antaa aikaa, tilaa. Nämä lienevät perusehdot sille, että suhde voisi alkaa rakentua?

 

Viimeisten treffien jälkeen pohdin sinkkuuttani ja tulin siihen tulokseen että miehet ovat ihastuneet minuun mutta minä en sitten heihin. Miehet ovat halunneet edetä liian nopeaa ja en ole sitoutumiskammoinen, mutta haluan tutustua vastapuoleen kunnolla ennen kuin ryhdyn suhteeseen. Inhoan kaikkea pinnallista ja kertakäyttöistä, minkä takia kaipaan syvällistä ja lempeää miestä rinnalleni. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuka kehuu päivittäin ulkonäköäsi ja käytöstapojasi? 

Ystävät, esimies, työkaverit sekä asiakkaat ja yhteistyökumppanit, jotka vierailevat yrityksessä, jossa työskentelen. Saan kehuja ihan tavallisilta kaduntallaajilta lähes päivittäin. Ap

Vierailija kirjoitti:

N57 kirjoitti:

Älä usko näitä palstamiehiä, koulutetuille miehille naisen koulutus on tärkeä asia. Ihan samalla tavalla kuin vakituinen työpaikka ja varallisuus. Jatka elämääsi valitsemallasi tiellä, eiköhän se kumppanikin löydy, ja vakka kantensa valitse.

Minulla koulutus on juuri turnoff. Niin montaa yliopistonirppanokkaa tapailleena, voin kertoa että ei kannata. Älykäs pitää olla, mutta omaa statusta esilletuova keskustelutyyli kertoo jostakin muusta. Hyvä kysymys jota esitän treffikumppanille on, kuka sinä olet? Akateemiset naiset eivät koskaan unohda kertoa olevansa akateemisesti koulutettu, vaikka tämä ei kerro yhtään mistään. Tuo mainitseminen kertoo sen millä tavoin nainen määrittelee itsensä. Harva osaa sanoa suoraan asiat joista pitää ja miksei niitä joista ei pidä, tämä kertoo ihmisestä huomattavasti enemmän.

En ole nirppanokka enkä ole statukseen keskittyvä nainen, mutta totta kai vastaan kysymyksiin koulutuksestani. Välttely ja vastaamatta jättäminen olisi epäkohteliasta. En ole pinnallinen ja tiedän mistä pidän ja mistä en pidän. Jos älykäs ja kouluttautumaton nainen on ihanteesi, niin toivotan onnea sellaisen naisen löytymiseen ellet ole jo löytänyt etsimääsi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentaa olla sinkku. :( En näytä pahaa oloa ulospäin mutta kavereina ei ole muita sinkkuja.

Olen yliopistosta valmistunut, on vakituinen työ ja oma velaton asunto sekä harrastuksia. Hymyilen ja juttelen mutta en flirttaile miehille. Kaverit ihmettelevät miksi en löydä miestä enkä pysty muodostamaan parisuhdetta. En ole lihava enkä ruma, kuulen päivittäin kehuja ulkonäöstäni ja hyvistä käytöstavoista. Olen hauska ja usein miehet viihtyvät seurassani mutta mitään pitkäaikaista ei synny. Miksi?

Kumpi on ollut suhteiden lopettajana, sinä vai mies? Jos sinulle joku mies on sanonut kritiikkiä, mistä se on tullut?

Minä olen lopettanut kaikki tapailut ja suhdeviritelmät. Miehiltä saamani kritiikki on tullut juuri tästä lopettamispäätöksestä ja torjumisesta, mutta en halua ryhtyä suhteeseen enkä olla suhteessa, jossa minulla ei ole tunteita miestä kohtaan. Pakkien saamiset ja torjumiset eivät ole koskaan mukavia, mutta en siedä huonoa kohtelua miehiltä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N57 kirjoitti:

Älä usko näitä palstamiehiä, koulutetuille miehille naisen koulutus on tärkeä asia. Ihan samalla tavalla kuin vakituinen työpaikka ja varallisuus. Jatka elämääsi valitsemallasi tiellä, eiköhän se kumppanikin löydy, ja vakka kantensa valitse.

