Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Psykopaattinen lapsi imee mehut
23.12.2018 |
Tein lapsen sokeasti rakastuneena psykopaattisen miehen kanssa. Olemme eronneet ja lapsi on isällään joka toinen vkl. Lapsella on ollut aina vaikeuksia lapsiryhmissä. Jo ihan pienenä hän vei muilta lapsilta lelut kädestä, eikä osannut odottaa vuoroaan. Nyt vieläkin 10 vuotiaana Wilmaan tulee viestejä, että lapsi on lyönyt tai muuten käyttäytynyt antisosiaalisesti. Lapsi ei itse selvästikään ymmärrä, mitä on tehnyt. Hänellä on diagnoosina ADHD, mutta mielestäni se ei ole ihan paikkansapitävä.
Lapsella ei ole minkäänlaista miellyttämisenhalua aikuisia tai ketään muuta kohtaan. Isänsä saa hänet kuriin alistamalla johdonmukaisesti. Itse en ole alistamiseen kyennyt, joten koen, että olen jopa itse tullut lapseni alistamaksi. Terapiassa sanotaan, että lapsi testaa rajojaan ja rakkauttani, mutta olen alkanut epäillä, että itse asiassa hän vain käyttää minua hyväkseen niin paljon kuin kykenee. Hän ei välitä vaikka loukkaisi, saisi minut väsyneeksi tai vaikka huutaisin kurkku suorana. Hän puskee niin pitkään, kunnes saa haluamansa tai luovuttaa, kun itse kylllästyy.
Kaikesta täytyy vääntää joka päivä. Esim. hampaiden pesuun menee vähintään puoli tuntia, koska lapsi ei suostu pesemään niitä. Hän saa myös viihdykettä siitä, että häneltä halutaan jotain ja hän saa vääntää. Usein annan lapsen mennä nukkumaan pesemättä hampaita, koska joka päivä ei huvita vääntää loppuun asti niin, että lapsi kyllästyy "leikkiin" ja pesee ylimalkaisesti hampaansa.
Lapsi satuttaa minua usein esimerkiksi hyppäämällä yllättäen päälle. Hän alkaa olla jo aika painava. Ahdistaa, kun joka paikassa lasta ymmärretään enemmän kuin minua. Lapsi on aina viaton. Toki diagnooseista on se hyöty, että saamme edes tukitoimia. Pelkään vain, että tällainen liika ymmärtäminen ja psykologisointi vahvistaa hänen narsistisia puoliaan. Lapsi ottaa vastaan kaiken huomion, eikä itse häpeä sitä, että esim. koulun henkilökunta joutuu käyttämään häneen kohtuuttoman paljon aikaa ja muita resursseja.
No, kannan tämän taakan loppuun asti ja rakastan, vaikkei hän tule koskaan rakastamaan minua niin kuin näen muiden lapsien rakastavan äitejään.
Kommentit (223)
Aina on olemassa aivovaurion mahdollisuus. Se voi aiheuttaa aikuisenakin saatuna täysin tunteetonta käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä yksi lapsi oli aivan pienestä lähtien jo erilainen kuin muut, jotenkin tunnekylmä sekä todella vahvatahtoinen ja vaikea. Sellaista aitoa kiintymystä tai muista välittämistä ei tuntunut pienenä oikein olevan. Minustakin tuntui, että yritti jo hämmästyttävän pienenä manipuloida aikuisia ja osasi kyllä aina selittää mustan valkoiseksi. Ja häntä myös mielestäni puolustettiin usein virheellisesti sillä perusteella, että hän on vain lapsi ja viaton. Ei myöskään osoittanut minkäänlaista katumusta pahoista teoista ikinä ja väänsi aivan uskomattomalla tavalla asiat niin, että ne olivat aina muka muiden vika. Ei myöskään osoittanut hellyyttä, vaan esim. halatessaan yritti kuristaa tai muilla tavoin satuttaa.
