Vaikka hankkisin lapsia, en aio ikinä ruveta elämään elämääni "lasten ehdoilla"!

Vierailija kirjoitti:

Muuten ihan hyvä, mutta lapsia ei hankita, niitä saadaan.

Että tätä jaksetaan hokea. Kai sillä yleensä halutaan sanoa, että lähdetään tietoisesti yrittämään lasta, kun on sitä ennen ymmärretty pitää ehkäisystä huolta, eikä se siis tule vahinkona. Omasta mielestäni lapsen "saaminen" taas kuulostaa enemmänkin vahingolta, mutta tiedän että sekin on varmaan vain omassa päässäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni ajattelee noin. Se muuttuu jo siinä vaiheessa, kun vauva tulee kotiin. Jos se huutaa kurkku suorana, kun on nälkä tai märkä vaippa ja tylsää, niin siinä ei kukaan muu vanhempi kuin täysi psykopaatti pysty olemaan rauhassa ja laittamaan omaa elämäänsä lapsen edelle. Vauvan ehdoilla mennään.

Tuo on vauvan perustarpeista huolehtimista eikä lapsen ehdoilla elämistä.

Silloinkin vaikka vauvalla on tylsää? Kuuluuko viihdyttäminen vauvan perustarpeisiin?

Kyllä perustarpeisiin kuuluu sekin että ei kuole tylsyyteen. Vauva ei vielä kykene viihdyttämäön tai toteuttamaan tarvetta yhteenkuuluvuuteen/läheisyyteen tai tarvetta toteuttaa itseään esim. harrastusten kautta ilman muiden apua. Kasvaessaan lssen toki on oppittava jossain mäörin noitakin toteuttamaan myös itse.

Kyllä ne perustarpeet siis joka tapauksessa menee lapsen ehdoilla, koska et voi omien aikataulujen mukaan rytmittää koska vauvalla/lapsella on nälkä, väsy tai tylsyys yms. Koko arki pyörii käytännössä lapsen aikataululla tai ainakin meillä, koska lapsi vaatii arkena rutiinia ja minä laitan omat menot siihen aikaan mihin mahtuu

Niinpä. Ei minunkaan elämän pitänyt muuttua, mutta herkkä esikoinen näytti käytöksellään heti jos päivärytmi muuttui. Myös esim. kaupoissa hän ei viihtynyt, vaan huusi kurkku suorana. Shoppaile siinä sitten ihan kuin ennenkin. Jos päiväunet keskeytyi tai hän ei saanut alunperinkään kunnolla nukuttua ensimmäisiä unia oli koko loppupäivän unet mennyttä, samoin seuraava (vähintään) yö. Päivärytmi oli tehtävä tosi säännölliseksi niin sujui. Siihen heti perään voimakas vierastusvaihe, vauva huusi taas kaikesta vieraasta. Näistä kun päästiin tuli uhmaikä, jne... Siinä vaiheessa syntyikin jo toinen. Hän oli, ja on edelleen, kyllä helpompi ja sopeutuva luonne. Hän sairasti ristiäisten aikaan 2kk iässä ensimmäisen korvatulehduksensa ja oli muutenkin huono nukkumaan. Luonteen puolesta elämä ei ehkä olisi muuttunut, mutta jatkuvat sairastelut teki sen, että taas elämä muuttui. Ei omista menoista vaan voi pitää kiinni jos lapsi sairastaa, eikä niin jaksakaan, kun on muutaman yön valvonut. Kolmaskin oli helppo luonne, mutta sairastui myös ja hänellä sairaus aina paheni kuumeen tai esim. mielialan takia. Eli huutoon oli reagoitava heti, tai tilanne paheni. Kuumelääkettä oli pakko antaa heti, ja hän ei sitä suostunut ottamaan (sen ikäiselle ei selitetä mikä on hänelle hyväksi). Kyllä siinäkin tuli lapsen pillin mukaan mentyä useita kertoja, herkkuja ja pillimehuja meni, muuten uhkana oli sairaalareissu. Oma lukunsa oli sitten myöhemmin alkaa opettaa niitä rajoja, uhmaiän muutenkin ollessa päällä... Ehkä ei ole oikea aika "hankkia" niitä lapsia jos ei voi yhtään kuvitella muuttavansa elämäänsä. Eikö silloin ole hyvä noin, ilman lapsia? Lapsissa ei ole tyytyväisyys- eikä vaihtotakuuta. Eteen voi tulla mitä vaan. Ihan raskauden alkumetreiltä alkaen.

