Miksi lapset ei enää nykyään leiki?

9v leikkii tällä hetkellä schleicheilla ja 7v ja 10v on nerf-sotaa. Usein ärsyttää jälkimmäisten leikkiminen, sillä se on sisällä usein tuota sotaa, painimista, mörköä, miekkailua, majojen rakentelua jne. Vaatii itseltä sietokykyä, että kestää poikien leikkimistä sisällä, sillä luontaisesti eivät hakeudu mihinkään rauhalliseen leikkiin. Legoja rakentelevat, mutta eivät leiki niillä. Lautapelejä pelaavat. Näin lomalla vielä kärjistyy koska päivittäin ovat muutaman tunnin pihalla, mikä kattaa aika vähän päivästä. Ruutuaikaa on n. 1h päivässä.

Toisaalta kun kuuntelen oman isäni juttuja,

niin samaa sotaa olivat pikkupojat silloinkin. Silloin vain kaikilla oli omat ilmakiväärit olalla ja puukot taskussa.

Pointtina tässä siis se, että vaikka lapset edelleen leikkivät, näen kolme keskeistä tekijää, miksi leikki on vähentynyt.

- turvallisuuden takia lasten leikki on rajatumpaa ja heitä kielletään enemmän,ilä typistää leikkia ja kaventaa mielikuvitusta.

- aikuisten sietokyky lasten leikkiä kohtaan on vähentynyt, lasten pitäisi leikkiä vain rauhallisia leikkejä.

- pelit ja kännykät vähentävät mielikuvitusta ja kärsivällisyyttä, sillä pelien kautta saa ärsykkeitä nopeasti ja helposti.

Vierailija kirjoitti:

Olen kiinnittänyt huomion ihan samaan asiaan. Lapset ei tunnu enää leikkivän ollenkaan. Pelataan, katsotaan youtubesta pädiltä videoita ja osataan hakea lempiohjelma Netflixistä. Leluja kyllä halutaan ja toivotaan, mutta ei niillä varsinaisesti leikitä. Mun lapsuudessa toinen otti Turtlesin ja toinen Barbien. Sitten aloitettiin leikki: "tää tulis nyt juttelemaan sille jne...." Ei tuollaista nykylapset enää tee, tai siis leiki.

No, ehkä ei sun lapset, mutta mun ja monen muun lapset kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Usein menee niin, kun vanhempi sisarus lopettaa leikkimisen, lopettaa nuorempikin. Meidän 11v poika leikki vielä, kun oli 8v ja nuorempi 6v, niin leikkivät paljon yhdessä. Kun vanhempi oli n. 10v ja ei enää leikkinyt, niin ei nuorempikaan enää leikkinyt vaikka oli vasta 8v. Esikoisen ollessa 8v leikki hän vielä täyttä häkää, nuorempi ei enää.

Eikö nuoremmalla ole ikäisiään leikkikavereita, joiden kanssa leikkiä?

Meidän tytöt 8 ja 11 leikkivät kavereidensa kanssa, keskenään ja keskenään yhdessä kavereiden kanssa. Vanhempi myös pelaa kavereiden kanssa, nuorempi ei. Pelaavat yksinään myös. Mutta leikkiä enemmän kuin pelejä.

Leikimme toisinaan itsekin lasten kanssa ulkona ja sisällä, käymme puistoissa ja sisäleikkipuistoissa, pelaamme lautapelejä, teemme legoja.

Meillä 8 ja 10 vuotiaat tytöt, ovat tänään leikkineet barbeilla, olleet pulkkamäessä, yhdessä pelattu lautapeliä, nukkekotia sisustettu. Myös puhelimella ehtineet hetken olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan lapset ovat sen verran tyhmempiä, ei millään pahalla, mutta aivot eivät kehity normaalisti jollei leiki lapsena. Oletteko katsoneet nykyajan uusia lastenohjelmia? Niissäkään ei ole päätä ei häntää, ja aika autistisia ovat. Nekin ovat omiaan surkastuttamaan kehitysvaiheessa olevia aivoja, jollei ole mitään järkevää virikettä.

  Joskus olen nopeasti vilkaissut noita nykyisiä lastenohjelmia ja muun muassa se ihmetyttää, että miksi niissä huudetaan niin paljon rumilla äänillä? Eihän tuollaista voi kuunnella, ainakin minulle tuollainen kiljuminen aiheuttaa tympeän olon.

