En ymmärrä sitä että aikuiset, jopa keski-ikäiset ihmiset saavat useita joululahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään ostaa tarpeellisia ja ilahduttavia lahjoja läheisilleni. Mutta nyt kun sain tietää, että toimintani vaivaa täysin tuntemattomia ihmisiä, niin pistää kyllä miettimään, ostanko enää lahjoja kellekään. 🤔

Onko ne varmasti tarpeellisia ja ilahduttavia? Eivät jää kaappiin käyttämättöminä?

Jos niin, hyvä, kaikki eivät osaa ostaa niin taitavasti lahjoja. Ei minua vaivaa yhtään sun ostamat lahjat. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annan paketissa esim suklaata tms.

On kaunis paketti. Se kai siinä merkitsee. Ele on symbolinen.

Annan läheisille myös arpapaketin, ja toivon että kaikki voittaisivat. Heillä on jo rahaa ja tavaroita, mutta toivon heille voittoja, koska toivon heille hyvää ja en ole kateellinen. Yleisellä tasolla jos toivoo maailmanrauhaa, ei se auta. Mutta yksilötasolla, voimme voittaa vain jos emme ole kateellisia.

Kyllä, ele on symboolinen, mutta pitääkö se ele olla todellakin kaikille aikuisille? Jokainen toisilleen? Sitten kaikki kantavat kotiinsa ne kymmenen rasiaa juhlapöydän konvehteja joista ei oikein edes piittaa, koska ne oli se ele? Arvat on ihan ok, mutta mitä järkeä siinäkään olisi jos kaikki ostaisivat toisilleen arpoja, jokaisella olisi sitten kymmenen arpaa ja kaikki olisi joku toinen ostanut.

ap

Harmi jos pidät lahjoja noin itsestäänselvänä.

Laadukkaita konvehteja myydään jopa yksittäiskappaleina.

Mitä kenellekään tarkoittaa "kaikki ihmiset"? Eikö jokainen itse päätä miten sirkukseen osallistuu ja ketkä on tärkeimmät. Pääasia on kaunis paketti.

Sisaruksille ja heidän lapsilleen. Riittää pienikin tikkari, kun se vaan on lahja.

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, ettei kukaan katso ap:n olevan lahjan arvoinen. Lahjan antamisessa on kyse nimenomaan antamisen ilosta ja toisen ilahduttamisesta, mutta ap-parkaa ei kukaan halua ilahduttaa. Ei ihme, että hänestä on tullut katkera. 

En minä ole yhtään katkera, mies ostaa aina lahjan ja joskus muutkin, mutta eivät enää osta turhaa krääsää koska tietävät että yritän tyhjentää taloa turhasta tavarasta. Ihmettelen vaan sitä miksi jotkut ostavat puolisolle toppatakista lähtien ihan kaikkea, miksi yksi tai vaikka kaksi tarkoin mietittyä ei riitä, miksi pitää ostaa pyjama, toppatakki, pipo, hanskat, huivi, kengät, laukku, suklaata, hajuvesi, shampoota ja hoitoainetta, lahjakortteja viiteen eri paikkaan, pari matkaa, elokuvalippuja, teatterilippuja, lakanoita, pyyhkeitä, astioita.... Eikö ne yksi tai kaksi juttua ilahduta tarpeeksi? Pitääkö joka vuosi sitten ostaa enemmän ja enemmän?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään ostaa tarpeellisia ja ilahduttavia lahjoja läheisilleni. Mutta nyt kun sain tietää, että toimintani vaivaa täysin tuntemattomia ihmisiä, niin pistää kyllä miettimään, ostanko enää lahjoja kellekään. 🤔

Onko ne varmasti tarpeellisia ja ilahduttavia? Eivät jää kaappiin käyttämättöminä?

Jos niin, hyvä, kaikki eivät osaa ostaa niin taitavasti lahjoja. Ei minua vaivaa yhtään sun ostamat lahjat. 

ap

Olen aikuinen ja osaan käyttää aikuissanoja. Eli osaan kysyä, mitä kukakin haluaisi lahjaksi. Lisäksi osaan kuunnella niitä muiden toiveita muulloinkin kuin jouluna.