No niin jokainen miettii ennen lapsia. Riippuu niin lapsistakin millaiseksi elämä sitten muodostuu. Kaikki lapset on erilaisia omine tarpeineen.

En minä kyllä yhtään vanhempaa ole tavannut kellä elämä siihen loppuisi kun lapsia tulee. Arvot muuttuu ja asioiden tärkeysjärjestys. Jos lapsi vaikka sairastuu, jätän mielelläni vaikka oman salikäynnin väliin ja jään hoitamaan. Joskus voi jäädä väliin vaikka vuosia suunniteltu lomamatka jos lapsi makaa osastolla letkuissa. Että kyllä mä väitän että sinäkin teet ne samat ratkaisut ”lasten ehdoilla” kun sinulla on niitä omia.

Ei elämää voi suunnitella.

Onnea ja siunausta sinulle valitsemallasi tiellä ja kiitos, kun kerroit meille tämän tärkeän tiedon. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsista toki kuuluu huolehtia, mutta en missään nimessä halua sellaista nykyisenkaltaista suomalaista lapsiperhehelvettiä, jossa kaikki tehdään lasten ehdoilla. Ei ikinä. Aikuisilla on ja kuuluu olla päätäntävalta perheessä, lapsi ei mitään ehtoja siihen sanele. Kesälomista ei tule mitään hoplop-lomia, lapsi ei päätä mitä meillä syödään, eikä minkään maailman muskarit ja muut mammakerhot mene omien harrastusten edelle. Sama asenne on miehelläni ja miehillä yleisesti muutenkin. Suomessa olisi takuulla paremmin voivia perheitä, jos äitylitkin tajuaisivat panostaa omaan elämäänsä.

Haluan ehdottomasti kuulla, onnistuiko. Muistathan julkaista tilannepäivityksen, kun esikoisesi on 12 vuotta?

Yllättävää, että naista moititaan mutta kun mies haluaa päättää lapsen sukupuolen ja viedä tyttölapsen ruuan niin kaikki kehuvat miten se on "normaalia itsekkyyttä". Melko eri säännöt taas ukoille ja akoille. Miksi edes moititte naisia lapsen laiminlyönnistä, kun miesten kohdalla hyväksytte esim. monet peräkkäiset abortit miesten sukujärjestelmien rakenteen takia? Eivät miehet lasten tai naisen etua ajattele, vaan menevät oma napa edellä. Ei ole kukaan moittimassa. Kaikki ymmärtävät miestä.

Kyllä se on huomattu monessa yhteydessä, että on perheitä joissa Risto-Annikki päättää kaikesta. V...n rasittavia kakaroita sellaiset. Sitten hirvee kriisi kylässä ja päiväkodissa niin vanhemmille kuin Risto-Annikillakin kun ”ihana” ei saakaan päättää nyt sitä ja tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni ajattelee noin. Se muuttuu jo siinä vaiheessa, kun vauva tulee kotiin. Jos se huutaa kurkku suorana, kun on nälkä tai märkä vaippa ja tylsää, niin siinä ei kukaan muu vanhempi kuin täysi psykopaatti pysty olemaan rauhassa ja laittamaan omaa elämäänsä lapsen edelle. Vauvan ehdoilla mennään.

Tuo on vauvan perustarpeista huolehtimista eikä lapsen ehdoilla elämistä.

Silloinkin vaikka vauvalla on tylsää? Kuuluuko viihdyttäminen vauvan perustarpeisiin?

Kyllä perustarpeisiin kuuluu sekin että ei kuole tylsyyteen. Vauva ei vielä kykene viihdyttämäön tai toteuttamaan tarvetta yhteenkuuluvuuteen/läheisyyteen tai tarvetta toteuttaa itseään esim. harrastusten kautta ilman muiden apua. Kasvaessaan lssen toki on oppittava jossain mäörin noitakin toteuttamaan myös itse.

