Lue keskustelun säännöt.
Milloin sopiva hetki tulla raskaaksi vakituisen työn saamisen jälkeen?
26.12.2018 |
Täällähän haukutaan kaikki, jotka saa lapsia vaikka opiskeluaikana, kun ei ole taloudellisesti varmaa toimeentuloa. Sitten myös ne, jotka tulee heti raskaaksi vakituisen työn saatuaan ”ovat keplottelijoita jotka pilaavat kaikkien naisten maineen”. Kauanko mielestäsi on korrektia sitten olla vakityössä ennen vauvan yrittämistä? 1, 2 vai 3 vuotta? Vai enemmän?
Kommentit (30)
Minä olin 4 vuotta töissä vakkarina ennen kuin tulin raskaaksi. Siinä ajassa ehti hyvin oppimaan työtehtävät (asiantuntijatyö) ja saamaan vakituista jalansijaa töissä. Meillä iso kv-organisaatio. Sainkin palata sitten parempaan duuniin kun palasin töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti vähintään kaksi vuotta. Mieluummin enemmän.
Naisten kannattaisi vähän miettiä kahdesti lastenhankintaa, varsinkin jos tarkoitus olisi elämänsä aikana käydä vielä töissä. Ei niitä lapsia voi tuosta noin vain alkaa tekemään kun siltä tuntuu, ja jättää sitten oma työnantajansa pulaan.
Jos työssäkäyvä ei voi tehdä lapsia, työttömienkö pitäisi? Mistä sä luulet että työntekijät tähän maailmaan tulee? Ettei vaan joku olisi joskus jokaisen ihmisen maailmaan synnyttänyt.
Jos ei vauvoja saa tehdä, rekrytoitte varmaan tulevaisuudessa vain ulkomailta, kun täällä ei enää ihmisiä synny.
Iltapäivällä heti töiden jälkeen on hyvä hetki. Purkaa stressit samalla.
Minä olin töissä 10 vuotta ennen lasta. Opin tekemään työn rutiininomaisesti, keräsin työtä varten materiaaleja ja osaamista. Samalla säästin niin paljon, että pystyin elämään samalla elintasolla lapsen kanssa kotona siihen asti, kunnes lapsi täytti kolme ja aloitti päivähoidon. Sen jälkeen oli helppo palata taas töihin.
Toki jokainen tekee niin kuin hänelle itselleen parhaiten sopii. Minulla ei ole sukulaisia tai sellaisia ystäviä, joilta olisi saanut kaikki pinnasängyt ja vaatteet ja lelut ja vaunut ja muut härpäkkeet, joten omasta pussista piti kaikki maksaa alusta alkaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti vähintään kaksi vuotta. Mieluummin enemmän.
Naisten kannattaisi vähän miettiä kahdesti lastenhankintaa, varsinkin jos tarkoitus olisi elämänsä aikana käydä vielä töissä. Ei niitä lapsia voi tuosta noin vain alkaa tekemään kun siltä tuntuu, ja jättää sitten oma työnantajansa pulaan.
Jos työssäkäyvä ei voi tehdä lapsia, työttömienkö pitäisi? Mistä sä luulet että työntekijät tähän maailmaan tulee? Ettei vaan joku olisi joskus jokaisen ihmisen maailmaan synnyttänyt.
Jos ei vauvoja saa tehdä, rekrytoitte varmaan tulevaisuudessa vain ulkomailta, kun täällä ei enää ihmisiä synny.
Tietenkin työssäkäyvät voivat tehdä lapsia, mutta vasta sitten kun on ollut riittävän kauan vakiduunissa. Työelämä on kuules sen verran vaativaa, että kenelläkään ei ole varaa ottaa töihin naista, joka joutuu jäämään äitiyslomalle nopeasti töiden aloittamisen jälkeen. Sitten työttömät, heidän ei kannata alkaa lastentekohommiin ennenkuin vakityö on löydetty ja vakityössä pysytty sen muutaman vuoden. Vauvan saaminen vain pitkittää työttömyyttä, ja sen jälkeen työelämään on lähestulkoon turha edes haaveilla takaisin.