Tuo on totta. Ja lapset oppivat niistä sen ärsyttävän huutokiljumisen ja vikinän, ja typerän käytöksen, koska matkivat. Niin ja sen aivottomuuden ja älyn puutteen.

Ja uusista Muumeista; kannattaa katsoa youtubesta uusi versio ja aidolla ääniraidalla varustettu klippi, ero on todella suuri. Uudet muumit ovat kuin ylen uutiset selkokielellä, hidasälyisille tarkoitettu, monotonisella äänellä, aivan kuin joku aikuinen lukisi paperista tekstiä tylsistyneenä. Ja lapset sitten kuulostavat yhä enemmän henkisesti jälkeenjääneiltä, kun tälläisen parissa kasvavat.

Vierailija kirjoitti:

Ei tv:tä ja kännykkää voi täysin toisiinsa verrata. 90-luvun alussa päivällä tuli erittäin vähän tv-ohjelmia, lähinnä Suomi-elokuvia ja Vuoristosairaala muistaakseni klo 16 kun sitä oli pakko katsoa (vai olisko ollut 80-luvun loppu). Vasta opiskeluaikoinani 90-luvun puolivälin tienoilla alkoi tv:ssä olla ohjelmia iltapäivisin ja sehän opiskelijalle sopi. Silloin katsoin tv:tä ja vuokrasin elokuvia videovuokraamosta, mutta edelleenkään sitä tv:tä ei voinut tuoda mukana luennoille/oppitunneille eikä kaveriporukoihin. Kun kaverit tulivat kylään, ei todellakaan katsottu tv:tä eikä hengailtu missään kauppakeskuksissa minitv:tä tuijottaen...

Kännykän ongelma esim. teineillä on se, että heti herättyään sitä tuijotetaan, sitä tuijotetaan koulumatkat, oppitunnit, välitunnit ja iltaisin kotona. Siis koko ajan. Vessassakin. Se on pieni, se on koko ajan mukana ja se on jotenkin sosiaalisesti hyväksyttävä väline keskeyttää keskustelut.

Vaikka omat lapseni ovat tehneet muutakin kuin pelanneet tietokoneella tai tabletilla, niin onhan se ajankäyttö aivan toista kuin silloin, kun minä olin nuori (80-luvun loppu, 90-luvun alku). Esim. lapset 12v ja 8v ovat olleet jokaisena päivänä ulkona 2h, lukeneet kirjaa/Aku Ankkaa noin 1h ja pienempi leikkinyt leluilla tunnin tai pari. Silti sitä peliaikaa on riittänyt mainiosti 4-5 tuntia päivässä. En ehtinyt edes opiskeluaikoina katsomaan tv:tä tuota määrää, kun oli pakko käydä luennoilla, lukea tentteihin, opiskella kirjastossa ja tavata kavereitakin, varsinkin lomilla. Omat lapseni eivät välitä kännyköistä, pelaavat tietokoneilla tai katsovat netflixiä tableteistaan, mutta monessa perheessä se kännykän käyttö on niin huomaamatonta ja tiivistä, että sitä ei osata edes laskea miksikään käytöksi.

Olisiko joku voinut 20 vuotta sitten kirjoittaa kirjettä tai puhua lankapuhelimessa kesken kyläilyn tai vessakäynnin? Ei todellakaan. Sitä ei olisi suvaittu missään perheessä. Nykyään taitaa olla poikkeus, jos nuori ei ole kiinni kännykässää koko ajan. Aika harva perhe laittaa kännykät "parkkiin" kotona. Meilläkään ei ole virallista parkkia, kun lapset eivät monesti ota kännyköitään edes esille koulurepusta, mutta puheista olen ymmärtänyt, että lapsemme ovat tässä asiassa poikkeuksellisia. Sen sijaan tietokoneaikaa on ollut pakko rajoittaa, kun siihen ei tule ns. normaalia kohtuutta.

Omassa lapsuudessani vietimme paljon aikaa ulkona, koulun jälkeen 4-5 tuntia oli ihan tavallista jopa paukkupakkasissa ja esim. talvella luisteltiin koulun kentällä iltamyöhään. Omat lapseni sen sijaan liimaantuvat tietokoneen näyttöön kiinni tuoksi samaksi ajaksi ja käyvät ehkä tunnin verran haukkaamassa happea ja rakentamassa lumilinnaa. Ero on suuri.