Kyllä ne perustarpeet siis joka tapauksessa menee lapsen ehdoilla, koska et voi omien aikataulujen mukaan rytmittää koska vauvalla/lapsella on nälkä, väsy tai tylsyys yms. Koko arki pyörii käytännössä lapsen aikataululla tai ainakin meillä, koska lapsi vaatii arkena rutiinia ja minä laitan omat menot siihen aikaan mihin mahtuu

Niinpä. Ei minunkaan elämän pitänyt muuttua, mutta herkkä esikoinen näytti käytöksellään heti jos päivärytmi muuttui. Myös esim. kaupoissa hän ei viihtynyt, vaan huusi kurkku suorana. Shoppaile siinä sitten ihan kuin ennenkin. Jos päiväunet keskeytyi tai hän ei saanut alunperinkään kunnolla nukuttua ensimmäisiä unia oli koko loppupäivän unet mennyttä, samoin seuraava (vähintään) yö. Päivärytmi oli tehtävä tosi säännölliseksi niin sujui. Siihen heti perään voimakas vierastusvaihe, vauva huusi taas kaikesta vieraasta. Näistä kun päästiin tuli uhmaikä, jne... Siinä vaiheessa syntyikin jo toinen. Hän oli, ja on edelleen, kyllä helpompi ja sopeutuva luonne. Hän sairasti ristiäisten aikaan 2kk iässä ensimmäisen korvatulehduksensa ja oli muutenkin huono nukkumaan. Luonteen puolesta elämä ei ehkä olisi muuttunut, mutta jatkuvat sairastelut teki sen, että taas elämä muuttui. Ei omista menoista vaan voi pitää kiinni jos lapsi sairastaa, eikä niin jaksakaan, kun on muutaman yön valvonut. Kolmaskin oli helppo luonne, mutta sairastui myös ja hänellä sairaus aina paheni kuumeen tai esim. mielialan takia. Eli huutoon oli reagoitava heti, tai tilanne paheni. Kuumelääkettä oli pakko antaa heti, ja hän ei sitä suostunut ottamaan (sen ikäiselle ei selitetä mikä on hänelle hyväksi). Kyllä siinäkin tuli lapsen pillin mukaan mentyä useita kertoja, herkkuja ja pillimehuja meni, muuten uhkana oli sairaalareissu. Oma lukunsa oli sitten myöhemmin alkaa opettaa niitä rajoja, uhmaiän muutenkin ollessa päällä... Ehkä ei ole oikea aika "hankkia" niitä lapsia jos ei voi yhtään kuvitella muuttavansa elämäänsä. Eikö silloin ole hyvä noin, ilman lapsia? Lapsissa ei ole tyytyväisyys- eikä vaihtotakuuta. Eteen voi tulla mitä vaan. Ihan raskauden alkumetreiltä alkaen.

Kyllä se on koko perheen etu, että kuumeessa rääkyvä lapsi hoidetaan saman tien, ja edelleen perustarpeista huolehtimista eikä lapsen ehdoilla menemistä. Lapsi harvemmin edes vaatii sairaalaan lähtöä, vaan vanhemmat senkin päätöksen tekee.

No vauvamuskari on kyllä nimenomaan äideille. Että tapaa samalta seudulta muita samassa tilanteessa olevia ja saa vähän kahvia. Vauva tapaa muita vauvoja ja ihmettelee paikan leluja. Ei se ole mistään omasta ajasta pois..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni ajattelee noin. Se muuttuu jo siinä vaiheessa, kun vauva tulee kotiin. Jos se huutaa kurkku suorana, kun on nälkä tai märkä vaippa ja tylsää, niin siinä ei kukaan muu vanhempi kuin täysi psykopaatti pysty olemaan rauhassa ja laittamaan omaa elämäänsä lapsen edelle. Vauvan ehdoilla mennään.

Tuo on vauvan perustarpeista huolehtimista eikä lapsen ehdoilla elämistä.

Silloinkin vaikka vauvalla on tylsää? Kuuluuko viihdyttäminen vauvan perustarpeisiin?