Lapsi on nyt 6-vuotias, ja hän on nyt todella erilainen. Paras ero on ollut siinä, että vaikuttaa kokevan aidosti kiintymystä ja voivan henkisesti huomattavasti aiempaa paremmin. Ei saa enää hulluja raivareita jatkuvasti.
Otin tiukan ja tinkimättömän linjan empatian, moraalin ja muiden kunnioituksen opettamisessa. Madalsin odotuksia kaikessa muussa, jotta tärkeimpien asioiden opetus menisi paremmin läpi. En siis esim. nipottanut syömisistä, siiivoamisista jne., vaan ajattelin, että ne voi oppia sitten myöhemminkin.
Jos esim. syytti muita perusteettomasti, selitin tarvittaessa vaikka 20 kertaa, miksi hän ei saa nyt syyttää muita. Toki samalla lohdutin ja rauhoittelin, mutta en antanut piiruakaan periksi siinä, että esim. se, että hän on jonkun naurettavan pikkusyyn vuoksi satuttanut toista, olisi toisen vika.
Suuttumisella jne. ei ole mitään vaikutusta tällaiseen lapseen. Ainoa tapa kontrolloida käytöstä on etujen poistaminen (aikuisiahan kohdellaan samalla tavalla). Jos löi muita, niin ruutuaika lähti. Joskus meni jopa pari kuukautta niin, että ruutuaikaa oli vain muutamana päivänä. Vaikka tämä on vaikeaa aikuiselle, se on myös pitkällä tähtäimellä todella kannattavaa. En usko, että lapsi olisi päässyt päivittäisestä lyömisestä eroon millään muulla tavalla. Jos ongelma pahenee, sitten kovennetaan panoksia (esim. perutaan kavereiden näkemistä tai karkkipäiviä). Mitä isompi ongelma, sitä tiukempi kannattaa olla. Esim. joskus ruutuaika lähti kolmen varoituksen jälkeen. Lapsi alkoi käyttää tätä hyväksi, että hänhän voi sitten muksia kaksi kertaa, kun ruutuaika ei siitä mene.
Älyttömän tärkeää on myös kehua ja kiittää lasta täydestä sydämestä aina, kun siihen on pienikin syy. Myös hellyyttä on hyvä näyttää päivittäin ja ihan rauhallisesti ja mukavalla tavalla selittää siitä, miten ihmisten rauhallinen yhteiselo sujuu. Kannattanee myös kiinnittää huomiota siihen, että lapsella on tarpeeksi haastavia virikkeitä, jotta voi kanavoida älykkyyttään ja tarmoaan hyvällä tavalla.
En nyt tiedä, olenko tässä oikeassa tai olenko toiminut suositusten mukaisesti, mutta toivon mukaan viestistä voisi olla jotain hyötyä jollekin. Parasta kuitenkin varmasti on jutella ammattilaisten kanssa.
301 jatkaa:
Unohdin tuosta pitkässä jutussa tuoda esiin tarpeeksi selkeästi erittäin tärkeän asian: lapsen on tärkeää kokea, että häntä kohtaan ollaan empaattisia. Raja kuitenkin vedetään tiukasti siinä, ettei mitään väkivaltaa tms. aleta ymmärtää liikaa, mutta niissäkin tilanteissa voi todeta, että ymmärrän sinulla olevan paha mieli nyt ja sinusta varmaan tuntui pahalta ennen kuin teit noin. Silti samalla tehdään selväksi, että teko oli väärin, eikä se saa toistua. Voi olla tietty vaikeaa, mutta vaiva kannattaa nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä yksi lapsi oli aivan pienestä lähtien jo erilainen kuin muut, jotenkin tunnekylmä sekä todella vahvatahtoinen ja vaikea. Sellaista aitoa kiintymystä tai muista välittämistä ei tuntunut pienenä oikein olevan. Minustakin tuntui, että yritti jo hämmästyttävän pienenä manipuloida aikuisia ja osasi kyllä aina selittää mustan valkoiseksi. Ja häntä myös mielestäni puolustettiin usein virheellisesti sillä perusteella, että hän on vain lapsi ja viaton. Ei myöskään osoittanut minkäänlaista katumusta pahoista teoista ikinä ja väänsi aivan uskomattomalla tavalla asiat niin, että ne olivat aina muka muiden vika. Ei myöskään osoittanut hellyyttä, vaan esim. halatessaan yritti kuristaa tai muilla tavoin satuttaa.