Tämä on niin totta. Mietin tässä, että viime aikoina on monet perheet hankkineet koiran. Onko se yksi tapa saada nämä kännykkä/tablettilapset ulkoilemaan enemmän ja harrastamaan perheen kesken?

Ruokakaupassa melkein kaikki lapset istuvat autokärryissä kännykkä tai tablette kädessä. Eli ihan on kuule vanhempien vika.

Kyllä ainakin alakoulun puolella lapset leikkivät välitunneilla pitkälti ihan samoja leikkejä kuin omassa nuoruudessani.

-Opettaja

Vierailija kirjoitti:

Ruokakaupassa melkein kaikki lapset istuvat autokärryissä kännykkä tai tablette kädessä. Eli ihan on kuule vanhempien vika.

Missäpäin? Mä en oo kyllä monesti tuollaista nähnyt. Mutta oot ehkä joskus kuullut, miten monet häiriintyvät ihan hirveästi siitä, että lapset ovat ruokakaupassa? Ehkä tuo johtuu siitä.

Kyllä ne leikkii, piirtää ja maalaa. Mun lapset (3, 5 ja 9) ei oo ikinä saaneet paljoa pelailla. Tablettia ei käytetä edes joka päivä eikä ne sitä kyseenalaista. Silloin kun saavat käyttää aika on rajoitettu puoleen tuntiin. 9-vuotiaalla on halvin mahdollinen älypuhelin, jossa ei ole nettiä kuin wifin kautta eli on helppo säädellä. Illalla kasilta menee netti lapsilta kiinni. Kaikki 3 osaavat leikkiä, nytkin ovat isänsä kanssa luistelemassa, olleet jo pari tuntia.

Omia sukulaislapsia on nyt tullut joulun aikaan seurattua paljon ja muutenkin vietän aikaa heidän kanssaan. Nämä lapset kyllä leikkivät paljon.Niin sisälle kuin ulkonakin. Ulkoilusta pitävät todella paljon ja ovat liikunnallisia.Tykkäävät paljon myös rakentaa legoja, askarrella ja piirtää. Kännykkää heillä ei paljon kädessä näy, koska sitä ei käytetä kuin tarvittaessa tai tiettyinä aikoina. Ainakin vielä on toiminut. Poika on 7-vuotias ja tyttö 5-vuotias. Kyllä itseäkin silti välillä kauhistuttaa kun joku 5-vuotias lapsi istuu jossain pitseriassa puhelin kädessä ja ei huomaa edes syödä, kun puhelin niin kiinnostaa. Sama juttu joskus kun vanhemmat pyysivät jotain pikkulasta tulemaan autosta pois, että mennään kauppaan niin lapsi vaan sanoi, että jää autoon pelaamaan puhelimella. Ja myös niitä kaupan kärryssä istuvia puhelimen selaajia näkyy. Ja sitten eräs poika käveli koko kauppareissun katse kännyssä ja ei ollut varmaan vielä koulussakaan. Kyllähän se on paljon vanhemmistakin kiinni juuri tuo kännykän käyttö sekä se miten lasta innostetaan esim harrastamaan liikuntaa. Tietysti ketään ei voi pakottaa, mutta esimerkkiä voi antaa ja lapsi saa kokeilla kiinnostavia harrastuksia.

Vierailija kirjoitti:

Ne leikit pitäisi ensin opettaa lapsille. Aikuiset eivät viitsi vaivautua. Kaikilla on kiire räpläämään kännyköitä ja muita vekottimia.

Opettaa? Ei lapsia tarvitse opettaa leikkimään. Kyllä ne normaalioloissa alkaa leikkiä ihan luonnostaan kun laitteet otetaan pois

Itse olen ollut aina sellainen nuori, joka ei ole kännykkäriippuvainen. Jotenkin se muiden touhu ihan huvittaa välillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne leikit pitäisi ensin opettaa lapsille. Aikuiset eivät viitsi vaivautua. Kaikilla on kiire räpläämään kännyköitä ja muita vekottimia.

Opettaa? Ei lapsia tarvitse opettaa leikkimään. Kyllä ne normaalioloissa alkaa leikkiä ihan luonnostaan kun laitteet otetaan pois

Samaa mieltä, leikki tulee ihan luonnostaan jos se mahdollistetaan. Mun lapset osaavat leikkiä, enkä sitä ole opettanut heille. En myöskään leiki lasten kanssa, leikkivät keskenään ja leikit ovat mielikuvitusrikkaita ja monipuolisia, kun aikuinen ei ole liikaa leikkejä järkeilemässä ja määräilemässä. Toki olen usein katsomassa leikkejä ja myös lasten toivomalla tavalla mukana, esim. jossain roolihahmossa.