Kyllä perustarpeisiin kuuluu sekin että ei kuole tylsyyteen. Vauva ei vielä kykene viihdyttämäön tai toteuttamaan tarvetta yhteenkuuluvuuteen/läheisyyteen tai tarvetta toteuttaa itseään esim. harrastusten kautta ilman muiden apua. Kasvaessaan lssen toki on oppittava jossain mäörin noitakin toteuttamaan myös itse.

Kyllä ne perustarpeet siis joka tapauksessa menee lapsen ehdoilla, koska et voi omien aikataulujen mukaan rytmittää koska vauvalla/lapsella on nälkä, väsy tai tylsyys yms. Koko arki pyörii käytännössä lapsen aikataululla tai ainakin meillä, koska lapsi vaatii arkena rutiinia ja minä laitan omat menot siihen aikaan mihin mahtuu

Niinpä. Ei minunkaan elämän pitänyt muuttua, mutta herkkä esikoinen näytti käytöksellään heti jos päivärytmi muuttui. Myös esim. kaupoissa hän ei viihtynyt, vaan huusi kurkku suorana. Shoppaile siinä sitten ihan kuin ennenkin. Jos päiväunet keskeytyi tai hän ei saanut alunperinkään kunnolla nukuttua ensimmäisiä unia oli koko loppupäivän unet mennyttä, samoin seuraava (vähintään) yö. Päivärytmi oli tehtävä tosi säännölliseksi niin sujui. Siihen heti perään voimakas vierastusvaihe, vauva huusi taas kaikesta vieraasta. Näistä kun päästiin tuli uhmaikä, jne... Siinä vaiheessa syntyikin jo toinen. Hän oli, ja on edelleen, kyllä helpompi ja sopeutuva luonne. Hän sairasti ristiäisten aikaan 2kk iässä ensimmäisen korvatulehduksensa ja oli muutenkin huono nukkumaan. Luonteen puolesta elämä ei ehkä olisi muuttunut, mutta jatkuvat sairastelut teki sen, että taas elämä muuttui. Ei omista menoista vaan voi pitää kiinni jos lapsi sairastaa, eikä niin jaksakaan, kun on muutaman yön valvonut. Kolmaskin oli helppo luonne, mutta sairastui myös ja hänellä sairaus aina paheni kuumeen tai esim. mielialan takia. Eli huutoon oli reagoitava heti, tai tilanne paheni. Kuumelääkettä oli pakko antaa heti, ja hän ei sitä suostunut ottamaan (sen ikäiselle ei selitetä mikä on hänelle hyväksi). Kyllä siinäkin tuli lapsen pillin mukaan mentyä useita kertoja, herkkuja ja pillimehuja meni, muuten uhkana oli sairaalareissu. Oma lukunsa oli sitten myöhemmin alkaa opettaa niitä rajoja, uhmaiän muutenkin ollessa päällä... Ehkä ei ole oikea aika "hankkia" niitä lapsia jos ei voi yhtään kuvitella muuttavansa elämäänsä. Eikö silloin ole hyvä noin, ilman lapsia? Lapsissa ei ole tyytyväisyys- eikä vaihtotakuuta. Eteen voi tulla mitä vaan. Ihan raskauden alkumetreiltä alkaen.

Kuulostaa ihan painajaiselta. Onneksi ei tarvitse tuohon koskaan ryhtyä.

Vierailija kirjoitti:

No vauvamuskari on kyllä nimenomaan äideille. Että tapaa samalta seudulta muita samassa tilanteessa olevia ja saa vähän kahvia. Vauva tapaa muita vauvoja ja ihmettelee paikan leluja. Ei se ole mistään omasta ajasta pois..

Vauvamuskari on sinun mielestäsi  _omaa aikaa_?

Vierailija kirjoitti:

Lapsi harvemmin edes vaatii sairaalaan lähtöä, vaan vanhemmat senkin päätöksen tekee.

No sen tekee kyllä aina lääkäri!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ehdoilla elely taitaa tarkoittaa vähän eri asiaa kuin sitä että lapsi päättää kaiken.

