Hyi miten ahdistava bussimatka, istuin kahden narkkarin edessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narkkarit on surullisia. Henkisesti teini-iän tasolla, fyysisesti vanhentuneita, eksyneitä sieluja. Jos voisin, auttaisin, mutta miten. Hattua nostan ihmisille jotka jaksaa työskennellä riippuvaisten parissa. Itsellä ei riittäisi usko ja masentuisin varmaan täysin kun näkisin miten toivotonta ihmisten elämä on ja miten vaikea sitä elämää on muuttaa.

Mua kroonisesti sairaana suututtaa. Noilla ei ole halua parantua itsehankitusta riippuvuussairaudesta ja se vähentää muiden, kipeämmin tarvitsevien taloudellista apua sosiaalityöstä. Kipulääkkeitäkään ei kirjoiteta niille, jotka oikeasti niitä tarvitsisi.

Minun poikani alkoi käyttää huumeita juuri siksi, että sairastui kahteen krooniseen tautiin, joiden oireet heikentävät elämänlaatua merkittävästi. Useimmiten narkomaani lääkitsee itseään, joko fyysistä tai psyykkistä kipua. Usein riippuvuus alkaa esimerkiksi fyysisestä vammasta ja sen lääkitsemisestä tai psyykkisistä traumoista. Ei narkkareiden elämän ole mitään juhlaa ja hauskuutta, eikä kukaan valitse sitä.

Vierailija kirjoitti:

Narkkarit on olennainen osa kaupunkikuvaa. Jos ei kestä asua kaupungissa, niin pitää sitten muuttaa maalle. Ei varmaan jossain Tohmajärvellä juuri narkkarit bussissa pelottele.

Ai että mielestäsi narkkarit voivat  olla miten vaan - lopettakaa hemmetissä tuo narkkien hyysääminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narkkarit on surullisia. Henkisesti teini-iän tasolla, fyysisesti vanhentuneita, eksyneitä sieluja. Jos voisin, auttaisin, mutta miten. Hattua nostan ihmisille jotka jaksaa työskennellä riippuvaisten parissa. Itsellä ei riittäisi usko ja masentuisin varmaan täysin kun näkisin miten toivotonta ihmisten elämä on ja miten vaikea sitä elämää on muuttaa.

Mua kroonisesti sairaana suututtaa. Noilla ei ole halua parantua itsehankitusta riippuvuussairaudesta ja se vähentää muiden, kipeämmin tarvitsevien taloudellista apua sosiaalityöstä. Kipulääkkeitäkään ei kirjoiteta niille, jotka oikeasti niitä tarvitsisi.

Minun poikani alkoi käyttää huumeita juuri siksi, että sairastui kahteen krooniseen tautiin, joiden oireet heikentävät elämänlaatua merkittävästi. Useimmiten narkomaani lääkitsee itseään, joko fyysistä tai psyykkistä kipua. Usein riippuvuus alkaa esimerkiksi fyysisestä vammasta ja sen lääkitsemisestä tai psyykkisistä traumoista. Ei narkkareiden elämän ole mitään juhlaa ja hauskuutta, eikä kukaan valitse sitä.

Riippuu myös keneltä kysytään. Mun asiakkaista moni ei edes halua lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen narkkareiden kanssa. On rasittavia, mutta harvoin mitään tekevät ulkopuolisille. Toki sekakäyttö voi aiheuttaa arvaamattomia reaktioita. Kovia on suustaan.

Mun päälle meinas kerran käydä yks narkkari metrossa. Oli vissiin tuuria, kun pääsin penkistä ylös ja jäin seuraavalla pysäkillä pois.

Eikös se pitäisi mennä ihan toisin päin - narkki ulos ja sinä jatkat matkaa

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia en julkisia käytä vaan omaa autoa, ei niissä uskalla olla. Kun Helsingissä metrollakin voivat narkit matkata ilmaisin (ei ole portteja kuten muualla). Jos julkisiin joudun olen harkinnut että hankkisin Tallinnasta kaasu- tai pippurisumuttimen tai sipulikanavalta käsiaseen turvaksi niin voi losauttaa kauemmaksi jos joku tulee iholle.

Kannattaisi vaan ajella julkisilla niin nahka vähän kovettuisi eikä pelottaisi niin paljon. Itse kuljen aina julkisilla koska haluan pysyä kärryillä siiten miten Suomella menee. Tietyillä linjoilla tiettyihin aikoihin on yleensä viihdettä ja jännitystä tarjolla.

Narkkarit paskaa... ja sitten nämä kännurpot naistenahdistelijat on paskaa...