Aika hassua, että ei häiritse. Olet kuitenkin tehnyt aiheesta ketjun Suomen suurimmalle trollipalstalle. 😊

Vierailija kirjoitti:

Olen yli 50  v. ja en ole luetellut lahjoni missään, paitsi et pirruuttani nyt:

-50 kpl tussilajitelman, hyvälaatuisia - sarjakuvaharrastukseeni

-Jalosen Taivaanpallo

-ihanat korvakorut

-sillkihuivi

-ristipistotyö - harrastukseni

-koottava pienoismalli - harrastukseni

-pari tietokonepeliä

-pari cd:tä klassiseen kokoelmaan (muu musiikki on tiedostoina)

-sitten tietysti muutama lahjakortti, matkapaketti, suklaata ja leipmuksia, kukkia jne

Mäkin voisin kertoa mitä sain:

- uggit

- sukat

- suklaata

- yhteensä 130e edestä lahjakortteja

- lautapelin

- lapaset

- erikoiskahvia

- jättikindermunan

- pihviveitsiä ja haarukoita

- sukkalankoja

- lampaannahkatossut

- iittalan peltirasian

N27

Minä annan kaikille läheisille jotain olivat he sitten minkä ikäisiä tahansa. Joo tiedän että aikuinen voi itsekin ostaa mitä tarvitsee, mutta onhan se mukavaa saadaa joltain toiselta joku muistaminen - ei niitä hirveän usein aikuisena saa kuitenkaan. Antamani lahjat ovat usein aika vaatimattomia, mutta olleet mieluisia. Tänä vuonna ostin esim. Ruoka ja viini messuilta erimakuisia suklaatryffeitä ja pullotin kotitekoista raparperiviiniä. Lisäksi tuli ostettua muutama kirja ja miehelle sitten kaikenlaista sellaista jota tiesin hänen haluavan.

Vierailija kirjoitti:

Joululahjat (erityisesti ne) ovat vain symbolisia,eli  niiden EI tarvitse olla mitään kallista. Niitä annetaan ,koska jonkun läheisen (...tai itselle läheiseksi koetun)ihmisen  muistaminen ja lahjan saaminen on kivaa ja tuo molemmille hyvän mielen. (esim. kädessä kulkeva paketti  itse  leivottuja pipareja, villasukat tai kirppiksestä ostettu joku dekkari tai muu , arvioidusti saajan mieleinen kirja. )

Onko tämä  jotenkin pois ap:ltä ? (...ehkä häntä ei muista kukaan ?)

Miksi hän paheksuu tätä jouluperinnettä ?  

Hei ap., älä sitten vietä joulua YHTÄÄN millään tavalla, äläkä edes noteeraa sitä. 

 Sellainenkin mahdollisuus näet on  sinulla valittavissa.

Älä sitten myöskään EDES mieti mitään, ( kenenkään muiden), joulunviettotapoja .

Sinä nyt et ymmärtänyt yhtään mitä tarkoitin. Nuo sinun luettelemasi jutut on ok koska ovat mieleisiä pieniä lahjoja joissa ajatus on tärkein, eikä seisemänkympin lakanasettejä jotka ei sovi toisiinsa tai hillittömiä kasoja kaikkea mahdollista ja mahdotonta ja vieläpä kallista.

Minä olen itsekin joinakin vuosina tehnyt itse läheisille jonkun jutun, ja se on ollut se kiva ele. Jos ostan puolisolle vaikka toppatakin, en laita sitä joululahjaksi, vaan sellaisen kirjan jota toivon että mies haluaa lukea.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koskaan lakkaa ihmettelemästä, miten yllättävissä paikoissa ihmisten ymmärryksen raja voikaan tulla vastaan. Ja suomalaisten pitäisi olla vielä keskimääräistä älykkäämpi kansa.

Kaikki eivät ole laumasieluja vaan ajattelevat ihan itse asioita. Sinulleko kaikki on täysin ymmärrettävää? Mikä hulluus tahansa niin sinä se vaan ymmärrät, etkä kyseenalaista mitään?

Ainakaan lahjojen antamista en pidä totaalisen mielipuolisena toimintana, vaan ymmärrykseni riittää aivan hyvin käsittämään, että on ihmisiä jotka pitävät siitä

Ap. olethan saanut täällä jo  monta vastausta ihmisiltä kysymykseesi. 

Miksi siis edes mietit sitä , jos kerran pidät joululahjoja ja niiden antamista itsellesi  täysin merkityksettöminä ?

