Analysoikaa miksi en pysty muodostamaan pysyvää parisuhdetta hyvän miehen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Ei rintoja ?

En tiedä sinusta, mutta yksikään tapailemani mies ei ole seurustellut rintojen kanssa vaan naisen kanssa. Olen lauta ja ylpeä siitä, mutta kukaan ei ole koskaan moittinut sillä kannan itseni kauniisti. Jokainen haluaa loppujen lopuksi tulla rakastetuksi ja kuunnelluksi sellaisena kuin on ja ulkonäöllä ei ole siinä mitään tekemistä. Ap

Tämä arpa ei voita kirjoitti:

Ehkä sinulla on pahanhajuinen hengitys ja ruma/pöyristyttävä historia ja miehet huomaa että et ole ns vaimomatskua, that's it, game over you are loser baby :)

Ei ole pahanhajuinen hengitys ja hampaat ovat valkoiset ja hyvässä kunnossa. Minulla ei ole luurankoja kaapissa, joten osuit väärään ruman/pöyristyttävän historian kanssa. Mitä mahdat edes tarkoittaa? Lähipiiri ja ihan vasta tavatut kehuvat kuinka hyvää vaimomateriaalia olen ja ihmettelevät kuinka en ole löytänyt puolisoa. Nämä kehujat ovat kaikki vakituisesti parisuhteessa. Ap

Päätä seinään kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et flirttaile? Etsitkö aktiivisesti seuraa deittipalstoilta tai livenä?

Harvemmin kukaan tulee väkisin hakemaan, ellet itse osoita halukkuutta tutustua lisää.

En ole flirttailevaa naistyyppiä ja livenä vain etsin seuraa, deittipalstoja en ole testannut.

Jos nykytyyli ei ole tuottanut tulosta, niin ei ole tullut mieleen kokeilla jotain muuta?

Latasin vastikään Tinderin ja kävin eilen treffeillä miellyttävän miehen kanssa. :) Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N57 kirjoitti:

Älä usko näitä palstamiehiä, koulutetuille miehille naisen koulutus on tärkeä asia. Ihan samalla tavalla kuin vakituinen työpaikka ja varallisuus. Jatka elämääsi valitsemallasi tiellä, eiköhän se kumppanikin löydy, ja vakka kantensa valitse.

Minulla koulutus on juuri turnoff. Niin montaa yliopistonirppanokkaa tapailleena, voin kertoa että ei kannata. Älykäs pitää olla, mutta omaa statusta esilletuova keskustelutyyli kertoo jostakin muusta. Hyvä kysymys jota esitän treffikumppanille on, kuka sinä olet? Akateemiset naiset eivät koskaan unohda kertoa olevansa akateemisesti koulutettu, vaikka tämä ei kerro yhtään mistään. Tuo mainitseminen kertoo sen millä tavoin nainen määrittelee itsensä. Harva osaa sanoa suoraan asiat joista pitää ja miksei niitä joista ei pidä, tämä kertoo ihmisestä huomattavasti enemmän.

Niinpä. Naisille miehen status on niin iso juttu, etteivät kykene näkemään sitä, ettei se merkitse miehille yhtään mitään.

Osalle merkitsee, osalle ei. Ja osa naisista ei taas ole kiinnostunut niistä miehistä, joille nainen on pelkkä tissit ja pylly eikä muu merkkaa mitään.

Olen itsekin akateeminen, kolmekymppinen nainen ja itselläni oli hiukan samankaltaisia ongelmia nuorempana. Tilanne helpottui, kun

a) lakkasin arvioimasta itseäni ulkokohtaisin kriteerein (ulkonäkö, opinnoissa ja työelämässä menestyminen, puheiden fiksuus jne.) ja aloin näkemään itseni samankaltaisena, puutteellisena ja haavoittuvaisena ihmisenä kuin muutkin

b) keskityin hyvän vaikutelman tekemisen sijasta luomaan aidon yhteyden toiseen ihmiseen (toisin sanoen rentouduin ja annoin omien ei-niin-täydellisten piirteiden tulla esille)

c) lakkasin arvioimasta treffiseuraa sen perusteella, kenen kanssa tulisin parhaiten toimeen ja kuka olisi järkevin ratkaisu, ja lähestyin sen sijaan reippaasti miehiä, joihin tunnen seksuaalista vetoa. Konfliktien ja väittelyiden määrä on lisääntynyt elämässäni tuplaten mutta toisaalta hyvä seksi kompensoi asiaa.

d) muutuin joustavammaksi ja avoimemmaksi suhteissa. En enää lähestynyt asioita yhtä mustavalkoisesti vaan olin valmis myös kuulemaan, mitä toinen ihminen ajattelee elämästä ja suhteista.

