Paras lukemasi kirja?
Suosikkikirjasi, joka jokaisen tulisi mielestäsi lukea?
Kommentit (200)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin Helmet-lukuhaasteessakin hehkutettu Anthony Doerrin toiseen maailmansotaan sijoittuva kirja Kaikki se valo jota emme näe.
Uskoin hehkutuksiin, ja luin tuon. Ei siitä mitään käteen jäänyt. Tunteisiin vetoava ja teknisesti hyvin kerrottu tarina, mutta siihen se jäi. Kun tarina päättyy, sen unohtaa. Tai sitten vi.tuttaa, kun tuli taas suositusten perusteella lukeneeksi teoksen, jollaisia on jos ei nyt kolmetoista niin ainakin kymmenen tusinassa.
Täysin samat fiilikset. Teos yrittää hirveästi olla jotain, mutta käteen ei jää mitään.
Lukiossa yhdellä äikän kurssilla piti lukea Oscar Wilden kirja Dorian Grayn muotokuva. Heti rakastuin. Ja olen sen aikuisiällä pari kertaa lukenut uudelleen. Vastikään myös englanniksi, kun pikkuveljeni muisti, että rakastan sitä, ja toi mulle Lontoosta pokkarina sen. Aivan paras!
On myös toki Jodi Picoultin ja Torey Haydenin kirjat, sekä Edgar Allan Poen novellit, joita jumaloin, mutta Dorian Grayn muotokuva tulee aina olemaan lempikirja.
Gabriel Garcia Marques: Sadan vuoden yksinäisyys (ja koko tuotantokin).
Saari-Victoria Hislop, ei varmasti paras, mutta hyvä.
Kärpästen herra, Sinuhe egyptiläinen, Eedenistä itään
Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin
Donna tart: jumalat runkkaavat öisin
Small Gods
ja muutama muukin Terry Pratchettin tuotanto
Camilla Grebeltä Kun jää pettää alta sekä Lemmikki, luin molemmat vuorokaudessa ja unohdin syödä :D
Jeffrey Eugenides: Virgin Suicides
Lord of the rings ja hobitti
Lolita
Game of thrones
Yläasteella tykkäsin lukea Rebekka kirjasarjaa, suosittelen nuorille. :)
Markus Zusak: Kirjavaras
Pauliina Rauhala: Taivaslaulu
Margaret Atwood: Oryx ja Crake
Olen lukenut todella paljon, myös klassikoita. Nuorena jaksoin lukea sellaista painavaa ja vaikeaa kirjallisuutta enemmän. Tämänhetkiseen elämäntilanteeseen se ei oikein sovi. Nuo kolme yllämainittua ovat laadukkaita. Ne oli silti helppo lukea ja jättivät jälkeensä wow-efektin. Atwood toki hyvin ahdistava. Mestarillinen mutta piinaava. Parasta kirjaa on vaikea sanoa - teoksia on niin hankala vertailla keskenään. Nykyisin luen runsaasti myös kevyempää kirjallisuutta, kuten leppoisia dekkareita.
Uskoin hehkutuksiin, ja luin tuon. Ei siitä mitään käteen jäänyt. Tunteisiin vetoava ja teknisesti hyvin kerrottu tarina, mutta siihen se jäi. Kun tarina päättyy, sen unohtaa. Tai sitten vi.tuttaa, kun tuli taas suositusten perusteella lukeneeksi teoksen, jollaisia on jos ei nyt kolmetoista niin ainakin kymmenen tusinassa.