Jos haluat vain paheksua, niin paheksu vain kaikessa rauhassasi siellä yksinäsi koneesi äärellä, tuskin sillä että niin vietät jouluasi  ja  sillä että se on sinun jouluviettotapasi  kenellekään on mitään merkitystä.... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään ostaa tarpeellisia ja ilahduttavia lahjoja läheisilleni. Mutta nyt kun sain tietää, että toimintani vaivaa täysin tuntemattomia ihmisiä, niin pistää kyllä miettimään, ostanko enää lahjoja kellekään. 🤔

Onko ne varmasti tarpeellisia ja ilahduttavia? Eivät jää kaappiin käyttämättöminä?

Jos niin, hyvä, kaikki eivät osaa ostaa niin taitavasti lahjoja. Ei minua vaivaa yhtään sun ostamat lahjat. 

ap

Olen aikuinen ja osaan käyttää aikuissanoja. Eli osaan kysyä, mitä kukakin haluaisi lahjaksi. Lisäksi osaan kuunnella niitä muiden toiveita muulloinkin kuin jouluna.

Aika hassua, että ei häiritse. Olet kuitenkin tehnyt aiheesta ketjun Suomen suurimmalle trollipalstalle. 😊

Kaikki eivät osaa kysyä, eivätkä noudata toiveita vaikka ne kerrottaisiin. Ja sitten jotkut valittaa tavaraähkyä joka tulee jokaisena jouluna, väärää tavaraa ja liikaa. Mulle ei tule enää väärää tavaraa, on joskus niitäkin tullut, ja minä olen siinä elämänvaiheessa että pitää alkaa miettiä että miksi meillä on iso talo lähinnä tavaransäilytykselle. Miksi olen muuttanut monta kertaa ja pakannut koriste-esineitä mukaani jotka olen saanut joskus nuorena lahjaksi, ja joista en ole koskaan oikein edes tykännyt. Voinko luopua niistä tavaroista joita en oikeasti tarvi enkä edes kauheasti tykkää? Varmasti jokaiselle ihmiselle tulee se vaihe jossain vaiheessa kun pitää miettiä että onko tämä tavaramäärä loppuelämäni taakka.

Tämä aihe vaan tuli nyt taas mieleen kun lueskelin ketjuja joissa jotkut hehkuttaa että kuinka älyttömästi saivat lahjoja joka lähtöön (kuten tässäkin ketjussa) ja jotkut murehtii sitä että eivät saaneet yhtään mitään edes puolisolta. Mun mielestä tämä oli mielenkiintoinen keskustelunaihe tähän vuodenaikaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, ettei kukaan katso ap:n olevan lahjan arvoinen. Lahjan antamisessa on kyse nimenomaan antamisen ilosta ja toisen ilahduttamisesta, mutta ap-parkaa ei kukaan halua ilahduttaa. Ei ihme, että hänestä on tullut katkera. 

En minä ole yhtään katkera, mies ostaa aina lahjan ja joskus muutkin, mutta eivät enää osta turhaa krääsää koska tietävät että yritän tyhjentää taloa turhasta tavarasta. Ihmettelen vaan sitä miksi jotkut ostavat puolisolle toppatakista lähtien ihan kaikkea, miksi yksi tai vaikka kaksi tarkoin mietittyä ei riitä, miksi pitää ostaa pyjama, toppatakki, pipo, hanskat, huivi, kengät, laukku, suklaata, hajuvesi, shampoota ja hoitoainetta, lahjakortteja viiteen eri paikkaan, pari matkaa, elokuvalippuja, teatterilippuja, lakanoita, pyyhkeitä, astioita.... Eikö ne yksi tai kaksi juttua ilahduta tarpeeksi? Pitääkö joka vuosi sitten ostaa enemmän ja enemmän?

ap

Ymmärrän ihmettelysi, ap!

Anoppini on tällainen lahjojenostaja, pitää olla paljon paketteja. On pyjamaa, tyynyliinaa, pipoa tms. Onneksi ostaa eniten pojalleen ja miehelleen, mutta olen mäkin osani saanut pikkupaketeista, joihin on kääritty ties mitä tarpeetonta. Olen sanonut kymmeniä kertoja, etten halua/tarvitse mitään, ostan itse mieleiset ja tarvittavat tuotteet. Nyt oli lahjojen suhteen loistava joulu: sain suklaarasian ja puutarhakirjan. Kirja oli todella mieleinen yllätys, anoppi oli oikeasti miettinyt lahjaani. Kehuin asiaa hänelle ja pyysin vielä miestäkin sanomaan äidilleen, miten tyytyväinen olin.