Moni nainen ei tunnu ymmärtävän, että työelämässä ei ole varaa ajatella mitään perheenperustamisia tai sellaisea asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten hankkimisessa on pakko ajatella ensinnäkin omaa biologiaa ja mahdollisuuksia tulla raskaaksi ja toiseksi lapsen parasta - onko perheellä hyvä tilanne lasta varten. Ei tällaista asiaa voi päättää työnantajan tarpeiden mukaan, vaikka kuinka haluaisi olla lojaali. Suomessa on jo nyt varsin matala syntyvyys - eivät ihmiset siis nytkään mitenkään törkeän hullusti lapsia tee.
Itse valmistuin 25-vuotiaana yliopistosta hieman tavoitelaajuutta laajemmalla järkevällä tutkinnolla viiden ja puolen vuoden opintojen jälkeen. Sain hyvällä onnella heti valmistuttuani vuodeksi työpaikan sijaisuutena. Sen jälkeen toisaalta jälleen vuoden sijaisuuden ja taas vuoden sijaisuuden. Välillä olin pari kuukautta työttömänä. Tämän jälkeen sain toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen. Olin tuolloin 28-vuotias. Oltuani tässä työpaikassa vajaan vuoden aloimme mieheni kanssa yrittää lasta. Jään äitiyslomalle kohta puoliin 29-vuotiaana oltuani tässä työpaikassa 1,5 vuotta. Olen 30-vuotias, kun lapsi syntyy.
Todellakin haluaisin tietää, mitä esimerkiksi minun olisi kuulunut tehdä eri tavoin työnantajan näkökulmasta. Odotella vielä pari vuotta ja pelätä sitten, että entä jos en enää tulekaan raskaaksi? Ehkä olisin voinut yrittää valmistua vuoden nopeammin, jolloin (jos työuran alku muuten olisi mennyt samoin), olisi ollut vähän enemmän aikaa tehdä töitä. Mutta eivät ihmiset ole mitään koneita eikä elämä mene minkään etukäteissuunnitelman ja -kaavion mukaan. Vakkaritöitä ei niin kaikilla aloilla edes ole ja niillä, joilla on, paikan saaminen voi kestää vuosia.
Ymmärrän työnantajan näkökulmasta varovaisuuden palkata nuoria naisia, mutta toisaalta on se helkkarin epäreilua. Kyllä ne miehetkin lapsia saavat - silti vain naisten työnantajat ja siinä samalla naiset itse ottavat takkiin. Mitä pitäisi nuoren alle 30-vuotiaan naisen tehdä? Millä itsensä elättää? Miten hankkia perhe? Lapsettomaksiko pitäisi jäädä ja työhaastattelussa esittää todistus sterilisaatiosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti vähintään kaksi vuotta. Mieluummin enemmän.
Naisten kannattaisi vähän miettiä kahdesti lastenhankintaa, varsinkin jos tarkoitus olisi elämänsä aikana käydä vielä töissä. Ei niitä lapsia voi tuosta noin vain alkaa tekemään kun siltä tuntuu, ja jättää sitten oma työnantajansa pulaan.
Jos työssäkäyvä ei voi tehdä lapsia, työttömienkö pitäisi? Mistä sä luulet että työntekijät tähän maailmaan tulee? Ettei vaan joku olisi joskus jokaisen ihmisen maailmaan synnyttänyt.
Jos ei vauvoja saa tehdä, rekrytoitte varmaan tulevaisuudessa vain ulkomailta, kun täällä ei enää ihmisiä synny.
Tietenkin työssäkäyvät voivat tehdä lapsia, mutta vasta sitten kun on ollut riittävän kauan vakiduunissa. Työelämä on kuules sen verran vaativaa, että kenelläkään ei ole varaa ottaa töihin naista, joka joutuu jäämään äitiyslomalle nopeasti töiden aloittamisen jälkeen. Sitten työttömät, heidän ei kannata alkaa lastentekohommiin ennenkuin vakityö on löydetty ja vakityössä pysytty sen muutaman vuoden. Vauvan saaminen vain pitkittää työttömyyttä, ja sen jälkeen työelämään on lähestulkoon turha edes haaveilla takaisin.
Moni nainen ei tunnu ymmärtävän, että työelämässä ei ole varaa ajatella mitään perheenperustamisia tai sellaisea asioita.