Summa summarum: Omien kokemusteni perusteella sanoisin, että seurustelumaailmassa on parasta laittaa "minulla on hyvä koulutus, syön terveellisesti ja teen työni hyvin" -identiteetti sivuun ja sen sijaan löytää yhteys omaan sisäiseen, ei-rationaaliseen ja estottomaan teinityttöön. 

Hyvän elämänkumppanin kohtaaminen on puhdasta sattumaa. Ehkäpä et ole vielä päässyt tapailemaan oikeaa miestä. Kertomastasi ei käy ilmi mitään syytä, mikset kelpaisi esimerkiksi tällaiselle akateemiselle kolmikymppiselle miehelle. Ymmärrettävistä syistä kerrot itsestäsi melko vähän, mutta analyysi puutteellisilla tiedoilla on lähinnä arvailua. Onko uskonnolla tärkeä rooli elämässäsi tai onko sinulla muita vahvoja mielipiteitä? Oletko huomattavan lyhyt? Viittaisiko koulutus ja velaton asunto urakeskeisyyteen?

Itselleni akateemisuus olisi selkeä plussa, sillä se kertonee ainakin määrätietoisuudesta ja mahdollisesti älykkyydestäkin. Rakkauden kemia kuitenkin haihtuu viimeistään muutamassa vuodessa, jonka jälkeen keskustelu ja ajattelu nousevat entistä tärkeämmiksi tekijöiksi kiintymyssuhteen säilyttämisessä. Tämä ei tarkoita, ettenkö uskoisi romanttiseen rakkauteen, mutta sen ylläpitäminen vaatii enemmän työtä, kun luonto saanut hoidettua oman osuutensa.

Jos tahdot liian tasollaan miehen omaan tasoon nähden? Laske vähän rimaa, niin Johan pariutuminen helpottuu..

*tasokkaan

Lukematta ketjua veikkaan, että olet ristiriitainen. Toisaalta haluat parisuhteen, mutta pelottaa... ja tämä työntää parisuhteet pois.

Vierailija kirjoitti:

Hyvän elämänkumppanin kohtaaminen on puhdasta sattumaa. Ehkäpä et ole vielä päässyt tapailemaan oikeaa miestä. Kertomastasi ei käy ilmi mitään syytä, mikset kelpaisi esimerkiksi tällaiselle akateemiselle kolmikymppiselle miehelle. Ymmärrettävistä syistä kerrot itsestäsi melko vähän, mutta analyysi puutteellisilla tiedoilla on lähinnä arvailua. Onko uskonnolla tärkeä rooli elämässäsi tai onko sinulla muita vahvoja mielipiteitä? Oletko huomattavan lyhyt? Viittaisiko koulutus ja velaton asunto urakeskeisyyteen?

Itselleni akateemisuus olisi selkeä plussa, sillä se kertonee ainakin määrätietoisuudesta ja mahdollisesti älykkyydestäkin. Rakkauden kemia kuitenkin haihtuu viimeistään muutamassa vuodessa, jonka jälkeen keskustelu ja ajattelu nousevat entistä tärkeämmiksi tekijöiksi kiintymyssuhteen säilyttämisessä. Tämä ei tarkoita, ettenkö uskoisi romanttiseen rakkauteen, mutta sen ylläpitäminen vaatii enemmän työtä, kun luonto saanut hoidettua oman osuutensa.

Puuttuu: määritelmä huomattavan lyhyelle.

Edit. Akateeminen ei ilmaise itseään epämääräisesti vaan käsitemäärittelee käyttämänsä termit.

Vierailija kirjoitti:

Se johtuu ihan puhtaasti siitä, että et ole aloitteellinen. Muilla asioilla ei ole merkitystä, jos et tee aloitteita

Tämä minullekin tuli mieleen, ettei miehille tule selväksi, että AP on hakemassa seuraa ja suhdetta. Jos ei anna mitään viitteitä tästä mitä on hakemassa niin kuinka kukaan ymmärtää yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Hyvän elämänkumppanin kohtaaminen on puhdasta sattumaa. Ehkäpä et ole vielä päässyt tapailemaan oikeaa miestä. Kertomastasi ei käy ilmi mitään syytä, mikset kelpaisi esimerkiksi tällaiselle akateemiselle kolmikymppiselle miehelle. Ymmärrettävistä syistä kerrot itsestäsi melko vähän, mutta analyysi puutteellisilla tiedoilla on lähinnä arvailua. Onko uskonnolla tärkeä rooli elämässäsi tai onko sinulla muita vahvoja mielipiteitä? Oletko huomattavan lyhyt? Viittaisiko koulutus ja velaton asunto urakeskeisyyteen?

