Muutto ulkomaille miehen kotimaahan
Moikka! Onko kokemuksia miehen kotimaahan muutosta kun on pieniä lapsia ja Suomessa omat vanhemmat jotka vastustavat muuttoa hyvin voimakkaasti? Meillä olisi mahdollisuus muuttaa nyt vielä kun taloa ei ole ostettu, itse olen kotiäitinä ja mieheni työtön. Kotimaassaan (Ranska) mieheni saa helpommin töitä ja siellä olisi miehen vanhemmat, tädit, sisarukset jne kaikki innoissaan auttamassa asettumisessa jne. Talot on siellä halvempia, saataisiin huomattavat verohelpotukset kun on useampi pieni lapsi ja terveydenhuolto on ilmaista ym.
Mutta! Omat vanhempani Suomessa ei meinaa kestää edes loma-aikoja jotka vietämme Ranskassa,(n. 3viikkoa ) saati sitten että edes puhuisi Ranskaan muutosta. Ja itse mietin olenko kovin yksinäinen jos muutamme, kulttuurierot ja kielimuuri tekee ystävien löytämisen varmaan vaikeaksi.. Onko kokemuksia vastaavasta tilanteesta?
Ja kuinka moni edes kuuntelee omien vanhempien mielipiteitä asuinmaasta?😄
Kommentit (79)
Jos itse haluat, lähde. Omien vanhempien mukaan ei kannata omaa elämäänsä elää.
Jos tuollsinen tilaisuus on, käytä se.
0/5 kuten kaikki joulunpyhien provot.
Vierailija kirjoitti:
hahhah, on taas niin viisasta kommentoijaa liikenteessä..
-ap
Persut on linjoilla joulupöhnissään :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastenkasvatukseen liittyvä kulttuuri on todella erilaista Ranskassa: ei imettämisiämtai lapsenkeskistä menoa, läpsiminen OK, 8-tuntinen illallinen pitää osata istua hipihiljaa ilman pädejä jne.
Senpä vuoksi ranskalaiset lapset ovatkin yleisesti ottaen paljon parempikäytöksisiä kuin vaikka pohjoismaalaiset lapset, jossa lapsi nostetaan perheen keskipisteeksi heti syntymästä asti. Ja tuossa ei ole mitään väärää, että ollaan tuntikausia ilman älylaitteita. Suomessa lasten älylaiteriippuvuus on jo niin surullisella tasolla, ettei siitä kehtaa edes puhua. Se aiheuttaa lapsille vain keskittymiskyvyn puutetta, levottomuutta, huonontaa yöunia ja aiheuttaa ylipainoa. Ranskassahan ei nykyään sallita puhelimen käyttämistä koulupäivän aikana edes välitunneilla.
Pohjoismaalainen lastenkasvatuskulttuuri on epäonnistunut.
En sanokaan, että se täysin väärin olisi - meidänkin lapset ovat tiukemmassa kurissa ja vähemmän röyhkeitä kuin Suomessa asuvien suomalaisten kavereiden lapset, vaikka ruumiillista kuritusta en kyll hyväksy yhtään. Mutta järkytyshän se olisi suomalaiseen tyyliin tottuneelle lapselle ja äidille joutua kylmiltään keskelle näitä tapoja ja odotuksia.
Minua ehkä eniten kiinnostaa se että saataisiin kunnolla oma elämä alkamaan. Halutaan miehelle työ, meille oma koti, molemmat onnistuisi helpommin Ranskassa. Ranskassa on paremmat ruokakaupat😄
Inhoan suomen synkkyyttä, kesä on lyhyt.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Ei sit ollukkaa tää sankari lääkäripankkiirimies...
Ranskassakin on juntteja. 😀
Ranskaan vaan. Pääset samalla eroon dominoivasta äidistäsi. Opit kielen ja kulttuurin.
Vierailija kirjoitti:
Ranskaan vaan. Pääset samalla eroon dominoivasta äidistäsi. Opit kielen ja kulttuurin.
Kuka on sanonut, että apn äiti on dominoiva? On luonnollista kaivata lapsenlapsia näiden matkojen aikana.
