Vaikka hankkisin lapsia, en aio ikinä ruveta elämään elämääni "lasten ehdoilla"!

Vierailija kirjoitti:

Lapsista toki kuuluu huolehtia, mutta en missään nimessä halua sellaista nykyisenkaltaista suomalaista lapsiperhehelvettiä, jossa kaikki tehdään lasten ehdoilla. Ei ikinä. Aikuisilla on ja kuuluu olla päätäntävalta perheessä, lapsi ei mitään ehtoja siihen sanele. Kesälomista ei tule mitään hoplop-lomia, lapsi ei päätä mitä meillä syödään, eikä minkään maailman muskarit ja muut mammakerhot mene omien harrastusten edelle. Sama asenne on miehelläni ja miehillä yleisesti muutenkin. Suomessa olisi takuulla paremmin voivia perheitä, jos äitylitkin tajuaisivat panostaa omaan elämäänsä.

Tuo on kiva ajatus.

Sitten sitä kuitenkin huomaa, että lapset jaksavat osallistua niihin kulttuuririentoihinkin kun pääsevät välillä purkamaan energiaa niihin hoploppeihin ja muihin aktiviteettipuistoihin.

Se on vähän ikävämpi juttu jos lapselle tulee tarve liikkua, huutaa ja riehua kesken museokierroksen tai kirkkokonsertin. Ne riehuvat ja huutavat lapset tuppaavat olemaan niitä, joita ei viety ensin hoploppiin.

Voihan sitä siinäkin tapauksessa vetää homman läpi aikuisten ehdoilla, mutta ei se enää silloin kenellekään kivaa ole.

Ne mammakerhot ja vauvauinnit ja muskarit sun muut vastaavat yleensä äidin tarpeisiin. Ne tuppaavat olemaan sellaisia harrastuksia joihin voi mennä sen vauvan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni ajattelee noin. Se muuttuu jo siinä vaiheessa, kun vauva tulee kotiin. Jos se huutaa kurkku suorana, kun on nälkä tai märkä vaippa ja tylsää, niin siinä ei kukaan muu vanhempi kuin täysi psykopaatti pysty olemaan rauhassa ja laittamaan omaa elämäänsä lapsen edelle. Vauvan ehdoilla mennään.

Tuo on vauvan perustarpeista huolehtimista eikä lapsen ehdoilla elämistä.

Silloinkin vaikka vauvalla on tylsää? Kuuluuko viihdyttäminen vauvan perustarpeisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni ajattelee noin. Se muuttuu jo siinä vaiheessa, kun vauva tulee kotiin. Jos se huutaa kurkku suorana, kun on nälkä tai märkä vaippa ja tylsää, niin siinä ei kukaan muu vanhempi kuin täysi psykopaatti pysty olemaan rauhassa ja laittamaan omaa elämäänsä lapsen edelle. Vauvan ehdoilla mennään.

Tuo on vauvan perustarpeista huolehtimista eikä lapsen ehdoilla elämistä.

No mikä sitten on lapsen ehdoilla elämistä?

Yleensä lapsen ehdoilla eläminen ymmärretään juuri siksi, että järjestetään oma elämä ja aikataulut (myös lomilla) sellaisiksi että lapsen perustarpeista huolehtiminen onnistuu ilman suuria haasteita.

Se on nyt valitettavasti mentävä ainankin osittain myös lapsen ehdoilla, että heistä kasvaa täyspäisiä henkilöitä ilman traumoja. Ap älä tee lapsia pyydän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni ajattelee noin. Se muuttuu jo siinä vaiheessa, kun vauva tulee kotiin. Jos se huutaa kurkku suorana, kun on nälkä tai märkä vaippa ja tylsää, niin siinä ei kukaan muu vanhempi kuin täysi psykopaatti pysty olemaan rauhassa ja laittamaan omaa elämäänsä lapsen edelle. Vauvan ehdoilla mennään.

Tuo on vauvan perustarpeista huolehtimista eikä lapsen ehdoilla elämistä.

Silloinkin vaikka vauvalla on tylsää? Kuuluuko viihdyttäminen vauvan perustarpeisiin?

Kyllä perustarpeisiin kuuluu sekin että ei kuole tylsyyteen. Vauva ei vielä kykene viihdyttämäön tai toteuttamaan tarvetta yhteenkuuluvuuteen/läheisyyteen tai tarvetta toteuttaa itseään esim. harrastusten kautta ilman muiden apua. Kasvaessaan lssen toki on oppittava jossain mäörin noitakin toteuttamaan myös itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni ajattelee noin. Se muuttuu jo siinä vaiheessa, kun vauva tulee kotiin. Jos se huutaa kurkku suorana, kun on nälkä tai märkä vaippa ja tylsää, niin siinä ei kukaan muu vanhempi kuin täysi psykopaatti pysty olemaan rauhassa ja laittamaan omaa elämäänsä lapsen edelle. Vauvan ehdoilla mennään.