Lapsi on nyt 6-vuotias, ja hän on nyt todella erilainen. Paras ero on ollut siinä, että vaikuttaa kokevan aidosti kiintymystä ja voivan henkisesti huomattavasti aiempaa paremmin. Ei saa enää hulluja raivareita jatkuvasti.
Otin tiukan ja tinkimättömän linjan empatian, moraalin ja muiden kunnioituksen opettamisessa. Madalsin odotuksia kaikessa muussa, jotta tärkeimpien asioiden opetus menisi paremmin läpi. En siis esim. nipottanut syömisistä, siiivoamisista jne., vaan ajattelin, että ne voi oppia sitten myöhemminkin.
Jos esim. syytti muita perusteettomasti, selitin tarvittaessa vaikka 20 kertaa, miksi hän ei saa nyt syyttää muita. Toki samalla lohdutin ja rauhoittelin, mutta en antanut piiruakaan periksi siinä, että esim. se, että hän on jonkun naurettavan pikkusyyn vuoksi satuttanut toista, olisi toisen vika.
Suuttumisella jne. ei ole mitään vaikutusta tällaiseen lapseen. Ainoa tapa kontrolloida käytöstä on etujen poistaminen (aikuisiahan kohdellaan samalla tavalla). Jos löi muita, niin ruutuaika lähti. Joskus meni jopa pari kuukautta niin, että ruutuaikaa oli vain muutamana päivänä. Vaikka tämä on vaikeaa aikuiselle, se on myös pitkällä tähtäimellä todella kannattavaa. En usko, että lapsi olisi päässyt päivittäisestä lyömisestä eroon millään muulla tavalla. Jos ongelma pahenee, sitten kovennetaan panoksia (esim. perutaan kavereiden näkemistä tai karkkipäiviä). Mitä isompi ongelma, sitä tiukempi kannattaa olla. Esim. joskus ruutuaika lähti kolmen varoituksen jälkeen. Lapsi alkoi käyttää tätä hyväksi, että hänhän voi sitten muksia kaksi kertaa, kun ruutuaika ei siitä mene.
Älyttömän tärkeää on myös kehua ja kiittää lasta täydestä sydämestä aina, kun siihen on pienikin syy. Myös hellyyttä on hyvä näyttää päivittäin ja ihan rauhallisesti ja mukavalla tavalla selittää siitä, miten ihmisten rauhallinen yhteiselo sujuu. Kannattanee myös kiinnittää huomiota siihen, että lapsella on tarpeeksi haastavia virikkeitä, jotta voi kanavoida älykkyyttään ja tarmoaan hyvällä tavalla.
En nyt tiedä, olenko tässä oikeassa tai olenko toiminut suositusten mukaisesti, mutta toivon mukaan viestistä voisi olla jotain hyötyä jollekin. Parasta kuitenkin varmasti on jutella ammattilaisten kanssa.
Näin juuri! Ihana viesti. Olet todella rakastava vanhempi
Tästä kymmenvuotiaasta tulee ilmiselvää johtajamateriaalia työelämään. Jokin julkisen sektorin duunipaikka- Toinen vaihtoehto on että hän väsyttää fatan loppuun ja sieltä hyvät hillot.
Jos olisin sinä niin en ottaisi kotiini tai jos olisi pakko ottaa niin antaisin olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin, jos 201:n lapsi on oppinut näyttelemään empaattista systemaattisessa kasvatuksessa. Pienenä tuntui, että väkivallalla saa tahtonsa läpi, nyt parempi strategia on empatian näyttely. Se on tietenkin paljon toimivampi tapa pärjätä maailmassa, oli tunteet sitten aitoja tai ei. Kuulostaa erikoiselta, että empatiaa voisi oikeasti opettaa tuntemaan tuolla tavoin, en kuitenkaan sano etteikö se voisi olla mahdollista.