Mieheni sairastui vakavasti jokunen vuosi sitten ja joutui jättää raksatyöt taakse. Nyt etsii töitä mutta sairauden takia (uskoisin että on syynä) ei saa mitään. Ranskassa voisi tehdä varmasti monenlaista työtä jotka sopii sairauden kanssa, mietti myös oman yrityksen perustamista.
Ollaan oltu monesti lomalla Ranskassa, useita kuukausia yhteenlaskettuna. On minulla siis joku ymmärrys tämän maan menosta, ihmisistä jne, vaikka en tietenkään paljoa tiedäkään. Mutta kulttuuri ym ei olisi täysi yllätys kuitenkaan
Ap
Mieheni on ihan vaaleaihoinen ja ns ”aito” ranu jos se jotakuta niin kiinnostaa. 🙄
On oppinut ja pärjää sillä suurimmaksi osaksi, on kuitenkin huonosuomi - ja selvästi sitä vierastetaan.
Duunarina on raskasta on missä päin vaan. Pankkiirilentäjämies on hyvä turva missä päin maailmaa vaan.
Hankala tilanne, voi olla, että tuntisit itsesi yksinäiseksi Ranskassa. Mutta sitä ei tiedä ennenkuin kokeilet, muutatte. Älä tee pysyvää ratkaisua, vaan kokeilkaa ensin Ranskassa elämistä. Ei kannattane ostaa heti taloa.
Varoituksen sana, Ranskassa on sitten melkoisen raaka koulusysteemi. Siskon perhe oli vuoden Ranskassa ja sisko oli sen jälkeen kurkkuaan myöten täynnä sitä touhua.
Miten se sit remontoi jos on sairas?
Asuin Ranskassa pienellä paikkakunnalla 9 vuotta. Ranskalaiset ovat tyhmän ylpeitä kielestään esim. kun kysyin eräältä ranskalaiselta pariskunnalta miksi he eivät puhu englantia? Vastaus oli etkö tiedä meidän kielemme pohjautuu latinasta, toisin sanoen antoivat ymmärtää, että ranskalaisten olisi typerää opetella englannin kieli. Mutta huvittavinta tässä samassa asiayhteydessä: he haaveilivat Amerikkaan muutosta. Jos ei puhu ranskankieltä sinne muuttaessaan yksinäinen saa olla. Sitten kun menee isompiin kaupunkeihin esim. Pariisi kylmiä,ylimielisiä ihmisiä. Mutta ap. tekee muutostaan päätöksen itse.
Lähtekää ihmeessä, hyvä tilaisuus rakentaa omaa elämää kun maassa on jo tukiverkotkin valmiina.
Komppaan muita että etsi itsellesi työpaikka mahdollisimman pian kun saat lastenhoidon ja kouluunviemiset järjestettyä, työssä oppii kielen ja saa tuttavia. Eläkettä ei myöskään kannata unohtaa vaikka on nuori.
Itse lähdin parikymppisenä Eurooppaan opiskelemaan ja tänne jäin :) Varmuuden vuoksi sanoin kyllä kaikille että jos en tykkää, tulen maitojunalla takaisin. Se oli hyvä päätös, ei ole vielä tullut sellaista oloa että olisi ollut noloa palata sukulaisten nurkkiin "seikkailulta" vaikka vaikeitakin aikoja on ollut.
Voisitteko ottaa vanhempasi mukaan aluksi vaikka remppaamaan uutta kotia tms? He voisivat tykätä huomatessaan olevansa tarpeellisia ja ehkä innostuisivat paikallisesta kulttuurista.
Tsemppiä :)
Terkuin 20v ulkosuomalaisena viihtynyt
Kannattaisiko miehen koittaa Suomesta käsin hoitaa tulevaa työllistymistä? On varmaan turhan rankkaa, jos päätätte muuttaa koko perhe Ranskaan, ja sen jälkeen mies alkaa etsiä työtä tai miettiä yrityksen perustamista. Siinä on monta stressitekijää samaan aikaan koko perheelle. Voihan mies myös lähteä yksin Ranskaan vaikka pariksi viikoksi työmahdollisuuksia ja asuntoasioita katselemaan.
Ei sit ollukkaa tää sankari lääkäripankkiirimies...