Muutto ulkomaille miehen kotimaahan

Vierailija kirjoitti:

Jos muuttaa ulkomaille, on hyvä tiedostaa että kun lapset ovat tietyn ajan asuneet siellä kohdemaassa ja jos vanhempi haluaakin palata takaisin Suomeen niin yleensä katsotaan että lapset ovat juurtuneet uuteen maahan. Eli jos miehesi haluaakin jäädä kotimaahansa niin hän saattaa hyvin suurella todennäköisyydellä estää lasten viennin takaisin Suomeen.

Tämä sama asia on kyseessä myös silloin, kun täysin suomalainen pariskunta muuttaa ulkomaille. Jos toinen haluaa muuttaa takaisin Suomeen, toinen ei, mutta molemmat haluavat pitää lapset lähellään, lasten katsotaan jo juurtuneen uuteen maahan, jolloin se menee etusijalle (jos kumpi tahansa vanhemmista onkykenevä lapista huolehtimaan).

Kovin huolettomasti ei siis kannata läheteä muualla asumista lasten kanssa kokeilemaan. 

Ulkomailla asuu paljon niitäkin äitejä ja isejä, jotka asuvat siellä enää vain sen vuoksi että on tullut avioero, mutta lapsia ei saakaan Suomeen. Siinä vaiheessa vaihtoehdot on palata yksin Suomeen ja tavata lapsia vain harvakseltaan tai asua lähellä lapsiaan ulkomailla (vaikka haluaisi jo takaisin Suomeen),  tästä puhutaan harmittavan vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole sun vanhempien tämä päätös vaan sun. Millaiset vanhemmat ylipäänsä yrittävät määräillä aikuista lasta?

Älä viitsi. Alle viisivuotiaita lapsenlapsia ei halua "päästää" toiseen maahan, koska välimatka kasvaa ja ikävä on kova.

Entäs ne Ranskan-isovanhemmat? Ovatko he vähemmän tärkeitä?

Lasten kielitaito kehittyy huimasti ja huomaamatta, sitä en murehtisi. Enemmän miettisin omaa jaksamistani ja integroitumisen haasteita. Siltikin suosittelisin ainakin kokeilemaan asumista Ranskassa. Etenkin kaksikielisessä ja kahden kulttuurin kodissa on hyvä, jos saa mahdollisuuden asua myös siellä puolison kotimaassa. Kannatta tosin käydä etukäteen tarkkaan keskustelut, jos Ranska ei olekaan maa, jossa syystä tai toisesta asuminen ei luonnistu. Lasten ollessa pieniä, lähteminen on helpompaa.

Meillä lapset ovat käyneet Kiinassa ja Arabiemiraateissa englannin kielistä koulua, Espanjassa ja Saksassa paikallisten kanssa koulussa ja opetus natiivikielellä. Itse siis ollaan täysin suomalainen perhe mutta vietetty joitakin vuosia maailmalla expat-duuneissa.

Saksassa lapsilla meni eniten aikaa kielen oppimiseen mutta ovat opetelleet intensiivisesti saksaa jo ennen sinne muuttoa, eli ihan ummikkoina eivät käyneet koulua. Kokivat kuitenkin Saksassa viettämämme vuoden antoisana ja hyvänä. Edelleenkin vielä vuosien kuluttua, lapsilla on läheiset välit sen aikaisiin koulukavereihinsa.

Tällä hetkellä asumme Suomessa ja mieheni kanssa muutamme pois, kun lapset ovat lentäneet pesästä. Käyvät lukio- ja yliopisto-opinnot mieluummin täällä. Suomen koulutus on arvostettua maailmalla ja papereilla on muutakin arvoa kuin vessapaperin virka.

Tottakai menette...täällä se ero tulee jos on tullakseen kun mies ei saa töitä ja alkaa ryyppäämään! Ja isovanhemmat suu tukkoon, ei ole teidän asianne... Ranska ei todellakaan ole edes kaukana, pari tuntia lentäen ja avartaa siinä samalla vähän maailmankatsomusta ja pääsee shoppailemaan Pariisiin. Toki Ranska ei ole enää Ranska niinkuin se oli vielä joku 20v sitten, mutta kai sen vielä kestää jos pienemmillä paikkakunnilla asuu ja ehkä sitten muutatte etelä-Ranskaan kun lapset lentää pesästä. Pidätte vain huolen että lapset oppii englannin, sitä tulee tarvitsemaan tulevaisuudessa, oli Suomessa tai sitten vaikka Ranskassa tai Indokiinassa.