Ainiin ja se yks muu porukka on paskaa, se jota vyöry tänne 2015-2018

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narkkarit on surullisia. Henkisesti teini-iän tasolla, fyysisesti vanhentuneita, eksyneitä sieluja. Jos voisin, auttaisin, mutta miten. Hattua nostan ihmisille jotka jaksaa työskennellä riippuvaisten parissa. Itsellä ei riittäisi usko ja masentuisin varmaan täysin kun näkisin miten toivotonta ihmisten elämä on ja miten vaikea sitä elämää on muuttaa.

Mua kroonisesti sairaana suututtaa. Noilla ei ole halua parantua itsehankitusta riippuvuussairaudesta ja se vähentää muiden, kipeämmin tarvitsevien taloudellista apua sosiaalityöstä. Kipulääkkeitäkään ei kirjoiteta niille, jotka oikeasti niitä tarvitsisi.

Minun poikani alkoi käyttää huumeita juuri siksi, että sairastui kahteen krooniseen tautiin, joiden oireet heikentävät elämänlaatua merkittävästi. Useimmiten narkomaani lääkitsee itseään, joko fyysistä tai psyykkistä kipua. Usein riippuvuus alkaa esimerkiksi fyysisestä vammasta ja sen lääkitsemisestä tai psyykkisistä traumoista. Ei narkkareiden elämän ole mitään juhlaa ja hauskuutta, eikä kukaan valitse sitä.

Kyllä munkin tekisi mieli alkaa käyttää huumeita ja väärinkäyttää niitä lääkkeitä, joita mulla on reseptillä tarpeeseen. Juuri jo sen takia, että elämänlaatu on peestä jo joka tapauksessa niin ei ole kauheasti menetettävää. En kuitenkaan ole sitä tehnyt. Sinäkin auttaisit lähimmäistäsi paremmin, jos et nielisi selityksiä, jotka _ovat_ tekosyitä ja mahdollistavat käytön jatkumisen. - se kroonisesti sairas suuttunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narkkarit on surullisia. Henkisesti teini-iän tasolla, fyysisesti vanhentuneita, eksyneitä sieluja. Jos voisin, auttaisin, mutta miten. Hattua nostan ihmisille jotka jaksaa työskennellä riippuvaisten parissa. Itsellä ei riittäisi usko ja masentuisin varmaan täysin kun näkisin miten toivotonta ihmisten elämä on ja miten vaikea sitä elämää on muuttaa.

Mua kroonisesti sairaana suututtaa. Noilla ei ole halua parantua itsehankitusta riippuvuussairaudesta ja se vähentää muiden, kipeämmin tarvitsevien taloudellista apua sosiaalityöstä. Kipulääkkeitäkään ei kirjoiteta niille, jotka oikeasti niitä tarvitsisi.

Minun poikani alkoi käyttää huumeita juuri siksi, että sairastui kahteen krooniseen tautiin, joiden oireet heikentävät elämänlaatua merkittävästi. Useimmiten narkomaani lääkitsee itseään, joko fyysistä tai psyykkistä kipua. Usein riippuvuus alkaa esimerkiksi fyysisestä vammasta ja sen lääkitsemisestä tai psyykkisistä traumoista. Ei narkkareiden elämän ole mitään juhlaa ja hauskuutta, eikä kukaan valitse sitä.

Riippuu myös keneltä kysytään. Mun asiakkaista moni ei edes halua lopettaa.

Eivät tietenkään, koska aine on heille kuin morfiini terminaalivaiheen syöpää sairastavalle. Näin he ainakin kokevat. Ajatus elämästä ilman on pelottava. Et ole sinäkään työssäsi paljoa oppinut.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ap:kaan kovin tasokkaalta kuullosta, kun bussilla kulkee.

Aika moni fiksu tyyppi suosii joukkoliikennettä, eikä päivä mene pilalle siitäkään että näkee erilaisia ihmisiä. En kokisi olevani kovin tasokas, jos aina pitäisi mennä maailmaa piiloon omaan autoon.

Vierailija kirjoitti:

Aika harvoin käyttäjät istuvat bussissa, koska siellä pitää olla voimassaoleva matkalippu. Lähijunat ja metrot ovat heidän kulkuvälineensä. Olen työskennellyt heidän kanssaan vuosia enkä pelkää. Mut kyllästyttää kuunnella sitä jorinaa/uhoamista. Harvoin ovat oikeasti vaarallisia, paitsi ehkä toisilleen. Surullisia ovat kyllä ja tarvitsisivat apua.

Saattaa olla monessa kaupungissa hiukan hankalaa kun ei oo lähijunia tai metroa. Ei kaikki asu Helsingissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narkkarit on surullisia. Henkisesti teini-iän tasolla, fyysisesti vanhentuneita, eksyneitä sieluja. Jos voisin, auttaisin, mutta miten. Hattua nostan ihmisille jotka jaksaa työskennellä riippuvaisten parissa. Itsellä ei riittäisi usko ja masentuisin varmaan täysin kun näkisin miten toivotonta ihmisten elämä on ja miten vaikea sitä elämää on muuttaa.