Itselleni akateemisuus olisi selkeä plussa, sillä se kertonee ainakin määrätietoisuudesta ja mahdollisesti älykkyydestäkin. Rakkauden kemia kuitenkin haihtuu viimeistään muutamassa vuodessa, jonka jälkeen keskustelu ja ajattelu nousevat entistä tärkeämmiksi tekijöiksi kiintymyssuhteen säilyttämisessä. Tämä ei tarkoita, ettenkö uskoisi romanttiseen rakkauteen, mutta sen ylläpitäminen vaatii enemmän työtä, kun luonto saanut hoidettua oman osuutensa.

Tämä ehdokas kertoo syövänsä jo 40-vuotiaana Viagraa. Ei jatkoon. T. Farmaseutti

Kyllä hehkeä tradenomi tai simpsakka hoitaja voittaa parisuhdemarkkinoilla. Ulkonäkö vie miestä. Ja usein nämä naiset ovat myös mukavia luonteeltaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin akateeminen, kolmekymppinen nainen ja itselläni oli hiukan samankaltaisia ongelmia nuorempana. Tilanne helpottui, kun

a) lakkasin arvioimasta itseäni ulkokohtaisin kriteerein (ulkonäkö, opinnoissa ja työelämässä menestyminen, puheiden fiksuus jne.) ja aloin näkemään itseni samankaltaisena, puutteellisena ja haavoittuvaisena ihmisenä kuin muutkin

b) keskityin hyvän vaikutelman tekemisen sijasta luomaan aidon yhteyden toiseen ihmiseen (toisin sanoen rentouduin ja annoin omien ei-niin-täydellisten piirteiden tulla esille)

c) lakkasin arvioimasta treffiseuraa sen perusteella, kenen kanssa tulisin parhaiten toimeen ja kuka olisi järkevin ratkaisu, ja lähestyin sen sijaan reippaasti miehiä, joihin tunnen seksuaalista vetoa. Konfliktien ja väittelyiden määrä on lisääntynyt elämässäni tuplaten mutta toisaalta hyvä seksi kompensoi asiaa.

d) muutuin joustavammaksi ja avoimemmaksi suhteissa. En enää lähestynyt asioita yhtä mustavalkoisesti vaan olin valmis myös kuulemaan, mitä toinen ihminen ajattelee elämästä ja suhteista.

Summa summarum: Omien kokemusteni perusteella sanoisin, että seurustelumaailmassa on parasta laittaa "minulla on hyvä koulutus, syön terveellisesti ja teen työni hyvin" -identiteetti sivuun ja sen sijaan löytää yhteys omaan sisäiseen, ei-rationaaliseen ja estottomaan teinityttöön. 

Entäs kun sisällä ei ole ei-rationaalista ja estotonta teinityttö vaan erittäin rationaalinen sukkaa kutova mummo? Kaikki eivät ole teininäkään älyttömiä tyhjäpäitä.

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin akateeminen, kolmekymppinen nainen ja itselläni oli hiukan samankaltaisia ongelmia nuorempana. Tilanne helpottui, kun

a) lakkasin arvioimasta itseäni ulkokohtaisin kriteerein (ulkonäkö, opinnoissa ja työelämässä menestyminen, puheiden fiksuus jne.) ja aloin näkemään itseni samankaltaisena, puutteellisena ja haavoittuvaisena ihmisenä kuin muutkin

b) keskityin hyvän vaikutelman tekemisen sijasta luomaan aidon yhteyden toiseen ihmiseen (toisin sanoen rentouduin ja annoin omien ei-niin-täydellisten piirteiden tulla esille)

c) lakkasin arvioimasta treffiseuraa sen perusteella, kenen kanssa tulisin parhaiten toimeen ja kuka olisi järkevin ratkaisu, ja lähestyin sen sijaan reippaasti miehiä, joihin tunnen seksuaalista vetoa. Konfliktien ja väittelyiden määrä on lisääntynyt elämässäni tuplaten mutta toisaalta hyvä seksi kompensoi asiaa.

d) muutuin joustavammaksi ja avoimemmaksi suhteissa. En enää lähestynyt asioita yhtä mustavalkoisesti vaan olin valmis myös kuulemaan, mitä toinen ihminen ajattelee elämästä ja suhteista.