Tottakai muutatte!

Ranskan sukulaiset voivat olla avuliaampia kuin Suomen. Hyödyllisempi on opettaa lapsille ranska. Suomella ei tee mitään. Kovempi kuri kouluissa on hyvä. Mutta ota tosissaan heti se ranskan puhuminen. Todennäköisesti saat jotain työtä kunhan kielitaitosi paranee. 

AP:n mies oli valkoinen ranskalainen ja eivät ole muuttamassa Pariisiin.  Jos ette jotkut vaivautuneet lukemaan koko ketjua.

Vierailija kirjoitti:

Minua ehkä eniten kiinnostaa se että saataisiin kunnolla oma elämä alkamaan. Halutaan miehelle työ, meille oma koti, molemmat onnistuisi helpommin Ranskassa. Ranskassa on paremmat ruokakaupat😄

Inhoan suomen synkkyyttä, kesä on lyhyt.

-ap

Miehellä pitäisi mielestäni olla vakituinen työ kohdemaassa ennen kuin harkitsisin muuttamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenkasvatukseen liittyvä kulttuuri on todella erilaista Ranskassa: ei imettämisiämtai lapsenkeskistä menoa, läpsiminen OK, 8-tuntinen illallinen pitää osata istua hipihiljaa ilman pädejä jne.

Senpä vuoksi ranskalaiset lapset ovatkin yleisesti ottaen paljon parempikäytöksisiä kuin vaikka pohjoismaalaiset lapset, jossa lapsi nostetaan perheen keskipisteeksi heti syntymästä asti. Ja tuossa ei ole mitään väärää, että ollaan tuntikausia ilman älylaitteita. Suomessa lasten älylaiteriippuvuus on jo niin surullisella tasolla, ettei siitä kehtaa edes puhua. Se aiheuttaa lapsille vain keskittymiskyvyn puutetta, levottomuutta, huonontaa yöunia ja aiheuttaa ylipainoa. Ranskassahan ei nykyään sallita puhelimen käyttämistä koulupäivän aikana edes välitunneilla.

Pohjoismaalainen lastenkasvatuskulttuuri on epäonnistunut.

Ranskan kulttuuri ei taida olla sulle kovin tuttua, vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Tottakai muutatte!

Ranskan sukulaiset voivat olla avuliaampia kuin Suomen. Hyödyllisempi on opettaa lapsille ranska. Suomella ei tee mitään. Kovempi kuri kouluissa on hyvä. Mutta ota tosissaan heti se ranskan puhuminen. Todennäköisesti saat jotain työtä kunhan kielitaitosi paranee. 

AP:n mies oli valkoinen ranskalainen ja eivät ole muuttamassa Pariisiin.  Jos ette jotkut vaivautuneet lukemaan koko ketjua.

Ap kirjoittaa että miehen vanhemmat asuvat tunnin ajomatkan päässä Pariisista. Se saatetaan siis laskea Pariisin alueeksi. Siellä tunnin ajomatka saattaa merkitä 15 km ajoa klo 16 ruuhkassa. Itsekään en ole koskaan asunut Pariisin kaupungissa vaan esim. 7 km kaupungin ulkopuolella, mutta julkinen liikenne kulkee nimellä Paris region. Aivan niin kuin pääkaupunkiseutu ei ole vain Helsinki vaan siihen sisältyy myös Espoo, Vantaa ja Kauniainen.

Lähdin kymmenisen vuotta sitten Suomesta miehen kotimaahan enkä ole katunut. Sain yhtä typeriä vastauksia mietintääni muutosta kuin tässä ketjussa. Suomessa asiat ovat oikeasti niin paljon huonommin monella eri osa-alueella lasten kasvatuksen puutteesta koululaitoksen vanhanaikaisuuteen. Moni ulkomailla eronnut haluaa muuttaa Suomeen vain siksi että siellä saa hyvät tuet ja sitten ne jotka ovat alusta asti muhineet siinä suomalaisuudessaan ja eristäytyneet. Yrittävät toki ensin löytää jonkun uuden sieltä kohdemaastaan. Suomalaiset naiset kun eroavat ulkomaalaisesta miehestään eivät yllätys, yllätys pysty hoitamaan asioitaan ja huolehtimaan itsestään siellä miehen kotimaassa. Muun maalaisille naisille tuo itsestään ja lapsistaan huolehtiminen ei näytä olevan ongelma. Ja olen nähnyt PALJON .

