Lue keskustelun säännöt.
Paras lukemasi kirja?
Suosikkikirjasi, joka jokaisen tulisi mielestäsi lukea?
Kommentit (200)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumalat juhlivat öisin voi olla esikoisteokseksi kohtalainen, mutta ei se silti teoksena ole hyvä. Keskitasoa laadukkaampaa mutta silti kevyttä viihdettä.
Ja mitähän pahaa on kevyessä viihteessä? Jos vetäisee vain Humisevan harjun tyyppisiä kirjoja, saattaa omakin mieli alkaa hiljalleen synkistyä.
Kevyessä viihteessä ei ole mitään pahaa, kukaan ei ole niin väittänyt. Mutta ketjussa kysytään parasta lukemaasi kirjaa. Itse en viihdekirjoja pidä parhaina, sillä ne on nopeasti luettu ja unohdettu. Ja jos kirja ei herätä uusia ajatuksia tai avaudu moneen suuntaan, niin ei se kovin vaikuttava ole.
Nykyaika on tietysti tällaista, että se mikä tuntuu kivalta, on aina parasta. Ihmiset eivät välttämättä halua haastaa itseään. Vaikeat kirjat on suorilta paskoja, sellaisen jälkeen palataan heti takaisin helppoihin Leijapoikiin ja vastaaviin, jotka feikkaavat lukijan kokemaan, että ymmärrän ja suvaitsen taas maailmaa vähän enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niccolo Ammanitin kirjat
Mitä niistä suosittelisit erityisesti?
Olen lukenut Juhla alkakoon-teoksen häneltä ja valitettavasti kirjan satiiri ei oikein minulle löytynyt, pidin kirjaa keskinkertaisena ja outona ja siihen jäi silloin monta vuotta sitten Ammanitin lukemiset. Mutta ehkä pitäisi lukea Minä en pelkää ja Ti prendo e ti porto via, jota ei kai ole suomennettu ollenkaan, mutta osaan joten kuten kohtalaisesti italiaa, joten sitä ainakin - ja miksei tuota Io non no pauraakin - voisi sanakirjojen kanssa lukea peräti alkukielellä. Todella hitaasti varmaankin.
Oletko lukenut näitä uusimpia kirjoja, Io e te (2010) ja Anna (2015)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumalat juhlivat öisin voi olla esikoisteokseksi kohtalainen, mutta ei se silti teoksena ole hyvä. Keskitasoa laadukkaampaa mutta silti kevyttä viihdettä.
Ja mitähän pahaa on kevyessä viihteessä? Jos vetäisee vain Humisevan harjun tyyppisiä kirjoja, saattaa omakin mieli alkaa hiljalleen synkistyä.
Kevyessä viihteessä ei ole mitään pahaa, kukaan ei ole niin väittänyt. Mutta ketjussa kysytään parasta lukemaasi kirjaa. Itse en viihdekirjoja pidä parhaina, sillä ne on nopeasti luettu ja unohdettu. Ja jos kirja ei herätä uusia ajatuksia tai avaudu moneen suuntaan, niin ei se kovin vaikuttava ole.
Nykyaika on tietysti tällaista, että se mikä tuntuu kivalta, on aina parasta. Ihmiset eivät välttämättä halua haastaa itseään. Vaikeat kirjat on suorilta paskoja, sellaisen jälkeen palataan heti takaisin helppoihin Leijapoikiin ja vastaaviin, jotka feikkaavat lukijan kokemaan, että ymmärrän ja suvaitsen taas maailmaa vähän enemmän.
Sotkeudun nyt teidän kahden väliseen keskusteluun (olen se henkilö aiempaa ketjusta, joka kehui The Secret Historya mutta ei niitä kahta muuta tyypin kirjaa niin enää), kun en ihan kuitenkaan pidä Jumalat juhlivat öisin-kirjaa minään viihdekirjana.
Muistaakseni Martin Amis jossain arvostelukirjassaan (ehkä The war against cliché : essays and reviews 1971-2000) puhuu keskikastin kirjailijoista eräänä kirjailijaporukkana, mm. Tom Wolfe ja John Updike oli Amisin mukaan tätä sakkia, ja itse laittaisin ehkä John Irvingin myös sinne. Ja jotenkin Donna Tartt kuuluu tähän samaan kastiin mielestäni eikä mihinkään luokkaan "viihdekirjailijat". Joiksi miellän esim. Joy Fieldingin, John Grishamin jne. Leijapoikaa en ole lukenut, mutta jotain noilta kahdelta mainitsemaltani ja minusta he ovat oikeastaan roskaluokan kirjailijoita, en kestä Grishamia ollenkaan ja Fieldingkin on aika surkea tapaus, ja he ovat aivan jotain muuta kuin Donna Tartt, jonka kirjoissa on paljon enemmän ideaa ja sanomaa kuin heillä koskaan.
