Kolmekymppisen renttunaisen miesasioita

Juu, olen yli 30-v, vanha pössyttelijä, työtön, jne.
Ulospäin sitä ei näe suurimmaksi osaksi.
Ainoa skidini täyttää ensi vuonna 18-v, ei asu luonani, kun olen itsekin laitokset ja kasvattiperheet läpikäynyt skidinä.
Niin,niihin miesasioihin: heitäkin ollu liiakseen, en ehkä osaa rakastaa, saati, jos olen suhteessa, suuttuessani jätän miehen siihenpaikkaan,huonot hermot, mielummin jätän itse ensin,kun tulen jätetyksi.
Olen toisaalta onnellinen vapaudessani, mutta kysymys kuuluukin, kun noita pössyttelijä,mt-ongelmaisia ja linnassaistuneita miehiä olen harrastellut, että ...jos en saamiestä,jota rakastan,onko kovin väärin olla laastarisuhteessa mieheen, joka eroottinen ja useasti psykoottisuudessaankin persoonallinen,jajosta pidän 98%sti,vaikkei hän olekaan se,jota rakastan eniten?
Ajattelin olla realisti, ja rauhoittua,en ole 13 vuoteenollut vakavammassa parisuhteessa.Nyt ajattelin ,että rauhoitun,entokiskidejähommaa,kunomanijo täysiän kynneksellä,mutta niin...onko se laastaritouhu loppuviimeksi huono homma,jos se onkuitenkin realismia?
t.b-luokan skitsofreenikko jabudimuija