Heikkotasoinen trolli. Jättäkää omaan arvoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten hankkimisessa on pakko ajatella ensinnäkin omaa biologiaa ja mahdollisuuksia tulla raskaaksi ja toiseksi lapsen parasta - onko perheellä hyvä tilanne lasta varten. Ei tällaista asiaa voi päättää työnantajan tarpeiden mukaan, vaikka kuinka haluaisi olla lojaali. Suomessa on jo nyt varsin matala syntyvyys - eivät ihmiset siis nytkään mitenkään törkeän hullusti lapsia tee.
Itse valmistuin 25-vuotiaana yliopistosta hieman tavoitelaajuutta laajemmalla järkevällä tutkinnolla viiden ja puolen vuoden opintojen jälkeen. Sain hyvällä onnella heti valmistuttuani vuodeksi työpaikan sijaisuutena. Sen jälkeen toisaalta jälleen vuoden sijaisuuden ja taas vuoden sijaisuuden. Välillä olin pari kuukautta työttömänä. Tämän jälkeen sain toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen. Olin tuolloin 28-vuotias. Oltuani tässä työpaikassa vajaan vuoden aloimme mieheni kanssa yrittää lasta. Jään äitiyslomalle kohta puoliin 29-vuotiaana oltuani tässä työpaikassa 1,5 vuotta. Olen 30-vuotias, kun lapsi syntyy.
Todellakin haluaisin tietää, mitä esimerkiksi minun olisi kuulunut tehdä eri tavoin työnantajan näkökulmasta. Odotella vielä pari vuotta ja pelätä sitten, että entä jos en enää tulekaan raskaaksi? Ehkä olisin voinut yrittää valmistua vuoden nopeammin, jolloin (jos työuran alku muuten olisi mennyt samoin), olisi ollut vähän enemmän aikaa tehdä töitä. Mutta eivät ihmiset ole mitään koneita eikä elämä mene minkään etukäteissuunnitelman ja -kaavion mukaan. Vakkaritöitä ei niin kaikilla aloilla edes ole ja niillä, joilla on, paikan saaminen voi kestää vuosia.
Ymmärrän työnantajan näkökulmasta varovaisuuden palkata nuoria naisia, mutta toisaalta on se helkkarin epäreilua. Kyllä ne miehetkin lapsia saavat - silti vain naisten työnantajat ja siinä samalla naiset itse ottavat takkiin. Mitä pitäisi nuoren alle 30-vuotiaan naisen tehdä? Millä itsensä elättää? Miten hankkia perhe? Lapsettomaksiko pitäisi jäädä ja työhaastattelussa esittää todistus sterilisaatiosta?
Naisella on kyllä aivan hyvät mahdollisuudet hankkia lapset yli kolmikymppisenä, silloin kun takana on jo uraa (ja toivottavasti rahaakin säästettynä sen verran että lapsiin on varaa). On kyllä totta, että naisella on vähemmän aikaa hankkia lapsia kuin miehellä, mutta ihan hyvin nainen voi saada lapsia vaikka nelikymppisenä. Olisit ihan hyvin voinut odotella vielä pari vuotta, sillä tuo pelko "mitä jos en tule raskaaksi enään" olisi ollut täysin aiheeton.
Nuoren alle 30-vuotiaan naisen kannattaa vaan käydä ensin kunnialla koulut ja hankia vakituinen työ. Siten tulee varmistaneeksi taloudellisen tilanteensa, että lastenhankintaan on varaa. Eikä lapsettomaksi tarvi jäädä ellei sitä itse halua, mutta ei niitä lapsia tuosta vain hätiköidysti kannata ruveta hankkimaan. Vaikka siinä 20-25 ikävuosien kohdella olisikin biologisesti hyvä ikä hankkia lapsia, se ei kuitenkaan kannata, etenkään jos ei ole riittävän hyväpalkkaista vakiduunia jo vyön alla. Useimmilla 20-25 vuotiailla ei ole vakiduunia (eikä kyllä rahaakaan) ja koulukin voi olla vielä kesken. Ei silloin mitään lapsia pidä ruveta tehtailemaan sillä verukkeella, että nyt tuntuu siltä että vois hankkia lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten hankkimisessa on pakko ajatella ensinnäkin omaa biologiaa ja mahdollisuuksia tulla raskaaksi ja toiseksi lapsen parasta - onko perheellä hyvä tilanne lasta varten. Ei tällaista asiaa voi päättää työnantajan tarpeiden mukaan, vaikka kuinka haluaisi olla lojaali. Suomessa on jo nyt varsin matala syntyvyys - eivät ihmiset siis nytkään mitenkään törkeän hullusti lapsia tee.