Kyllä sitä vaan lasten ehdoilla mennään aika pitkälti jos sellaisia on hankkinut. Lomatkin menee lasten ehdoilla ja kaikilla on mukavampaa. Me valitaan hotellit lomilla niin että lapsille on altaat ja aktiviteettia. Se on sitä lasten ehdoilla menemista. Ei tulisi mieleenkään valita hotellia jota on suositeltu pariskunnille tai bilporukoille eikä ole lastenallasta. Lomilla ei biletetä yökerhoissa vaan ollaan siellä vesipuistossa tms.

Ravintola valitaan niin että kaikille löytyy mieleistä syötävää.

Ja kyllä meillä kysytään myös lasten mielipidettä siitä mitä tänään syödään.

Mitä vanhemmaksi he tulevat niin sen enemmän myös heillä on päätäntävaltaa perheessä joissain asioissa.

Vanhin meillä on 14-vuotias ja nuorin 1-vuotias.

Joo mutta näät sitten kun itselläsi on lapsia.

Minä inhoan vesipuistoja enkä menisi vaikka lapsi miten mankuisi. Mies tykkää vesipuistoista, joten voisi mennä lapsen kanssa käymään sellaisessa. Osa lomasta voitaisiin viettää kahdestaan aikuisille sopivassa hotellissa. Jokainen saisi jotakin. Mielestäni perheessä kuuluu huomioida kaikkien toiveet. Tarpeiden täyttäminen on sitten asia erikseen kuten heti aloituksessa sanoinkin, että huolehtia täytyy.

Ap

Missä se lapsi on osan lomasta?

Lähetätte lentokoneella kotiin vai?

No voi hyvää päivää. Neljän viikon lomaan mahtuu aika monta erillistä reissua, jos niin haluaa. Lastenhoito on järjestelykysymys.

Ap

Lähdet ajatuksesta, jossa kaikki menee putkee, mutta jos ei menekään?

Mitä jos lapsesi itkee yöt putkeen hoitopaikassa ja hoitajat sanovat, että tulkaa hakemaan lapsenne 2 päivän päästä? Entä mitä, jos sinä päätät hankkia koiran, mutta lapsesi onkin allerginen vähän kaikelle. Mitä jos haluat lähteä autolla Lappiin, mutta lapsesi oksentaa jo 10 km automatkalla? Entäpä kun ostat hänelle uudet kengät, eikä hän vaan suostu laittamaan niitä jalkaansa? Ei kaikki lapset ole helppoja, joita muut haluavat hoitaa. Eikä ainakaan viikkoja vuodessa.

Ennenkuin on omia lapsia, on niin helppoa selittää, mutta tosiasiat saattavat pakottaa monet perheet ihan toisenlaisiin ratkaisuihin, kun edes kuvitteli ajattelevansa.

Monet menevät lapsen ehdoilla ihan pakon tai järjen sanelemina.

Ha ha ha

Palataan asiaan sitten, kun sinulla on lapsia.

- kun hauskan tai helvetillisen iltapäivän ero riippuu täysin siitä, onnistuitko nukuttamaan lapsen päiväunille oikeaan aikaan;

- kun oma mielenterveytesi on riippuvainen siitä, saitko nukuttua päiväunet silloin, kun vauva nukkui;

- kun teet lähtöä toimiston joulujuhliin, ja yllättäen ymmärrät, että tuo pieni tuossa, itku kurkussa kaipaa sinua aivan valtavasti koko illan, samalla kun kukaan toimistolla ei oikeasti välittäisi, jos jäisit pois juhlista ja omasta mielestäsi juhliminen on yht’äkkiä todella tylsää;

- kun krapulalauantai ei ole enää vaihtoehto;

- kun matkustaminen, liikkuminen, KAIKKI on suunniteltava niin, että siitä on mahdollisimman vähän haittaa kanssaihmisille, ja on mahdollisimman sujuvaa vauvalle ja itselle;

- kun perhekahvilat/ muskarit/ kerhot/ vauvakinot on ainoa paikka tuulettaa aivoja muiden aikuisten seurassa, jotka eivät ole a) eläkeläisiä, b) lintsaavia yläkoululaisia tai c) alkoholisteja tai mielenterveydeltään epävakaita.