Minulla koulutus on juuri turnoff. Niin montaa yliopistonirppanokkaa tapailleena, voin kertoa että ei kannata. Älykäs pitää olla, mutta omaa statusta esilletuova keskustelutyyli kertoo jostakin muusta. Hyvä kysymys jota esitän treffikumppanille on, kuka sinä olet? Akateemiset naiset eivät koskaan unohda kertoa olevansa akateemisesti koulutettu, vaikka tämä ei kerro yhtään mistään. Tuo mainitseminen kertoo sen millä tavoin nainen määrittelee itsensä. Harva osaa sanoa suoraan asiat joista pitää ja miksei niitä joista ei pidä, tämä kertoo ihmisestä huomattavasti enemmän.

Tuliko heistä nirppanokkia vasta sen jälkeen kun antoivat pakit?

Viimeistä virkettä kommentissasi en ihan ymmärrä, kun se on oudosti kirjoitettu. Mutta tarkoitatko siis että tiedät ihmisestä enemmän jos hän kertoo mistä pitää kuin jos hän kertoo mitä on halunnut opiskella vuosikausia? Esim. tunnet ihmisen jos hän kertoo tykkäävänsä hernekeitosta mutta et tiedä hänestä mitään jos hän kertoo opiskelleensa vuosia biologiaa pelastaakseen Itämeren.

Itse tapailin kerran miestä, jonka kanssa en olisi ikinä lähtenyt treffeille jos olisin tiennyt hänen tykkäävän jenkkiautoista. Olisin tehnyt sen perusteella ihan vääriä oletuksia hänen luonteestaan.

Eiköhän tuo viimeinen virke takoittanut ihan samaa mitä itse sanot jenkkiautomiehestä.

Vierailija kirjoitti:

Et vaan ole tavannut vielä sitä sinulle sopivaa.

Monikin ystäväni on löytänyt omansa vasta kolmenkympin kieppeillä, eikä tosiaan tarvinut tyytyä mihinkään vaan nämä parit on ns. match made in heaven-kamaa.

Nykyään ei haluta sitoutua nuorena, joten ne jotka haluaa joutuu monesti venailemaan tonne kolmikymppiseen saakka löytääkseen miehen, joka myös haluaa.

Sitä odotellessa pidä vaikka hauskaa, äläkä vaivu epätoivoon stressaamalla asiaa jolle et mitään voi.

Tää kulttuuri nyt on tällainen ja etenkin koulutetuissa piireissä pariutuminen mennyt myöhäiseksi.

Olet oikeassa siinä etten ole tavannut sitä oikeaa ja sopivaa kumppania. Mitä tarkoitat hauskanpidolla? Jos tarkoitat miehen vaihtamista kuin sukkaa niin en ole sellainen nainen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka kehuu päivittäin ulkonäköäsi ja käytöstapojasi? 

Kukä ylipäätään kehuu aikuisten käytöstapoja, ainakaan ihan tavallisissa tilanteissa? Päiväkodissa tämän vielä ymmärrän...

Jep kuulostaa erikoiselta, mutta voisko olla, että aloittaja on töissä ja muuallakin tosi kiltti ja huomaavainen ja saa siitä positiivista kommenttia?

Esim. kiitos kun toit mullekin kahvia, hyvä kun muistit tilata tätä ennen kuin pääsi loppumaan, hyvin ennakoitu, onneksi tajusit ottaa tuon huomioon, hienoa että säilytit malttisi tuollaisen asiakkaan kanssa jne.

Juurikin näin. Olen luonteeltani huomaavainen ja kiltti, näistä ominaisuuksista saan kuulla kehuja niin töissä kuin yksityiselämässäkin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin akateeminen, kolmekymppinen nainen ja itselläni oli hiukan samankaltaisia ongelmia nuorempana. Tilanne helpottui, kun

a) lakkasin arvioimasta itseäni ulkokohtaisin kriteerein (ulkonäkö, opinnoissa ja työelämässä menestyminen, puheiden fiksuus jne.) ja aloin näkemään itseni samankaltaisena, puutteellisena ja haavoittuvaisena ihmisenä kuin muutkin

b) keskityin hyvän vaikutelman tekemisen sijasta luomaan aidon yhteyden toiseen ihmiseen (toisin sanoen rentouduin ja annoin omien ei-niin-täydellisten piirteiden tulla esille)

c) lakkasin arvioimasta treffiseuraa sen perusteella, kenen kanssa tulisin parhaiten toimeen ja kuka olisi järkevin ratkaisu, ja lähestyin sen sijaan reippaasti miehiä, joihin tunnen seksuaalista vetoa. Konfliktien ja väittelyiden määrä on lisääntynyt elämässäni tuplaten mutta toisaalta hyvä seksi kompensoi asiaa.