Toisaalta Humiseva harjukin oli minulle oikeastaan viihdettä, sillä sitä oli hauska lukea ja luin sitä teininä ensimmäisen kerran kun sen luin aivan samaan tapaan ahmien kuin Donna Tarttin The Secret Historya myöhemmin aikuisena, eli hyvänä, vetävänä tarinana. Kun en minä jaksa lukea kirjoja, joiden lukeminen on kidutusta tai vastenmielistä, kuten esim. monet meidän Finlandia-palkitut kirjat tuppaa olemaan. Oneironia yritin lukea, samoin Lopottia, mutta ei minua vain kiinnostanut niiden kirjojen tarinat alkuunkaan, eikä myöskään ja erityisesti tyylit, millä kirjat oli kirjoitettu.
Itse luen scifiä. Alastair Reynolds tai Ian M. Banks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään ihan hulluna Eve Hietamiehen Yösyötöstä, Tarhapäivästä ja Hammaskeijusta!
Toivon, että vielä saadaan lukea Pasasten arjesta, joka kertoisi Paavon teinivuosina, vaikka kirjailija onkin sanonut, että tarina loppuu Hammaskeijuun.
Jos täytyy näistä valita paras niin Tarhapäivä, suosittelen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumalat juhlivat öisin voi olla esikoisteokseksi kohtalainen, mutta ei se silti teoksena ole hyvä. Keskitasoa laadukkaampaa mutta silti kevyttä viihdettä.
Ja mitähän pahaa on kevyessä viihteessä? Jos vetäisee vain Humisevan harjun tyyppisiä kirjoja, saattaa omakin mieli alkaa hiljalleen synkistyä.
Ei kerrassaan mitään pahaa. Mutta hyvä teos tuo Tarttin kirja ei ole, kuten edellinen kommentoija sanoikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Margaret Craven: Kuulin pöllön kutsuvan
Kaunis kertomus nuoresta papista ja intiaaniheimon kulttuurin muuttumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Markus Zusak - Kirjavaras
Tämä on hyvä, minäkin suosittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raamattu, ehdottomasti - ainoa yliluonnollinen, Jumalan inspiroima kirja!!!
Anneli Kanto Pyöveli on lähi aikoina tehnyt vaikutuksen. Kirjailija oli perehtynyt historiaan siinä määrin, että välillä kuvaukset olivat liiankin realistisia, mutta kertoo hyvin ajankuvasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen Susan Fletcherin Noidan rippiä. Oudon kaunis kirja Skotlannin 1600-luvun noitavainoista
Vierailija kirjoitti:
Gabriel Carcia Marquesin Sadan vuoden yksinäisyys on lempikirjani.
Tää on ihana 👌🏻
Aiemmin Helmet-lukuhaasteessakin hehkutettu Anthony Doerrin toiseen maailmansotaan sijoittuva kirja Kaikki se valo jota emme näe.
Tommy Hellstenin kaikki, voisi lukea uudestaan ja uudestaan ja silti löytäisi niistä aina jotakin uutta ja oivaltavaa.
Sekä yksi muu jota en kerro, koska on sen verran harvinainen/ tuntematon, että pelkäisin paljastuvani mammaksi, jos joku tuttu näkee, iik kauhistus. 😁
Olen viisikymppinen ja lukenut 5-vuotiaasta kun opin lukemaan ja paljon olenkin lukenut. Loistavia kirjoja on valtavan paljon, en varmasti muista kuin pienen osan niistä. Mutta tässä joitain: Punainen viiva, Ryysyranta, Elämänmeno, Solveigin laulu, Yksi lensi yli käenpesän, Yö on hellä, Kuin surmaisi satakielen, Tuntematon sotilas, Täällä pohjantähden alla, Tuhat loistavaa aurinkoa, Nag Hammadin kätketty viisaus, Pyhä veri, pyhä graal, Pihka, Mestarin sanoja, Ruokopillin tarinoita, Sinuhe egyptiläinen, Mennyt maailma, Täältä ikuisuuteen, Jumalat juhlivat öisin.
Luen suunnilleen kaikkea laidasta laitaan. Tällä hetkellä on meneillään Kone kaikkivaltias, vaikuttaa mielenkiintoiselta. Kiva ketju, tästä saa hyviä lukuvinkkejä, kiitos aloittajalle!