Mua kroonisesti sairaana suututtaa. Noilla ei ole halua parantua itsehankitusta riippuvuussairaudesta ja se vähentää muiden, kipeämmin tarvitsevien taloudellista apua sosiaalityöstä. Kipulääkkeitäkään ei kirjoiteta niille, jotka oikeasti niitä tarvitsisi.

Minun poikani alkoi käyttää huumeita juuri siksi, että sairastui kahteen krooniseen tautiin, joiden oireet heikentävät elämänlaatua merkittävästi. Useimmiten narkomaani lääkitsee itseään, joko fyysistä tai psyykkistä kipua. Usein riippuvuus alkaa esimerkiksi fyysisestä vammasta ja sen lääkitsemisestä tai psyykkisistä traumoista. Ei narkkareiden elämän ole mitään juhlaa ja hauskuutta, eikä kukaan valitse sitä.

Kyllä munkin tekisi mieli alkaa käyttää huumeita ja väärinkäyttää niitä lääkkeitä, joita mulla on reseptillä tarpeeseen. Juuri jo sen takia, että elämänlaatu on peestä jo joka tapauksessa niin ei ole kauheasti menetettävää. En kuitenkaan ole sitä tehnyt. Sinäkin auttaisit lähimmäistäsi paremmin, jos et nielisi selityksiä, jotka _ovat_ tekosyitä ja mahdollistavat käytön jatkumisen. - se kroonisesti sairas suuttunut

Ei hän ole minulle näitä selitellyt eikä kohtaloaan itkenyt. Mutta näenhän minä, miten asiat ovat menneet ja mikä on johtanut mihinkin.

Minua vaikeudet ovat kasvattaneet niin, etten enää ole niin kärkäs tuomitsemaan muita. Kaikilla on tarinansa eikä kukaan ulkopuolinen voi tietää, mitä taistelua kukin käy läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narkkarit on surullisia. Henkisesti teini-iän tasolla, fyysisesti vanhentuneita, eksyneitä sieluja. Jos voisin, auttaisin, mutta miten. Hattua nostan ihmisille jotka jaksaa työskennellä riippuvaisten parissa. Itsellä ei riittäisi usko ja masentuisin varmaan täysin kun näkisin miten toivotonta ihmisten elämä on ja miten vaikea sitä elämää on muuttaa.

Mua kroonisesti sairaana suututtaa. Noilla ei ole halua parantua itsehankitusta riippuvuussairaudesta ja se vähentää muiden, kipeämmin tarvitsevien taloudellista apua sosiaalityöstä. Kipulääkkeitäkään ei kirjoiteta niille, jotka oikeasti niitä tarvitsisi.

Minun poikani alkoi käyttää huumeita juuri siksi, että sairastui kahteen krooniseen tautiin, joiden oireet heikentävät elämänlaatua merkittävästi. Useimmiten narkomaani lääkitsee itseään, joko fyysistä tai psyykkistä kipua. Usein riippuvuus alkaa esimerkiksi fyysisestä vammasta ja sen lääkitsemisestä tai psyykkisistä traumoista. Ei narkkareiden elämän ole mitään juhlaa ja hauskuutta, eikä kukaan valitse sitä.

Jos tarvitsee lääkkeitä ja käyttää niitä oireisiinsa, niin eihän se ole huumeidenkäyttöä. Vai helpottiko ne oireet jossain vaiheessa ja riippuvuus lääkkeisiin oli jo muodostunut? Vai oireet jatkui, lääke ei enää auttanut ja riippuvuus oli kehittynyt? Tällaisessa tilanteessa lääkitystä pitäisi muuttaa ja lääkärin pitäisi pystyä auttamaan alasajossa. Kaikkialla tietenkään kivun hoito ole niin hyvää kuin toivoisi.

Psyykkistä traumaa ja psyykkistä kipua on todella monella, eikä se ole mikään peruste alkaa käyttää huumeita.