Nähdään vauvajumpassa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No vauvamuskari on kyllä nimenomaan äideille. Että tapaa samalta seudulta muita samassa tilanteessa olevia ja saa vähän kahvia. Vauva tapaa muita vauvoja ja ihmettelee paikan leluja. Ei se ole mistään omasta ajasta pois..

Vauvamuskari on sinun mielestäsi  _omaa aikaa_?

Jos sen vaihtoehtona on kotona neljän seinän sisällä oleminen vauvan kanssa, jonka kanssa vietät muutenkin kahdestaan kaikki päivät ja ehkä illatki. Vauvan hoito nyt vaan valitettavasti on käytännössä sen vauvan tyytyväisenä pitämistä. Kun teet sitä päivät pitkät niin oikeastaan ihan kiva, kun yhden tunnin ajan siitä viihdyttämisestä vastaa joku muu. Lisäksi kun hormonit ja mitkälie muut vietit ohjailee ihmistä niin siitä saa jopa jonkinlaista tyydytystä, kun se oma pikku möhkäle silmät loistaen taputtaa tai oppii uuttaa tai sitten vaan nauttii ja iloitsee.

Joku sen kertoikin, että nämä muskarit ei ole mitään omien harrastusten vaihtoehtoja. Kun lasta hoidetaan niin on vain valittava niistä aktiviteeteista jotka on lapsen kanssa mahdollisia. Pienen lapsen kanssa vaihtoehdot on rajalliset. Itse en ainakaan osannut arvata miten henkisesti raskasta on olla kotona yli vuosi. Myöskin hoploppeja ym. muita sisäpuistoja saattaakin alkaa arvostamaan, koska siellä voi sopia toisten vanhempien kanssa treffejä, lapset ei sotke leikeissä omaa kotia, saa olla välillä rauhassa, kun lapsulla on ikätasoista mielekästä puuhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ehdoilla eläminen tarkoittaa sitä, että eletään niin että turvataan lapsen terveys ja turvallisuus. Esim. ei olla kännipäissä kotona, ei syödä iltapalaksi sipsejä, pidetään huolta nukkumaanmenoajoista jne. Se tarkoittaa joskus sitä, että vanhempi joutuu luopumaan omista mielitekoistaan lapsen hyväksi. Ei se tarkoita mitään lapsen mielihalujen mukaan elämistä. Jokainen vanhempi kyllä ymmärtää tämän.

Jokainen vanhempi ei todellakaan ymmärrä tuota, katselepa ympärillesi. Aivan uskomattoman monelle nykyään lapsen ehdoilla eläminen tarkoittaa just sitä, että oma elämä sysätään syrjään ja kysytään lapsen mielipidettä siihenkin että syödäänkös perunaa vai riisiä.

Ap

Ei ole mitään järkeä keittää sitä riisiä/perunaa, jos lapsi ei syö sitä.

Siinä vaiheessa kun aletaan lasten kanssa neuvottelemaan ruuanlaitosta ja muusta niin aikuinen menettää sen auktoriteettinsa. En minä muista että omat vanhempani olisivat hyysänneet ja kyselleet että mitä syödään tai minne mennään lomalle🙄Nykylapset ovat oikeasti ihan kamalia nenille hyppiviä riiviöitä kun vanhemmat menee täysin lasten ehdoilla ja antaa kaikessa periksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ehdoilla eläminen tarkoittaa sitä, että eletään niin että turvataan lapsen terveys ja turvallisuus. Esim. ei olla kännipäissä kotona, ei syödä iltapalaksi sipsejä, pidetään huolta nukkumaanmenoajoista jne. Se tarkoittaa joskus sitä, että vanhempi joutuu luopumaan omista mielitekoistaan lapsen hyväksi. Ei se tarkoita mitään lapsen mielihalujen mukaan elämistä. Jokainen vanhempi kyllä ymmärtää tämän.

Jokainen vanhempi ei todellakaan ymmärrä tuota, katselepa ympärillesi. Aivan uskomattoman monelle nykyään lapsen ehdoilla eläminen tarkoittaa just sitä, että oma elämä sysätään syrjään ja kysytään lapsen mielipidettä siihenkin että syödäänkös perunaa vai riisiä.