Minkäväriset silmät lapsillanne on?

Vierailija kirjoitti:

Lähdin kymmenisen vuotta sitten Suomesta miehen kotimaahan enkä ole katunut. Sain yhtä typeriä vastauksia mietintääni muutosta kuin tässä ketjussa. Suomessa asiat ovat oikeasti niin paljon huonommin monella eri osa-alueella lasten kasvatuksen puutteesta koululaitoksen vanhanaikaisuuteen. Moni ulkomailla eronnut haluaa muuttaa Suomeen vain siksi että siellä saa hyvät tuet ja sitten ne jotka ovat alusta asti muhineet siinä suomalaisuudessaan ja eristäytyneet. Yrittävät toki ensin löytää jonkun uuden sieltä kohdemaastaan. Suomalaiset naiset kun eroavat ulkomaalaisesta miehestään eivät yllätys, yllätys pysty hoitamaan asioitaan ja huolehtimaan itsestään siellä miehen kotimaassa. Muun maalaisille naisille tuo itsestään ja lapsistaan huolehtiminen ei näytä olevan ongelma. Ja olen nähnyt PALJON .

Samaa olen kuullut. Suomalaiset naiset ovat maailman epäitsenäisimpiä ja vähiten koulutettuja.

Kiitos vastauksista! Tilanne on noin 50/50 puolesta ja vastaan 😄

Meillä on tosiaan ollut hankalaa yhdessä kulttuurieron, kielimuurin ja miehen työttömyyden/sairauden takia, mutta hiljalleen on helpottanut viime vuosina. Miehen sairaus on välillä “tauolla”, välillä aktiivinen. Pystyy perus kotihommiin ja remontoimaan mut ei välttämättä pitkiin työpäiviin kovien kipujen ym takia. En tiedä mitä Ranskassa tapahtuu mikäli hän joutuu uudelleen pitkälle sairaslomalle sairauden takia.. Suomessa oli kerran yli vuoden saikulla että tilanne tasottui.

Ap

Aika monella miehen takia muuttavalla on tuo huoli että mitä jos tuleekin ero. Siihen auttaa vain se että hankkii itsekin töitä eikä jää kotiäidiksi. Tosin 1500€ tienaavalle merkonomille voi olla vaikea löytää asuntoa erotilanteessa kun tulot pitäisi olla yleensä kolminkertaiset vuokraan nähden eli 1500€ tienaavan pitäisi löytää 500€:lla asunto mikä on tosi vaikeaa tunninkin päässä Pariisista. Siinä ap:lle ajateltavaa. 1500€ kk:ssa on realistinen palkkaodote kaupan alan tai avustavia toimistotöitä tekevälle.

Monet yh:t asuu yksiössä lastensa kanssa, koska isompaan ei ole varaa yksityisillä markkinoilla ja tuettuihin asuntoihin on pitkät jonot.

Auttaisiko lisäopintojen tekeminen? Ainakin Pariisissa on tradenomia vastaava tutkinto mahdollista tehdä osittain englanniksi. Paikallinen työkkäri saattaisi tukea opintoja maksamalla niiden aikana työttömyyskorvausta. Asiaa kannattaa ainakin kysyä jos kiinnostaa.

Sitäkin kannattaa ap miettiä että mistä saatte asunnon jos kummallakaan teistä ei ole vakituista työpaikkaa. Yleensä kaikki vuokranantajat vaatii nähdä työsopimuksen ja tosiaan palkan pitäisi olla kolme kertaa vuokra. Me saatiin meidän viimeinen asunto samassa talossa asuvien kavereiden suosituksella vaikka ei täytetty ehtoja, mutta se on tosi harvinaista että vuokranantaja joustaa.

Vai onko sukulaiset hyvätuloisia? Joskus se auttaa että ne tekee sopimuksen vuokranantajan kanssa eli että ne maksaa jos te ette pysty.

Siihen en lähtisi sinuna että muutat jonkun nurkkiin. Asunnon löytyminen saattaa viedä kuukausia tai jopa vuosia.