Itse valmistuin 25-vuotiaana yliopistosta hieman tavoitelaajuutta laajemmalla järkevällä tutkinnolla viiden ja puolen vuoden opintojen jälkeen. Sain hyvällä onnella heti valmistuttuani vuodeksi työpaikan sijaisuutena. Sen jälkeen toisaalta jälleen vuoden sijaisuuden ja taas vuoden sijaisuuden. Välillä olin pari kuukautta työttömänä. Tämän jälkeen sain toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen. Olin tuolloin 28-vuotias. Oltuani tässä työpaikassa vajaan vuoden aloimme mieheni kanssa yrittää lasta. Jään äitiyslomalle kohta puoliin 29-vuotiaana oltuani tässä työpaikassa 1,5 vuotta. Olen 30-vuotias, kun lapsi syntyy.
Todellakin haluaisin tietää, mitä esimerkiksi minun olisi kuulunut tehdä eri tavoin työnantajan näkökulmasta. Odotella vielä pari vuotta ja pelätä sitten, että entä jos en enää tulekaan raskaaksi? Ehkä olisin voinut yrittää valmistua vuoden nopeammin, jolloin (jos työuran alku muuten olisi mennyt samoin), olisi ollut vähän enemmän aikaa tehdä töitä. Mutta eivät ihmiset ole mitään koneita eikä elämä mene minkään etukäteissuunnitelman ja -kaavion mukaan. Vakkaritöitä ei niin kaikilla aloilla edes ole ja niillä, joilla on, paikan saaminen voi kestää vuosia.
Ymmärrän työnantajan näkökulmasta varovaisuuden palkata nuoria naisia, mutta toisaalta on se helkkarin epäreilua. Kyllä ne miehetkin lapsia saavat - silti vain naisten työnantajat ja siinä samalla naiset itse ottavat takkiin. Mitä pitäisi nuoren alle 30-vuotiaan naisen tehdä? Millä itsensä elättää? Miten hankkia perhe? Lapsettomaksiko pitäisi jäädä ja työhaastattelussa esittää todistus sterilisaatiosta?
Naisella on kyllä aivan hyvät mahdollisuudet hankkia lapset yli kolmikymppisenä, silloin kun takana on jo uraa (ja toivottavasti rahaakin säästettynä sen verran että lapsiin on varaa). On kyllä totta, että naisella on vähemmän aikaa hankkia lapsia kuin miehellä, mutta ihan hyvin nainen voi saada lapsia vaikka nelikymppisenä. Olisit ihan hyvin voinut odotella vielä pari vuotta, sillä tuo pelko "mitä jos en tule raskaaksi enään" olisi ollut täysin aiheeton.
Nuoren alle 30-vuotiaan naisen kannattaa vaan käydä ensin kunnialla koulut ja hankia vakituinen työ. Siten tulee varmistaneeksi taloudellisen tilanteensa, että lastenhankintaan on varaa. Eikä lapsettomaksi tarvi jäädä ellei sitä itse halua, mutta ei niitä lapsia tuosta vain hätiköidysti kannata ruveta hankkimaan. Vaikka siinä 20-25 ikävuosien kohdella olisikin biologisesti hyvä ikä hankkia lapsia, se ei kuitenkaan kannata, etenkään jos ei ole riittävän hyväpalkkaista vakiduunia jo vyön alla. Useimmilla 20-25 vuotiailla ei ole vakiduunia (eikä kyllä rahaakaan) ja koulukin voi olla vielä kesken. Ei silloin mitään lapsia pidä ruveta tehtailemaan sillä verukkeella, että nyt tuntuu siltä että vois hankkia lapsen.