Ap

Ei ole mitään järkeä keittää sitä riisiä/perunaa, jos lapsi ei syö sitä.

Tässä kiteytyy nykyvanhemmuus, mun lapsuudessa jos ei halunnut syödä ruuaksi ollutta perunaa niin sitten oli syömättä😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ehdoilla eläminen tarkoittaa sitä, että eletään niin että turvataan lapsen terveys ja turvallisuus. Esim. ei olla kännipäissä kotona, ei syödä iltapalaksi sipsejä, pidetään huolta nukkumaanmenoajoista jne. Se tarkoittaa joskus sitä, että vanhempi joutuu luopumaan omista mielitekoistaan lapsen hyväksi. Ei se tarkoita mitään lapsen mielihalujen mukaan elämistä. Jokainen vanhempi kyllä ymmärtää tämän.

Jokainen vanhempi ei todellakaan ymmärrä tuota, katselepa ympärillesi. Aivan uskomattoman monelle nykyään lapsen ehdoilla eläminen tarkoittaa just sitä, että oma elämä sysätään syrjään ja kysytään lapsen mielipidettä siihenkin että syödäänkös perunaa vai riisiä.

Ap

Ei ole mitään järkeä keittää sitä riisiä/perunaa, jos lapsi ei syö sitä.

Tässä kiteytyy nykyvanhemmuus, mun lapsuudessa jos ei halunnut syödä ruuaksi ollutta perunaa niin sitten oli syömättä😂

Ei vaan nykyisin et voi pakottaa lapsia. Ennen lapsia pystyi kurittamaan ja pitämään vaikka nälässä, Nyt jos jätät nirson lapsesi syömättä, niin lasuhan siitä napsahtaa, jos joku kuulee asiasta. Jos ostat uudet housut lapsellesi eikä hän suostu niitä käyttämään, niin et voi laittaa niitä vanhoja rikkinäisiä., koska siitä tulee lasu. Joten parempi ostaa vaan heti ne mitkä lapsi haluaa itse.

Jos lapsesi ei suostu käyttäytymään hyvin pelkonsa takia, vaikka lentokoneessa, niin mitä teet? Olet menemättä vai otat sen muiden matkustajien peemyrskyn vastaan?

Nykyisin lapset on saatava käyttäytymään määrätyllä tavalla, mutta kaikki järeät keinot on viety ja jäljelle on jäänyt enää myöntäminen, lahjonta, suostuttelu ja manipulointi.Ei ihme, että vanhempi kysyy” otatko riisiä vai pastaa”.? Pääset niin paljon helpommalla sekä lapsesi, että ympäristösi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Hehheh. Muistelen kun pohdin raskaana ollessani, kuinka voisin rakastaa lasta kun rakastin jo miestä niin paljon. Oltiin kuin peppu ja paita ja lähes 10 vuotta jo olleet yhdessä kun katsoimme että nyt on lapsen aika. Puhe oli että otetaan lapsi mukaan kaikkialle, eikä anneta lapsensaannin muuttaa elämäntyyliämme. Yhdessä hoidetaan niin että se on mahdollista. 

Raskaana ollessani elettiin niinkuin ennenkin. Miestä ärsytti jos valitin väsymystä, koska raskaus ei ole sairaus. Kun lapsi syntyi, mies eli edelleen niinkuin ennenkin ja yllättyi kun ei oltukaan aina valmiina menemään ja tulemaan tuosta vaan käden käänteessä. Mies osallistui niin, että vei valmiiksi puetun ja syötetyn nukkuvan vauvan vaunulenkille tunniksi (lue: 30-45 min) että sain "levätä". Illalla piti olla valmis intohimoisiin hetkiin siitä hyvästä tissit maitoa valuen ja puolikuolleena valvomisesta. 

Ei kestänyt se sopimus, vaikka itsekin niin olin päättänyt. Jos joku siihen pystyy, olen pelkästään iloinen. 

Eli lapsi pilasi liittonne, kuten käy kaikille joilla ei jo entuudestaan ole kämppissuhteeksi laskettava yhdentekevä "parisuhde".