Yrittäjien sairaspäivärahasta voi lukea RAM:n tai RSI:n sivuilta. Mun mielestä se on aika samaa luokkaa kuin Suomessa minimipäiväraha. Paremmassa asemassa olisi silti jos työpaikan saisi. Ranskassa työntekijän irtisanominen on niin vaikeaa että ei tarvitsisi stressata mitä tapahtuu sairastellessa.

Remonttimiehille löytyy kyllä hommia.

Tunnen kyllä suomalaisia Ranskasta, jotka ovat onnellisempia siellä kuin täällä koska heidän puolisonsa olivat Suomessa asuessaan niin masentuneita.

Reissaan mielelläni ja muuttaisin mieluusti ulkomaille jos tilaisuus tarjoutuisi, en siis ole perusluonteeltani mikään kaikkea uutta pelkäävä suomijuntti. Mutta silti, en lähtisi tuossa tilanteessa Ranskaan.

Miksi en?

Miehesi on työtön ja sairas. Tilanne tulee varmaan olemaan sama Ranskassakin. Miksi sinun pitää olla Suomessa kotiäitinä, jos miehesikin on kotona? Miksi sinä et mene töihin?

Lisäksi hyvin erikoinen asenne miehelläsi, jos ei suostu muuttamaan Ranskaan niin että sinä saisit kokeilla siellä asumista. Vaan että samantien sitoudutaan siihen 10-20 vuodeksi. Mielestäni tämä on suuri riski sekä sinun, että lastesi kannalta.

Olisin mielummin köyhä Suomessa kuin köyhä Ranskassa, lasten takia. Sosiaaliturvamme on parempi, koulutus on maailman huippua ja luokkaerot pieniä + tietty turvallisuus.

Vierailija kirjoitti:

Reissaan mielelläni ja muuttaisin mieluusti ulkomaille jos tilaisuus tarjoutuisi, en siis ole perusluonteeltani mikään kaikkea uutta pelkäävä suomijuntti. Mutta silti, en lähtisi tuossa tilanteessa Ranskaan.

Miksi en?

Miehesi on työtön ja sairas. Tilanne tulee varmaan olemaan sama Ranskassakin. Miksi sinun pitää olla Suomessa kotiäitinä, jos miehesikin on kotona? Miksi sinä et mene töihin?

Lisäksi hyvin erikoinen asenne miehelläsi, jos ei suostu muuttamaan Ranskaan niin että sinä saisit kokeilla siellä asumista. Vaan että samantien sitoudutaan siihen 10-20 vuodeksi. Mielestäni tämä on suuri riski sekä sinun, että lastesi kannalta.

Olisin mielummin köyhä Suomessa kuin köyhä Ranskassa, lasten takia. Sosiaaliturvamme on parempi, koulutus on maailman huippua ja luokkaerot pieniä + tietty turvallisuus.

Vielä lisäyksenä; jos miehesi saisi työpaikan Ranskasta ennen muuttoa, niin sit varmaan lähtisin. En kuitenkaan suostuisi näillä hatarilla toiveilla tekemään päätöstä siitä, että sinne mennään ja siellä pysytään.

Ei hitto....sairas, kipuinen ja työtön mies, merkonomi, kielitaidoton kotimamma ja eikun Ranskaan taloa ostamaan ja töitä etsimään. Tajua nyt AP että tuo muutto on vain siirtymistä yhden perheen vaikutusvallasta toisen alle! Siellähän puljaat miesten sukulaisten kanssa todnäk sukulaisten nurkissa ja koetat hoitaa lapset omalla tavallasi. Onnea matkaan. Et tiedä mitään vakuutuksista, työttömyystuista, koulutusmahdollisuuksista, asumisen kuluista, joo....mutta onhan se hienoa päästä ihan sinne kultaiseen Keski-Eurooppaan.

Hei naiset - tyhjän päälle ei pidä lähteä ikinä! Itsellä oltava kyky selviytyä vieraassa maassa itsenäisesti ja jos miehen takia muutatte, ukolla on oltava toimeentulo tiedossa ENNEN muuttoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole sun vanhempien tämä päätös vaan sun. Millaiset vanhemmat ylipäänsä yrittävät määräillä aikuista lasta?

Älä viitsi. Alle viisivuotiaita lapsenlapsia ei halua "päästää" toiseen maahan, koska välimatka kasvaa ja ikävä on kova.

Entäs ne Ranskan-isovanhemmat? Ovatko he vähemmän tärkeitä?

Eivät tietenkään. Vastaus oli sille, joka syytti Ap:n vanhempia "määräilystä".