On täyttä puppua väittää, että lapsia voi aivan hyvin hankkia vielä nelikymppisenä - kaikki eivät todellakaan voi. Kaiken lisäksi jos yrityksen aloittaa paljon yli 30-vuotiaana ja huomaakin, että jotain häikkää on, ei ole enää niin kauan aikaa tehdä asialle jotain. Hedelmöityshoidotkaan eivät toimi, jos hyviä munasoluja ei ole enää jäljellä.
Pitää myös aina ottaa huomioon se, että ihan terveistäkin pariskunnista valtaosa ei tule raskaaksi alle puolessa vuodessa yrityksen aloittamisesta, ja vuosi on vielä aivan normaali yritysaika. Siihen tulee varautua. Terveen ja hyväkuntoisenkin naisen hedelmällisyys laskee merkittävästi 35-vuotiaana, ja tämä on tutkittu fakta. Jos lapsia haluaa useamman kuin yhden, kannattaa yritys ehdottomasti aloittaa reilusti aiemmin kuin 35-vuotiaana. Muuten ei välttämättä ehdi.
Mitä nykyajan työuriin tulee, ovat ne selvästi rikkonaisempia kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Vakiduunia ei niin vain saa. Usein heti valmistumisen jälkeen joutuu useammaksi vuodeksi tyytymään erilaisiin pätkiin ja vaihtamaan työpaikkaa. Varsinkin korkeakouluopintojen jälkeen ollaan pätkäputken jälkeen usein jo niin iäkkäitä (ts lähestytään kolmeakymppiä), että jos vakiduuni siihen napsahtaa, on vain järkevää ryhtyä lapsentekoon aika pian.
Oma esimerkkini ei käsitellyt 20 - 25-vuotiaita lainkaan. Otin esimerkiksi itseni, 29-vuotiaan naisen, joka jää äitiyslomalle 1,5 vuoden vakityössä olemisen jälkeen. Tätä ennen minulla ei ole vakityötä ollut, ja alani yleisen tilanteen huomioon ottaen olen saanut toistaiseksi voimassa olevan sopparin itse asiassa hämmästyttävän varhain. Suomessa ensisynnyttäjien keski-ikä on 29,2 vuotta, ja moodikin on uskoakseni yli 24 vuotta. Tilastollisesti ei siis edes ole mitenkään hirveän todennäköistä, että alle 25-vuotias lasta hankkisi.
Lisäksi lapsen hankkimiseen vaikuttavat muutkin asiat kuin taloudellinen tilanne ja ikä. Parisuhteen vakaus vaikuttaa. Oma jaksaminen ja terveysriskit vaikuttavat (29-vuotiaana jaksaa paremmin kuin 39-vuotiaana, ja lisäksi riskit lapselle ja äidille ovat pienemmät, kun äiti ei ole kovin iäkäs). Minun tapauksessani on vaikuttanut myös se, että olen halunnnut, että molemmat vanhempani saisivat tutustua lapsenlapseensa. Äidilläni on muistisairaus. Hyviä vuosia ei ole jäljellä montaa. Tästä näkökulmasta en olisi voinut odottaa enää yhtään - tavallaan harmittaa, ettei aika minulle ja miehelleni ollut aiemmin kypsä.
Sanot, että olisin voinut odottaa ihan hyvin. En olisi. En iän, en riskien, en toivotun lapsiluvun enkä isovanhempien iän näkökulmasta. Taloudellisen tilanteen puolesta ei tarvinnut odottaa - meillä on jo nyt riittävästi säästöjä. Tässä kokonaisuudessa työnantajan kokema epämukavuus ei paina mitään. Palaan kyllä äitiyslomalta takaisin ja olen tunnollinen, hyvä työntekijä. Eläkkeelle pääsen ehkä 70-vuotiaana. Nyt todellakin on hyvä aika lapselle, eikä siinä ole mitään epäkorrektia tai törkeää työnantajaani kohtaan.
Se, jota lainasit
Ei se aina ole. Minut on vakinaistettu kaksi kertaa ja kummassakin vakivirassa koeaika on ollut 0 kk. Toki alla olen tehnyt pari määräaikaisuutta samassa tehtävässä, eli se voi vaikuttaa siihen miksi koeaikaa ei ole ollut.