Tuo on vauvan perustarpeista huolehtimista eikä lapsen ehdoilla elämistä.

Silloinkin vaikka vauvalla on tylsää? Kuuluuko viihdyttäminen vauvan perustarpeisiin?

Sosiaaliset tarpeet kuuluvat perustarpeisiin.

Aikuinenkin sekoaa jos hänen sosiaalisiin tarpeisiinsa ei vastata. Joku saattaa tappaa itsensä ja joku mennä vaikka kouluun ammuskelemaan.

Romanian lastenkodeissa on lapsia, joiden fyysiset tarpeet on hoidettu, mutta joita ei ole viihdytetty. Voit ihan vapaasti googlata mitä se on heille aiheuttanut.

Niin, täällä on aika erilaisia käsityksiä siitä mikä on lapsen ehdoilla elämistä. Ei meillä ainakaan aikuiset hypi sen mukaan mitä lapsi haluaa, mutta iso osa arjesta ja vielä suurempi osa esim. lomamatkoista pyörii sen ympärillä mitä lapsi tarvitsee. Aamulla ei voi nukkua miten pitkään huvittaa, ei edes silloin kun lastakin nukuttaisi, koska lapsen unirytmin häiriintymisestä kärsii koko perhe. Ateriat on syötävä suunnilleen säännöllisesti ja päiväunet nukuttava ajallaan. Liian myöhään illalla ei voi tehdä liian piristäviä aktiviteetteja eikä puoli kasin jälkeen voi tehdä kodin ulkopuolella yhtään mitään (ellei ole lastenvahtia). Koko muu elämä sovitetaan näihin aikatauluihin eikä toisinpäin. Kyllä se on minusta aika pitkälti lapsen ehdoilla elämistä.

Hieman häiritsee tuo asenne että joko lapsien annetaan päättää kaikesta tai sitten ei mistään. Se välimuoto on kaikkein opettavaisin. Pieniltäkin lapsilta voi kysyä kahden/kolmen vaihtoehdon päätöksiä (muita ei hyväksytä): Haluaako sinisen vai punaisen pipon, tehdäänkö ruuaksi spagettia vai riisiä, käydäänkö vielä puistossa vai mennäänkö jo kotiin. Lapsi oppii, että häntäkin kuunnellaan ja kapinoi vähemmän. Mutta vaihtoehtojen tulee olla toteutettavissa, jos lapsi valitsee "väärin" niin siitä taas oppii ettei hänen mielipiteellään ole väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni ajattelee noin. Se muuttuu jo siinä vaiheessa, kun vauva tulee kotiin. Jos se huutaa kurkku suorana, kun on nälkä tai märkä vaippa ja tylsää, niin siinä ei kukaan muu vanhempi kuin täysi psykopaatti pysty olemaan rauhassa ja laittamaan omaa elämäänsä lapsen edelle. Vauvan ehdoilla mennään.

Tuo on vauvan perustarpeista huolehtimista eikä lapsen ehdoilla elämistä.

Silloinkin vaikka vauvalla on tylsää? Kuuluuko viihdyttäminen vauvan perustarpeisiin?

Kyllä perustarpeisiin kuuluu sekin että ei kuole tylsyyteen. Vauva ei vielä kykene viihdyttämäön tai toteuttamaan tarvetta yhteenkuuluvuuteen/läheisyyteen tai tarvetta toteuttaa itseään esim. harrastusten kautta ilman muiden apua. Kasvaessaan lssen toki on oppittava jossain mäörin noitakin toteuttamaan myös itse.

Kyllä ne perustarpeet siis joka tapauksessa menee lapsen ehdoilla, koska et voi omien aikataulujen mukaan rytmittää koska vauvalla/lapsella on nälkä, väsy tai tylsyys yms. Koko arki pyörii käytännössä lapsen aikataululla tai ainakin meillä, koska lapsi vaatii arkena rutiinia ja minä laitan omat menot siihen aikaan mihin mahtuu

Miksi kukaan edes suunnittelisi hankkivansa lapsia, jos ei ole halua lapsiperhe-elämään eikä mitään ymmärrystä lapsista.