d) muutuin joustavammaksi ja avoimemmaksi suhteissa. En enää lähestynyt asioita yhtä mustavalkoisesti vaan olin valmis myös kuulemaan, mitä toinen ihminen ajattelee elämästä ja suhteista.

Summa summarum: Omien kokemusteni perusteella sanoisin, että seurustelumaailmassa on parasta laittaa "minulla on hyvä koulutus, syön terveellisesti ja teen työni hyvin" -identiteetti sivuun ja sen sijaan löytää yhteys omaan sisäiseen, ei-rationaaliseen ja estottomaan teinityttöön. 

En vertaile itseäni muihin ulkonäöllisesti tai kykyjeni mukaan, mutta on totta että olen ystäväporukan ainoa sinkku. On täysin normaalia pohtia asiaa ja yrittää tehdä asialle jotain. Mainitsin seksin, tarkoitatko että testaat miehiä makaamalla heidän kanssa ennen kuin ryhdyt suhteeseen? En harrasta yhden yön juttuja enkä seksiä ensimmäisillä treffeillä, jotan annan heti pakit sellaisille miehille. Ap

Vierailija kirjoitti:

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei ap.

Kerroit, että tahtoisit seurustelusuhteen, koska koet masentavana olla sinkku.

Luettelit monta ulkoista asiaa ja kyselit, miksei parisuhdetta synny.

Parisuhteen syntymisessä on varmasti aina mukana selittämättömiä tekijöitä, sitä kuuluisaa kemiaa ja ajan ja paikan täsmäytymistä. Sen sijaan en usko, että luettelemasi asiat kuten tutkinnot, asumismuodot jne vaikuttavat parisuhteen syntymiseen.

On vaikea arvailla, miksei sinulla ole parisuhdetta. Minkä tekijöiden itse uskot siihen vaikuttaneen?

Eräs tekijä voi olla, ettei viihdy omassa elämässään, sinkkuudessaan. Sanotaan, että kyetäkseen vuorovaikutteiseen parisuhteeseen on ensin opittava elämään yksin. Joskus se, että kaipaa vain 'jonkun' rinnalleen, voi vastapuolen mielestä tuntua siltä, ettei häntä arvosteta yksilönä ja persoonana, vaan häneltä vain odotetaan sinkkuuden loppumista.

Ajattelisin, että ensimmäinen tehtäväsi voisi olla lisätä elämääsi tyytyväisyyttä tällaisenaan. Ja sen jälkeen olla avoin kaikissa kohtaamisissa. Olla oma itsensä, paljastaa ajatuksiaan, tunteitaan, mielipiteitään. Kuunnella toista, olla aidosti kiinnostunut. Antaa aikaa, tilaa. Nämä lienevät perusehdot sille, että suhde voisi alkaa rakentua?

 

Viimeisten treffien jälkeen pohdin sinkkuuttani ja tulin siihen tulokseen että miehet ovat ihastuneet minuun mutta minä en sitten heihin. Miehet ovat halunneet edetä liian nopeaa ja en ole sitoutumiskammoinen, mutta haluan tutustua vastapuoleen kunnolla ennen kuin ryhdyn suhteeseen. Inhoan kaikkea pinnallista ja kertakäyttöistä, minkä takia kaipaan syvällistä ja lempeää miestä rinnalleni. Ap

En tiedä päteekö tämä sinuun, mutta minulla on ystävä, joka on koulutettu, hyvännäköinen, töissäkäyvä ja kaikin puolin mukava ja hauska tyyppi. Hän deittailee, mutta ei ikinä ihastu keneenkään tarpeeksi. Uskon, että pohjimmiltaan kyse on siitä, että hän ei uskalla olla haavoittuvainen, koska sitähän ihastuminen on - otetaan riski sydänsuruihin. Hänellä on myös ehkä hieman epärealistinen käsitys parisuhteesta, jotenkin liian elokuvamainen tai kiiltokuvamainen fantasia, jota sitten kukaan ei pysty täyttämään. Mukana on ripaus heikkoa itsetuntoa, jonka takia epäilee omaa kelpaavuuttaan. Minulle keittiöpsykologina kuvio näyttää ihan selvältä, mutta en tiedä miten tuon kuvion voi purkaa. Tutustumalla itseensä ja rakastamalla itseään? Olemalla avoin, herkkä ja rohkea?