Summa summarum: Omien kokemusteni perusteella sanoisin, että seurustelumaailmassa on parasta laittaa "minulla on hyvä koulutus, syön terveellisesti ja teen työni hyvin" -identiteetti sivuun ja sen sijaan löytää yhteys omaan sisäiseen, ei-rationaaliseen ja estottomaan teinityttöön. 

Eli kun kelpaa mikä vaan galaksi rupeaa käymään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin akateeminen, kolmekymppinen nainen ja itselläni oli hiukan samankaltaisia ongelmia nuorempana. Tilanne helpottui, kun

a) lakkasin arvioimasta itseäni ulkokohtaisin kriteerein (ulkonäkö, opinnoissa ja työelämässä menestyminen, puheiden fiksuus jne.) ja aloin näkemään itseni samankaltaisena, puutteellisena ja haavoittuvaisena ihmisenä kuin muutkin

b) keskityin hyvän vaikutelman tekemisen sijasta luomaan aidon yhteyden toiseen ihmiseen (toisin sanoen rentouduin ja annoin omien ei-niin-täydellisten piirteiden tulla esille)

c) lakkasin arvioimasta treffiseuraa sen perusteella, kenen kanssa tulisin parhaiten toimeen ja kuka olisi järkevin ratkaisu, ja lähestyin sen sijaan reippaasti miehiä, joihin tunnen seksuaalista vetoa. Konfliktien ja väittelyiden määrä on lisääntynyt elämässäni tuplaten mutta toisaalta hyvä seksi kompensoi asiaa.

d) muutuin joustavammaksi ja avoimemmaksi suhteissa. En enää lähestynyt asioita yhtä mustavalkoisesti vaan olin valmis myös kuulemaan, mitä toinen ihminen ajattelee elämästä ja suhteista.

Summa summarum: Omien kokemusteni perusteella sanoisin, että seurustelumaailmassa on parasta laittaa "minulla on hyvä koulutus, syön terveellisesti ja teen työni hyvin" -identiteetti sivuun ja sen sijaan löytää yhteys omaan sisäiseen, ei-rationaaliseen ja estottomaan teinityttöön. 

Eli kun kelpaa mikä vaan galaksi rupeaa käymään?

Galaksi= flaksi

Ulkonäköäsi ja käytöstäsi kehutaan päivittäin. Kaikki tapailemasi miehet ovat kehuneet, kun tulet omillasi toimeen. Joko olet liian hyvä ollaksesi totta tai sitten hieman naiivi etkä huomaa, että jatkuvalla kehumisella sua pistetään 6-0.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvän elämänkumppanin kohtaaminen on puhdasta sattumaa. Ehkäpä et ole vielä päässyt tapailemaan oikeaa miestä. Kertomastasi ei käy ilmi mitään syytä, mikset kelpaisi esimerkiksi tällaiselle akateemiselle kolmikymppiselle miehelle. Ymmärrettävistä syistä kerrot itsestäsi melko vähän, mutta analyysi puutteellisilla tiedoilla on lähinnä arvailua. Onko uskonnolla tärkeä rooli elämässäsi tai onko sinulla muita vahvoja mielipiteitä? Oletko huomattavan lyhyt? Viittaisiko koulutus ja velaton asunto urakeskeisyyteen?

Itselleni akateemisuus olisi selkeä plussa, sillä se kertonee ainakin määrätietoisuudesta ja mahdollisesti älykkyydestäkin. Rakkauden kemia kuitenkin haihtuu viimeistään muutamassa vuodessa, jonka jälkeen keskustelu ja ajattelu nousevat entistä tärkeämmiksi tekijöiksi kiintymyssuhteen säilyttämisessä. Tämä ei tarkoita, ettenkö uskoisi romanttiseen rakkauteen, mutta sen ylläpitäminen vaatii enemmän työtä, kun luonto saanut hoidettua oman osuutensa.

Tämä ehdokas kertoo syövänsä jo 40-vuotiaana Viagraa. Ei jatkoon. T. Farmaseutti

Luulis että farmaseutti olis kuullut erektiolääkkeiden viihdekäytöstä? Niitähän popsitaan ikään katsomatta, kun käyttäytymismallit opitaan pornoleffoista.

Vierailija kirjoitti:

Millainen nainen saa päivittäin kehuja ulkonäöstään ja keneltä, etenkään kun kehuja ei voi olla oma mies.

Joo, Suomessa tuo ei ole kyllä mahdollista missään akateemisessa ammattissa eli ei voi pitää paikkaansa, että PÄIVITTÄIN.

"Olen yliopistosta valmistunut"

Lopetin lukemisen tähän.