Niin. Joistakin lapsista tulee NHL-miljonäärejä, joistakin sitten tällaisia. En jaksanut lukea kuin ensimmäisen sivun, mutta huokasinpa taas kerran järkeäni. En ole koskaan halunnut lapsia eikä minulle sitä ole koskaan naamaa päin ihmetelty, mutta yleensä joka kuukausi tällä saitilla joku asiasta aina ketjun aloittaa. Miten ihmeessä kukaan voi ja jopa haluaa ottaa sen riskin, että omasta lapsesta tuleekin tällainen voimia raastava, ei koskaan iloa tuottava tapaus? En ymmärrä, mutta onneksi minun ei tarvitsekaan. Omalta kohdaltani tein päätöksen 40 vuotta sitten ja olen siihen ollut tyytyväinen. Ap:n tarinan luettuani vielä enemmän kuin koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaan, että keskustelussa on paljon väärää tietoa psykopatiasta. Kaikki psykopaatit eivät todellakaan ole kasvaneet huonoissa oloissa. Mutta se tietysti on totta, että hyvin kasvatetut psykopaatit sopeutuvat useimmiten yhteiskuntaan. Saattavat olla esim. toimitusjohtajia, uskonnollisia johtajia, huippukirurgeja jne.
Mutta heilläkin on psykopaatin aivot, mikä voidaan todeta aivokuvauksilla. Heillä vain on ollut niin upeat vanhemmat ja muut tukiverkot, että heistä on saatu parhaat puolet esiin. He ovat oppineet syvästi sen, miten muita ihmisiä pitää kohdella. He osaavat käyttäytyä muita kunnioittavasti, vaikka eivät empatiaa tunnekaan.
Ja monista kilteistä ja menestyneistä psykopaateista on sanottu, että heissä on ollut lapsesta lähtien jotain kylmää ja ”pimeää”. Tämä johtuu ihan biologisista seikoista, kun aivot eivät ole samanlaiset kuin kantaväestöllä. Heillä on kuitenkin ollut muita hyviä ominaisuuksia, kuten älykkyyttä tai kärsivällisyyttä, joiden avulla ovat oppineet toimimaan oikein puuttuvasta empatiasta huolimatta.
Joka väittää, että psykopatia on tyyliin vanhempien asenteesta johtuvaa, on täysin pihalla. Esim. tuo aiemmin mainittu Breivik ei ole psykopaatti, vaan hänen ongelmansa ovat ihan muualla.
Outo on ap:n kuvaus lapsestaan ja "avusta" jota nyt saa. Aina särähtää korvaan tuo "on saatu diagnoosi". Oikeasti hyvin monet vanhemmat saisivat lapselleen diagnosoitua adhd:n niin halutessaan. Ei tarvita kuin muutama episodi koulussa ja vanhempien lausunto päälle ja diagnoosi on valmis.
Tuntematta mitenkään taustoja, tilannetta epäilen kovasti onko kokeiltu terveellisempää ruokavaliota, kunnon fyysistä ulkonaliikkumista, yhteisiä hetkiä poissa laitteiden ja koneiden ääreltä.
Herkät tai tiettyyn taipuvaiset lapset ovat enemmän vaaravyöhykkeellä kuin kestävämmät ns. " terveemmät" ikätoverinsa, mutta asioihin voi vaikuttaa, raskasta se on, mutta kannattaa edes yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Ei siihen pahoja vanhempia tarvita jos kaikki on geeneistä lähtöisin. Ympäristön pahuus tarkoittaa että myös vanhemmissa on vikaa.