Vierailija kirjoitti:

Hyvän elämänkumppanin kohtaaminen on puhdasta sattumaa. Ehkäpä et ole vielä päässyt tapailemaan oikeaa miestä. Kertomastasi ei käy ilmi mitään syytä, mikset kelpaisi esimerkiksi tällaiselle akateemiselle kolmikymppiselle miehelle. Ymmärrettävistä syistä kerrot itsestäsi melko vähän, mutta analyysi puutteellisilla tiedoilla on lähinnä arvailua. Onko uskonnolla tärkeä rooli elämässäsi tai onko sinulla muita vahvoja mielipiteitä? Oletko huomattavan lyhyt? Viittaisiko koulutus ja velaton asunto urakeskeisyyteen?

Itselleni akateemisuus olisi selkeä plussa, sillä se kertonee ainakin määrätietoisuudesta ja mahdollisesti älykkyydestäkin. Rakkauden kemia kuitenkin haihtuu viimeistään muutamassa vuodessa, jonka jälkeen keskustelu ja ajattelu nousevat entistä tärkeämmiksi tekijöiksi kiintymyssuhteen säilyttämisessä. Tämä ei tarkoita, ettenkö uskoisi romanttiseen rakkauteen, mutta sen ylläpitäminen vaatii enemmän työtä, kun luonto saanut hoidettua oman osuutensa.

On minulla uskonto, mutta pidän sen visusti omana tietona eikä uskonto näy minusta ulospäin. Minulla on mielipiteeni, mutta en sylje niitä ulos ajattelematta ja osaan keskustella sivistyneesti. Miesten kanssa jutellessa osaan kuunnella ja minua kehutaan hyväksi kuuntelijaksi. En ole huomattavan lyhyt mutten huomattavan pitkäkään, sopivan pituinen naiseksi. Urakeskeisyys saattaa karkoittaa miehiä, mutta en olisi päässyt näin pitkälle elämässä jos olisin aina tukeutunut muihin. Ap

Kirjoitin aiemmin, että ehkä et ole vaimomateriaalia, mutta taitaakin olla päinvastoi (urakeskeisyys poisluettuna). Veikkaanpa, että asut Helsingissä, missä tasoisesi miehet on pilattu seksillä. Tinder nyt ei ainakaan tunnu hyvältä idealta kaltaisellesi. Ehkä kannattaisi kokeilla onnea jossain ei-yliopistokaupungissa...?

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin aiemmin, että ehkä et ole vaimomateriaalia, mutta taitaakin olla päinvastoi (urakeskeisyys poisluettuna). Veikkaanpa, että asut Helsingissä, missä tasoisesi miehet on pilattu seksillä. Tinder nyt ei ainakaan tunnu hyvältä idealta kaltaisellesi. Ehkä kannattaisi kokeilla onnea jossain ei-yliopistokaupungissa...?

Asun osan vuodesta Helsingissä ja suurimman osan ulkomailla. Viimeksi treffaamani mies on minua vanhempi ja ulkomaalainen, joten näyttää lupaavalta. Ap

Toivotaan että tuo uusin treffikumppani yllättää positiivisesti.

Mutta muuten - onko mahdollista, että olet itsetietoinen ja tiedät mitä miehestä haet. Asia on sinulle niin itsestäänselvä, että unohdat, että mies ei osaa lukea ajatuksia, ja että sinun pitäisi sopivasti oikealla tavalla tuoda julki odotuksesi ja toiveesi. Jotenkin minulle nyt jää mielikuva, että miehet ovat ihan pihalla ja siten ällikällä, että mikä meni pieleen.