Vertailun vuoksi olen tottunut omassa lapsuudenperheessäni opiskelemaan lähdöstä lähtien saamaan suklaarasian ja käteistä kirjekuoressa ja sama tapa jatkuu edelleen. Nuorempana rahat annettiin saatesanoilla ’osta kattila/mikro/käytä pyykkikoneen ostoon’ jne, nyt rahaa annetaan ”ennakkoperintönä”.

Vierailija kirjoitti:

Ap. olethan saanut täällä jo  monta vastausta ihmisiltä kysymykseesi. 

Miksi siis edes mietit sitä , jos kerran pidät joululahjoja ja niiden antamista itsellesi  täysin merkityksettöminä ?

Jos haluat vain paheksua, niin paheksu vain kaikessa rauhassasi siellä yksinäsi koneesi äärellä, tuskin sillä että niin vietät jouluasi  ja  sillä että se on sinun jouluviettotapasi  kenellekään on mitään merkitystä.... 

Niin, tämä on keskustelupalsta ja idea on että tulee paljon vastauksia...

En pidä lahjojen antamista ja saamista merkityksettömänä, enkä missään nimessä paheksu. Minä vaan en ymmärrä miten jotkut aikuiset ihmiset eivät pääse siitä lapsuuden unelmasta että lahjoja pitää olla kauhea kasa jotta tuntee itsensä rakastetuksi. Kuten eräs tässä ketjussa kertoi että olivat sukulaisten kesken arponeet että kuka ostaa kenellekin lahjan, niin että aikuiset saisivat kukin yhden hyvin mietityn lahjan, ja sitten sisko ja miehensä olivatkin ostaneet toisilleen kymmenen lahjaa, olihan se nyt aika lapsellista. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, ettei kukaan katso ap:n olevan lahjan arvoinen. Lahjan antamisessa on kyse nimenomaan antamisen ilosta ja toisen ilahduttamisesta, mutta ap-parkaa ei kukaan halua ilahduttaa. Ei ihme, että hänestä on tullut katkera. 

En minä ole yhtään katkera, mies ostaa aina lahjan ja joskus muutkin, mutta eivät enää osta turhaa krääsää koska tietävät että yritän tyhjentää taloa turhasta tavarasta. Ihmettelen vaan sitä miksi jotkut ostavat puolisolle toppatakista lähtien ihan kaikkea, miksi yksi tai vaikka kaksi tarkoin mietittyä ei riitä, miksi pitää ostaa pyjama, toppatakki, pipo, hanskat, huivi, kengät, laukku, suklaata, hajuvesi, shampoota ja hoitoainetta, lahjakortteja viiteen eri paikkaan, pari matkaa, elokuvalippuja, teatterilippuja, lakanoita, pyyhkeitä, astioita.... Eikö ne yksi tai kaksi juttua ilahduta tarpeeksi? Pitääkö joka vuosi sitten ostaa enemmän ja enemmän?

ap

Ymmärrän ihmettelysi, ap!

Anoppini on tällainen lahjojenostaja, pitää olla paljon paketteja. On pyjamaa, tyynyliinaa, pipoa tms. Onneksi ostaa eniten pojalleen ja miehelleen, mutta olen mäkin osani saanut pikkupaketeista, joihin on kääritty ties mitä tarpeetonta. Olen sanonut kymmeniä kertoja, etten halua/tarvitse mitään, ostan itse mieleiset ja tarvittavat tuotteet. Nyt oli lahjojen suhteen loistava joulu: sain suklaarasian ja puutarhakirjan. Kirja oli todella mieleinen yllätys, anoppi oli oikeasti miettinyt lahjaani. Kehuin asiaa hänelle ja pyysin vielä miestäkin sanomaan äidilleen, miten tyytyväinen olin.

Vertailun vuoksi olen tottunut omassa lapsuudenperheessäni opiskelemaan lähdöstä lähtien saamaan suklaarasian ja käteistä kirjekuoressa ja sama tapa jatkuu edelleen. Nuorempana rahat annettiin saatesanoilla ’osta kattila/mikro/käytä pyykkikoneen ostoon’ jne, nyt rahaa annetaan ”ennakkoperintönä”.