Geeneissä ei tarvita kuin toimimaton osa kummaltakin kiltiltä vanhemmalta.[/quote]
Juuri näin, on aivan ihmeellistä, että edelleen ihmiset hyväksyvät, että vaikkapa silmien väri tai lättäjalat tulevat geeneistä, mutta aivotoiminta eli ajattelu, suhtautuminen ja käytös ei yhtäkkiä olisikaan geeneihin perustuvaa, vaan ympäristön, kodin, vanhempien tekemisten ja tekemättömyyden puutetta täysin.
Lapsi on geenicoctail ja joku on voinut saada suuremman altistuksen syövälle toinen mielenterveyden pettämiselle. Ja kyllä on mahdollista, että lapsi on toivoton ja "paha" tässä valossa jo syntyessään. Toki tässä ajassa sitten voi olla vielä itsekkäät ja välinpitämättömät vanhemmat, joita on kätevä syyllistää.
Siksipä monissa perheissä, täsmälleen samanlaisista taustoista tulee monentapaisia lapsia. Ei kaikkien linnakundien siskot ja veljet istu vankilassa myös.
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen pahoja vanhempia tarvita jos kaikki on geeneistä lähtöisin. Ympäristön pahuus tarkoittaa että myös vanhemmissa on vikaa.
Geeneissä ei tarvita kuin toimimaton osa kummaltakin kiltiltä vanhemmalta.
Juuri näin, on aivan ihmeellistä, että edelleen ihmiset hyväksyvät, että vaikkapa silmien väri tai lättäjalat tulevat geeneistä, mutta aivotoiminta eli ajattelu, suhtautuminen ja käytös ei yhtäkkiä olisikaan geeneihin perustuvaa, vaan ympäristön, kodin, vanhempien tekemisten ja tekemättömyyden puutetta täysin.
Lapsi on geenicoctail ja joku on voinut saada suuremman altistuksen syövälle toinen mielenterveyden pettämiselle. Ja kyllä on mahdollista, että lapsi on toivoton ja "paha" tässä valossa jo syntyessään. Toki tässä ajassa sitten voi olla vielä itsekkäät ja välinpitämättömät vanhemmat, joita on kätevä syyllistää.
Siksipä monissa perheissä, täsmälleen samanlaisista taustoista tulee monentapaisia lapsia. Ei kaikkien linnakundien siskot ja veljet istu vankilassa myös.
Kyllä saa tämä aloituksen äiti peiliin katsoa kun pohtii, mistä lapsen psykopaattius on periytynyt. Enpä ole aikoihin noin tunteetonta ja kylmää pusilmäistä tekstiä lukenut mitä aloittajan vuodatus. Ja vielä omasta lapsestaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outo on ap:n kuvaus lapsestaan ja "avusta" jota nyt saa. Aina särähtää korvaan tuo "on saatu diagnoosi". Oikeasti hyvin monet vanhemmat saisivat lapselleen diagnosoitua adhd:n niin halutessaan. Ei tarvita kuin muutama episodi koulussa ja vanhempien lausunto päälle ja diagnoosi on valmis.
Tuntematta mitenkään taustoja, tilannetta epäilen kovasti onko kokeiltu terveellisempää ruokavaliota, kunnon fyysistä ulkonaliikkumista, yhteisiä hetkiä poissa laitteiden ja koneiden ääreltä.
Herkät tai tiettyyn taipuvaiset lapset ovat enemmän vaaravyöhykkeellä kuin kestävämmät ns. " terveemmät" ikätoverinsa, mutta asioihin voi vaikuttaa, raskasta se on, mutta kannattaa edes yrittää.
Voi herranen aika. Et selvästi tiedä MITÄÄN adhd-tutkimuksista! Siihen ei todellakaan riiyä mikään "muutama episodi koulussa". Miksi puhut tuollaista mistään mitään tietämätöntä, loukkaavaa pas.aa??
Prosessi on todella pitkä ja perusteellinen ja siinä suljetaan pois kaikki muut vaihtoehdot. Lasta tutkii neurologi, lastenpsykiatri, toimintaterapeutti ja yleislääkäri.
