Onkohan siskoni vauvoilla mitään mahdollisuuksia henkiinjäämisestä?

Jos ne on terveitä niin ihan hyvät mahdollisuudet.

ihan tosi ap, miksi kerrot täällä noin henkilökohtaisia asioita?

Onhan noilla mahdollisuuksia, kun pienempiäkin on selvinnyt. Vaikea tietysti muuten sanoa kun ei tiedä tilannetta tarkemmin. Ihan tässä nytkö ovat syntyneet?

Itse synnyin vähän päälle 800 grammaa painavana 2 kk etuajassa ja tässä olen, 39v myöhemmin. Olen täysin terve. Uskon, että siskosi vauvoilla on hyvät mahdollisuudet selvitä jos ei mitään vakavaa vikaa ole.

Jopa puolen kilon vauvoja ja vko 25 syntyneitä on jäänyt henkiin. On heillä toivoa.

Siskoni tyttö syntyi viikolla 25 ja painoi 900 g. Nyt terve 7 v tyttö. Eli jotkut pärjää hyvinkin. Onnea tarvitaan

22-23 alkaa olla nykyään rajana sille, että on jotain toivoa. 28 viikkoa on jo ihan hyvä tilanne. Raskas aika toki edessä pitkine sairaalajaksoineen, mutta todennäköisintä on, että ihan normilapsia noista kasvaa.

Huolestuttavaa aikaa, ilman muuta. Meidän tyttö syntyi 1075 painoisena viikoilla 26+6. Ei mitään ongelmia sen jälkeen, kun päästiin naistenklinikan ja kättärilläolo rumban vuoksi pois. Nyt opiskelee ekaa vuotta lääkiksessä.

Samaan aikaan, joiden kanssa pidämme yhteyttä tänäkin päivänä, oli pienin 660gr, ja kuinka ollakaan, hänkin opiskelee yliopistossa, ei lääkiksessä.

Meitä oli kuuden perheen ryhmä ja kaikki muut olivat alle kiloisia, paitsi meidän tyttäremme, mutta meidän tyttärellä oli vähiten viikkoja. Kaikilla menee todella hyvin tänäpäivänä, pärjääviä nuoria naisia ja miehiä.

Tuohon sun kysymykseesi, onko toivoa henkiinjäämisestä. Yhtä paljon toivoa, kuin täysaikaisilla, nyt vain riippuu siitä, onko heillä jotain todettuja vaikeita "juttuja" päällä. Hyvin monet vaikeat "jutut" hoidetaan tänäpäivänä aika rutiinilla, toki riippuen vaikeusasteesta.

T. Onnellinen iskä.

Vierailija kirjoitti:

Huolestuttavaa aikaa, ilman muuta. Meidän tyttö syntyi 1075 painoisena viikoilla 26+6. Ei mitään ongelmia sen jälkeen, kun päästiin naistenklinikan ja kättärilläolo rumban vuoksi pois. Nyt opiskelee ekaa vuotta lääkiksessä.

Samaan aikaan, joiden kanssa pidämme yhteyttä tänäkin päivänä, oli pienin 660gr, ja kuinka ollakaan, hänkin opiskelee yliopistossa, ei lääkiksessä.

Meitä oli kuuden perheen ryhmä ja kaikki muut olivat alle kiloisia, paitsi meidän tyttäremme, mutta meidän tyttärellä oli vähiten viikkoja. Kaikilla menee todella hyvin tänäpäivänä, pärjääviä nuoria naisia ja miehiä.

Tuohon sun kysymykseesi, onko toivoa henkiinjäämisestä. Yhtä paljon toivoa, kuin täysaikaisilla, nyt vain riippuu siitä, onko heillä jotain todettuja vaikeita "juttuja" päällä. Hyvin monet vaikeat "jutut" hoidetaan tänäpäivänä aika rutiinilla, toki riippuen vaikeusasteesta.

T. Onnellinen iskä.

En ole ap. mutta vastaavassa tilanteessa. Tosi paljon kiitoksia lohduttavasta kirjoituksestasi.

Nyt jaksaa taas raskaiden aikojen edessä.