Juuri näin! Parempi yksi tarkkaan mietitty lahja kuin kymmenen "kunhan nyt jotain saan käärittyä pakettiin"-lahjaa.

ap

Meillä on tapana muistaa toisiamme jouluna, tykäytäätään antaav lahjohja ja ilahduttaa. äidille ostin tänä vuonna villasukat, jalkarasvaa, kalenterin, teetä, fudgea ja inkiväärihunajaa. Esikoinen osti kerro minulle isoäiti kirjan, keskimmäinen suklaata ja saippua ja pienin teki taulun. Lapset myös muistavat toisiaan ja minua. Juuri puhuttiin, että eniten jännittää tykäävätkö toiset saamistaan lahjoista.

En ole kertonut missään mutta nyt kerron.

48v. sai suklaata, kerrastohousut ja 30e lahjakortin kauppaan.

Onneksi sinun ei tarvitse sitä ymmärtääkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

en ymmärrä = paheksun

En välttämättä paheksu, vaan en ymmärrä sitä motivaatiota. Valitetaan joulustressiä ym. ja kuinka vaikea on keksiä kaikille lahjoja jne. Mutta aikuiset ihmiset ei yleensä tarvi mitään ja jos tarvii niin ostavat itse. Onko ihmisillä oikeasti sellainen olo että he ovat epäkohteliaita jos eivät osta kaikille aikuisille suvun jäsenille vaikka lakanasettiä? Eikä edes pariskunnalle molemmille samanlaista, vaan yksittäisiä lakanasettejä, pyyhkeitä ja astioita, kunhan nyt jotain ajatuksella? Onko siinä ajatus se että ostan kun se toinen raukka tälläisen tarvitsee, vai se, että ostan jotain että hänelle tulee hyvä mieli kun häntä muistan, oli se mikä hyvänsä, vai että olen miettinyt tarkkaan mitä tämä henkilö oikeasti tarvitsee vaikka hänellä jo "on kaikkea"?

ap

Aikuisten sisarusten kesken on ajat sitten päätetty ettei lahjoja osteta. Lapsille ostetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenelläkään ei ole kaikkea. 

No tarkennuksena, kaikkea tarpeellista. Eli lakanat, pyyhkeet ja astiat on jo hankittuna edellisinä vuosina ja vuosikymmeninä.

ap

Lakanat, pyyhkeet ja astiat ovat kaikki kulutustavaraa.

Ei kuitenkaan joka vuosi tarvi uusia, en usko että ne edelliset aina heitetään pois, vaan niitä kertyy vuosi vuodelta enemmän. 

ap

En nyt tiedä, mitä tavaraa tarkoitat, mutta lakanat, astiat ja pyyhkeet kuluvat. Astioita menee myös rikki. Lakanat on älyttömän hyvä lahja. En ole saanut joululahjaksi lakanoita tai pyyhkeitä ainakaan 20 vuoteen. Harvoin niitä tulee itse ostettua muille kuin lapsille.

Mutta mieti jos olisit saanut sukulaistädiltä joka vuosi jonkun pussilakanasetin, ja toiselta pyyhkeen, nyt sulla olisi kaapissa 20 erilaista toisiinsa sopimatonta pyyhettä ja pussilakanasettiä. Tai jos olisit saanut joka vuosi muutaman astian joista et edes tykkää, ja sulla olisi kaapissa ne sun lempparit jotka olet itse ostanut ja jotka on käytössä, ja sit ne astiat joita ei tule koskaan käytettyä mutta joita ei voi poiskaan laittaa koska ne on lahjoja.

Monet kuulemma joutuvat tavaraähkyssään myymään niitä lahjoja joita vaan tulee joka joulu älytön määrä joille ei ole tarvetta, ja se myyminenkin on turhaa stressiä ja ajanhukkaa.

ap

Oletko koskaan ap kuullut siitä, että aikuinen voi kysyä siltä toiselta aikuiselta mitä tämä haluaisi joululahjaksi? Olen 40v, saan jouluisin ainakin 10 lahjaa, mutta koskaan ei ole tullut väärän sarjan astioita tai sitä kuuluisaa krääsää! Lahoja saan mieheltäni, äidiltäni ja siskoltani joten he kyllä tietävät makuni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenelläkään ei ole kaikkea. 