Ja ihan ekoja juttuja on, että käydään huolella lävitse lapsen elintavat eli juurikin ravinto, liikunta, nykkuminen ja ruutuaika. Jos niitä ei ole rukattu terveelliseksi, ei diagnoosia edes saa, koska oletettavasti oirehdinta voi siinä tapauksessa johtua elintavoista!
Ja huom! Tärkeä osa tutkimuksista on opettajien ja päivähoidon palaute. Lapsi ei saa adhd-diagnoosia, jos hänellä ei ole todistettavasti ollut AINA, siis syntymästä lähtien keskittymiskyvyn ja ylivilkkauden oireita.
Äiti odottaa lapsen olevan itseään varten ja itsensä jatke. Lapsen pitäisi hänen mukaansa miellyttää äitiä ja rakastaa äitiä. Äidin on vaikea hyväksyä lapsen omaa persoonaa. Kertoo karua kieltä äidin kyvystä tukea lapsen tunne-elämän kehitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomaan, että keskustelussa on paljon väärää tietoa psykopatiasta. Kaikki psykopaatit eivät todellakaan ole kasvaneet huonoissa oloissa. Mutta se tietysti on totta, että hyvin kasvatetut psykopaatit sopeutuvat useimmiten yhteiskuntaan. Saattavat olla esim. toimitusjohtajia, uskonnollisia johtajia, huippukirurgeja jne.
Mutta heilläkin on psykopaatin aivot, mikä voidaan todeta aivokuvauksilla. Heillä vain on ollut niin upeat vanhemmat ja muut tukiverkot, että heistä on saatu parhaat puolet esiin. He ovat oppineet syvästi sen, miten muita ihmisiä pitää kohdella. He osaavat käyttäytyä muita kunnioittavasti, vaikka eivät empatiaa tunnekaan.
Ja monista kilteistä ja menestyneistä psykopaateista on sanottu, että heissä on ollut lapsesta lähtien jotain kylmää ja ”pimeää”. Tämä johtuu ihan biologisista seikoista, kun aivot eivät ole samanlaiset kuin kantaväestöllä. Heillä on kuitenkin ollut muita hyviä ominaisuuksia, kuten älykkyyttä tai kärsivällisyyttä, joiden avulla ovat oppineet toimimaan oikein puuttuvasta empatiasta huolimatta.
Joka väittää, että psykopatia on tyyliin vanhempien asenteesta johtuvaa, on täysin pihalla. Esim. tuo aiemmin mainittu Breivik ei ole psykopaatti, vaan hänen ongelmansa ovat ihan muualla.
Hassua että olet Breivikistä tuota mieltä. Hänellä ei ollut käytännössä mahdollisuuksia kasvaa persoonallisuudeltaan normaaliksi, olosuhteet olivat sellaiset äidin taholta. Joten hänen ongelmansa ovat nimenomaan persoonallisuuden rakenteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaadi laspelle lisätutkimuksia. Meilläkin on adhd-lapsia, ja hammaspesut ym. on samanlaisia kuin kuvaamasi. Empatiakyvyttömiä lapsemme eivät silti ole - kauheiden vääntöjen , haukkumisten ja kiroilujen jälkeen kyllä katuvat ja tulevat pyytämään anteeksi. Impulsiivisuus ja nopeat tunnevaihtelut aiheuttavat noita hetkiä.
Oma lapseni ei kadu tai pyydä anteeksi. Tai ainakaan omatoimisesti. Toki koulussa sanoo puhuttelun jälkeen anteeksi, koska tietää, että sillä taikasanalla pääsee pälkähästä. Eikä hän ole mielestäni edes impulsiivinen, vaan kykenee monesti olemaan jopa "pari askelta edellä". Esimerkiksi huijaamalla taitavasti itsensä tilanteisiin, joissa saa pelata kännykällä. Olisiko ADHD:lla hermoja suunnitella huolella valheita?
Ap
Mulla on ADHD ja todellakin olisin lapsena pystynyt noihin asioihin mitä kuvailet. Kaikenlaista tuli tehtyäkin.