Ei lapsi ole mikään nukke eikä asuste. Lapsi on oikea ihminen, jolla on tarpeita ja joka on täysin riippuvainen vanhemmistaan.

Minua ja siskoani ei viety vesipuistoihin tai puuhamaihin, ja hoplopeja ei edes ollut silloin kun olimme pieniä. Kerran kesässä kävimme perheen kanssa Linnanmäellä ja joskus Heurekassa, ja lisäksi paljon taidemuseoissa, konserteissa ja näyttelyissä, metsäretkillä... Lomat olivat omatoimilomia, mentiin Alpeille vaeltamaan jne. Koskaan ei harrastettu mitään all inclusive -lomapaketteja uima-altaineen. Sanoisin, että vietin erittäin onnellisen lapsuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni ajattelee noin. Se muuttuu jo siinä vaiheessa, kun vauva tulee kotiin. Jos se huutaa kurkku suorana, kun on nälkä tai märkä vaippa ja tylsää, niin siinä ei kukaan muu vanhempi kuin täysi psykopaatti pysty olemaan rauhassa ja laittamaan omaa elämäänsä lapsen edelle. Vauvan ehdoilla mennään.

Tuo on vauvan perustarpeista huolehtimista eikä lapsen ehdoilla elämistä.

No mikä sitten on lapsen ehdoilla elämistä?

Yleensä lapsen ehdoilla eläminen ymmärretään juuri siksi, että järjestetään oma elämä ja aikataulut (myös lomilla) sellaisiksi että lapsen perustarpeista huolehtiminen onnistuu ilman suuria haasteita.

Täysin eri mieltä käsitteestä. Tuossa tilanteessahan vanhempi haluaa omaa elämää helpottaakseen asua vaikka tarhan vieressä tai lomailla paikassa, jossa ei tarvitse vahtia putoaako skidi kalliolta rotkoon.

Mitä tarkoittaa, ettei muskarit ja mammakerhot mene omien harrastusten edelle? Eihän nuo ole yleensä edes mitään vaihtoehtoja toisilleen. Noissa kerhoissa käydään äitiyslomalla sen ikäisen pikkulapsen kanssa, jonka kanssa muut harrastusmahdollisuudet ovat yleensä varsin rajoitetut. Itse kävin vauvan kanssa siksi että kotona oli tylsää ja taaperon kanssa siksi ettei pää kestä taaperoa joka ei ole koko påivänä päässyt kavereiden kanssa leikkimään. Nämä lienee ne yleisimmät syyt muillakin - ei siellä todellakaan lapsen takia käydä vaan ihan silkasta itsekkyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni ajattelee noin. Se muuttuu jo siinä vaiheessa, kun vauva tulee kotiin. Jos se huutaa kurkku suorana, kun on nälkä tai märkä vaippa ja tylsää, niin siinä ei kukaan muu vanhempi kuin täysi psykopaatti pysty olemaan rauhassa ja laittamaan omaa elämäänsä lapsen edelle. Vauvan ehdoilla mennään.

Tuo on vauvan perustarpeista huolehtimista eikä lapsen ehdoilla elämistä.

No mikä sitten on lapsen ehdoilla elämistä?

Yleensä lapsen ehdoilla eläminen ymmärretään juuri siksi, että järjestetään oma elämä ja aikataulut (myös lomilla) sellaisiksi että lapsen perustarpeista huolehtiminen onnistuu ilman suuria haasteita.

Täysin eri mieltä käsitteestä. Tuossa tilanteessahan vanhempi haluaa omaa elämää helpottaakseen asua vaikka tarhan vieressä tai lomailla paikassa, jossa ei tarvitse vahtia putoaako skidi kalliolta rotkoon.

Olen eri, mutta ei minusta lapsen ehdoilla eläminen olekaan sama asia kuin epäitsekkyys. Minusta useimmissa tapauksissa on nimenomaan koko perheen etu, että asiat järjestetään lasten kannalta mahdollisimman sujuvaksi. Ja se juuri on sitä lasten ehdoilla elämistä. Lasten tarpeet määrittävät pitkälti sen, miten aikuisten kannattaa elämä järjestää. Lapsen mielihalujen mukana hyppääminen on sitten kokonaan eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni ajattelee noin. Se muuttuu jo siinä vaiheessa, kun vauva tulee kotiin. Jos se huutaa kurkku suorana, kun on nälkä tai märkä vaippa ja tylsää, niin siinä ei kukaan muu vanhempi kuin täysi psykopaatti pysty olemaan rauhassa ja laittamaan omaa elämäänsä lapsen edelle. Vauvan ehdoilla mennään.

