Muita yksinäisiä?

Itse olen melkein 30-vuotias nainen ja olen huomannut että olen nykyään todella yksinäinen. Minulla on siis kaksi hyvää ystävää, molemmat perheellisiä. Sairastuin vuosia sitten ja kyläilyt jäivät minun osaltani vähäisiksi. Minä siis vierailin aina toisen kaverini luona, ennen kuin hän edes perusti perheen. Hän vastaa viesteihin kuukausien viiveillä. Toinen kaveri lähti opiskelemaan ulkomaille, hänen kanssaan toki viestittelen toisinaan. Sairauteni takia liikkuminen on vaikeaa ja vietän siis suurimman osan ajastani kotona. Olen ollut sairauslomalla kohta 3kk ja yksinäisyys on alkanut kummittelemaan. En saa unta öisin kun mietin kuinka yksin olen. Miten te muut käsittelette yksinäisyyttä? Pidän itseäni luuserina koska olen yksin ja kotini vankina. Muilla ikätovereilla on työpaikat ja perheet. Minulla on kipu ja ainainen vitútus 😂 En osaa käsitellä näitä tunteita koska olen aina hieman pitänyt yksinolosta ja rauhasta. Olen jäänyt kummankin ystäväni piirien ulkopuolelle. Minua ei kutsuta kylään tai kuulumisia kysellä. Toinen vastaa viesteihini yhdellä sanalla ja toinen kuukausien päästä jos viitsii. Aikoinaan minulla oli työpaikka ja pystyin käymään ihmisten ilmoilla. Terapiaan ei ole varaa, edellinenkin terveysongelma on käynyt liian kalliiksi 😅 Nyt hyvät vinkin jakoon, millä saan aivot pysymään käynnissä? Haluaisin edes joskus jutella elokuvista, musiikista tai mistä vaan!
Onko olemassa jotain keskustelupalstaa yksinäisille kaverittomille luuserisinkuille? 😁