Edelleen aikuisena pääsen mistä tahansa pälkähästä puhumalla ja vetämällä kunnon show’n.
Voihan samalla olla ADHD ja lisäksi vaikka psykopatia.
Joo voi, mutta en minä ainakaan ole psykopaatti, enemmänkin päinvastoin. Silti osasin jo hyvin pienenä valehdella ja manipuloida silloin kun se oli minulle tarkeää. Esim. Varastelin kaupoista, ja kun aina välillä jäin kiinni, osasin vetäistä niin uskottavan " ensimmäistä kertaa hölmöilevä pieni kauhuissaan oleva pellavapää"- esityksen, että mun annettiin aina mennä.
Vieläkin ajelen yleensä julkisilla ilman lippua, ja ikinä en saa sakkoja vaikka tulisi tarkastajat. Shown sisältö on erilainen, mutta lopputulos sama kuin lapsena.
Mutta tunnen syvä empatiaa ihmisiä ja eläimiä kohtaan, enkä tekisi oikeasti pahaa kärpäsellekään.
Kuulostanko siis psykopaatilta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaan, että keskustelussa on paljon väärää tietoa psykopatiasta. Kaikki psykopaatit eivät todellakaan ole kasvaneet huonoissa oloissa. Mutta se tietysti on totta, että hyvin kasvatetut psykopaatit sopeutuvat useimmiten yhteiskuntaan. Saattavat olla esim. toimitusjohtajia, uskonnollisia johtajia, huippukirurgeja jne.
Mutta heilläkin on psykopaatin aivot, mikä voidaan todeta aivokuvauksilla. Heillä vain on ollut niin upeat vanhemmat ja muut tukiverkot, että heistä on saatu parhaat puolet esiin. He ovat oppineet syvästi sen, miten muita ihmisiä pitää kohdella. He osaavat käyttäytyä muita kunnioittavasti, vaikka eivät empatiaa tunnekaan.
Ja monista kilteistä ja menestyneistä psykopaateista on sanottu, että heissä on ollut lapsesta lähtien jotain kylmää ja ”pimeää”. Tämä johtuu ihan biologisista seikoista, kun aivot eivät ole samanlaiset kuin kantaväestöllä. Heillä on kuitenkin ollut muita hyviä ominaisuuksia, kuten älykkyyttä tai kärsivällisyyttä, joiden avulla ovat oppineet toimimaan oikein puuttuvasta empatiasta huolimatta.
Joka väittää, että psykopatia on tyyliin vanhempien asenteesta johtuvaa, on täysin pihalla. Esim. tuo aiemmin mainittu Breivik ei ole psykopaatti, vaan hänen ongelmansa ovat ihan muualla.
Hassua että olet Breivikistä tuota mieltä. Hänellä ei ollut käytännössä mahdollisuuksia kasvaa persoonallisuudeltaan normaaliksi, olosuhteet olivat sellaiset äidin taholta. Joten hänen ongelmansa ovat nimenomaan persoonallisuuden rakenteissa.
Googleta psykopatia, googleta sosiopatia. Huomaat että niissä on eroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla itse psykopaatti
En tunne kyseisiä henkilöitä, mutta empatiakyvyttömiä lapsia on olemassa. Psykopaattinen on aika ronskisti kuvailtu.
Myös lapsi voi olla ihan oikea psykopaatti.
Ei voi. Minkäänlaista persoonallisuushäiriötä ei voi olla koska persoonallisuuden kehitys on vielä kesken. Ympäristö määrittää millaiseksi petsoonallisuus kehittyy. Jos tämän lapsen isä todella on psykopaatti, on 100% varma asia ettei hänkään ole saanut kasvaa normaaleissa tasapainoisissa olosuhteissa. Tunnekylmä ympäristö missä lapsen tunne-elämän kehitystä ei tueta eikä lapsi koe turvaa, rakkautta ja huolenpitoa kasvattaa epävakaita ja narsistisia aikuisia, äärimmillään psykopaatteja. Lapsi oppii empatiaa ja toisten tunteisiin samaistumista vain saamalla itse johdonmukaisesti samanlaista kohtelua, tunteiden hyväksyntää, jakamista ja sanoittamista. Yksikään lapsi ei ole paha syntyessään.