No tarkennuksena, kaikkea tarpeellista. Eli lakanat, pyyhkeet ja astiat on jo hankittuna edellisinä vuosina ja vuosikymmeninä.

ap

Lakanat, pyyhkeet ja astiat ovat kaikki kulutustavaraa.

Ei kuitenkaan joka vuosi tarvi uusia, en usko että ne edelliset aina heitetään pois, vaan niitä kertyy vuosi vuodelta enemmän. 

ap

En nyt tiedä, mitä tavaraa tarkoitat, mutta lakanat, astiat ja pyyhkeet kuluvat. Astioita menee myös rikki. Lakanat on älyttömän hyvä lahja. En ole saanut joululahjaksi lakanoita tai pyyhkeitä ainakaan 20 vuoteen. Harvoin niitä tulee itse ostettua muille kuin lapsille.

Mutta mieti jos olisit saanut sukulaistädiltä joka vuosi jonkun pussilakanasetin, ja toiselta pyyhkeen, nyt sulla olisi kaapissa 20 erilaista toisiinsa sopimatonta pyyhettä ja pussilakanasettiä. Tai jos olisit saanut joka vuosi muutaman astian joista et edes tykkää, ja sulla olisi kaapissa ne sun lempparit jotka olet itse ostanut ja jotka on käytössä, ja sit ne astiat joita ei tule koskaan käytettyä mutta joita ei voi poiskaan laittaa koska ne on lahjoja.

Monet kuulemma joutuvat tavaraähkyssään myymään niitä lahjoja joita vaan tulee joka joulu älytön määrä joille ei ole tarvetta, ja se myyminenkin on turhaa stressiä ja ajanhukkaa.

ap

Oletko koskaan ap kuullut siitä, että aikuinen voi kysyä siltä toiselta aikuiselta mitä tämä haluaisi joululahjaksi? Olen 40v, saan jouluisin ainakin 10 lahjaa, mutta koskaan ei ole tullut väärän sarjan astioita tai sitä kuuluisaa krääsää! Lahoja saan mieheltäni, äidiltäni ja siskoltani joten he kyllä tietävät makuni.

Sama. En ole saanut mitään epäsopivaa lahjaa sen koommin kun isoäitini kuoli. Hänellä oli omalaatuinen maku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää, ettei kukaan katso ap:n olevan lahjan arvoinen. Lahjan antamisessa on kyse nimenomaan antamisen ilosta ja toisen ilahduttamisesta, mutta ap-parkaa ei kukaan halua ilahduttaa. Ei ihme, että hänestä on tullut katkera. 

En minä ole yhtään katkera, mies ostaa aina lahjan ja joskus muutkin, mutta eivät enää osta turhaa krääsää koska tietävät että yritän tyhjentää taloa turhasta tavarasta. Ihmettelen vaan sitä miksi jotkut ostavat puolisolle toppatakista lähtien ihan kaikkea, miksi yksi tai vaikka kaksi tarkoin mietittyä ei riitä, miksi pitää ostaa pyjama, toppatakki, pipo, hanskat, huivi, kengät, laukku, suklaata, hajuvesi, shampoota ja hoitoainetta, lahjakortteja viiteen eri paikkaan, pari matkaa, elokuvalippuja, teatterilippuja, lakanoita, pyyhkeitä, astioita.... Eikö ne yksi tai kaksi juttua ilahduta tarpeeksi? Pitääkö joka vuosi sitten ostaa enemmän ja enemmän?

ap

Minä olen sellainen, joka ostaa usempia lahjoja. Rakastan lahjojen antamista ja odotan aina sitä, että pääsen antamaan lahjoja. Paketoiminen on lempipuuhaani (olen innokas askartelija), teen aina itse paketit ja koristelen kauniisti. Tykkään ilahduttaa ihmisiä, siksi en itse osaa tyytyä ostamaan vain yksi tai kaksi lahjaa. En kuitenkaan ikinä osta mitään suklaata tms, joita tiedän muiden saavan muualtakin, vaan aina tarpeellista. Jos joku on puhunut aiemmin vuoden aikana, että tarvitsisi sellaisen ja sellaisen niin olen laittanut sen itselleni muistiin, joten ei tarvitse kysellä erikseen.