Tuo on vauvan perustarpeista huolehtimista eikä lapsen ehdoilla elämistä.

No mikä sitten on lapsen ehdoilla elämistä?

Yleensä lapsen ehdoilla eläminen ymmärretään juuri siksi, että järjestetään oma elämä ja aikataulut (myös lomilla) sellaisiksi että lapsen perustarpeista huolehtiminen onnistuu ilman suuria haasteita.

Täysin eri mieltä käsitteestä. Tuossa tilanteessahan vanhempi haluaa omaa elämää helpottaakseen asua vaikka tarhan vieressä tai lomailla paikassa, jossa ei tarvitse vahtia putoaako skidi kalliolta rotkoon.

Olen eri, mutta ei minusta lapsen ehdoilla eläminen olekaan sama asia kuin epäitsekkyys. Minusta useimmissa tapauksissa on nimenomaan koko perheen etu, että asiat järjestetään lasten kannalta mahdollisimman sujuvaksi. Ja se juuri on sitä lasten ehdoilla elämistä. Lasten tarpeet määrittävät pitkälti sen, miten aikuisten kannattaa elämä järjestää. Lapsen mielihalujen mukana hyppääminen on sitten kokonaan eri asia.

Minusta tuo on perheen edun mukaan elämistä, että huomioidaan sekä vanhemmat että lapset.

Älä ap hanki lapsia, jos toisten tarvitsevuus ärsyttää sinua. Mene terapiaan.

Hehheh. Muistelen kun pohdin raskaana ollessani, kuinka voisin rakastaa lasta kun rakastin jo miestä niin paljon. Oltiin kuin peppu ja paita ja lähes 10 vuotta jo olleet yhdessä kun katsoimme että nyt on lapsen aika. Puhe oli että otetaan lapsi mukaan kaikkialle, eikä anneta lapsensaannin muuttaa elämäntyyliämme. Yhdessä hoidetaan niin että se on mahdollista. 

Raskaana ollessani elettiin niinkuin ennenkin. Miestä ärsytti jos valitin väsymystä, koska raskaus ei ole sairaus. Kun lapsi syntyi, mies eli edelleen niinkuin ennenkin ja yllättyi kun ei oltukaan aina valmiina menemään ja tulemaan tuosta vaan käden käänteessä. Mies osallistui niin, että vei valmiiksi puetun ja syötetyn nukkuvan vauvan vaunulenkille tunniksi (lue: 30-45 min) että sain "levätä". Illalla piti olla valmis intohimoisiin hetkiin siitä hyvästä tissit maitoa valuen ja puolikuolleena valvomisesta. 

Ei kestänyt se sopimus, vaikka itsekin niin olin päättänyt. Jos joku siihen pystyy, olen pelkästään iloinen. 

Mikään ei ole niin itsekästä kuin iskä tai äippä, joka on päättänyt, että lapsihan ei muuta mitään. 

On tullut esimerkiksi oltua kiinan kielen kurssilla, jossa kuuntelimme 90% ajasta lapsen kiljuntaa, lapsen, jonka nuori äiti toi mukanaan, koska lapsi ei muuta mitään, ja äidillä on oikeus opiskella kiinaa. Vtutti opettajan hampaattomuus, melkein pari viikkoa tuota jatkui ennen kuin valituksia oli tullut tarpeeksi ja päästiin opiskelemaan intensiivikurssilla sitä mitä piti eli kiinaa eikä vauvan vaipanvaihtoa tai hyssyttelyä.

Ja entäs ne hetket kahviloissa, kun lepuuttaa ystävän kanssa jalkojaan juoden kahvia ja viereen tulle äippä vaihtamaan vaippoja vauvalleen, koska on oikeus, eikä vauva mitään muuta. Kele, stana. 

Lapsivihamielisyys, mistä ihmeestä kumpuanet?

Muuten ihan hyvä, mutta lapsia ei hankita, niitä saadaan.

Maailma ei ole mustavalkoinen paikka jossa mennään ainoastaan yhden asian ehdoilla, olisi yhtä tyhmää ajatella ettei voi syödä purukumia ja ajatella yhtäaikaa. Tilanteet määrittelevät ja rajat ovat tietyille asiolle normaalisti ehdottomia, mutta jossain asioissa joustaminen molempiin suuntiin on viisasta. Jos homma lipsahtaa liikaa toiselle puolelle, niin täytyy kiristää vaijereita vastaavasti toiseen suuntaan ja lasten kanssa se on nimenomaan haaste, mutta myös aikuisen vastuu.