Ei ei, esim. epävakaa ja narsismi ovat kehittyviä, mutta psykopatia on synnynnäistä, ns. ”vika” aivoissa ettei kykene kokemaan empatiaa
Lapsilla ei vielä ole empatiaa, koska eivät vielä ymmärrä, miltä toisesta voi jokin asia tuntua. Empatia kehittyy vasta vanhempana kun elämänkokemusta on kertynyt riittävästi. Tästä syystä monet lapset voivat olla hyvin julmia joka toisia lapsia kohtaan tai pieniä eläimiä kohtaan. Empatia puuttuu.
Kyky kokea empatiaa tulee vasta paljon paljon myöhemmin.
Ei se empatia välttämättä mitenkään itsestään tule, vaan sitä pitää KASVATTAA lapseen ihan kuin mitä tahansa muutakin asiaa.
Empatia on yksi tunnetaidoista, jota ei välttämättä synny, jos sitä ei pienestä pitäen opeteta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi adhd-lapsia ei aleta lääkitä ihan pieninä jo.
Kyllä levoton lapsi kärsii tilastaan. Riehumalla yrittää saada todellisuuden vastaamaan päänsä sellaista tilaa, joka on kuin 10 telkkaria päällä samaan aikaan.
Mun lapsi ei halua lääkkeitä, eikä ole koskaan halunnut. Koululle olisi helpompaa jos olisi lääkittynä, mutta syöttäisitkö omalle lapsellesi vain ja ainoastaan muiden ihmisten takia lääkkeitä, joissa yhtenä sivuvaikutuksena on "äkkikuolema"? Kyllä, concerta tuoteselosteessa näin lukee, itse olen niitä aikani syönyt, mutta sitten sivuvaikutukset kävivät sietämättömiksi.
Ei kaikki ADHD-ihmiset koe oloaan sietämättömäksi tai edes huonoksi, vaikka oireilisivat paljonkin. Itse olen sellainen, ja lapseni myös.
Mainittakoon vielä, että kumpikaan meistä ei ole koskaan aggressiiviinen, eli emme raivoa tai satuta muita tahallisesti. Meillä vaan menee hitokseen kovaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaadi laspelle lisätutkimuksia. Meilläkin on adhd-lapsia, ja hammaspesut ym. on samanlaisia kuin kuvaamasi. Empatiakyvyttömiä lapsemme eivät silti ole - kauheiden vääntöjen , haukkumisten ja kiroilujen jälkeen kyllä katuvat ja tulevat pyytämään anteeksi. Impulsiivisuus ja nopeat tunnevaihtelut aiheuttavat noita hetkiä.
Oma lapseni ei kadu tai pyydä anteeksi. Tai ainakaan omatoimisesti. Toki koulussa sanoo puhuttelun jälkeen anteeksi, koska tietää, että sillä taikasanalla pääsee pälkähästä. Eikä hän ole mielestäni edes impulsiivinen, vaan kykenee monesti olemaan jopa "pari askelta edellä". Esimerkiksi huijaamalla taitavasti itsensä tilanteisiin, joissa saa pelata kännykällä. Olisiko ADHD:lla hermoja suunnitella huolella valheita?
Ap
Millä tavoin olet opettanut lapselle empatiaa, katumusta ja toisten huomiointia?
Millä tavoin itse osoitat nältä lapsellesi? Oletko saanut vahempainohjausta lapsen diagnoosin myötä?
Miksei AP vastaa tähän?
Alue: Aihe vapaa
Ei omaa äitiä tarvitse miellyttää, kodin ulkopuolella hurmataan, sisäpuolella kiusataan. Psykopaatit mielistelevät niitä jotka ovat sellaisessa asemassa että eivät ole itsestäänselvyyksiä mutta joista olisi hyötyä.