Joku sekaisin oleva tyyppi kysyi kerran ratikkapysäkillä puhelinta lainaan, yritin olla mahdollisimman kohtelias ja sanoin että akkuni on loppu. Siitä lähtien olen lähes automaattisesti laittanut puhelimen pois kun törmään epämääräisiin ihmisiin. Kuljen kymppiratikalla töihin ja tosi usein siellä on jotain alkkiksia/narkkeja, jopa alkanut vähän ahdistaa julkisilla kulkeminen. Ja metrossa tietysti viimeksi tänään tuli sekaisin olevat, kovaääniset tyypit istumaan eteeni ja viereeni. Mietin jo jääväni seuraavalla pysäkillä pois ja odottavani seuraavaa, mutta ne jäikin itse pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narkkarit on surullisia. Henkisesti teini-iän tasolla, fyysisesti vanhentuneita, eksyneitä sieluja. Jos voisin, auttaisin, mutta miten. Hattua nostan ihmisille jotka jaksaa työskennellä riippuvaisten parissa. Itsellä ei riittäisi usko ja masentuisin varmaan täysin kun näkisin miten toivotonta ihmisten elämä on ja miten vaikea sitä elämää on muuttaa.

Mua kroonisesti sairaana suututtaa. Noilla ei ole halua parantua itsehankitusta riippuvuussairaudesta ja se vähentää muiden, kipeämmin tarvitsevien taloudellista apua sosiaalityöstä. Kipulääkkeitäkään ei kirjoiteta niille, jotka oikeasti niitä tarvitsisi.

Minun poikani alkoi käyttää huumeita juuri siksi, että sairastui kahteen krooniseen tautiin, joiden oireet heikentävät elämänlaatua merkittävästi. Useimmiten narkomaani lääkitsee itseään, joko fyysistä tai psyykkistä kipua. Usein riippuvuus alkaa esimerkiksi fyysisestä vammasta ja sen lääkitsemisestä tai psyykkisistä traumoista. Ei narkkareiden elämän ole mitään juhlaa ja hauskuutta, eikä kukaan valitse sitä.

Kyllä munkin tekisi mieli alkaa käyttää huumeita ja väärinkäyttää niitä lääkkeitä, joita mulla on reseptillä tarpeeseen. Juuri jo sen takia, että elämänlaatu on peestä jo joka tapauksessa niin ei ole kauheasti menetettävää. En kuitenkaan ole sitä tehnyt. Sinäkin auttaisit lähimmäistäsi paremmin, jos et nielisi selityksiä, jotka _ovat_ tekosyitä ja mahdollistavat käytön jatkumisen. - se kroonisesti sairas suuttunut

Ei hän ole minulle näitä selitellyt eikä kohtaloaan itkenyt. Mutta näenhän minä, miten asiat ovat menneet ja mikä on johtanut mihinkin.

Minua vaikeudet ovat kasvattaneet niin, etten enää ole niin kärkäs tuomitsemaan muita. Kaikilla on tarinansa eikä kukaan ulkopuolinen voi tietää, mitä taistelua kukin käy läpi.

Joillain on oikeinkin hyviä ja ymmärrettäviä syitä miksi käyttö on alkanut, todellisia vaikeuksia ja vastoinkäymisiä. Jotkut ovat ihan halunneet olla vastuuttomia, vaikka kaikki on ollut hyvin. Ne syyt eivät vaan sinällään minua kiinnosta, varsinkin jos riippuvaista ei kiinnosta eroon pääseminen. Siinä ei ole mitään tuomitsevaa. Ja samalla lailla se toimii muidenkin sairauksien kohdalla, että potilaan on sitouduttava hoitoon. Pelkkä empatia ei auta ketään.

Yhtenä aamuna bussissa takanani istuva nainen soitti lapselleen. "Muista kulta laittaa kumisaappaat jalkaan kun siellä sataa." Hymyilin. Huolehtiva äiti ohjeistaa ilmeisesti pikku koululaistaan. Jään kuuntelemaan puhelun jatkoa. "En tiedä, milloin me nähdään. Äidillä on paljon asioita hoidettavanaan." Nainen lopettaa puhelun ja alkaa itkemään.

Hänen vieressään istuu mies joka alkaa haastaa riitaa. Mies ja nainen seurustelevat keskenään. He riitelevät. Koko bussi saa kuulla kuinka naisen meikkipussi jäi kotiin ja he ovat menossa hakemaan korvaushoito lääkkeitään ja sen jälkeen pitää saada lisää roinaa jotta aamu lähtee käyntiin.

Järkytyin. Olin surullinen sen pienen ihmisen puolesta joka varmaankin laittoi ne kumisaappaat jalkaan sinä aamuna.

Vierailija kirjoitti:

Narkkarit on olennainen osa kaupunkikuvaa. Jos ei kestä asua kaupungissa, niin pitää sitten muuttaa maalle. Ei varmaan jossain Tohmajärvellä juuri narkkarit bussissa pelottele.

Onpas tämä kommentti saanut miinuksia, vaikka se on ihan täyttä totta.

Vihervassarien fantasiassa kaikki asuvat suurkaupungeissa ja liikkuvat joukkoliikenteessä, ja voin kertoa että ihmisyys näyttää silloin hyvät ja huonoimmatkin puolensa auliisti kun laumoissa liikutaan.