Kyllä meidän 8-vuotias tyttö vielä leikkii. Samoin hänen kaverinsa. 11-vuotias serkkukin leikkii. Koulussa on kerran kuussa leikki- ja pelipäivä.

Leluja ei ostettu joululahjaksi, kun niitä on huone täynnä, eikä suostu vanhoista luopumaan.

Sai lahjaksi legoja ja vaatteita.

Sehän riippuu vanhemmista. Ei anneta kännykkää sun muita vekottimia. Terve lapsi kyllä osaa leikkiä. Annetaan leikille mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meidän 8-vuotias tyttö vielä leikkii. Samoin hänen kaverinsa. 11-vuotias serkkukin leikkii. Koulussa on kerran kuussa leikki- ja pelipäivä.

Leluja ei ostettu joululahjaksi, kun niitä on huone täynnä, eikä suostu vanhoista luopumaan.

Sai lahjaksi legoja ja vaatteita.

Lisään vielä, että meidän lapsella on vain peruspuhelin, eikä sitäkään tykkää käyttää. Vastaa vain ja melkein heti sanoo ”joo heippa!”. Älypuhelinta ei edes osaa käyttää.

Mutta meillä ei olekaan tyrkätty huutavan lapsen käteen kännykkää, vaan on ollut muut rauhoittamiskeinot. Esim. syli.

Vierailija kirjoitti:

Ruudun tuijotus on aivoja stimuloivaa ja koukuttavaa, monet aikuisetkin ovat ihan riippuvaisia kännykästä, netistä, telkkarista, videopeleistä jne joten miksi lapset eivät olisi? Jos heille siis antaa siihen mahdollisuuden, lykkää tabletin/pleikkaohjaimen kätöseen tai kännykällä näyttää youtubesta videoita ettei taapero huuda bussissa/kaupassa/odottaessa. Kyllähän se lapsi usein siihen hiljenee, käytän tätä itsekin välillä. Vaikka tiedän ettei pitäisi. Mitä enemmän lapsella on ruutuaikaa, sitä vähemmän hän osaa odottaa kärsivällisesti ja sitä vähemmän keksiä luovasti ja tehdä itse mitään, kuten nyt vaikka leikkiä ja askarrella, lukea, ulkoilla.

Eipä silti, kyllä pelitkin voivat ovat opettavaisia. Eivät ne suoraan huonoja ole mutta ruutuajan pitäisi olla kohtuullista ja lapsen tehdä paljon muutakin kuin vain istua pää kumarassa peukaloitaan liikutellen.

Läheltä havaintoja:

Esimerkki 1.

Perheenäiti, joka rakastaa poikaansa, poika täytti juuri 9v ja sai ensimmäisen kännykän. Ei sekään mikään älypuhelin, jottei katsoisi netistä sopimattomia asioita. Poika on leikkisä ja hyväkäytöksinen.

Esimerkki 2.

Äiti, joka hankkinut eri miesten kanssa lapsia, esikoistyttönsä sai älypuhelimen 4,5v ja pikkutyttö pelasi Granny peliä. Tyttö on jotenkin omituinen, ja äidillänsä on mt-ongelmia ja lapset yleensä niinsanotusti heitteillä.

Ehkä lapset, jotka eivät saa rakkautta ja normaalia lapsuutta, eivät osaa leikkiä?

Vierailija kirjoitti:

Ei ne osaa enää leikkiä, ei piirtää eikä askarrella. Ulkonakaan eivät keksi mitään tekemistä. Haluaisivat vaan näppäillä puhelinta sisällä, välillä pelata pleikkaa. Näin meidän 7-,9- ja 11-vuotiaat ainakin. Surullista.

En allekirjoita tätä väitettä. Meillä 9-vuotias poika on paljon ulkona kavereiden kanssa, askartelee ja piirtää paljon ja mielellään. Lukee paljon! Videoiden katselu Padistäni on rajoitettu tuntiin per päivä, mutta nyt kun on lunta ja liukasta, niin eipä paljoa sisällä näy muuten kuin hanskoja vaihtamassa. Tietokonepelejä meillä ei ole ollenkaan. Lastenkirjoja on kaikki hyllyt ja kaapit täynnä ja lisää hankitaan koko ajan.